Kaikenlaista

Olen miettinyt samoja asioita, joten olisi todella mahtavaa kuulla teidän kokeneiden kommentteja. Kun joku uskaltautuu ensiksi kertomaan, niin eiköhän niitä kokemuksia sitten ala sadella.

Hei! Olen Itävallassa, reilu puoli vuotta takana ja toukokuun lopussa paluu Suomeen. Mitä kaikkea olen tehnyt? Olen ollut kansallispuku-tanssiaisissa, vaeltamassa vuorilla, luistelemassa pienellä vuoristojärvellä (tosi hieno paikka), harrastanut joogaa, jumppaa ja käynyt tanssi- ja kielikurssilla. Matkustin pohjoiseen tapaamaan kirjeenvaihtoystävääni ja myöhemmin olin hänen perheensä kanssa katsomassa Wieniä. Kävin kerran myös oopperassa, liput ovat naurettavan halpoja.

Tässä perheessä on kaksi lasta: pian 2-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Heidän kanssaan olen tehnyt kävelyretkiä, leiponut kakkua, olemme menneet piknikille metsään ja leikkineet kaikenlaista...

"Opettavaisia" juttuja: pikkulapset juovat paljon. Aina kannattaa olla esillä tuttipullossa jotain juomista. Pihaa kauemmas ei juuri kannata lähteä ilman juomista, tuttia ja jotain pientä syötävää. Olen oppinut tämän, muuten lapset alkavat kiukuttelemaan.
4-5 -vuotiaiden juttuja ei kannata uskoa, vaan miettiä aina itse. Jotkin käytännön jutut, jotka heidän luulisi jo tietävän, sekoittuvat mielikuvitukseen.

Perhe on tosi mukava ja rento. Riippuu tietty perheestä ja maasta, mutta yllätyksenä oli että täällä käytetään (mun mielestä) paljon valmisruokia. Muutenkin ruokatavat on epäterveellisempiä kuin Suomessa (kun vertaa vaikka tavalliseen kotiruokaan). Sekin on hassua, että täällä en ole törmännyt lainkaan tavallisiin salaatteihin tyyliin salaatti-kurkku-tomaatti. Tunnetaan vain vihreä salaatti eri kastikkeiden kanssa. Ja näin on ainakin perheen lähipiirissä.

Olen tavannut muutamaa ystävää joitakin kuukausia, mutta sitten jutut ovat jotenkin lopahtaneet eri käytännön syistä. Paikallisiin en ole sen syvemmin tutustunut, vain muihin au paireihin. Viihdyn hyvin itseksenikin ja nyt aikaa kuluu pääsykokeeseen valmistautuessa. Muuten ihmiset ovat ystävällisiä ja kaupoissakin ja muutenkin usein tervehditään muita ihmisiä. Kohteliasta, mutta välillä tuntuu rasittavalta. Ja sitten se, että mua teititellään joka paikassa. Maan tapa, mutta tuntuu vieläkin hassulta.

Kyselkää tarkkaan kulkuyhteyksistä kaupunkiin. Mulla menee busseja suht harvoin (jota en olisi uskonut, asun kuitenkin vain 20 minuutin matkan päässä kaupungista) mutta olen pärjännyt niillä.
Mitäs muuta vielä kirjoittaisin...Valitkaa perhe huolella. Mulla kävi mielestäni todella onni, kun löysin näin kivan perheen.