Sellaista aloin miettimään, että kun täällä netissä pitää niin pitää jäät hatussa ja järki päässä, koska ei voi koskaan tietää, mikä tyyppi se siellä toisessa päässä on, niin miten ajattelette, että se vaikuttaa niiden treffien onnistumiseen?
Minsta niillä trefeillä, joilla olen käynyt, huomaa selväti aina sen toisen varautuneisuuden ja tarkkailuaseman jne. Se on kyllä minulle ainakin ihan varma turn off. En voisi kuvitellakaan olevani kiinnostunut ihmisestä, joka ei tuo mitään tunnepuolta esiin.
Näissäkin tapauksessa aika usein toinen osapuoli on sitten kertonut olleensa minusta kiinnostunut. Mukava juttu, mutta sitä ei kyllä huomannut mistään!!! Eli pitäisi uskaltaa olla tunteella kuitenkin mukana, jos haluaa, että homma etenee. Itse koen tosi tyrmääväksi ja loukkaavaksi, jos toinen on kuin jääkaappi. Toki siinä on mahdollisuus, että tulee torjutuksi, mutta siitä sitten vaan itsensä keräilee ja jatkaa eteenpäin, se on vaan elämää se.
Samaan asiaan liittyen ihmettelen, miksi niin monella on niin vakavia naamoja kuvissaan profiileissa. Ei kai kovin moni ole sellaisesta tosikosta kiinnostunut? Tietty, jos normaalielämässäänkään ei pahemmin ole hyvällä tuulella, eikä hymyile, niin onhan se silloin realistinen kuva se tosikkonaama. Mutta kai jotkut ihmiset nyt edes joskus suhtautuvat elämään ihan myönteisestikin? Täällä tulee kuva, että suurin osa on elämäänsä kyllästyneitä mököttäjiä, harvojen kuvissa on pilkettä silmäkulmassa.
Vähän liikettä sinne tunne-elämän puolelle kaivataan! Vai onko iso osa nettideittailijoista niin kehäraakkeja, ettei heillä ole enää tunteita?
Minsta niillä trefeillä, joilla olen käynyt, huomaa selväti aina sen toisen varautuneisuuden ja tarkkailuaseman jne. Se on kyllä minulle ainakin ihan varma turn off. En voisi kuvitellakaan olevani kiinnostunut ihmisestä, joka ei tuo mitään tunnepuolta esiin.
Näissäkin tapauksessa aika usein toinen osapuoli on sitten kertonut olleensa minusta kiinnostunut. Mukava juttu, mutta sitä ei kyllä huomannut mistään!!! Eli pitäisi uskaltaa olla tunteella kuitenkin mukana, jos haluaa, että homma etenee. Itse koen tosi tyrmääväksi ja loukkaavaksi, jos toinen on kuin jääkaappi. Toki siinä on mahdollisuus, että tulee torjutuksi, mutta siitä sitten vaan itsensä keräilee ja jatkaa eteenpäin, se on vaan elämää se.
Samaan asiaan liittyen ihmettelen, miksi niin monella on niin vakavia naamoja kuvissaan profiileissa. Ei kai kovin moni ole sellaisesta tosikosta kiinnostunut? Tietty, jos normaalielämässäänkään ei pahemmin ole hyvällä tuulella, eikä hymyile, niin onhan se silloin realistinen kuva se tosikkonaama. Mutta kai jotkut ihmiset nyt edes joskus suhtautuvat elämään ihan myönteisestikin? Täällä tulee kuva, että suurin osa on elämäänsä kyllästyneitä mököttäjiä, harvojen kuvissa on pilkettä silmäkulmassa.
Vähän liikettä sinne tunne-elämän puolelle kaivataan! Vai onko iso osa nettideittailijoista niin kehäraakkeja, ettei heillä ole enää tunteita?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ehkä ihmiset on erilaisia.
Ehkä kaikki eivät pysty loihtimaan pepsodent hymyä kun ottavat kuvan itsestään nettiprofiilia varten, ehkä jotkut ihmiset tarvitsevat aikaa ihmisen kanssa jotta pystyvät vapautumaan hänen kanssaan ja näyttämään niitä tunteitaan.
Ehkä olet itsekeskeinen typerys joka ei ajattele asioita koskaan toisen ihmisen näkökulmasta, se on vaan minä minä minä, kuten tässä tilität, kaikki mitä sanoit on epämukavaa sinulle, et näytä haluavan tehdä mitään työtä suhteen eteen, elät edelleen jossain teiniunelmassa että prinssi tulee hymyillen valkoisella bemarillaan ja on niiiiiin sosiaalinen ja hurmaava että haluat heti kellahtaa selällesi.
Herätys. Ihmiset ovat erilaisia, vaikka ihminen olisi alkuun varautunut ja ehkä jopa kylmäkin, niin se ei tarkoita sitä etteikö siellä jään alla piilisi muutakin. Mutta itsekeskeiset ihmiset eivät ala sitä jäätä rikkomaan koska se on epämukavaa hänelle.
Ehkä ihmiset on erilaisia.
Ehkä kaikki eivät pysty loihtimaan pepsodent hymyä kun ottavat kuvan itsestään nettiprofiilia varten, ehkä jotkut ihmiset tarvitsevat aikaa ihmisen kanssa jotta pystyvät vapautumaan hänen kanssaan ja näyttämään niitä tunteitaan.
Ehkä olet itsekeskeinen typerys joka ei ajattele asioita koskaan toisen ihmisen näkökulmasta, se on vaan minä minä minä, kuten tässä tilität, kaikki mitä sanoit on epämukavaa sinulle, et näytä haluavan tehdä mitään työtä suhteen eteen, elät edelleen jossain teiniunelmassa että prinssi tulee hymyillen valkoisella bemarillaan ja on niiiiiin sosiaalinen ja hurmaava että haluat heti kellahtaa selällesi.
Herätys. Ihmiset ovat erilaisia, vaikka ihminen olisi alkuun varautunut ja ehkä jopa kylmäkin, niin se ei tarkoita sitä etteikö siellä jään alla piilisi muutakin. Mutta itsekeskeiset ihmiset eivät ala sitä jäätä rikkomaan koska se on epämukavaa hänelle.
Voi tosiaan olla, että joista kuista löytyisi jotakin eloa, jos esim. muista syistä jotenkin vaikka harrastuksen tai muun tiimoilta tutustuisimme pikkuhiljaa. Nettideiteissä kuitenkin se eka vaikutelma on kyllä aika ratkaiseva, koska ei ole sitä muun elämän ohella tutustumisen mahdollisuutta.
Jotta alkaisi rikkomaan sitä jäätä, pitäähän olla joku vihje siitä, että se kannattaa, että siellä alla on jotain elämää. On nimittäin myös niitä, joita ei saa "eloon", vaikka tekisi mitä ja tutustuisi pitkään.
Mitään teennäistä poseeraushymyä en kyllä kaipaakaan, vaan ihan normaalia hyvinvointia ja "hyväntuulisuutta".
On ressaava tapa tutustua, ei kannata olettaa että ihminen olisi täysin itsensä nettitreffien ensimmäisellä tapaamisella.
Naiset tuntuvat haluavan valmiin paketin, hymyilevä onnellinen mies, entäs ne miehet joilla ei mene niin hyvin ja ovat turhautuneita ja alakuloisia koska mikään ei luista? Mistä näille miehille nainen elämän valoksi? Ehkä tuollainenkin mies hymyilisi jos nainen antaisi siihen aihetta? Mutta nainen ei toimi niin, hänet täytyy miehen tehdä onnelliseksi, eikä päinvastoin.
"On nimittäin myös niitä, joita ei saa "eloon", vaikka tekisi mitä ja tutustuisi pitkään."
En usko, ensimmäisen viestisi kun luki niin melkein tiesi että et ole ikinä edes yrittänyt, koska se on sinulle epämukavaa.
Se totta vieköön on epämukavaa, mitä seurustelun tai tapailun ei tule olla! Miksi tapailla, jos se on epämukavaa? Mutta olen silti joskus yrittänyt, ja aika toivotonta puuhaa enimmäkseen...
että lähtee treffeille anna merkin siittä, että sitä eloa on. Itse ainakin jännitän ja olen epäluuloinen eka treffeillä tuntemattoman kanssa. Ei kaikki avosylin ja hymyillen osaa aloittaa tutustumista. Tarvitsee aikaa nähdä toinen ja huomata, että on hyväksytty. Hymyyn vastataan hymyllä, oletko ajatellut sitä!
Samaa mieltä, että hymyyn vastataan hymyllä, sepä se tässä ihmetyttääin, kun ei vastata! Muualla elämässä tämä "hymyyn vastataan hymyllä" tosiaan toimii tosi hyvin ja sen takia se onkin niin ihmeellistä täällä. En ole tosin massoittain deittaillut, mutta ne muutamat kokemukset ja profiilit.
Livenä tapaamiini ihmisiin saan hyvin kontaktia, toki joskus sielläkin on mököttäjiä, mutta huomattavan paljon harvemmin. Eikä se nyt ole elämän kannalta niin kamalaa, jos vaikka bussikuski mököttää, eikä vastaa edes hymyllä, mutta treffaillessa se voi olla aika kohtalokasta.
Sama homma noiden luonneominaisuuksien suhteen: haussa on yleensä itsevarma, päättäväinen ja tavoitteellinen mies.
Tosiasiassa siinä on sisäisesti vahvankin miehen itsevarmuus ja päättäväisyys aika helposti lommoilla, jos sinkkuilu on jatkunut pitempään kuin mieli tekisi.
Tietty olisi helppo feikata itselleen ja kysyjälle, että eipä missään tunnu, mutta siihen taidan olla liian tyhmänrehellinen.
katkeraa tekstiä. En todellakaan halua miestä joka ei ensi tapaamisella kykene näyttämään parasta puoltaan ja jolla "ei mikään suju"! Itse olen tasapainoinen ja kutakuinkin itseeni tyytyväinen ihminen ja odotan sitä myös mieheltä. Jos on niin katkeroitunut ettei pysty sitä edes ensimmäisillä deiteillä peittämään, pitää jäädä himaan. Miksi ihmeessä yhdenkään fiksun ja tasapainoisen naisen pitäisi ottaa vihaista ja epäonnistunutta miestä taakakseen?
Mutkun siitä tulee negatiivinen kierre: ei voi tulla hyväksytyksi, jollei tuo esiin tunnepuolta millään tavalla. Silloin kun ihminen on tunteella mukana, hän tuo esiin omaa persoonaansa ja kun oma persoona tulee esiin, sitä kautta voi tulla hyväksytyksi tai olla tulematta. Jos taas pitää suojamuureja, alkaa vastapuolella eli minulla vain ihmettely, että mikäköhän tuo on miehiään, kun millään tavalla ei tule persoona esiin, hyvin varautuneelta vain vaikuttaa jne.
Tällöin ihminen voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä eikä tietenkään voi tulla hyväksytyksi, koska en tiedä, mitä hyväksyisin.
Ja totta on, että näin voi mennä ohi myös helmi, siksi minulle riittääkin vain pikkiriikkisen tunne-elämän avaaminen, ei tarvitse heti koko elämäänsä kertoa tai olla täysillä mukana, vain jokin hetki treffeillä riittää.
Itsekin jännitän aivan hirveästi treffejä ja olen sen kertonutkin viestien vaihdosssa. Monesti vastaus on ollut, että "itse en enää oikein osaa jännittää, nuorempana kyllä" tai ei ko. asiaan vastausta ollenkaan. Sepäs se sitten onkin mielenkiintoista olla treffeillä se rennompi osapuoli loppujen lopuksi kuitenkin, satuinpa vaan olemaan se, joka avoimesti tunnusti ja pystyi myöntämään, että jännittää aivan sikana. Esim. eräätkin treffit meni ko. mieheltä minusta pilalle siksi, että hän oli etukäteen kertonut, että ei enää "tällä iällä" jännitä treffejä ja kuitenkin oli treffeillä ihan puissa. Ei kai siitä voi muuta johtopäätöstä tehdä, kuin että se on sitten häneltä itseltään piilossa oleva persoonallisuudenpiirre olla jäissä ja puissa, jos etukäteen on oikein eriksen se kielletty.
Voihan se olla tuo se selitys asiaan, ainakin osalla ihmisistä. En kyllä hae mitään uhkuvaa itsevarmaa miestä, vaan nimenomaan tunnepuolta, mikä tarkoittaa sitä epävarmuudenkin myöntämistä ja kohtaamista.
Ihmetyttää, että keitä oikein olette treffailleet (oletan että useampi tyyppi, kun eri nimimerkit), kun ei ole ees hymyä irronnut? Vaikka nettitreffeiltä ei olekaan löytynyt sitä oikeaa, on silti mulla aina ollut hauskaa=) On ollut monia mukavia tyyppejä, jotka eivät vaan ole syystä tai toisesta osoittautuneet oikeaksi.
Kaipa sitten profiloin tarkemmin treffiseurani, että varmistan eka viestitellen, että on jotain yhteistä esim. yhteinen harrastus, josta riittää keskustelunaihetta tapaamiselle. On myös hyvä, ettei ole liikaa paineita ekalla livekohtaamisella, että nähdään ihan kaverihengessä ja sitten vasta katselee, tuleeko jutusta mitään vakavampaa.
"Miksi ihmeessä yhdenkään fiksun ja tasapainoisen naisen pitäisi ottaa vihaista ja epäonnistunutta miestä taakakseen?"
Vastauksesi on idioottimainen.
Ehkä se mies ei ole taakaksi lopulta kun saa hänet avautumaan ja olemaan itsensä, kysymys on mahdollisuuden antamisesta. Ei sitä hyväntuulisuutta oteta mistään helvetin povitaskusta ja suihkuteta naamaan.
Mutta naiset ilmeisesti ajattelee sen verran itsekeskeisesti näitä asioita etteivät ymmärrä, "hän on täällä tekemässä minuun vaikutuksen" ajatusmaailma taitaa olla se yleisin.
Jeps, siitä ei ole kysymys, etteikö keskusteltavaa riittäisi, sitä aivan hyvin riittää. Mutta ei tule tunneyhteyttä tai miksi sitä nyt kutsuisi, ei lämpöä, ei pitkiä katseita jne tunnejuttuja. Tunnepuolella on ihan tyhjää. Keskustelua kyllä piisaa ja se on kyllä tietysti kivaa sekin, mutta seurusteluun tmv. se ei kyllä lähellekään riitä. Keskustelu on vain keskustelua, touhua, jota tehdään vaikka kavereiden tai työkavereiden tai muiden kolleegojen tmv. kanssa. Keskustelen myös veljeni kanssa.
ekoilla treffeillä yritetään tehdä positiivinen vaikutus puolin ja toisin. Katkeruus on harvoin kovin puoleensa vetävää kummassakaan sukupuolessa.
Toiset ovat täällä koettaneet kuvailla miksi mies saattaa olla alakuloinen eikä ole se tv-sarjojen aina itsevarma pepsodenthymyinen supermies, ja sinä vaan jankutat katkeruudesta ja vihasta. Ymmärrätkö ollenkaan mikä ero näillä on?
Pointtini oli siis lähinnä se että ensi tapaamisella olisi ehkä hyvä yrittää karistaa se alakulo, vihaisuus tms. koska ensivaikutelmalla on aina merkitystä, halusi tai ei. Eikä siihen kuitenkaan vaadita mitään erityistä pepsodenthymyä. Yllä olevien viestien teksti oli vain niin äkäistä ja naisia yleistäen syyllistävää, että siitä tuli kommenttini katkeruudesta ja vihaisuudesta.
Mutta se siitä, turha tästä on kinata sen enempää.
"ekoilla treffeillä yritetään tehdä positiivinen vaikutus puolin ja toisin. Katkeruus on harvoin kovin puoleensa vetävää kummassakaan sukupuolessa."
Noinkohan on ?! Yleensä se on niin, että miehen kuuluu tehdä vaikutus, ja jos nainen ei omaa vaikutusta kykene tekemään, vastaukseksi tulee joukko selityksiä ja mitäänsanomatonta puhetta kemioista...
"teksti oli vain niin äkäistä ja naisia yleistäen syyllistävää"
Mitäs sitten tämä aloitus oli ?
Miten sinä käytännössä toimit treffeillä? Luulisi että jos itse olet positiivinen ja puhelias niin ei toinenkaan siinä todennäköisesti tuppisuuna istu.
Totta kyllä että pehmittely on työlästä enkä itse siihen usein jaksa ryhtyä. En ole nettideittailua kokeillut, mutta baarissa kun joskus menee naisille juttelemaan niin joskus sitä huomaa kylmyyttä tai teeskenneltyä sellaista. Ei sitä jaksa keskustelua pitää yllä jos kysymyksiinsä ei saa muuta kuin vastauksen. Ehkä kuitenkin useammin pitäisi purkaa nämä muurit, mutta jos nainen ihan tahallaan esittää vaikeasti tavoiteltavaa niin sitten minun kiinnostukseni lopahtaa kyllä täysin.
Aloitus oli kysymys. Elikkä ihmettelen vaan näitä raskaita kokemuksiani ja mietiskelen, mistä voisi johtua ja onko ihan normaalia toimintaa...
Enivei, tsäänssit menee kyllä minun osaltani, jos ei tule mitään lämpimiä fiiliksiä. Toisaalta monia "negatiivisiakin" puolia voisi kätevästi paikata valoisalla luonteenlaadulla ja yleisellä hyväntuulisuudella, eli en niitä todennäköisesti silloin edes huomaisi...
Kuten jo sanottua aikaisemmin, puhettaja keskustelua kyllä piisaa, tuppisuuna ei olla, vaan puuttuu hyvä fiilis ja tunnelma.
Jos miettii tuota baaritilannetta, niin naiset todennäköisesti eivät ole olleet silloin sinusta kiinnostuneita, mutta kohteliaisuudesta nyt vastailevat jotain ja toivovat, että tajuaisit viestin. Jos nainen on oikeasti kiinnostunut, hän kyllä yleensä juttelee ihan avoimesti ja vilkkaasti. Lyhyet vastaukset: ei ole kiinnostunut.
varautuneita, siks että jännittää niin saakelisti? Siis pitääkö miehen rynnätä suutelemaan sua heti kun näkee, sitäks sä odotat?
Kyynistää siten että kun kerta toisensa jälkeen naiset jaksavat yllättää positiivisuudellaan ja duunatulla kuvalla ja sitten treffeille purjehtiikin jotain aivan muuta.
Jep...ihmiset varautuneita.Itsekkin olin kun viimeisintä deittiä tapailin.Alussa tapailua julkisilla paikoilla,kahvilla,leffassa ja ravintolassa syömässä.Pikku hiljaa tutustuminen eteni,että kotiin uskalsin ottaa /antaa kutsun.Loppupeleissä ilmeni 6kk viikottaisen tapailun jälkeen,miehen puhuneen paskaa lähes kaikesta.Epäilin tarinoita alusta asti,joka toki vaikutti suhteen etenemiseen.Mukavaa oli,elämän tarinoita vaihdettiin.Muttei kummallakaan suurta rakkautta tai ihastumista.Mukavaa yhdessä oloa kyllä.Suhde hiipui molempien johdosta,hienotunteisesti kylläkin.Surullisinta oli ettei luottamus vieraisiin kylläkään lisääntynyt.Haluan uskoa että rehellisiäkin ihmisiä on ja tositarkoituksella liikkeellä.Oma kokemus vain melko karmiva ja säikäytti.