Täs olen aika ihmelliseen liemeen saattanu itteni. Koittakaa vastata vaik onkin tosi pitkä ja tylsä selitys. KIITOS
Jätin exäni puoli vuotta sitten (oltiin melkein 5v yhdessä, minä 25, mies 26v)), muutin pois yhteisestä kodista ja suoraan uuteen suhteeseen.
Kuitenkin kun uuden kanssa tuli ongelmia, huomasin että exä olis ollut todella paljon parempi vaihtoehto, sillä häneen olen aina voinut luottaa. Uusi mies petti ja valehteli. Jätin siis uudenkin miehen.
Exän kanssa ollaan oltu kavereita koko ajan. Hänestä on tullut paljon miehekkäämpi ja on oppinut jopa keskustelemaan ihan eri tavalla. Juuri siksi suhdekin meni poikki, ettei siitä saanut mitään irti, vaikka rakkautta olisi kyllä ollut. En vaan kestänyt kun hän ei koskaan antanut palautetta oikeestaan mistään. Nyt ystävänä ollessa kuulen paljonkin kommentteja, että siellä miehen sisällä kuitenkin oli niitä. Ihmetyttää, ettei vaan sanonut niitä mulle vaikka koko ajan pyysin. Nyt jälkikäteen sanonut minua kauniiksi ja viisaaksi. kuuntelee minun musiikkia ja harrastaa mun juttuja, vaikkei suhteen aikana osittanut olevansa kiinnostunut.
Nyt oon pääkoppa aivan sekaisin. Se mies mikä exästä on meidän erilläänolon aikana tullut on juuri sellainen, minkä haluan!!! Mutta exän silmissä olen mokannut lopullisesti, sillä jätin hänet ja menin vieläpä heti muhinoimaan toisen kanssa suhteen päätyttyä.
Muitakin miehiä kuin exä olisi kyllä tarjolla haitaksi asti, että ei se vanha suola sen takia janota koska ei olis muutakaan.
Miten ihmeessä saada miehelle sanotuksi, että hän on ainoa mies ketä olen koskaan rakastanut. Ainoa mies jota voinkuvitella rakastavani koko loppuelämän? Aina olemme oleet ystäviä ja luottaneet toisiimme. meillä on samat haaveet perheenperustamisesta ja samat elämänarvot ainakin suunnilleen.
Erotessa exä jäi itkemään ja rukoili, etten lähtisi. Kuitenkin lähdin kun en kestänyt sitä, että pikkuasioista tuli kokoajan riitaa tai sitä ettei hän ilmaissut tunteitaan tarpeeksi ja mielipiteitään. Seksiäkään ei loppuaikoina irronnut,vaikka ei se nyt niin tärkeetä sillei olekaan.
Itsekin tuli tehtyä mokia, enkä tarpeeksi kunnioittanut exän hiljaista tapaa ratkoa asioita. Olisi niin paljon sanottavaa. Sydän pakahtuu kun tekisi mieli yrittää vielä kerran.
Olen miettinyt ja olen aivan varma, että jos hän minut koskaan huolii takaisin, en enää koskaan häntä jätä. Mutta miten hitossa saada mies ymmärtämään, että olen tosissani?
Hän kunnioittaa minua silti, pitää minu akauniina ja viehättävänä, viihtyy seurassani jne. Mitä teen? Haluan hänet miehekseni, niin kuin oli suunniteltu ja lasteni isäksi. AUTTAKAA!!!!
Jätin exäni puoli vuotta sitten (oltiin melkein 5v yhdessä, minä 25, mies 26v)), muutin pois yhteisestä kodista ja suoraan uuteen suhteeseen.
Kuitenkin kun uuden kanssa tuli ongelmia, huomasin että exä olis ollut todella paljon parempi vaihtoehto, sillä häneen olen aina voinut luottaa. Uusi mies petti ja valehteli. Jätin siis uudenkin miehen.
Exän kanssa ollaan oltu kavereita koko ajan. Hänestä on tullut paljon miehekkäämpi ja on oppinut jopa keskustelemaan ihan eri tavalla. Juuri siksi suhdekin meni poikki, ettei siitä saanut mitään irti, vaikka rakkautta olisi kyllä ollut. En vaan kestänyt kun hän ei koskaan antanut palautetta oikeestaan mistään. Nyt ystävänä ollessa kuulen paljonkin kommentteja, että siellä miehen sisällä kuitenkin oli niitä. Ihmetyttää, ettei vaan sanonut niitä mulle vaikka koko ajan pyysin. Nyt jälkikäteen sanonut minua kauniiksi ja viisaaksi. kuuntelee minun musiikkia ja harrastaa mun juttuja, vaikkei suhteen aikana osittanut olevansa kiinnostunut.
Nyt oon pääkoppa aivan sekaisin. Se mies mikä exästä on meidän erilläänolon aikana tullut on juuri sellainen, minkä haluan!!! Mutta exän silmissä olen mokannut lopullisesti, sillä jätin hänet ja menin vieläpä heti muhinoimaan toisen kanssa suhteen päätyttyä.
Muitakin miehiä kuin exä olisi kyllä tarjolla haitaksi asti, että ei se vanha suola sen takia janota koska ei olis muutakaan.
Miten ihmeessä saada miehelle sanotuksi, että hän on ainoa mies ketä olen koskaan rakastanut. Ainoa mies jota voinkuvitella rakastavani koko loppuelämän? Aina olemme oleet ystäviä ja luottaneet toisiimme. meillä on samat haaveet perheenperustamisesta ja samat elämänarvot ainakin suunnilleen.
Erotessa exä jäi itkemään ja rukoili, etten lähtisi. Kuitenkin lähdin kun en kestänyt sitä, että pikkuasioista tuli kokoajan riitaa tai sitä ettei hän ilmaissut tunteitaan tarpeeksi ja mielipiteitään. Seksiäkään ei loppuaikoina irronnut,vaikka ei se nyt niin tärkeetä sillei olekaan.
Itsekin tuli tehtyä mokia, enkä tarpeeksi kunnioittanut exän hiljaista tapaa ratkoa asioita. Olisi niin paljon sanottavaa. Sydän pakahtuu kun tekisi mieli yrittää vielä kerran.
Olen miettinyt ja olen aivan varma, että jos hän minut koskaan huolii takaisin, en enää koskaan häntä jätä. Mutta miten hitossa saada mies ymmärtämään, että olen tosissani?
Hän kunnioittaa minua silti, pitää minu akauniina ja viehättävänä, viihtyy seurassani jne. Mitä teen? Haluan hänet miehekseni, niin kuin oli suunniteltu ja lasteni isäksi. AUTTAKAA!!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän se heppu kaveeraa sun kanssasi lähinnä siksi, että elättelee toiveita sun takaisin saamisesta. Luultavasti tuollainen kerran tapahtunut jättäminen ym. sählinki on myös unohdettavissa, kun hän kerran muuten on kanssasi ok väleissä.
Sano suoraan kundille, mitä ajattelet, niin todennäköisesti se repii pelihousunsa riemusta.
onhan tuota sanottu. Tai en tiedä miten suoraan, mutta kovastiolen ehdottanut, että asiasta keskusteltaisiin. Mies luulee, että yritän kalastella hänen suosiotaan, koska tämä uusi suhde ei toiminut ja tulin petetyksi. Luulee että kaipaan vaan lohtua tai jotain. Hän ei ymmärrä, mitä olen näiden kuukausien aikana ymmärtänyt. En todellakaan tiedä miten saisin sydämine halkaistua ja näytettyä, miten paljon siellä vielä on rakkautta häntä kohtaan.
jonka tänne kirjoitit ja ojenna henkilökohtaisesti ex:llesi luettavaksi ja kommentoitavaksi!
Siitä se lähtee - uskoisinpa, että jopa kohti onnellista loppua!
Minun nainen jätti pari vuotta sitten muutaman vuoden seurustelun jälkeen, en saanut mitään syytä eroon. Ei riidelty ja aina kun oltiin yhdessä, meillä oli tosi mukavaa.
No erosta ehti kulua kolme kuukautta, kun hän rupesi viestittelemään ja loppujen lopuksi itkien pyysi, että antaisin hänelle vielä mahdollisuuden. Sanoi tajunneensa niiden kuukausien aikana, kuinka paljon loppujen lopuksi minä hänelle merkitsin ja paljonko hän rakasti.
Suostuin antamaan meille vielä uuden mahdollisuuden, olin ollut nuo kuukaudet ihan rikki ja tahdoin todella hänet takaisin.
(uusi mieskin oli ehtinyt hänellä olla)
Tätä meidän "uutta" seurustelua ehti kulua n. puoli vuotta, kun hän jälleen ilmoitti, että haluaa miettiä mitä haluaa elämältä ja minä en siihen välttämättä kuulu (ollaan muuten ihan aikuisia -40v). Olin taas aivan säpäleinä, en voinut uskoa, että hädin tuskin puolta vuotta kerettiin uutta tulemista tehdä, kun tuuliviiri taas kääntyi tuulen mukana.
Tiedättekö miltä tuntuu tulla jätetyksi reilun puolen vuoden aikana kahdesti ihmisen toimesta, jonka kanssa haluaisit viettää jäljellä olevat vuodet?? Toivottavasti ette :( . Nyt erosta on n.vuosi ja en edelleenkään ole tervehtynyt noista kokemuksista. Vihaa en häntä kohtaan tunne, mutta petetyksi tunnen itseni ja merkityksettömäksi pelinappulaksi.
No, jotta tästä ei tulisi raamatun paksuista vuodatusta, niin aloittajalle terveisiä, että mieti kahdesti. Oletko aivan varma ettei ne samat asiat rupea häiritsemään uudelleen, mies voi muuttuakin vähän samaan suuntaan, kun saa sinut takaisin. Nimittäin jos jätät hänet sitten uudelleen, niin et voi kuvitellakaan mitä aiheutat hänelle. Haluatko ottaa sen riskin??
Tsemppiä sinne ja toivottavasti asiat selkiintyy.
niin minä olen sitä yrittänyt miettiäkin.
Hän on niin hyvä ihminen ja minulle jokatapauksessa tärkeä, että en edes harkitsisi hänen takaisin ottamistaan jos en siitä olisi varma, että haluan tehdä kaikkeni ja vielä vähän lisää siihen päälle. Viimeeksi jaksoin yrittää hänen kanssaan viisi vuotta. Tällä kertaa toivottavasti koko elämän.
Oltiin lapsia vielä kun tavttiin. Ehkä molemmat kaipasivat hengähdystaukoa.
Ongelma vain on se, että hän ei usko minun oppineen omista virheistäni. Myönnän, etten aina ollut kaikista paras puoliso. Sorruin siihen samaan perkeleelliseen jankutukseen ja nalkutukseen aivan tyhjänpäiväsistä asioista, mitä niin moni muukin itsestään epävarma nainen tekee. No, kyllä hän siihen antoi omalta osaltaan syytäkin, kun oli vain hiljaa. Nyt hän on kuitenkin tajunnut monia asioita, kuten minäkin.
Sano, miten saan sen hänen kalloonsa, että olen ihan tosissani. Olen ymmärtänyt, miltä hänestä on tuntunut ja olen vilpittömästi pahoillani, etten yhdessäoloaikanamme osannut häntä tarpeeksi arvostaa. Kyllä tuntuu paalta kun tajuaa vasta jälkikäteen, että hän on juuri se mikä on parasta mitä minulle on koskaan sattunut.
Onko siinä sitten mitään järkeä heittää kaikki hukkaan?
Erottiin avovaimon kanssa reiluvuosi sitten 8 vuoden suhteesta, mitään perustavaa laautua olevaa ongelmaa ei ollut, ainostaan se että oltiin hänen mielestään liian erilaisia. Hän vaatimaton ja minä taas melkein toinen ääripää, mutta silti hyvin paljon samoja kiinnostuksen aiheita ja yhdessä oli helppo olla. Mutta sitten totesi ettei rakasta minua, eikä tiedä onko koskaan rakastanutkaan!!
No, reilu puoli vuotta meni ja rupesi anelemaan uutta mahdollisuutta. Jos tuon kaltainen sanominen pitäisi antaa anteeksi, niin eiköhän se mene jo alistamisen puolelle, totesin ettei minua ole ikinä tuolla tavalla satutettu, ettei kyllä anna aihetta uuteen.....
Täsä minun kokemukseni vastaavasta....
"Onko siinä sitten mitään järkeä heittää kaikki hukkaan?"
No sanoppa se. Kuka ei tuota asiaa ajatellut, kun haistatti paskat suhteellenne
ja lähti suoraan toisen miehen syliin. Nyt yhtäkkiä kun uusi mies petti ja homma
ei toiminut, niin se vanha taas kelpaakin ja on oikea unelmien mies?
Kuulostaako mielestäsi uskottavalta? Mitä syytä miehellä on uskoa että olet
muka hänen elämänsä rakkaus, kun vähän aikaa sitten hän ei ollut silmissäsi
yhtään mitään sen uuden miehen rinnalla? Miksi mies uskoisi, ettet tekisi
samaa uudelleen? Että kun seuraavan kerran arki tökkii ja on tylsää, niin
et taas kerran lähtisi uuden lirkuttelijan petiin ja jättäisi miestä?
Mietippä sitä. Luottaisitko sinä mieheen, joka jättäisi sinut "paremman" vuoksi
ja tulisi ruikuttamaan takaisin, kun uuden kanssa ei toimikaan?
Jos kerran mies on nyt ilman sinua tasapainoisemman ja mielenkiintoisemman
oloinen mies, niin eikö se kerro siitä, että hänen on parempi olla ilman sinua?
Antaisit hänen nyt vaan olla ja etsiä hänelle paremmin sopiva nainen, joka osaa
häntä arvostaa jo ennen kuin eksyy vieraiden miesten sänkyihin ja tulee petetyksi.
Hei nasuneiti, vieläkö liikut sivuilla/seuraat keskustelua..? Kieriskelen itse lähes täysin samassa tilanteessa, ja olisi kiva kuulla miten teille kävi, tai vaihtaa muuten ajatuksia..
heipähei. Elämä on nyt ihanaa, yhteenpaluu on toistaiseksi onnistunut paremmin kuin hyvin. Ammattiauttajalla käydään yhdessä puhumassa ja eletään päivä kerrallaan. Tsemppiä sulle! Kyllä se voi onnistua.