Pieni asia

Kännykkäni on jo kaksi vuotta vanha ja siinä on minulle vieläkin tuntemattomia toimintoja.

Tänään painoin kännykkäni kaiuttimen päälle vahingossa eräässä tilanteessa kun vastasin siihen eräässä paikassa missä oli ihmisiä.

Siis pieni kuuluva moka joka mua hitosti vaan nauratti. Naurattaa vieläkin. Puhelu ei ollut salainen tai ihan intiimi, muttei paljo muutakaan. Posket oli kyllä punaisena.

Kiva juttu kun kaiutin löytyi sitä olen joskus vähän kaivannut. Mutta herätin kyllä vähän huomiota ja olin itsekin hiukka hämmästyneen näköinen. Puhelu oli nimittäin ihan täysillä ja kuului kauas. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun ajattelin oho, mitäs nyt tapahtui enkä meinannut osata sitä edes heti sulkee. Hih hih

heti herätessäni tulvi mieleeni muistoja yläaste ajoiltani,lienenkö nähnyt unta aiheesta,
Muistin sen aikaisia kavereita, ja kommelluksia mitä silloin tapahtui ja hymy levisi korviin asti.
Muistin myös ensirakkauttani,lämpimästi ;)))

täällä ja vielä aikuisia muka olevinaan,en tiedä itkenkö vai nauranko

vauvasirkus :))

ystävältä sai suorastaan nauramaan.

Huumori ja hyvä musiikki saa ilon pintaan.

jotenkin totinen päivä. Töissäkin kaikilla niin
naamat peruslukemilla, itseni mukaan lukien,
ei mitään hauskaa ole tapahtunut.:((
Iltaisin kun käyn tuolla sairaalassa, niin sen jälkeen hauskoja
juttuja odotan löytyvän täältä palstalta.
Muistuu aina vain mieleeni viime keväiset kirjoitukset, kun oli
vaikeeta olla seuraavana päivänä nauramatta kun oli tosi hauskoja viestiketjuja.:)))

ystävälleni sairaalaan ja juteltiin pitkään lupasin soittaa illalla uudelleen kun sit soitin ja kysyin että oliko käyny paljon vieraita niin hän sanoi että ei kukaan tänään ja hän oli koko päivän ajatellut että eipäs tiinakaan tänään soita sanoin soittaneeni aamulla mutta hän ei muistanut mitään sitä nauroimme puhelimessa pitkän aikaa yhdessä niin ne voi lääkkeet ison leikkauksen jälkeen sekoittaa viiskymppisenkin pään ei tainnu olla vielä alkavaa dementiaa.