Välimatkaa n. 250 km. Toisella opiskelut kesken, 3 vuotta jäljellä. Toisella niin hyvä vakityöpaikka, ettei kannata sitä jättää. Tunnettu 8 kk, ja pikkuhiljaa opittu tuntemaan toisemme.
Välillä pitkän välimatkan lisäksi tosi suuret tunteet, kumpikin toiselleen se iso ihminen, jollaisia löytää vain kerran elämässään.
MUTTA. Voiko kukaan jaksaa jatkuvasti pelkkiä joka toinen viikonloppu mahdollistuvia tapaamisia? Kuviossa mukana vielä kummankin ex- liitoista lapsia.
Voiko elämä olla niin epäoikeudenmukaista, ettemme koskaan saa onneamme? Vai voiko yhteinen tulevaisuutemme olla joskus vielä totta?
Onko kellään vastaavasta tilanteesta kokemuksia tai vain muuten neuvoja? Ottaisin ne kiitoksella vastaan koittaessani löytää tilanteeseen jonkinlaista ratkaisua.
Hyvää loppukesää kaikille :))
Välillä pitkän välimatkan lisäksi tosi suuret tunteet, kumpikin toiselleen se iso ihminen, jollaisia löytää vain kerran elämässään.
MUTTA. Voiko kukaan jaksaa jatkuvasti pelkkiä joka toinen viikonloppu mahdollistuvia tapaamisia? Kuviossa mukana vielä kummankin ex- liitoista lapsia.
Voiko elämä olla niin epäoikeudenmukaista, ettemme koskaan saa onneamme? Vai voiko yhteinen tulevaisuutemme olla joskus vielä totta?
Onko kellään vastaavasta tilanteesta kokemuksia tai vain muuten neuvoja? Ottaisin ne kiitoksella vastaan koittaessani löytää tilanteeseen jonkinlaista ratkaisua.
Hyvää loppukesää kaikille :))
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elin 6 vuotta suhteessa jossa emme oikeastaan koskaan olleet erossa toisistamme. Ja sellainen suhde sopi minulle kaipaan toista jakamaan joka päiväiset 'asiat'...mutta suhde kariutui.
Monella ystävälläni on ollut kaukosuhde ja on edelleenkin, mutta itse en kannata kaukosuhteita tai luulin että en pystyisi siihen... ainainen ikävöinti ja paljon yksin olemista sekä ehkä myös huoli toisen uskollisuudesta.
...mutta rakastuin mieheen joka kiertää eripuolilla Suomea töissä. Tällä viikolla saattaa olla etelässä ja ensi viikolla pohjoisessa ikinä ei tiedä mihin työmaat vievät Viikonloput saamme yleensä viettää yhdessä, mutta nekin jäävät usein lyheksi (tulee perj. iltana ja lähteen su ilt.).
Ollaan tunnettu vasta muutama kk:si ja hän on elämäni mies. Minä odotan niin pitkään kuin tarve vaatiin - USKON ETTÄ VIELÄ KOITTAA SE PÄIVÄ ETTÄ SAADAAN OLLA AINA YHESSÄ!
Välimatkaa melkein 3 h junalla, nähdään viikonloppuisin. joskus saattaa mennä kaksikin viikkoa. Kaipaus kova viikolla, mutta sinnitellen aina viikonloppuihin. Ex-liittojen lapset samoin mukana kuvioissa, onneksi naiseni saa aina välillä lapsensa sukulaisten hoiviin että saamme omaakin aikaa, omat lapseni enemmän äidllään.
Tuntuu että sitä rakastuu kunnolla kerran 15 vuodessa ja niinpä tähän liittoon haluaa täysillä panostaa vaikka välimatka yrittääkin estää. Ehkä talvella yhteen asumaan tai keväällä, työpaikan vaihto arveluttaa.
Aivan varmasti suhteenne kestää eron jos se on sitä oikeata!
Olin pari vuotta suhteessa jossa nähtiin n. 3 kk:n välein pari viikkoa kerrallaan, ja hyvin kesti ja kestää edelleen!
Tsemppiä ja positiivisuutta!
tuosta kannustuksesta, tulipa ihana olla! Olen toiveikas tulevaisuutemme suhteen. Jos kerran muillakin se onnistuu, niin miksei sitten voisi meilläkin?!
OIkein hyvää loppukesää sinulle :))