Tunteet etäsuhteessa

Tapaamisen jälkeen tunteet on tosi kuumina mut sit laimenee päivien mittaan. Samoin tavatessa tuntuu erilaiselta, välillä tosi voimakas vetovoima ja sit taas välillä pitää psyykata itseään että haluaa toista. Tavallaan musta on ihan hyvä että ne tunteet
laimenee kun ei näe, koska on raastavaakin tuntea niin voimakkaasti. Työasiat ja muut ihmissuhteet kärsii.

itselläniki kaukosuhdetta takana kohta kaksi vuotta ja tunteet menee edelleen vuoristorataa. Toisinaan rakastaa, kaipaa ja ikävöi ja toisinaan ei tunnu juuri miltää tai on todella välinpitämätön. Jotain hyvääkin tässä on, ei nimittäin ikävysty eikä toinen tule liian tutuksi sillä sittenhän siitä alkaisi hakemaan taas niitä vikoja ja se sitten alkais typiä ja sitten pantas kiertoon koko mies. Heh heh ei vaiteskaan mutta mulla vois näin mennäkin itseni tuntien.

Ihan normaalia.Niinhän ne tunteet menee eestaas vaikka toinen olisi vieressä.Kun ei jatkuvasti näe niin pysyy tuo mielenkiinto.Pyri siihen ettet koko ajan ajattele niin tunteitasi.Jos suhde on hyvä niin voit ihan turvallisesti antaa mielen levätä ja kun tapaatte anna niiden roihahtaa taas.Vaikka kuka sitä voi toisen tapoihin puuttua....mutta onnea meille kaikille joilla on ihana suhde jonkun matkan päässä:))Pidetään toisistamme huolta.

Tunteet nyt yleensäkin vaihtelee oli sitten etäsuhteessa tai saman katon alla.

Sama ongelma itselläni. Tunnen toisinaan suurta syyllisyyttä siitä, etten koko ajan tunne voimakkaita tunteita poikaystävääni kohtaan, koska hän on se, joka sanoo ikävöivänsä minua koko ajan. Lähtiessäni tähän juttuun, ajattelin, että tämähän on hyvä vaihtoehto; kerkiää viikolla tehdä omia juttujaan ja sitten viikonloput vietetään yhdessä. Mutta suhteessa kun on, niin eihän se mene sillä tavalla, että sitä ajattelee ainoastaan silloin kun ollaan yhdessä. Etenkin nyt suhteen mennessä vakavammalle asteelle, olen stressaantunut kaukosuhteen miinuspuolista ja juuri tunnetilojen vaihtelusta. Mukava huomata, että muillakin täällä on samoja aatoksia!