Kadehditko yksinhuoltajaa?

aina on ero takana ja vaikka eroaisi toisesta ihmisestä niin oikeasti siitä ei pääse eroon kun sen kanssa pitää lasten takia olla yhteydessä. Yksin pitää lapsista huolehtia. Raha-asiat tietysti riippuu ihan niistä tuloista mitä on ennen eroakin ollut, hieman klisee tuo että tulot niukat, mutta olen nähnyt kyllä sellaisiakin. Miksi pitäisi kadehtia toista?

.... mikä siinä sitten on että nämä yksinhuoltajat marisevat? Itsekkin entisenä yh:oona voin sanoa ,että kelläpä parisuhteessa elävällä naisella on joka toinen viikonloppu ns."omaa aikaa" ??

Silti nämä exät yrittävät murentaa kaikilla mahdollisilla keinoilla miehen uuden suhteen, eikö kestetä sitä ,että toisella on parempi olla jonkun muun kanssa ja lapsilla kiristäminen on alhaisinta johon olen nykyisessä suhteessani törmännyt.

Tämä "helvetillinen exä" on useimmiten nainen joka kostaa jotakin käsittämätöntä entiselle miehelleen ja käyttää lapsia lyömäaseena.

Kun lapset on tehty niistä pidetään huolta ja jos molemmat vanhemmat eivät siihen kykene jää homma toiselle ei siinä auta enää itkeä ei Suomessa ole pakko lapsia tehdä!!

en kadehdi!
Syy:en tiedä ainoatakaan syytä kadehtia!

en?
Luulkoot mitä luulevat.

Että kadehditaan kadehtimista!!
Jo on väite. No, jollakin, jolla on jalat hyvin korkeella maanpinnasta tuokin ajattelu saattaa luonnistua.
Itse en kyllä näe YHTÄÄN syytä edes siihen kadehtimiseen, saati sitten kadehtimisen kadehtimiseen...

en todellakaan kadehti yksinhuoltajia. Minusta siinä ei ole mitään kadehdittavaa, kun yrittää luovia elämässä eteenpäin kasvattaen samalla esim. kahta lasta. Se on kauheen raskasta (olen seurannut sivusta kavereiden kamppailua)!!

Mitä nää yksinhuoltajat oikein luulee meidän kahdehtivan heidän elämässään?? mielenkiintoista olisi tietää....

tästä jokainen voi alkaa yksinhuoltajaksi, jos se kerran niin kadehdittava tila on?

Ei vaan taida olla vapaaehtoisia...

En todellakaan kadehdi. Itseasiassa yksi tulevaisuuteni suurimpia pelkoja on joutua pienten lasten yksinhuoltajaäidiksi.

Ei nuorena sinkkuna, eikä parisuhteessa ollessanikaan olisi tullut mieleenkään kadehtia yksinhuoltajia. Näin kyllä vierestä mitä se arki on. Ja nyt yksinhuoltajana en ole tosiaankaan huomannut kenenkään kadehtivan minua.

Eikä se mahdollisuus olisi tullut edes mieleenkään ennen tämän viestiketjun lukemista. Ainut syy joka tässäkin esitettiin, oli tuo joka toisen viikonlopun "oma aika". Sellaista mulla(kaan) ei ole koskaan ollut, ei yhtään ainoaa iltaakaan näinä vuosina. En kuitenkaan kadehti niitä joilla on, sillä en oikein osaa kaivata sellaista, mitä en ole koskaan kokenut. Tuleehan sitä omaa aikaa ihan liiankin kanssa sitten, kun lapset ovat isoja ja muuttavat pois.