hei
kertokaahan mielipiteitä tälläisestä... olen tavannut aivan ihanan miehen.. olemme seurustelleet kuukauden,mies vaihtoi työpaikkaa ja muutti luokseni, yhdessä oleminen tuntuu niin hyvälle molemmista ja molemmat on varmoina et haluamme olla yhdessä.
Suunnittelemme syksyksi häitä =)
Onko liian aikaista? kun tunteet sanovat että tämä olisi se oikea tie. Tuntuu niin hemskutin oikealta ja hyvältä.
kertokaahan mielipiteitä tälläisestä... olen tavannut aivan ihanan miehen.. olemme seurustelleet kuukauden,mies vaihtoi työpaikkaa ja muutti luokseni, yhdessä oleminen tuntuu niin hyvälle molemmista ja molemmat on varmoina et haluamme olla yhdessä.
Suunnittelemme syksyksi häitä =)
Onko liian aikaista? kun tunteet sanovat että tämä olisi se oikea tie. Tuntuu niin hemskutin oikealta ja hyvältä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä tiedän tunteen,itselle kävi samanlailla,tapasin aivan ihana miehen jonka kanssa halusin viettää loppuelämäni,olimme tooodelella rakastuneita,nuoria myös.Halusimme van naimisiin ja menimme...kaikki vain ei ole sitä enää naimisiinmenon jälkeen...ei enää samaa kuin joskus oli,ei enää superrakastumisen tunteita ja arvostusta,ihanaa onnea,ei ole enää...ehkä menimme liian pian naimisiin...ei tutustuttu kunnolla...näin täällä mutta ehkä sulla menee paremmin? Mutta mun mielestä sulla ei ole kiire...tutustukaa toisiinne ensin kunnolla,asukaa yhdessä jonkun aikaa...siinä oppii tuntemaan toisen parhaiten.Täällä puhuu kokemuksen ääni.Tsemppiä sulle,ja onnea tulevaisuuteen!!!!!!!=)
kiitos vastauksesta=)
meillä kuitenkin tuota arkea aika lailla koska minulla lapsi kuitenkin joten jalat pidetään maassa.. mies vain tuntuu juuri siltä oikealta. rakkauksia on ollut elämässä jo jonkun verran, vakaviakin, mutta ekaa kertaa olen niin tosissani=) ja tunnen olon niin ihanaksi...hassua tai ei...
Olisi hyvä jos te olisitte kokeneet ennen hääpäivän sopimista ainakin kerran jonkin vakavan erimielisyyden ja sen millainen toinen on kun suuttuu oikein kunnolla. Samoin pitäisi saada kunnon varmuus siitä, että toinen on luotettava. Kuinka paljon tiedät miesystäväsi menneisyydestä? Mitä hänen edellisille seurustelu- tai parisuhteilleen tapahtui, ovatko päättyneet esim. pettämiseen tai kovaan riitelyyn, onko miesytäväsi katkera exilleen? Entiset suhteen ja se kuinka kunnioittavasti tai epäkunnioittavasti miesystäväsi puhuu eksistään voi ennakoida teidänkin suhteenne kulkua. Sitten tulee mieleen sellainen, että hyvin harva ihminen on valmis vaihtamaan työpaikkaa ja muuttamaan rakastetun luokse kuukauden tuntemisen jälkeen. Se on todella lyhyt aika panna koko elämä uusiksi:o Pahimmassa tapauksessa se lupaa äkkinäisiä käänteitä jatkossakin...
Toinen ihminen olisi hyvä tuntea pahimmillaan ja parhaimmillaan ennen kuin mennään naimisiin. Minä avioiduin mieheni kanssa 10 kk ensitapaamisesta, enkä varsinaisesti suosittele kenellekään niin nopeaa naimisiinmenoa. Meillä menee hyvin ja rakastan miestäni todella tällä 1,5 v. avioliittokokemuksella, mutta en voi väittää että vieläkään tuntisin häntä aivan täysin. Näin jälkeenpäin tuntuu todella rohkealta, että mentiin niin pian naimisiin. Se oli meillä rakkautta ensisilmäyksellä eli kummallakin napsahti päässä ja sen jälkeen oltiin erottamattomat. Onneksi arkinen elämä on osoittanut, että sovimme toisillemme erinomaisesti, koska erehtymisen mahdollisuus on aina olemassa, vaikka kuinka tuntuisi että kyseessä on myyttinen rakkaus ensisilmäyksellä ja sielunkumppanin löytyminen.
naimisiin kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen. Ehdimme asua yhdessä kolme kuukautta. Kun rakastuu, niin se on menoa, meni syteen tai saveen. Onnea! jokatapaukssa.
ihastuin ja hullaannuin aivan mahtavaab mieheen.
Menimmme naimisiin puolen vuoden yhdessä olon jälkeen. Kuten otsikko kertoo olen nyt eronnnut nainen.
Suhteemme muuttui avioliiton myötä. Arki ja rutiini tulivat aivan liia nopeasti.
Onneksi emme sentään lasta ehtineet hankkia. Nyt olisin yksinhuoltaja.
Kannattaa nauttia siitä ihastumisen tunteesta ja tutustua toiseen kunnolla.
Vaihtoiko mies työpaikkaa muuttaakseen luokseksi. Millainen duuni hänellä siellä oli ja millainen duuni nyt? Ettei miehellä ollut määräaikainen työsuhde ja asuntokin katkolla. Sinä satuit sopivasti paikkaamaan tilannetta.
Ota ainakin kunnon vuokra mieheltä.
Ei kannata uskoa, että ilmaisia lounaita olisi olemassa.
vaikka vaan viereistä palstaa ja mietippä uudestaan-))
Samalla kannalla olen kuin monet muutkin vastaajat, ei kannata mennä naimisiin ihmisen kanssa jota ei tunne. Mieti ihan oikeasti, uskallatko luvata olevasi koko elämäsi ihmisen kanssa, josta tiedät niin vähän. Minulla on takana viiden vuoden suhde, siitä pari vuotta avoliittoa, mutta vieläkään en täysin tunne sitä toista. Tietysti nyt isoimmat ja tärkeimmät asiat, ei kai sitä koskaan opi ihan kaikkea.
tyttökulta tee sitä! Etkö tiedä että avioliitto on vain todiste hetkellisestä mielenhäiriöstä?
..tuo, että kuukauden olette vasta seurustelleet ja mies jo nyt on vaihtanut työpaikkaa ja asuntoa. Mies on näköjään onneton takertuja tai sitten suoranainen psykopaatti, koska kukaan JÄRKEVÄ ihminen ei tuollaista tee ihan noin vain.
Sinuna olisin ihan pikkaisen varovainen, jotta itsellesi ei käy huonosti.
Joka tapauksessa, onnea tulevaisuuteen ja toivottavasti kaikki menisi kumminkin hyvin, eihän sitä koskaan tiedä.
On hienoa kohdata se toinen puoliskonsa, mutta jos hän todella on sinun omasi niin kyllä te kestätte hetkeä kauemmin yhdessä ja voitte rakentaa sitä yhteistä elämää. Kunnes olette ohittaneet voittajina suuret riidat, mielipide-erot, rahahuolet ja muut ikävät asiat. Silloin voitte luottaa toisiinne ja avioliittokin on ajankohtainen sekä luonnollinen tapa edetä ihmissuhteessa. Vanha sanonta " niin on moni kakku päältä kaunis" on hyvä tapauksessasi. Kyllä se arki sen kerman päältä kuorii jossain vaiheessa ja silloin on hyvä olla se varapoistumistiekin olemassa. Eihän kukaan hyiseen veteenkään hyppää jos ei ole sitä aiemmin kokenut. Eli jäitä hattuun!
Miks pitää mennä naimisiiin? Tai siis näin nopeesti. Koska tuntuu hyvältä? Aina ku mä oon menny tunteitten mukaan, oon päätyny ojaan. Totta kai tuntuu oikeelta, ku ootte vielä huumavaiheessa.
No joo, onhan tollaki suhteella onnellisemmat tulevaisuudennäkymät ku pakkoavioliitolla tai "ups, oon raskaana"-liitolla. Mut jos meette noin nopeesti naimisiin, eroki tulee varmaan aika pienestä syystä. En ymmärrä, miks ette vois muuten vaa sitoutuu toisiinne muutamaks vuodeks ja kattoo sit uudelleen.
"Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia"
Olkaa onnellisia kun olette toisenne löytäneet. Kannattaa takoa kun rauta on kuuma. Eläkää täysillä. Huominen kantaa kyllä murheet ihan omasta takaa. KOSKAAN ei kaannata murehtia ETUKÄTEEN.
Avioliitto ei ole pyhäksi tekevä. Suosittelen lukemaan avioliittolain ainakin hitaasti ja ajatuksella läpi. Avioliitto kun ON OIKEUSTOIMI, ja siitä on seurauksena erinäisiä asioita. Väitän että 90% ei tiedä, mihin oikeudellisesti sitoutuu, mennessään naimisiin. Älä sinä kuulu näihin.
Itse olen kolmen lapsen äiti, naimisissa jo 15 vuotta, (avioehto on)
hei kiitoksia vastauksista ja on ollut mielenkiintoista lukea toisten ajatuksia asiasta joka minua pohdituttaa..tuolla alkupäässä oli joitakin pohdiskeluja..
-ekasta riidasta... sitä on vaikea saada aikaan kun molemmat ollaan samanlaisia ja ajatusmaailma niin samanlainen ja puhutaan paljon asioista jo ennen asioiden käsittelyä
-entisistä suhteista..avoimia ollan ja tiedän hänen entisistä suhteista ja myöskin heidän henk kohtaisia asioita samoin hän minun entisistä
-taloudellisesti hän ei riipu minussa koska on se rikkaampi puoli ja molemmilla silti yhä omat kämpät ja hän maksaa mielellään puolet meidän kuluista ja menoista sekä on hankkinut tänne meille isompiakin ostoksia
-riippuvainen minusta ei myöskään ole sekä hänen ei olisi vaikeaa saada uutta naista itselleen koska naiset helposti lähestyy häntä=)
olen kysellyt paljon, ollaan puhuttu avoimesti, sekä olen tavannut hänen sukulaisiaankin, mitään salattavaa ja luurankoja en ole löytänyt vaikka olen kysellyt ja puhellut muillekin..
hän on ujo ja rauhallinen mutta sitäkin kultaisempi...
Arki sujuu hänen kanssaan todella hyvin. Hän osaa hoitaa lapsen ja kodin.
olen kysynyt miksi hän haluaa juuri minut ja näin pian..niin hän vastaa että sama tilanne olisi vuodenkin päästä.. kuhan hän saa minut itselleen koska rakastaa minua ja hän kuulemma tietää mitä tahtoo ja arki minun kanssa on se mitä hän haluaa.
olen miettinyt asian toistakin puolta..monet ihmiset seurustelevat vuosia ovat kihloissa ja silti eroavat ennen kuin ehtivät naimisiin, tai ovat vuosia naimisissa ja silti eroavat...
ja jotkut menevät nopeammalla tahdilla naimisiin ja eroavat ja jotkut menevät nopeasti naimisiin eivätkä koskaan eroa vaan ovat onnellisia...
on vaan vaikea tietää omaan tulevaisuuteensa..
mutta itse olisin mieluusti tälle miehelle sanomassa tahdon, koska tunteet ovat kohdallaan.
Olen ajatuksissani hieman samassa tilanteessa sinun kanssasi. Olemme tosin seurustelleet kumppanini kanssa jo reilun vuoden, mutta asumme melko etäällä, joten normaalia arkea on takana vain muutamissa jaksoissa yhteensä pari kuukautta. Olemme edelleen molemmat "hullaantuneita" toisistamme. Arvostamme ja rakastamme toisiamme suunnattomasti, kohtelemme hyvin ja välimatkasta huolimatta luotamme toisiimme täysin. Molemmat ovat ihmisenä sellaisia, jonka kanssa haluammekin viettää loppu elämämme.
Silti järki kenkkuilee ja hannailee vastaan. Huutelee takaraivossa, että en tunne miestä vielä tarpeeksi ja yhteistä asumista ei ihan oikeasti ole kauheasti takana. Ja että alkuhuumakin on käynnissä ja sumentamassa järkiperäistä ajattelua.
Toisaalta taas seurustelin entisen avomieheni kanssa 8 vuotta. Siinä suhteessa todella tunsin tuntevani miehen läpikotaisin, kaikki oli päällisin puolin hyvin ja meillä oli hauskaa yhdessä. Meillä oli kuitenkin ongelmamme ja lähinnä minun ajatusmaailmani ajoi meidät lopulta erillemme.
Jälkikäteen olen ajatellut, että vuosien seurustelun jälkeen on suhteessa (tai itsessään) jotain hullusti, jos ei vieläkään tiedä voiko toiseen sitoutua loppuelämäkseen vaiko ei. Juuri sen takia, että toista ei koskaan voi tuntea täysin, elämä heittelee ja asiat muuttuvat. Oltiin sitten naimisissa tai ei.
Ehkä avioliitto on aina päätös, joka vaatii rohkeutta. Itselleni se on kuitenkin selkeästi elämän mittainen projekti, jossa ollaan valmiita näkemään todella paljon vaivaa kun asiat menevät huonosti (ja nehän menevät jossain vaiheessa...). Ajattelen asiaa kuitenkin vähän niin, että jos suhteessa on näin vuodenkin seurustelun jälkeen asiat hyvin ja tunnepuoli kunnossa, ne antavat jonkinmoiset rakennuspalikat pitkäänkin sitoutumiseen.
Jos toinen on nyt rakkauden ja arvostamisen arvoinen, niin vaikeina hetkinä niitä voi lähteä kaivamaan ja metsästämään. Uskon, että jos ne kerran ovat olleet, ne voivat olla uudestaankin vaikka siltä ei juuri sillä hankalalla hetkellä tuntuisi.
Ehkä olen vielä melko naivi ajatusteni kanssa, mutta ainakin olemme ukkoni kanssa samalla aaltopituudella. :)
Itse seurustelin kolme kuukautta ja menimme naimisiin (lapsi oli jo minulla). Tuntui niin oikeelle ratkaisulle silloin.
On ollut myöhemmin tosi vaikeita, tiukkoja paikkoja, joista ollaan joten kuten selvitty.
Tosin, jos emme olisi olleet naimisissa , niin ehkä jo olisimme eronneet, niin pahoja ongelmia ilmaantui.
Äkki avioliitossa on minusta kyse mustakin, kuin että, tuntuu hyvälle tai oikeelle.
Omalla kohdallani (nyt olen tajunnut myöhemimmi), pelkäsin pohjimmiltanin jäävni yksin, halusin elää unelmaa, jonka luulin olevan riippuvainen avioliitosta.
Edelleen on liitossani asioita ilmaantunut, jotka olisi pitänyt selvittää seurustelu aikana. Sitä luuli/uskoi/toivoi/luotti, kyllä ne asijat selviää (Ne asiat jotka vain silloin alkumetreillä vain hiukka häiritsi, niistä on tullutkin isoja häiriöitä)
Nyt jos voisin vaikuttaa menneeseen haluaisin saman puolison , mutta olisinpa seurustellut pitempään.
Tälläinen valinta on tullut tehtyä ja siihen nyt pitää sitoutua ja elää sen mukaan, Sitä aikuisuutta.
Hei!
Kun minä ja mieheni tapasimme. Päätimme heti että mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Eli menimme tapaamisestamme vuodenpäästä naimisiin ja edelleen ollaan onnellisesti yhdessä. Eikä minua kaduta yhtään, tämä nopea eteneminen. Kyllä sen tietää kun oikeaa tulee vastaan. Luota tunteisiisi, vaikka monet arvostelisivat nopeaa etenemistä.