Olemme seurustelleet nykyisen avomieheni kanssa kolmisen vuotta, asuneet yhdessä pari vuotta. Alussa meillä meni tosi hyvin, kaikinpuolin. Puheenaiheita riitti, yhdessä tekemistä riitti, seksielämä oli ihan hyvää. Kaikki sujui aivan mallikkaasti. Sitten alkoi pikkuhiljaa asiat muuttua, kaikki yhteinen hiipui. Nykyään meillä ei ole enää mitään yhteistä. Seksielämää ei ole ollut enää lähes puoleen vuoteen. Miestä hallitsee alkoholi. Minun mittapuussani hän on alkoholisti, itse toki kieltää kaiken. Alusta asti huomasin, että alkoholi ja olut maistuu hänelle, mutta pikkuhiljaa sekin lisääntyi rankaksi ryyppäämiseksi. Asiasta kymmeniä kertoja riideltyämme, hän on vähentänyt juomista, mutta viime aikoina on tullut voimakkaat kipulääkkeet ja psyykelääkkeet tilalle. Lähes aina pienessä pilvessä, ja varmaankin jäänyt jo pahasti koukkuun niihinkin.
Suhde tietenkin kärsii tästä kaikesta. Oikeestaan meillä on enää kulissit pystyssä ja niitä kannatellaan epätoivon vimmalla. Kotona vaan riidellään ja väistellään toisiamme. Ei minkäänlaista läheisyyttä, eikä hellyyttä. Ei hymyä, ei naurua. Kaipaan hirveästi hellyyttä ja ihmistä, joka joskus osoittaisi jotain myötätuntoa ja rakkautta meikäläistä kohtaan. Käytännössä katson, että suhde mieheeni on ohi. En enää usko, että pystymme korjaamaan tekemämme ja sanomamme vääryydet ja loukkaukset. Mutta, miten pääsen tästä eteenpäin?
Nykyinen suhteeni on viides pieleen mennyt suhde. Tosin kaikkiin eroihin on ollut hyvät syyt, joita tosin ei juurikaan kukaan muu tiedä. Nyt minua pelottaa, että jos käsken miestä lähtemään, tuomitaanko minut jo huonoksi naiseksi? Tai tuomitaan tottakai, mutta miten kestän sen. Olen sentään jo keski-ikäinen nainen. Vaihtoehtona olen miettinyt, että jospa hankkisin itselleni salarakkaan, jolta saisin kaipaani hellyyttä. Minulla on yksi tuttava, joka ehdottelee tapaamista. Kiusaus on suuri, mutten ole vielä uskaltanut lähteä leikkiin. Pohjimmiltani olen kuitenki yhden miehen nainen. Toisaalta melkein puolen vuoden selibaatti tuntuu jo aika pahalta. Joskus kaipuu tuntuu fyysisenä kipuna. Mitä teen? Heitänkö ukon pihalle? Vai jatketaanko kulissiliittoa ja voidaan pahoin kumpikin? Vai haenko rakkautta kodin ulkopuolelta?
Suhde tietenkin kärsii tästä kaikesta. Oikeestaan meillä on enää kulissit pystyssä ja niitä kannatellaan epätoivon vimmalla. Kotona vaan riidellään ja väistellään toisiamme. Ei minkäänlaista läheisyyttä, eikä hellyyttä. Ei hymyä, ei naurua. Kaipaan hirveästi hellyyttä ja ihmistä, joka joskus osoittaisi jotain myötätuntoa ja rakkautta meikäläistä kohtaan. Käytännössä katson, että suhde mieheeni on ohi. En enää usko, että pystymme korjaamaan tekemämme ja sanomamme vääryydet ja loukkaukset. Mutta, miten pääsen tästä eteenpäin?
Nykyinen suhteeni on viides pieleen mennyt suhde. Tosin kaikkiin eroihin on ollut hyvät syyt, joita tosin ei juurikaan kukaan muu tiedä. Nyt minua pelottaa, että jos käsken miestä lähtemään, tuomitaanko minut jo huonoksi naiseksi? Tai tuomitaan tottakai, mutta miten kestän sen. Olen sentään jo keski-ikäinen nainen. Vaihtoehtona olen miettinyt, että jospa hankkisin itselleni salarakkaan, jolta saisin kaipaani hellyyttä. Minulla on yksi tuttava, joka ehdottelee tapaamista. Kiusaus on suuri, mutten ole vielä uskaltanut lähteä leikkiin. Pohjimmiltani olen kuitenki yhden miehen nainen. Toisaalta melkein puolen vuoden selibaatti tuntuu jo aika pahalta. Joskus kaipuu tuntuu fyysisenä kipuna. Mitä teen? Heitänkö ukon pihalle? Vai jatketaanko kulissiliittoa ja voidaan pahoin kumpikin? Vai haenko rakkautta kodin ulkopuolelta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Auttaisiko salarakas sinun henkisiin haavoihin?enpä usko,kaikin puolin paras ratkaisu olisi kuitenkin päättää nykyinen suhde,ajttele omaa hyvinvointiasi,mutta myöskin miehesi kärsii...Jos hän ei halua apua eikä myönnä ongelmaansa siihen on huono puuttua...Vuodet menee ja mikäli et tee asialle jotain,mietit ja lasket vuosia jotka olet heittänyt hukkaan alkoholisoituneen miehesi kanssa...
kokemusta löytyy minultakin
Olette eläneet yhteistä elämää vasta kolme vuotta ja jo nyt tuntuu siltä ettei suhde tarjoa sinulle sitä mitä tarvitset ollaksesi onnellinen yhdessä. Eikö sen pitäisi jo kertoa ettei kumppanisi ole se oikea mies sinulle?
Jo sen että mietit salasuhdetta, pitäisi soittaa kelloja. Mieluummin kuuntele itseäsi ja lähde suhteesta. Anna teille molemmille mahdollisuus löytää jotain parempaa. En usko että kumpikaan teistä on "syypää" tai "viallinen"/ "huono kumppani", ette vain ole toisillenne sopivia ja siksi on parempi antaa olla ja jatkaa eteenpäin omillaan. Rakkaus ei katso ikää kun se tulee vastaan joten sen suhteen ei kannata huonoon suhteeseen jäädä.
Arki tulee mukaan kuvioihin väistämättä, mutta mielestäni sen kuuluisi tuoda mukanaan paljon muutakin kuin kuivaa olemista ja seksin vähenemistä: yhteenkuuluvuutta, rakkautta, välittämistä toisen tarpeista ja tunteista -yhä kasvavissa määrin toisen huomioon ottamista.
Kolmen vuoden jälkeen olette tuossa pisteessä ja toivon että se kertoo sinulle yhtä paljon kuin minullekin siitä missä mennään..
Alkoholiongelma onkin sitten asia erikseen JOS miehellä sellainen on.