Ei oikein meinaa löytää palstaa tälle "aiheelle"...niin...mitä TEEN?!?!?
kun:
Minulla on jo useampi vuotinen on-off -suhde erääseen mieheen, joka on kyllä sanonut "rakastavansa minua" (ja käsittääkseni tarkoittaakin sitä), mutta jonka kanssa mikään KÄYTÄNNÖN tasolla ei ole oikein EDISTYNYT!!
(Ts. itse olen viime aikoina hommannut itselleni asunnonkin, kun "äijän" kanssa jäi vain puheeksi ja minä olin aina se "painostava" osapuoli.)
Lisäinfoa: Ukko on leski ja pitkälti hänen rahansa ovat "valuneet" aikaisemmasta perheestä peräisin oleviin lapsiin...(tästä saisi romaanin aikaiseksi, mutta yritän tiivistää...)
Ts. konfliktit hänen lastensa kanssa ovat olleet myös yksi parisuhdetta rasittava tekijä!
Noniin...sitten tämä "herra nro 2", jonka suhteen ITSE olin hyvinkin aloitteellinen parisen vuotta sitten, koska olin jo aika varma, että lesken kanssa "ei tule kesää"...
Hänpä ei silloin ollut itse ollenkaan aloitteellinen ja aina yhtä vaikeasti saatavilla, kun minä olin, mutta VIIME aikoina rupesi taas aktivoitumaan...!
Olin aivan varma, että homma kaatuu taas "ehkäilyyn", mutta ei...nyt on selvää aloitekykyä ilmassa.
Hän miellyttää minua fyysisesti ja henkisesti, on käsittääkseni lapseton...joka vaikuttaa suurelta helpotukselta leskimiehen "kersojen" jäljiltä...
ONGELMA: Koen, että molemmat miehet ovat mielenkiintoisia, molempien kanssa on paljon yhteistä henkisesti (kiinnostuksen kohteet, koulutus, ammatti...)
Etenkin "herra 2" viehättää fyysisesti, mutta epävarmuutta on tuonut hänen aikaisempi päättämättömyytensä ja "ehkäilynsä"...
"Herra 1" on dynaaminen ja aktiivinen, mutta perhanan ITSEKESKEINEN!!!
Koen olevani umpikujassa...
Jos pystyisin, perustaisin varmaan HAAREMIN, ettei tarvitsisi tuskailla päätöksen teon kanssa!!!
MITÄ MINÄ TEEEEEEEEEEEEENNNNNNN!!!!!????????
kun:
Minulla on jo useampi vuotinen on-off -suhde erääseen mieheen, joka on kyllä sanonut "rakastavansa minua" (ja käsittääkseni tarkoittaakin sitä), mutta jonka kanssa mikään KÄYTÄNNÖN tasolla ei ole oikein EDISTYNYT!!
(Ts. itse olen viime aikoina hommannut itselleni asunnonkin, kun "äijän" kanssa jäi vain puheeksi ja minä olin aina se "painostava" osapuoli.)
Lisäinfoa: Ukko on leski ja pitkälti hänen rahansa ovat "valuneet" aikaisemmasta perheestä peräisin oleviin lapsiin...(tästä saisi romaanin aikaiseksi, mutta yritän tiivistää...)
Ts. konfliktit hänen lastensa kanssa ovat olleet myös yksi parisuhdetta rasittava tekijä!
Noniin...sitten tämä "herra nro 2", jonka suhteen ITSE olin hyvinkin aloitteellinen parisen vuotta sitten, koska olin jo aika varma, että lesken kanssa "ei tule kesää"...
Hänpä ei silloin ollut itse ollenkaan aloitteellinen ja aina yhtä vaikeasti saatavilla, kun minä olin, mutta VIIME aikoina rupesi taas aktivoitumaan...!
Olin aivan varma, että homma kaatuu taas "ehkäilyyn", mutta ei...nyt on selvää aloitekykyä ilmassa.
Hän miellyttää minua fyysisesti ja henkisesti, on käsittääkseni lapseton...joka vaikuttaa suurelta helpotukselta leskimiehen "kersojen" jäljiltä...
ONGELMA: Koen, että molemmat miehet ovat mielenkiintoisia, molempien kanssa on paljon yhteistä henkisesti (kiinnostuksen kohteet, koulutus, ammatti...)
Etenkin "herra 2" viehättää fyysisesti, mutta epävarmuutta on tuonut hänen aikaisempi päättämättömyytensä ja "ehkäilynsä"...
"Herra 1" on dynaaminen ja aktiivinen, mutta perhanan ITSEKESKEINEN!!!
Koen olevani umpikujassa...
Jos pystyisin, perustaisin varmaan HAAREMIN, ettei tarvitsisi tuskailla päätöksen teon kanssa!!!
MITÄ MINÄ TEEEEEEEEEEEEENNNNNNN!!!!!????????
Vastaukset 15
Vanhimmat
ongelma... morjensta pöytään....
Luulen että olet ilmeisen nuori. Jos pähkää liikaa, ei ole oikea kumpikaan. Luulen että kannattaa tarkkailla, tai heivata molemmat! Kohtalo tuo kyllä sen oikean ja se tuntuu sitten niin voimakkaalta, että tiedät pähkäilemättäkin.
No enpä mä nyt mikään teinikään enää ole...ihan selkeästi aikuisen iässä.
Siis...ongelma on lähinnä se, että MOLEMMAT ovat varteenotettavia omalla tavallaan...
Sorry, mutta tekstisi osoittaa melkoisen epäkypsää asennetta. Et hyväksy miehen lapsia. Hei, toivottavasti tuo mies on sen verran järjissään, ettei huolisi tuollaista naikkosta mistään hinnasta...
Toisesta miehestä toteat, että "ilmeisesti hän on lapseton"?! Olet siis ns. "rakastunut" ihmiseen, jonka perusasioita et edes tiedä?
Olikohan provo. Toivottavasti. Muuten sinun kannattaisi todellakin pysyä ERITTÄIN kaukana miehistä, joilla on lapsia! Lapset ovat aina kuitenkin se nro 1. Näin pitääkin olla ja "normaalit" ihmiset ymmärtävätkin tuon eikä mustasukkaisuutta toisen lapsia kohtaan ole.
Että ehkä sinun pitäisi ensin kasvaa aikuiseksi :)
Että lässynlää vaan, "setä" tai "täti"...kun nyt et sattumalta tiedä PÄTKÄÄKÄÄN, minkälaisen alistamisen, pomottamisen, nimittelyn, inhon ja vihan kohteeksi olen itse joutunut niiden "ihanien" lasten puolelta miehen katsoessa vain vierestä...
niin...
ole hyvä ja PIDÄ SUUSI KIINNI!
(äläkä leiki kaikkitietävää)
Edellinen kirjoitti aivan täyttä asiaa!
Opi ensin tuntemaan itsesi, hyväksymään itsesi. Tuo miehen lasten käytös on kirjoitustyylisi ja "ajatuksenjuoksusi" perusteella ollut aivan aiheellista. Mutta, todellakin, älä ihmeessä enää ole tekemisissä miesten kanssa, joilla on lapsia... Eivät he ole ansainneet tuollaista...
Voi luoja mitä ...skaa taas. Eikös niin, että teillä molemmilla "viisastelijoilla" on LAPSIA...ylläri, ylläri...!
Eipä ollut vaikeaa arvata.
Teidän suustanne tulee juuri aina tuota yhtä ja samaa: "LAPSET ensin, LAPSET ensin, jne...!!"
Mutta teidän "ihanat" lapsennehan saavat tehdä helvetin kenen tahansa elämästä, pomppia silmille, pomottaa, ...ttuilla, jne...???
...niin joo ja teidän "ihanat" lapsennehan saavat RUIKUTTAA RAHAA isän naisystävältä, joka ei ole vähimmässäkään määrin elatusvelvollinen jo aikuisille lapsille, jotka eivät edes ole hänen omiaan!
Miksi ...vetissä minun pitäisi jaella rahojani henkilöille, jotka vain ...ttuilevat minulle ja selkäni takana..??
edes mitäään varaa valita kumpaakaan, kun kumpikaan ei ilmeisesti ole susta läheskään yhtä innostunut kuin sinä olet ollut heistä.
Jos hakisit itsellesi vaihteeksi SEN OIKEAN, joka on yhtä kiinnostunut susta ja jonka kanssa ne asiat luonnostaan etenee molemminpuolisesti. PISTE.
Hehee...mistä tulit TUOHON päätökseen...?
Lisäinfoa: Itse olin jo moneen kertaan antamassa "bänksit" nro 1:lle, mutta hänpä vaan soitteli perään, soitteli, soitteli...
kumman tunnet olevat sellainen että voisit jakaa elämäsi.En tiedä yhtään minkälaisia neuvoja sulle antaisin mutta en usko että kumpikaan suhde kestäisi kauan.Jos toinen on itsekeskeinen niin itse unohtaisin suhteen hänen kanssaan heti.Se ei sinullekaan hyväksi.Tämä on mun neuvo mutta harkitse tarkkaan mitä elämältä tahdot kumpi on sua enemmän lähellä.
Itse nyt parivuotta ollut, mikähän se sana on, kun ei olla seurusteltu eikä oltu yhdessä, toinen puhuu ystävyydestä, mutta....
Itse olin hyvin rakastunut ja olisin ollut valmis yhteiseen elämään. Mies ei ollut, koska oli juuri eronnut. Vieläkään kahden vuoden jälkeen hän ei ole valmis, ja uskon ettei koskaan tule olemaan. On vain jatkettava eteenpäin. Tiedän että kun löydän toisen on helpompi unohtaa, mutta jos taas uusi suohde kariutuu löydän itseni taas samasta kainalosta.
Vaikea kuitenkin on neuvoa antaa, mutta omasta kokemuksesta se joka ei ole valmis, ei tule koskaan olemaankaan.
Joten, koita edetä elämässäsi sen ihmisen kanssa joka on valmis kannasi sitoutumaan ja elämään yhdessä.
Joo...kiitos sympatiasta. Sinä näkyisit näkevän muutakin kuin sen näkökulman, että "olen lapsellinen" tms...
Fakta on, että tällainen "kahden vaiheilla heiluminen" stressaa ja itselläni tämä stressi on kestänyt jo aaaiiiiiiika kauan...
että kyseiset herrat n:o 1 ja 2 eivät tietenkään tiedä olevansa syömässä samassa pöydässä ? Mitä jos pistäisit heidät kunnolliseen kilpailutilanteeseen ? Paras mies voittakoon !!
Hehee...no vinkki toikin...kunnon modernia "kaksintaistelumeininkiä"...?;)