Milloin viimeksi olet itkenyt onnesta vai onko sellaista koskaan tapahtunut?
Tänään postipoika toi kirjeen, jonka takia koin senkin ihmeen lähes hysteriaan asti.
Työni ei ole ollut turhaa.
Tänään postipoika toi kirjeen, jonka takia koin senkin ihmeen lähes hysteriaan asti.
Työni ei ole ollut turhaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
esikoiskirjasta? Siis sulla? Mulla se aiheuttaisi varmaan ton tyyppisen reaktion. Itsellä myös erään ihmisen kotiinpaluu olisi sellainen.
Ei ollut kyse kirjoittamisesta vaan toisesta taiteenlajista.
Tosin, itkisin onnesta myös jos eräs ihminen tulisi takaisin luokseni kotiin. Se vaan on niin mahdotonta.
Utelias oon, myönnetään. Tunnen vaan monia turkulaisia kuvataiteilijoita;)
Et varmaan minua. En pyöri piireissä ja haluan myös pysyä anonyyminä tällä palstalla. Jos sopii...
Alkoikin heti lähetettyäni kaduttaa että kysyin:( Anteeksi. Ne mun tutut on sitä paitsi vuosien takaa... Mä en ole koskaan osannut "pyöriä piireissä", olen siihen liian ujo. Ja ei, en itse ole kuvataiteilija.
Kerran itkin, kun painoin pääni rakastamani miehen rinnalle. Se mitä olin odottanut yli kaksikymmentä vuotta tapahtui. Kolme yöttä sain tuon miehen kanssa viettää, niitä en valitettavasti unohda koskaan. Enempää en saanut. Olen siis mies itsekin. Tällaista on homon elämä. Siitä on jo kaksi vuotta, mutta mitään vastaavaa en voi koskaan saada. Nykyään hauta on joka neljäs ajatukseni.
kaunista.
Sait paljon. Olen sanaton.
seuraa: ranneliike.net.
Luota siihen että saat enemmän, se tulee tahtomatta ei muuten.
itken vain muusta syystä, ikävästä ja surusta.
LLLLLLLL
tässä linkissä :
http://www.youtube.com/watch?v=XoHgyofnGpM
sitä on monestikkin tullut onnesta itkettyä..
Mutta ehkä mieleenpainuvin oli sellainen hetki kun pidin veljeni vastasyntynyttä poikaa sylissäni ensimmäisen kerran.Itkin onnesta heidän puolestaan koska veljeni ja hänen vaimonsa olivat menettäneet muutama vuosi aikaisemmin esikoisensa,vauva kuoli kohtuun vaimon ollessa 9kk raskaana...ja tiesin kuinka odotettu tämä pikkukaveri oli.