Tässä istun ja kuuntelen kun toinen kuorsaa...Toipumassa nenäleikkauksesta ja vahdin ettei toinen tukehu vereensä...Sydän onnesta pakahtuu kun toinen vieressäni tuhisee ja korisee...Onko tämä nyt sitä aitoa vaiko harhaako kaikki MITÄ on rakkaus kertokaa se mulle...Tai kyllä se tätäkin on kun toisenpuolesta yöunensa uhraa...Heh väsymys kaiketi päälle painaa mutta toivon itelleni voimia olla valveilla ja vahtia kultani tuhinaa...
kaiken se kestää
minä vain
6654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä se juuri on, aitoa rakkautta. Tuo huolehtiminen ja sydämen pakahtuminen on merkki siitä. Ole siis huoleti äläkä pohdi, sinä rakastat puolisoasi/kumppaniasi aidosti.
taisin kyl tietääkin sen::)
Edelleen valvon...Muutaman kerran jo joutunut kullalleni sanoon rakas hengitä oikeallatavalla jotenka en uinu tänä yönä... Välillä vertakin pyyhkinyt olen...Toivon vain että jaksan valvoa pitkään...
kullan hengitys katkot todellisia hui pelottaa kun tähän väkissinkin meinaan nukkua...kuinka mein käy
Meillä on vähän samantapainen tilenne. Miehelleni sattui tapaturma ja sormia lähti osaksi irti. Sinä yönä, kun hänet leikattiin, itsellänikin oli oikean käden sormet kipeänä, kun jännitin. Nyt kun hän on kotona ei osaa nukkua, kun toisella on kovia kipuja, mutta kyllä rakkaus auttaa jaksamaan ja ihanat lapset, jotka myös yrittävät auttaa arjen pyörityksessä, kun toinen puoliso joutuu kaikki tekemään. Jaksamista teillekin... parempaan päin mennään...
Mieheni on saanut kärsiä kaikennäkösiä tapaturmia ja myyräkuumeita pian 7 vuoden yhdessäolo aikanamme. Ja joka kerta, kun hän on vakavammin "kipee", multa menee ruokahalut ym. Ei pysty syömään kunnolla, kun toinen on "kipee". Kerran neljä vuotta sitten hän joutui sairaalaan myyräkuumeen takia ja joutui olla siellä muutaman päivän, jouduin menemään hänen siskonsa luokse, että saan olla vähän ns. rauhassa. Siellä sain nukuttua ja hieman syötyäkin.
On se sinänsä kamalaa olla niin rakastunut että se haittaa noin kovasti, kun kullalle tapahtuu jotain. Saatikka kerran hän ajoi metsään, suistuttuaan tieltä, itkin monta päivää sen takia, että hän oli mun vieressä ettei tullut päivät täyteen vielä vaan hän oli siinä mun vieressä. Hän olisi voinut menehtyä.
Välillä ihan tosi ärsyttää, kun pitää olla näin tunteellinen ihminen, nytkin melkeen tulee tippa linssiin, kun muistelee. Ei kai sitä tunteilleen mitään mahda...
... on sitä että voi puristella toisen finnejä.
... on sitä että rakastaa toista, vaikka hän piereksii, tai jättää vessanpöntön kannen ylös/alas.
... on sitä että ei tule toimeen ilman häntä.
... on sitä että seuraa toista minne vain.
... on sitä että kuuntelee toisen hengitystä ja tuhinaa.
Tätä on rakkaus! :)