Se oli syksyinen, raikas iltapäivä, kun päähäni jysähti ajatus hoikemmasta kuosista. Olin onnistunut keräämään itselleni kolmenkymmenen kilon kokoisen talvivaraston, ei sillä, talvihan oli juuri tuloillaan ja varatalille oli käyttöä tiedossa. Asiasta kuitenkin jossain määrin suivaantuneena otin reippaan otteen katalogista ja aloin selailla hobby hallin ihmeellisen tavaratalon suunnatonta tarjontaa. Ja siellähän se rötkötti, unelmieni vimpain ja hoikkuuteni avain. Kiiltäväpintainen, uljas Kettler Crosstrainer! Silmät kiiluen tutkailin tuotetietoja tullen siihen tulokseen, että juuri tämä, 300:n euron vitkutin oli Se laite, jonka avulla saavuttaisin elinikäisen unelmani, Laihan Minän.
Kädet täristen täytin tilauslomakkeen, siellä se odotti, kupongin toisessa päässä, parempi elämä. Kaksi suunnattoman pitkää, mustaa viikkoa odotin tuota ihmeellisestä laitetta ennen kuin postimies saapui tuoden ilosanomaa, Kettlerini on saapunut kaupunkiin. Voi sitä riemua ja ilonkiljahtelua, kun pääsin vihdoin avaamaan paketin. Täältä tullaan maailma, oletko valmis?
Ja kuinkas sitten kävikään? Tahkoin Crosstrainerillani hurjalla vimmalla pohkeet pinkeinä useita viikkoja…. Vähitellen iltojen tummetessa sai uljas laitteeni aina vaan useammin pölyttyä itsekseen, ei näkynyt iloista urheilijaa verkkarit soiden pyörimässä missään, ei kuulunut ähinää ei. Sohvan kutsu oli vietellyt voimakkaammin, tinkeät verkkarit vaihtuneet mukaviin, pehmoisiin olohousuihin, vesipullo kaukosäätimeen. Ajatus Laihasta Minästä vain kaukainen muisto siintäen jossain mieleni sopukoissa.
Kädet täristen täytin tilauslomakkeen, siellä se odotti, kupongin toisessa päässä, parempi elämä. Kaksi suunnattoman pitkää, mustaa viikkoa odotin tuota ihmeellisestä laitetta ennen kuin postimies saapui tuoden ilosanomaa, Kettlerini on saapunut kaupunkiin. Voi sitä riemua ja ilonkiljahtelua, kun pääsin vihdoin avaamaan paketin. Täältä tullaan maailma, oletko valmis?
Ja kuinkas sitten kävikään? Tahkoin Crosstrainerillani hurjalla vimmalla pohkeet pinkeinä useita viikkoja…. Vähitellen iltojen tummetessa sai uljas laitteeni aina vaan useammin pölyttyä itsekseen, ei näkynyt iloista urheilijaa verkkarit soiden pyörimässä missään, ei kuulunut ähinää ei. Sohvan kutsu oli vietellyt voimakkaammin, tinkeät verkkarit vaihtuneet mukaviin, pehmoisiin olohousuihin, vesipullo kaukosäätimeen. Ajatus Laihasta Minästä vain kaukainen muisto siintäen jossain mieleni sopukoissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka monella myyt laitteen?
Kirjoittajan lahja Sinulla on ainakin tallella. Tietysti crossaamiseen tarvitaan tiukkaa päättäväisyyttä, mutta minulla on auttanut myös se, että crossari on tv:n edessä ja seinällä kalenteri jossa loistaa jokainen treenini minuutin tarkkuudella kaikkien nähtävillä. Jos alkaa kalenteri olla tyhjä, se häiritsee. Ei voi myöskään pettää itseään niin, että muistaa väärin, eli treenanneensa useammin. Laiha en silti ole pelkällä liikunnalla. Olen juuri saanut kolme päivää lentoemäntädieettiä pidettyä. Vielä yksi pitäis jaksaa ja sitten "tavallista" painonpudotusta jatkoon. 15-16 kiloa pois.
on vain kone joka ei tunne ikävää ja jos vesipullon on korvannut pelkkä kaukosäädin eikä kyseisen kapineen ohella ole käteen jumittunut esim. sipsipussi, kaljapullo, suklaarasia tai pitsataksin tuomiset niin ei vielä suurta hätää...
Eihän tässä vielä ole kuinkaan käynyt, talvivarastoni ovat hiukan huvenneet pakkasen puutteesta huolimatta. Pölyisestä vehkeestäni en suostu luopumaan, kun raskaan työpäivän jälkeen laahaudun kotiin, ei mikään muistuta minua paremmin huonoista valinnoistani kuin Kettlerin tummanpuhuva siluetti.