Minua häiritsee miehessäni se, ettei hän koskaan kysele ajatuksiani, mielipiteitäni eikä vaikuta mitenkään kiinnostuneelta historiastani. Ikää meillä molemmilla on 40 ja yhdessä olemme olleet 10 vuotta. Kun itse kyselen häneltä hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja kaikesta häneen liittyvästä, hän suuttuu eikä halua puhua. Olen sanonut hänelle, että minun mielestäni rakastavaiset yleensä haluavat tietää toisistaan kaiken; miten toinen on ajan saatossa tullut juuri siksi ihmiseksi, joka on nyt. Haluaisin tuntea hänet perinjuurin ja haluaisin, että häntä kiinnostaisi tuntea minut. Hän vain äkäisenä toteaa, etteivät menneet asiat häntä kiinnosta, vaan se mitä on nyt. Hän luulee tuntevansa minut, mutta hänellä ei oikeasti ole kuin harmaa aavistus siitä, minkälainen minä olen sisimmässäni. Hän myös on sitä mieltä, että minä tunnen hänet, mutta en todellakaan tunne häntä kovin syvällisesti. Kertokaa miehet, onko tuo miehille tyypillistä, ettei naisen lapsuuden perhe, nuoruudenkokemukset ym. kiinnosta oikeasti vai onko mieheni suhtautuminen merkki siitä, ettei hän loppujen lopuksi ole kiinnostunut minusta ihmisenä, vaan olen vain kotitalouskone, lapsenhoitaja, sängynlämmittäjä ja jonkinlainen statussymboli. Kuitenkin hän väittää rakastavansa minua, tosin kertoo sen yleensä vain humalassa. Suhteemme alkuaikoina hän toisteli sitä jatkuvasti, myös selvinpäin. Olenko muuttunut vain itsestäänselvyydeksi hänen elämässään? Jos rakastat naista oikeasti, eikö sinua kiinnosta tietää hänestä mitään muuta, kuin se mitä tiedät hänen nykyisestä elämästään?
Mies, kerro!
olenko rakastettu?
16555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
toiselta jos en olisi valmis kertomaan samoja asioita itsestäni. Ehkä sille on tapahtunut ikäviä asioita tai se itse on tehnyt sellaisia, kuka tietää. Ehkä menneisyys ei ollut kovin hauska, mutta hän on päässyt siitä yli, eikä halua palata muistelemaan kaikkea, kuka tietää... Tai sitten sinä kyselet samoja, jo tuhansia kertoja läpikäytyjä asioita yhä uudelleen ja mies on kyllästynyt?
"yhdessä olemme olleet 10 vuotta"
"Hän luulee tuntevansa minut, mutta hänellä ei oikeasti ole kuin harmaa aavistus siitä, minkälainen minä olen sisimmässäni."
En usko. Kyllä 10 vuoden aikana oppii väistämättäkin toisesta aika paljon enemmän kuin vain harmaan aavistuksen...
Tuossa on varmasti paljon perää, mitä kirjoitit. Tiedän kyllä hänen menneisyydestään sen verran, että ihan helppoa ei ole ollut. Harmittaa vaan, kun hän ei kerro tarkemmin. Minulla on niin vilkas mielikuvitus, että olisi mukavampi tietää oikeata tietoa kuin arvailla.
arvaillakaan... Tuskin vaikkapa raikauksen uhrikaan haluaa uudestaan läpikäydä muistojaan, jos on jotenkin päässyt asian yli vuosien jälkeen. Hän ei sitten kysele sinulta omasta menneisyydestäsi, koska arvaa sen johtavan siihen, että hän vuorostaan joutuu läpikäymään omaansa. Ehkä joskus on parempi yrittää unohtaa ja katsoa eteenpäin, ettei jää ikuisesti vatvomaan mennyttä.
http://www.youtube.com/watch?v=iynZZ_-nq3w
vaiheessa alkaa tosin jo muut asiat kiinnostamaan enemmän..
Kyllä minua ainakin vielä kiinnostaa mieheni. Miksi hän ei voisi vielä olla kiinnostunut minusta?
Miehesi on tyyppiesimerkki tunne-elämältään erittäin sisäänlämpiävästä ihmisestä. Hänellä saattaa olla menneisyydestään suuriakin traumoja. Joko lapsuudessaan, nuoruudessaan tai aikuisuudessaan syntyneitä ja selvittämättä jättämiään.
Itse olen joskus seurustellut samantapaisen ihmisen kanssa. Sellaisen on erittäin vaikeaa päästää toista niin lähelle (edes omaa rakastaan), että pystyy avautumaan ja kertomaan ahdistavistakin asioista.
Luulenpa, että hän kyllä rakastaa sua, mutta itselleen on liian pelottavaa avautua. En tiedä, miten sinun pitäisi suhtautua, mutta älä todellakaan ajattele, että "vika" olisi SINUSSA!
Itse en pystynyt kauaa seurustelemaan tuon miehen kanssa, joka ei minulle pystynyt oikeastaan mistään puhumaan. Tunnetasolla olimme niin etäisiä, etten halunnut jatkaa... Suhde kun on parhaimmillaan sitäkin, että molemmat pystyvät avoimeen keskusteluun...
susta tuntuu nyt?
Kiitos kertomuksestasi :)
-vaikuttaa siltä ettei rakasta OIKEASTI sua,vaan olet siinä paremman puutteessa.Tunnevammainenkin tuntuisi olevan,ja se vamma pahenee,jos asioita ei selvitetä.Älä sure,sillä sulla on kohtalotovereita Suomes vaikka kuinka paljon,hyvin moni ei uskalla lähteä surkeasta suhteesta,vaan tyytyy osaansa..onhan se kuitenkin turvallista...-itse lähdin pois.
En voi olla varma :(
"Ikää meillä molemmilla on 40 ja yhdessä olemme olleet 10 vuotta."
Mitä ihmettä olette tehneet ekat kymmenen vuotta jos vasta nyt alkaa harmittamaan miehen käytös? Vai oliko jannu tiilenpäitä lukemassa ja suhteen tähän astisena pohjana on ollut joku kirjeenvaihto säännölliset vierailut vankilassa / miehen mahdollisilla lomilla tapailu.
Suhteen alkuajat olivat kiihkeän tunteellisia ja seksuaalisia. Tosin silloinkaan ei paljon asioista puhuttu. Mies ei ollut "tiilenpäitä lukemassa". Olimme hullaantuneita toisiimme ja siksi jämähdimme tiukasti yhteen. Olen jaksanut olla hänen kanssaan, koska kaikesta huolimatta olen jaksanut uskoa molemminpuoliseen rakkauteen. Eihän kukaan ole täydellinen...
Kiitos kovasti kaikille kommenteista, mutta vielä yksinkertainen vastaus kyllä tai ei,teiltä miehet, kysymykseen: Jos rakastat naista, haluatko tietää hänestä "kaiken" myös menneisyydestä? Kiinnostaako vai ei?
Vain nykyisyys ja tulevaisuus kiinnostaa.
Kuten R-E:llä, ei kiinnosta, ei entiset poikaystävät sun muut. Ja vaikka sinäkin luulet haluavasi tietää, et kuitenkaan kestäisi kuulla että esim. oikeastaan aikoinaan olitkin vasta kolmoisvaihtoehto, koska elämän suuri rakkaus antoi pakit, eikä se kakkosvaihtoehtokaan ikinä kiinnostunut.
pahemmin kiinnosta toisen menneisyys, kyllä se sieltä tarvittaessa löytyy.
Enemmän "Oletko ollut samankaltaisessa tilanteessa?" kaltaisuutena.
Kun mies suuttuu udellessasi hänen menneisyydestään, on todennäköisin syy että hän häpeää jotain menneisyydestään.
Toista ei voi tuntea perinjuurin, hyvä jos itseään.
Suhteenne on ajautunut uomaansa.