Auttakaa minua, kun haluan pelastaa parisuhteeni.
Meidän ONGELMAKSI on tässä vuosien saatossa (n. 9v oltu yhdessä, ei lapsia vielä) kehittynyt se, että mieheni ei enää viitsi/uskalla sanoa asioihin omaa mieleipidettään, sillä minä en (kuulemma, ja ehkä se vähän niin onkin) kumminkaan hyväksy sitä.
En tilanteessa itse huomaa tätä piirrettä itsessäni, mutta näin jälkeen päin ajateltuna asia taitaa kuitenkin olle niin.
Olen viimeaikoina tietoisesti alkanut kysymään mieleipidettä asioihin mieheltäni ja yrittänyt kuunnella häntä, mutta silti miehestäni tuntuu siltä, että aina kaikki tehdään minun pillini mukaan. Onkohan meillä tässä menossa vähän niin kuin semmoinen "valtataistelu"? ..minä olen saanut ylivallan ja yritän viimeiseen asti pitää kiinni vallastani.
Minusta tuntuu, että mieheni haluaisi vaikuttaa enemmän päätöksiimme, määrätä missä kaappi seisoo, tai ainakin haluaisi, että hänenkin mielipiteensä huomioitaisiin...mutta minä en ilmeisesti oikein anna siihen mahdollisuutta.
Enimmäkseen nämä mielipide-erot liittyvät kai taloudenhoitoon:siivoomiseen ja sisustamiseen.
...ja silti en oikein meinaa luottaa omiin ratkaisuihini ja haluan kuulla mieheni mielipiteen, mutta kumminin yritän pitää siitä omasta periaatteestani kiinni.
Haluaisin kuitenkin että mies olisi määrätietoinen ja päättäväinen..se herättää minussa turvallisuutta ja luottamusta. Tiedän että miehetäni löytyy nämä piirteen, mutta olen ilmeisesti tukahduttanut ne. Miten saan ne taas herätettyä eloon?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Onko kukaan muu samanlainen kuin minä tai kamppailee samanlaisen ongelman kanssa?
Niin ja vielä lopuksi, tämä vaikuttaa jo seksielämäämme. Sitä ei oikeastaan ole...joskus alkoholin voimalla rentouduttuamme innostumme siitä! Mieheni sanoo, että on kyllästynyt. Johtuuko se siitä että olen niin määräilevä?
Meidän ONGELMAKSI on tässä vuosien saatossa (n. 9v oltu yhdessä, ei lapsia vielä) kehittynyt se, että mieheni ei enää viitsi/uskalla sanoa asioihin omaa mieleipidettään, sillä minä en (kuulemma, ja ehkä se vähän niin onkin) kumminkaan hyväksy sitä.
En tilanteessa itse huomaa tätä piirrettä itsessäni, mutta näin jälkeen päin ajateltuna asia taitaa kuitenkin olle niin.
Olen viimeaikoina tietoisesti alkanut kysymään mieleipidettä asioihin mieheltäni ja yrittänyt kuunnella häntä, mutta silti miehestäni tuntuu siltä, että aina kaikki tehdään minun pillini mukaan. Onkohan meillä tässä menossa vähän niin kuin semmoinen "valtataistelu"? ..minä olen saanut ylivallan ja yritän viimeiseen asti pitää kiinni vallastani.
Minusta tuntuu, että mieheni haluaisi vaikuttaa enemmän päätöksiimme, määrätä missä kaappi seisoo, tai ainakin haluaisi, että hänenkin mielipiteensä huomioitaisiin...mutta minä en ilmeisesti oikein anna siihen mahdollisuutta.
Enimmäkseen nämä mielipide-erot liittyvät kai taloudenhoitoon:siivoomiseen ja sisustamiseen.
...ja silti en oikein meinaa luottaa omiin ratkaisuihini ja haluan kuulla mieheni mielipiteen, mutta kumminin yritän pitää siitä omasta periaatteestani kiinni.
Haluaisin kuitenkin että mies olisi määrätietoinen ja päättäväinen..se herättää minussa turvallisuutta ja luottamusta. Tiedän että miehetäni löytyy nämä piirteen, mutta olen ilmeisesti tukahduttanut ne. Miten saan ne taas herätettyä eloon?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Onko kukaan muu samanlainen kuin minä tai kamppailee samanlaisen ongelman kanssa?
Niin ja vielä lopuksi, tämä vaikuttaa jo seksielämäämme. Sitä ei oikeastaan ole...joskus alkoholin voimalla rentouduttuamme innostumme siitä! Mieheni sanoo, että on kyllästynyt. Johtuuko se siitä että olen niin määräilevä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näin on meilläkin päässyt käymään, omia mielipiteitä ei juurikaan viitsi esittää kun vaimo tietää kaiken jo paremmin muutenkin...
Miten seksielämä voisi kukoistaa, kun kumppani vaikuttaa enemmänkin holhoavalta äitihahmolta kuin rakastavalta puolisolta?
Huomaan samoja piirteitä erityisesti sisaressani, mutta kuten nimimerkki jo kertoo myös itsessäni. Minusta olet jo pitkällä kun olet tiedostanut tämän ongelman ja yrittänytkin tehdä asialle jotain. Toisaalta miehesi ei varmaankaan ihan heti "opi uusille tavoille"!! Kärsivällisyyttä.
Toisaalta olen huomannut, että miehillä ei välttämättä ole kovin selkeitä mielipiteitä kodinhoitoon, sisustamiseen liittyvissä jutuissa. Naisen mieliksi sanotaan jokin mielipide, joka vedetään vähän hatusta. Eikä oikeasti ole suurtakaan väliä miten kyseinen asia lopulta menee. Onko miehesi ekspertti jossain kotijutussa, jonka voisit täysin luottaa hänen tehtäväkseen? Kasvattaa ihmeesti itseluottamusta kun joku homma sujuu ja siitä saa kiitosta. Se on erittäin tärkeää, että sitten kehut ja kiität!! Myös sinun oma itseluottamuksesi kasvaa kun uskallat tehdä päätöksen ilman miestä, jos joku asiaa vaan sujuu sinulta paremmin.
Olen vierestä seurannut super-pomottavan kaverin ja hänen avomiehensä suhdetta. Vuosi vuodelta mies on muuttunut rennosta, mielipiteensä kertovasta "normaalista" ihmisestä varovaiseen, arkaan suuntaan. Näin varsinkin avovaimon ollessa paikalla, mutta myös muiden seurassa.
Olen tälle kaverilleni sanonut kahden kesken, ettei hän niin kovin määräilisi ja dumppaisi kaikkea miehen tekemään ja sanomaa saman tien. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että "Pekka ei vaan tajuu" juttuja, ja että hän itse tietää paremmin, miten asiat hoituvat. Karmea tilanne.
Mielestäni ei ole edes pointti, osaisiko mies hoitaa "jonkin kotijutun" paremmin kuin nainen (naisen mielestä). Pointti olisi se, että mies saa tehdä jutut niin kuin tekee ja pomottava nainen vain pinnistää suunsa suppuun. Ei mikään kotijutun hoitaminen voi olla niin maailmaa mullistava, että sen pitäisi mennä sillä tavalla kuin nainen haluaa. Ja vaikka menisi miehen tavalla pieleenkin - so what. Pääasia, ettei toinen koko ajan arvostelisi ja kohtelisi kuin lasta, joka "pitää opettaa tavoille".
Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä omine tapoineen ja mielipiteineen. Mun mielestä on vähintäänkin paksua, jos nainen alkaa miettiä, voiko mieheen "luottaa" jonkun asian hoitamisessa, varsinkin jo kyseessä on vain "jokin kotijuttu". Jo tämä asenne kertoo pomottamisesta ja toisen ylenkatsomisesta.
"Onko miehesi ekspertti jossain kotijutussa, jonka voisit täysin luottaa hänen tehtäväkseen?"
Mies on aikuinen ihminen eikä mikään lapsi, josta pitäisi miettiä että osaakohan se nyt kattaa pöydän sillai mahdollisimman nätisti (kuten pomo-nainen sen tekisi omasta mielestään ilman muuta).
Toi asenne on jo niin pitkällä miehen aliarvioimista, että naisen olisi hyvä joko laittaa teippi oman suun eteen, hoitaa itse kaikki kotihommat - mukisematta - , tai jättää mies lopullisesti rauhaan ja jäädä yksin kotiin mesoamaan eksperttinä.
t: nainen
Ensinnäkin "uusilla tavoilla" tarkoitin siis tietysti sitä, että miehen mielipidettä kysytään ja sitä kuunnellaan... arvasin, että joku heti tarttuu siihen!!Laitoin vähän ilkikurilla provon ilmaisun!
Mun mies, siskon mies tai mun oma isä eivät välitä siis prikun vertaa, esim. ostetaanko uudet verhot keittiöön vai. Ovatko ne mahdollisesti kukalliset vai ruudulliset! Silti sitä ihan kun vahingossa menee ja kysyy, kumpi susta olisi kauniimpi/parempi? Mun sisko oli aikeissa ostaa uuden sohvan. Kaupassa siskon mieheltä tiedusteltiin mahdollista mieliväriä? No, mies sanoi...ruskea! Siskoni siihen, että jos ei kuitenkaan kun tuo entinenkin on ruskea (niin paljon peffansa alle katsoo!)ja sitä ollaan nyt 8 vuotta katseltu...Olisko joku muu? Sininen, vastasi siskon mies! Tämä olisi hyvä, hihkui siskon mies...Juu nätti se on, vaan sitä väriä sanotaan turkoosiksi! Kyseinen mööpeli sitten lähti uuteen kotiinsa! Kertoo tämä tarina siis tätä tämän miehen hyvin "perusteellista harkintaa" kyseiseen aika kalliiseen hankintaan.
Siskoni ei kuitenkaan itke ja valita, jos mies valitsee uusia kesärenkaita kaksi viikkoa, vertailee hintoja ja tutkii TM:n testejä...että miksi mä en saa päättää!!!?? Miksi mä en saa vaikuttaa, jos se äijä osaa sen homman!?
"Siskoni ei kuitenkaan itke ja valita, jos mies valitsee uusia kesärenkaita kaksi viikkoa, vertailee hintoja ja tutkii TM:n testejä...että miksi mä en saa päättää!!!??"
No ei se mieskään varmaan ole siskosi niskassa koko ajan kyselemässä, että olisko nää kesärenkat susta paremmat kuin nää? Ja sitten kun olisi saanut väsyttämänsä naisen jotain vastaamaan, niin valitsisi kuitenkin toisin.
Onhan noita tilanteita ihan joka suhteessa silloin tällöin, että kysytään toisen mielipidettä, mutta tehdään kuitenkin loppujen lopuksi oman pään mukaan.
Liian pitkälle mennään, kun mies/nainen kokee, että häntä ei IKINÄ kuunnella, kuten ap:n tapauksessa. Ja tällaisia suhteita on ikävä kyllä muitakin kuin ap:llä.
Kaikissa vitseissä on puoli totuutta; mulle ei olisi tullut mieleenkään - edes vitsillä tai provona - kirjoittaa miehen "uusille tavoille opettamisesta", mikä oli susta ilmeisesti vaan ihan kepeä ja hauska juttu.
Niin, sellasta se on. Miksi turhaan kertoa mielipidettä asiasta, kun kuitenkin asiat tehdään naisen pään mukaan?
Mieluummin vedän hatusta jotain "ihanan hellyttävää tuubaa", kun alan sen viikkokausia kestävän, ja minun mielipiteeni tappioon (kuitenkin)päättyvän, turhan taistelun esim.jostain helv...olohuoneen seinän väristä.
Minä olen liian viisas mies sellaseen. Jos nainen sanoo, että käden työntäminen sirkkeliin on kivaa, niin työntäköön sen käden sinne. Siperia opettaa.
eikä uskalla ilmaista mielipiteitään, hän siis jättää vastuun kaikesta sinun harteillesi. Et varmasi voi olla liitossasi tyytyväinen, eikä syy ole sinussa. Syy on alistuvassa miehessä, jossa ei ole miestä. Menkää avioliittoneuvojan luo tai jos mies ei sinne halua, eroa mokomasta vätyksestä.
eikä uskalla ilmaista mielipiteitään, hän siis jättää vastuun kaikesta sinun harteillesi. Et varmasi voi olla liitossasi tyytyväinen, eikä syy ole sinussa. Syy on alistuvassa miehessä, jossa ei ole miestä. Menkää avioliittoneuvojan luo tai jos mies ei sinne halua, eroa mokomasta vätyksestä.
kans mitä tuubaa sinäkin kirjoittelet, "alistuva mies jossa ei ole miestä".
No, oletkos tullut ajatelleeksi syitä ja seurauksia, miksi miehestä on tullut tuonkaltainen?
Jos tylysti saan sanoa, niin ehkä miehellä on ollut suhteen alkupuolella omia mielipiteitä, no vaikkapa niinkin suuresta ja maailmaa mullistavasta asiasta kuin sohvan väristä.
Hän on sanonut k.o. asiasta mielipiteensä ja arvon leidi on vetänyt siitä kilon herneitä sievään nenäänsä. Josta on myös seurauksena parin viikon "kuiva kausi" tuossa lakanailoittelussa.
Muutaman kerran kun käy näin, niin uskalla siinä sitten miehenä kertoa naiselle oma ja rehellinen mielipiteesi kodin asioista? Nainenhan kun ei ole koskaan missään väärässä (omasta mielestään)!
Näin niitä "vätyksiä" miehistä tehtaillaan, tuntuiko skenaario sinulle tutulta....?
Vastauksia kysymyksiisi: kyllä, olet tukahduttanut miehesi oman tahdon. Kyllä, seksi ei maistu määräilevän pirttihirmun kanssa.
Vaikka kirjoitat, että määräilysi ulottuu lähinnä siivoamiseen ja sisustamiseen, veikkaukseni on, että se ulottuu paljon laajemmalle. Jos mies saisi muissa asioissa äänensä kuuluviin, hän ei olisi tullut araksi sanoa mielipiteitään.
Seuraavan kerran kun kysyt miehen mielipidettä kuuntelet mitä hän sanoo ja teet/teette ilman vastaväitteitäsi (myös "hienovarainen" vihjailu kielletty!) asian tismalleen niin kuin hän ehdottaa. Aivan sama, mitä mieltä itse olet asiasta. Kai parisuhteenne on sinulle tärkeämpi kuin sohvan väri tai se, miten tiskit on astianpesukoneeseen aseteltu? Etkä koskaan, ikinä elämässäsi myöhemmin palaa siihen, että punainen sohva olisi kyllä ollut kivampi kuin sininen. Vähän suhteellisuudentajua, kiitos!
Hyvä, että tiedostat diktaattorin itsessäsi. Seuraavaksi otat ronskilla otteella itseäsi niskasta kiinni, ja pysyt joko hiljaa tai kehut, kun mies sanoo mielipiteensä siitä, mitkä verhot ripustetaan pääsiäiseksi. Olet määrännyt nyt 9 vuotta, anna miehelle vihdoinkin tilaa hengittää. Jos miehellä ei oikeasti ole mielipidettä johonkin kysymykseesi, älä ala tivata, äläkä tee asiasta numeroa, vaan tee silloin oman pääsi mukaan.
jolla oli aivan samanlainen pirttihirmu. Perustivat uusioperheen, jossa pirttihirmu muutti kaverini taloon asumaan kahden lapsensa kanssa.
Molemmat kun sinkkuja oltiin, viihteellä käytiin sillontällön kaverin kanssa, se loppui heti ja muutenkin yhteyden pito hiipui jonkin verran, toki ymmärrän että jollain tasolla vähenee, mutta mutta. Yhden kerran olin naisystäväni kanssa siellä kylässä ja sivusta seurasin sitä touhua tunnin, kun joka asiaan "pirttihirmu" oli se joka sanoi miten toimitaan, niin sain sit suuni auki ja sanoin, et onko sulla Jari enää omaa mielipidettä ollenkaan, tai että saako sulla olla!!
Pari viikkoa sen jälkeen "pirttihirmu" lähti lapsineen ja tavaroineen ja kaveri kiitti, että oli helvetin hyvä että sanoit....pisti vissiin pikkasen miettimään.
Että tässä voi olla mahdollinen tulos jos liikaa alkaa digtaattoriksi!!
Niinhän se oli samanlainen tilanne itsellänikin.
Muija ei hyväksynyt mun mielipiteitä, vaikka aina oli tivaamassa mun mielipidettä ja kantaa asioihin.
Ihan sama mitä sano niin kuitenkin se teki aina oman päänsä mukaan.
Ei sitä enää jaksa edes yrittää mitään sanoo tai muutakaan pitemmän ajan jälkeen kun tietää että toinen tekee ja pitää kuitenkin aina oman päänsä ja mielipiteensä. Sitä vaan sanoo et joo joo tai ihan sama.
Oltiin kymmenen vuotta kimpassa, sit sitä ei vaan enää jaksanu välittää ja läksin lätkiin.
Eli et tee mitään sängyssä. Ääntä ei suustasi tule kuin pikku ynähdyksinä ja kosketuksesi mieheen tapahtuu sormenpäillä.
Miehesi antaa sinun päättää noista asioista, kun
itse ei ilmeisesti kuitenkaan ole niistä kovin kiinnostunut.
Määrätietoinen ja päättäväinen on varmaan isompien asioiden (auto,asunto ym.) ollessa kyseessä.
Tuo seksiin kyllästyminen on jo vaarallisempaa.
Monet miehet ottavat kakkossuhteen juuri sen takia, että vaimo ei enään innosta makuuhuoneessa.
Koita siinä asiassa tsempata, ettei jää luu käteen.
että nainen pikkuhiljaa vie vallan suhteessa, määräämäällä kaikesta ja jos mies edes varovasti esittää mielipiteensä, on se suhteen tietoista rikkomista, repivää suhteen tuhoamista naisen mielestä.
Siinä vaiheessa nainen yleensä ilmoittaa haluavansa eron, syynä seksielämän puute, seksielämän minkä nainen itse yksipuolisella päätöksellään lopetti vuosia aikaisemmin, muttei muista sitä enää, koska miehen vikahan se lopulta
oli.
tukahdutettiin.
Elämän ilo ja kaikki muukin katosi...
Toivon ne joskus vielä löytäväni.
Siis nainen vaan tuosta noin määräilee ja mies parka vuodesta toiseen alistuu, alistuu ja alistuu. Menettää kokonaan itsetuntonsa ja miehisyydenkin. Peräti impotentti tulee! Ei se mies ole alunalkaenkaan voinut olla muu kun joku sätkynukke ja lapatossu!
Siis onko nainen sitä suhteen eka päivästä? Sellaiseen määräilevään hirmuunko mies rakastui ja vaimokseen otti? Vai olisko ollut niin, että ryösti anoppikullan kehdosta vielä korvat märkinä olleen lapsosen ja pilasi ihan vaan huvikseen....Voi, noita suomalaisia miehiä. Ihan tässä tulee tippa linssiin!