Myöhäinen "keskenmeno"

...Olen todella pahoillani teidän molempien puolesta, voin vaan kuvitella sitä tuskan määrää tommosessa tilanteessa...
En voi sanoa tietäväni kun en ole asiaa kokenut ite, yhden keskenmenon kylläkin vuonna 2006, mutta sekin oli niin alkumetreillä, viikkoja oli vasta 5..
Eihän sekään kivaa ollu ja surun tunsi.. Mutta ei varmana sama asia kun menettää vauva jo noinkin pitkällä raskaudessa.. Tuntenu potkut ja kaiken..
Olen ite nyt raskaana 23vk (toinen raskaus, esikoinen pian 5v.) ja halusin vaan kysyä teiltä, että oliko teillä mtn oireita tulehduksesta, siis ennenkun aloitte epäilemään että vauvan kanssa ei ole kaikki hyvin?
Meinasin vaan kun olen ite todella hysteerinen ja pelokas ihminen ja kokoajan pelottaa et vauvan kanssa menis joku vikaan, ja ajattelin että miten tollasta voi ehkäistä, siis jos se liittyy johonkin tulehdukseen?
Olettekohan saanu mtn infoa asiasta... Tai jos muistatte tuntemuksia..
No, jokatapauksessa, arvostan kovasti jos jaksatte vastata, ja toivon teille kaikkea hyvää.. Haleja.

äiti__83 kirjoitti:

...Olen todella pahoillani teidän molempien puolesta, voin vaan kuvitella sitä tuskan määrää tommosessa tilanteessa...
En voi sanoa tietäväni kun en ole asiaa kokenut ite, yhden keskenmenon kylläkin vuonna 2006, mutta sekin oli niin alkumetreillä, viikkoja oli vasta 5..
Eihän sekään kivaa ollu ja surun tunsi.. Mutta ei varmana sama asia kun menettää vauva jo noinkin pitkällä raskaudessa.. Tuntenu potkut ja kaiken..
Olen ite nyt raskaana 23vk (toinen raskaus, esikoinen pian 5v.) ja halusin vaan kysyä teiltä, että oliko teillä mtn oireita tulehduksesta, siis ennenkun aloitte epäilemään että vauvan kanssa ei ole kaikki hyvin?
Meinasin vaan kun olen ite todella hysteerinen ja pelokas ihminen ja kokoajan pelottaa et vauvan kanssa menis joku vikaan, ja ajattelin että miten tollasta voi ehkäistä, siis jos se liittyy johonkin tulehdukseen?
Olettekohan saanu mtn infoa asiasta... Tai jos muistatte tuntemuksia..
No, jokatapauksessa, arvostan kovasti jos jaksatte vastata, ja toivon teille kaikkea hyvää.. Haleja.

Lue lisää

Minulla oireena oli vuto, vaalea ja punertava. Lapsivesinäytteet näyttivät aina negatiivista, mutta lapsivettähän se sitten loppujen lopuksi oli ollut. Minun tapauksessa antibioottihoito olisi auttanut... vaan kun ei missään vaiheessa otettu tulehduskokeita. Tulehdus puhkaisi kalvot. Meidän terve tyttö eli vajaan tunnin, mutta koska oli vielä niin pieni, niin hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia tähän maailmaan. Tämä tapahtui 8/06.

Sen jälkeisen raskauden sain olla tehotarkkailussa. Sain myös streptokokkiin kuurin 15 rv:n paikkeilla. Tosin mitään oireita ei tällä kertaa ollut eikä tullut.

Streptokokki on joka kolmannella naisella. Se lasketaan kuuluvaksi normaaliin bakteeristoon, joten yleensä sitä ei hoideta mitenkään, koska on todella harvinaista, että nousisi kohtuun asti. Jos äidillä on todettu streptokokki, niin vauva saa synnytyksen yhteydessä ennalta ehkäisynä antibiootit, ettei bakteeri tarttuisi häneen.

Pelot liittyvät odotukseen... vauvan suojelemistahan se on. Kyllä se oma äidin vaisto varoittaa, jos jotain on todella vialla. Ja ilman muuta omat huolet kannattaa käydä tutkituttamassa, sillä se oma mielenrauha on tärkeä seikka odotuksen onnistumisessa =) Onnea odotukseen!

*Mymmeli kirjoitti:

Minulla oireena oli vuto, vaalea ja punertava. Lapsivesinäytteet näyttivät aina negatiivista, mutta lapsivettähän se sitten loppujen lopuksi oli ollut. Minun tapauksessa antibioottihoito olisi auttanut... vaan kun ei missään vaiheessa otettu tulehduskokeita. Tulehdus puhkaisi kalvot. Meidän terve tyttö eli vajaan tunnin, mutta koska oli vielä niin pieni, niin hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia tähän maailmaan. Tämä tapahtui 8/06.

Sen jälkeisen raskauden sain olla tehotarkkailussa. Sain myös streptokokkiin kuurin 15 rv:n paikkeilla. Tosin mitään oireita ei tällä kertaa ollut eikä tullut.

Streptokokki on joka kolmannella naisella. Se lasketaan kuuluvaksi normaaliin bakteeristoon, joten yleensä sitä ei hoideta mitenkään, koska on todella harvinaista, että nousisi kohtuun asti. Jos äidillä on todettu streptokokki, niin vauva saa synnytyksen yhteydessä ennalta ehkäisynä antibiootit, ettei bakteeri tarttuisi häneen.

Pelot liittyvät odotukseen... vauvan suojelemistahan se on. Kyllä se oma äidin vaisto varoittaa, jos jotain on todella vialla. Ja ilman muuta omat huolet kannattaa käydä tutkituttamassa, sillä se oma mielenrauha on tärkeä seikka odotuksen onnistumisessa =) Onnea odotukseen!

Lue lisää

Kiitoksia kovasti vastauksesta, juu, omistaan sitä huolehtii kokoajan, jo sillon kun ovat masussa...
Eikä muuta oikeen voi kun pitää itestään ja masustaan niin hyvää huolta kun mahdollista, ja toivoa että kaikki menee hyvin.
Kaikkea hyvää sulle jatkossa!!!

äiti__83 kirjoitti:

...Olen todella pahoillani teidän molempien puolesta, voin vaan kuvitella sitä tuskan määrää tommosessa tilanteessa...
En voi sanoa tietäväni kun en ole asiaa kokenut ite, yhden keskenmenon kylläkin vuonna 2006, mutta sekin oli niin alkumetreillä, viikkoja oli vasta 5..
Eihän sekään kivaa ollu ja surun tunsi.. Mutta ei varmana sama asia kun menettää vauva jo noinkin pitkällä raskaudessa.. Tuntenu potkut ja kaiken..
Olen ite nyt raskaana 23vk (toinen raskaus, esikoinen pian 5v.) ja halusin vaan kysyä teiltä, että oliko teillä mtn oireita tulehduksesta, siis ennenkun aloitte epäilemään että vauvan kanssa ei ole kaikki hyvin?
Meinasin vaan kun olen ite todella hysteerinen ja pelokas ihminen ja kokoajan pelottaa et vauvan kanssa menis joku vikaan, ja ajattelin että miten tollasta voi ehkäistä, siis jos se liittyy johonkin tulehdukseen?
Olettekohan saanu mtn infoa asiasta... Tai jos muistatte tuntemuksia..
No, jokatapauksessa, arvostan kovasti jos jaksatte vastata, ja toivon teille kaikkea hyvää.. Haleja.

Lue lisää

Niin.. Mä olin aikas hysteerinen kans esikoisen, pelkäsin kaikkea mahdollista, koko ajan. Kaikki meni kuitenki alusta loppuun hyvin, raskaus ja synnytys.

Ihan samoin olin tän hyvin odotetun toisen raskauden alusta asti tosi peloissani kaikesta, tein jopa viis raskaustestiä kun en meinannut vaan uskoa et oltiin niin onnekkaita että oltiin jo toista kertaa onnistuttu saattamaan pikkuinen alulle. Pelot oli ihan samaa luokkaa kun esikoisen kanssa, ehkä jopa pikkusen enemmän pelkäsin kaikkia toksoplasmooseja ja muita kun noitten esikoisen kurahousujen ja muitten kans joutuu pelaamaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin, sykkeet oli vahvat aina kun kuunneltiin, niskaturvotusta ultrassa 0,6 eli normaalia. Kohtu kasvoi normaalisti ja liikkeet aloin tuntee päivittäin rv.15. Eli siis kaikki oli loistavasti, tosiaan vaan itse pelkäsin jostian syystä kokoajan että entäs jos kaikki ei olekaan hyvin.
Sitten joskus rv 17 tienoilla alkoi supistelee, niitä kivuttomia, mulla alkoi esikoisen aikana kans tosi aikasin kivuttomat supparit joten en osannu olla huolissani. Samoin mulla vajaa viikko ennen ku vauvani todettiin kuolleeksi mulla alkoi vihloa munasarjojen kohtia, aattelin niiden olevan vaan kohdun kasvukipuja. Kunnes sitten sunnuntaina, 19 1 mulla illalla alkoi kivuttomat supparit jotka kesti pitkään, kun yks loppui niin toinen alkoi. Kesti yli puol tuntia. Sillon soitin ekan kerran äippäpolille et mitäs nyt. Sanoivat siellä et ihan normaalia, olin työntänyt päivällä esikoista loskassa ylämäkeä joten epäilivät vaan rasitukseksi. Maanantaina tunsin liikkeet joskin aika paljon hennompina ja taas illalla suppareita. Kivuttomia. Tiistaina aamulla heti vihloi vatsaa enkä tuntenut koko päivänä liikkeitä. Olin tosi huolissani ja soitin taas äippäpolille. Sanoivat että ihan normaalia. En enää oikeen uskonut olevan normaalia mutta minkäs teit, halusin uskoa kuitenkin. Iltaan mennessä ei mitään vaikka kaikki keinot oli koetettu. Mä tiesin jo sillon et nyt ei oo kaikki hyvin. EI vaikka kaikki niin sanoi. Ja yöllähän sitten ne pahimmat pelot sanottiin ääneen.
Mulla ei siis ollut mitään sellasia oireita mistä ois osannu olla SILLON huolissaan kun esikoisen kohdalla oli ihan samoja tuntemuksia.
Mulla ei tullut vuotoja eikä mitään, vauva vain oli kuollut kohtuun.
Eilen tosiaan soitin ekan kerran Naistenklinikalle ja kerroin huoleni, lohduttivat ja sanoivat että soita heti jos vaan tulee mitään uusia huolia, vaikka keskellä yötä. No, tänään sitten soitin kun pelko kohtutulehduksesta oli aivan hirveä. Sanoivat vaan että tule päivystykseen vaikka heti, kyllä sut tutkitaan.
Musta otettiin paljon verikokeita, syytä vauvan kuolemalle etsitään, listeria oli nyt ainoa mikä on täysin poissuljettu. Ens viikolla otetaan toiset kokeet arvorokon ja tokson osalta, niistä ei tullut varmuutta.
Kohtutulehdusta ei luojan kiitos ainakaan toistaiseksi ollut ja vaikka TAAS sen polimaksun joutuu maksamaan niin kyllä se sen arvoista on.
Mä en halua pelotella mutta JOS sua pelottaa ihan mikä vaan tai arveluttaa niin VAADI että sut tutkitaan. Vaadi, älä anna periksi vaikka sulle puhelimessa sanotaan että ihan normaalia. Jos sun sydän sanoo että tutkitaan niin mene.
Todennäköistähän äiti_83 on kuitenkin että sulla on kaikki aivan loistavasti, kaikki äidit pelkää rakkaansa puolesta, jotkut osaa ottaa rennommin ja jotkut sit taas stressaa ihan kunnolla. Meitä on niin moneen lähtöön.
Mun tapaus on kuulemma silleen harvinainen jo senkin takia ettei synnytys käynnistynyt itsestään ja näin myöhäisillä viikoilla tää kuitenkin on todella todella harvinaista.

Kyllä mä uskon että sun raskaus menee alusta loppuun mainiosti, mutta kuuntele sydäntäsi.

Onnea odotukseen sulle. :) Eipä aikaakaan kun saat sen suloisen tuhisevan nyyttisi suukoteltavaksi ja paijattavaksi

Pikku-Kääpä kirjoitti:

Niin.. Mä olin aikas hysteerinen kans esikoisen, pelkäsin kaikkea mahdollista, koko ajan. Kaikki meni kuitenki alusta loppuun hyvin, raskaus ja synnytys.

Ihan samoin olin tän hyvin odotetun toisen raskauden alusta asti tosi peloissani kaikesta, tein jopa viis raskaustestiä kun en meinannut vaan uskoa et oltiin niin onnekkaita että oltiin jo toista kertaa onnistuttu saattamaan pikkuinen alulle. Pelot oli ihan samaa luokkaa kun esikoisen kanssa, ehkä jopa pikkusen enemmän pelkäsin kaikkia toksoplasmooseja ja muita kun noitten esikoisen kurahousujen ja muitten kans joutuu pelaamaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin, sykkeet oli vahvat aina kun kuunneltiin, niskaturvotusta ultrassa 0,6 eli normaalia. Kohtu kasvoi normaalisti ja liikkeet aloin tuntee päivittäin rv.15. Eli siis kaikki oli loistavasti, tosiaan vaan itse pelkäsin jostian syystä kokoajan että entäs jos kaikki ei olekaan hyvin.
Sitten joskus rv 17 tienoilla alkoi supistelee, niitä kivuttomia, mulla alkoi esikoisen aikana kans tosi aikasin kivuttomat supparit joten en osannu olla huolissani. Samoin mulla vajaa viikko ennen ku vauvani todettiin kuolleeksi mulla alkoi vihloa munasarjojen kohtia, aattelin niiden olevan vaan kohdun kasvukipuja. Kunnes sitten sunnuntaina, 19 1 mulla illalla alkoi kivuttomat supparit jotka kesti pitkään, kun yks loppui niin toinen alkoi. Kesti yli puol tuntia. Sillon soitin ekan kerran äippäpolille et mitäs nyt. Sanoivat siellä et ihan normaalia, olin työntänyt päivällä esikoista loskassa ylämäkeä joten epäilivät vaan rasitukseksi. Maanantaina tunsin liikkeet joskin aika paljon hennompina ja taas illalla suppareita. Kivuttomia. Tiistaina aamulla heti vihloi vatsaa enkä tuntenut koko päivänä liikkeitä. Olin tosi huolissani ja soitin taas äippäpolille. Sanoivat että ihan normaalia. En enää oikeen uskonut olevan normaalia mutta minkäs teit, halusin uskoa kuitenkin. Iltaan mennessä ei mitään vaikka kaikki keinot oli koetettu. Mä tiesin jo sillon et nyt ei oo kaikki hyvin. EI vaikka kaikki niin sanoi. Ja yöllähän sitten ne pahimmat pelot sanottiin ääneen.
Mulla ei siis ollut mitään sellasia oireita mistä ois osannu olla SILLON huolissaan kun esikoisen kohdalla oli ihan samoja tuntemuksia.
Mulla ei tullut vuotoja eikä mitään, vauva vain oli kuollut kohtuun.
Eilen tosiaan soitin ekan kerran Naistenklinikalle ja kerroin huoleni, lohduttivat ja sanoivat että soita heti jos vaan tulee mitään uusia huolia, vaikka keskellä yötä. No, tänään sitten soitin kun pelko kohtutulehduksesta oli aivan hirveä. Sanoivat vaan että tule päivystykseen vaikka heti, kyllä sut tutkitaan.
Musta otettiin paljon verikokeita, syytä vauvan kuolemalle etsitään, listeria oli nyt ainoa mikä on täysin poissuljettu. Ens viikolla otetaan toiset kokeet arvorokon ja tokson osalta, niistä ei tullut varmuutta.
Kohtutulehdusta ei luojan kiitos ainakaan toistaiseksi ollut ja vaikka TAAS sen polimaksun joutuu maksamaan niin kyllä se sen arvoista on.
Mä en halua pelotella mutta JOS sua pelottaa ihan mikä vaan tai arveluttaa niin VAADI että sut tutkitaan. Vaadi, älä anna periksi vaikka sulle puhelimessa sanotaan että ihan normaalia. Jos sun sydän sanoo että tutkitaan niin mene.
Todennäköistähän äiti_83 on kuitenkin että sulla on kaikki aivan loistavasti, kaikki äidit pelkää rakkaansa puolesta, jotkut osaa ottaa rennommin ja jotkut sit taas stressaa ihan kunnolla. Meitä on niin moneen lähtöön.
Mun tapaus on kuulemma silleen harvinainen jo senkin takia ettei synnytys käynnistynyt itsestään ja näin myöhäisillä viikoilla tää kuitenkin on todella todella harvinaista.

Kyllä mä uskon että sun raskaus menee alusta loppuun mainiosti, mutta kuuntele sydäntäsi.

Onnea odotukseen sulle. :) Eipä aikaakaan kun saat sen suloisen tuhisevan nyyttisi suukoteltavaksi ja paijattavaksi

Lue lisää

Kiitos kamalasti sun mailista, oli tosi hienoa että jaksoit vastata mun huoliini.
Yritän ottaa iisisti ja useimmiten onnistunkin, välillä iskee pelot niskaan..
Seuraavalla kerralla ehkä soitan kun pelot oikeen pahaksi menee.
Toivottavasti sulla menee jatkossa kaikki hienosti, toivon sulle vaan kaikkea hyvää. Kiitos vielä.

Mymmeli, en ees tajunnu kiitellä lohdutuksista, jotenki on pää ollu ku Haminan kaupunki, kohta kaks viikkoa kulunu tapahtumista.

Saapa nähdä mikä on meillä tuomio 6.5 eli jälkitarkastus, katotaan onko siihen mennessä syytä kuolemalle löytynyt.

Sinne asti ravaan ja häiriköin Naistenklinikan osasto30 ja päivystystä.. :/