Moi.
Kuka voisi valaista sitä, tarvitseeko narsistin aina olla välttämättä väkivaltainen?
Olen nyt kahdesti elänyt sellaisessa suhteessa, jossa alku on ollut "huumaa", eli noin puoli vuotta...
Sen jälkeen on alkanut itsensä ajattelu.
Esimerkiksi nykyisessä suhteessani tilanne on se, että mieheni ei suostu katselemaan tv:stä mitään muuta kuin niitä ohjelmia mitä hän itse haluaa.. Leffa illat.. Minä joustan, katsellaan sellainen leffa jonka hän haluaa, jos minä haluan jonkun on vastaus kylmä ei.
Jos minä haluan jotain tiettyä ruokaa, hän ei ainakaan halua sitä.
Ku pyytää sivoamaan, hän ei tee mitään. Ei ainakaan mitään mitä pyydän.
Ikinä en saa mitään yllätyksiä, edes pientä halausta, tai sitä että sanottaisiin: olet tärkeä.
Jos keskustelen aiheesta sanotaa vain että oletpas nyt hassu, kun mietit moisia, tottakai olet tärkeä ja rakastan...
Oon vaan niin väsynyt, kun tuntuu että historia toistaa itseään,.. olen ennenkin kohdannut vastaavanlaisia tilanteita.
KOSKAAN ikinä milloinkaan ei mieheni sano, että olin väärässä, ANTEEKSI, vaan hän on aina OIKEASSA.
Minussa on aina kaikki vika, tavalla tai toisella.
Väkivaltainen hän ei todellakaan ole, mutta oon niin väsynyt tähän.
On vaikea jättää toinen, kun illalla yksin on vaikeaa, aamulla kun on krapula ja toinen suorastaan huutaa minua vierelleen, on niin helppo hakea krapularuokaa ja rientää hänen luokseen.
Minun luona emme koskaan ole.
Mistä saa apua tällaiset läheisriippuvaiset jotka törmää aina vain vääriin ihmisiin.
Itse kyllä kykenen myöntämään että virhe on ollut minun, vaikka ei olisikaan, ei siihen ole mitään syytä, että olisin hankala...
Koitan mennä nyt nukkumaan ja toivoa että joskus kohdalleni osuu mies joka ottaa vain syliin kun on paha olla, ja muutenkin pitää sylissä, halaa ja sanoo että olen tärkeä.
en vaadi juurikaaan muuta.
Kuka voisi valaista sitä, tarvitseeko narsistin aina olla välttämättä väkivaltainen?
Olen nyt kahdesti elänyt sellaisessa suhteessa, jossa alku on ollut "huumaa", eli noin puoli vuotta...
Sen jälkeen on alkanut itsensä ajattelu.
Esimerkiksi nykyisessä suhteessani tilanne on se, että mieheni ei suostu katselemaan tv:stä mitään muuta kuin niitä ohjelmia mitä hän itse haluaa.. Leffa illat.. Minä joustan, katsellaan sellainen leffa jonka hän haluaa, jos minä haluan jonkun on vastaus kylmä ei.
Jos minä haluan jotain tiettyä ruokaa, hän ei ainakaan halua sitä.
Ku pyytää sivoamaan, hän ei tee mitään. Ei ainakaan mitään mitä pyydän.
Ikinä en saa mitään yllätyksiä, edes pientä halausta, tai sitä että sanottaisiin: olet tärkeä.
Jos keskustelen aiheesta sanotaa vain että oletpas nyt hassu, kun mietit moisia, tottakai olet tärkeä ja rakastan...
Oon vaan niin väsynyt, kun tuntuu että historia toistaa itseään,.. olen ennenkin kohdannut vastaavanlaisia tilanteita.
KOSKAAN ikinä milloinkaan ei mieheni sano, että olin väärässä, ANTEEKSI, vaan hän on aina OIKEASSA.
Minussa on aina kaikki vika, tavalla tai toisella.
Väkivaltainen hän ei todellakaan ole, mutta oon niin väsynyt tähän.
On vaikea jättää toinen, kun illalla yksin on vaikeaa, aamulla kun on krapula ja toinen suorastaan huutaa minua vierelleen, on niin helppo hakea krapularuokaa ja rientää hänen luokseen.
Minun luona emme koskaan ole.
Mistä saa apua tällaiset läheisriippuvaiset jotka törmää aina vain vääriin ihmisiin.
Itse kyllä kykenen myöntämään että virhe on ollut minun, vaikka ei olisikaan, ei siihen ole mitään syytä, että olisin hankala...
Koitan mennä nyt nukkumaan ja toivoa että joskus kohdalleni osuu mies joka ottaa vain syliin kun on paha olla, ja muutenkin pitää sylissä, halaa ja sanoo että olen tärkeä.
en vaadi juurikaaan muuta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyseinen kumppanisi käytös ei vielä riitä narsisti diagnoosiin. Voisiko vain kumppanisi omaavan vahvan tahdon? Yleensä aika vahvasti narsistin käytökseen saattaa liittyä väkivaltaa, riippuen tietenkin tilanteesta ja sen vakavuudesta. Kuitenkaan väkivaltainen käytös ei aina liity siihen, he kyllä osaavat myös sen henkisen väkivallan ehkäpä parhaiten. Hulluintahan narsismissa on se, että narsisti ei koe olevansa sairas. Kannattaisiko nyt katsoa peiliin, miksi vedät kyseisiä ihmisiä puoleesi. Oikeastaan vastasit jo itse siihen miksi historia toistaa itseään.
"Mistä saa apua tällaiset läheisriippuvaiset jotka törmää aina vain vääriin ihmisiin."
Voin vaikka vannoa, että maailmassa riittää niitä oikeita miehiä sinullekin kunhan et vaivu epätoivoon. Todellakin olet tärkeä, kun vain oivallat sen. Katso onni on kuitenkin revittävä sieltä omasta päästä, kukaan ei ole velvollinen vastaamaan sinun onnesta kuin sinä itse.
Mukavaa kevättä!
Suosittelisin, että tutustut itseesi ja sitä kautta niihin lapsuuden käyttäytymismalleihin ja haavoihin. Sieltä lapsuudestahan ne asiat tulee, ja vaikuttavat meihin kaikkiin vielä tänäkin päivänä. Se matka itseen kannattaa, jos vaan uskaltaa :)
Kivaa kevättä!
Jos miehesi mitätöi mielipiteesi ja ajatuksesi aina välittömästi ja ilkeämielisesti ja saa sinut tuntemaan aina itsesi syylliseksi kaikkeen, olet tekemisissä narsistin kanssa.
Narsistilla ei ole tunteita (tai vaikka näyttäisi olevan niin hän vain näyttelee ne päästäkseen haluamaansa päämäärään), joten hän ei ota sinua tai sinun tunteitasi huomioon ellei sinusta ole jotain hyötyä hänelle.
Tunnista narsisti! Koska narsistilla ei ole tunteita niin hän osaa tuoda erimielisyytensä esille mitä ilkeimmällä tavalla, ikään kuin hän vääntäisi puukkoa sinun sydämessäsi (hymyillen samalla), ilman että hän ajattelee yhtään miltä sinusta tuntuu.
Narsistin kanssa et voi olla eri mieltä sillä hän on päättänyt olla kuolemaansa asti eri mieltä sinun kanssa. Voit toki urheasti laittaa vastaan, mutta menetät vain terveytesi ja sinusta tulee samanlainen narsisti. Sinun ei pidä missään tapauksessa alentua hänen tasolleen, koska narsisti on mieleltään sairas.
Jos haluat olla menettämättä itsetuntoasi ja pilaamatta elämääsi niin yksinkertainen ohje: pakene. Näin kehottavat myös viralliset ammattiauttajat, koska hoidosta on harvoin hyötyä.
"Jos miehesi mitätöi mielipiteesi ja ajatuksesi aina välittömästi ja ilkeämielisesti ja saa sinut tuntemaan aina itsesi syylliseksi kaikkeen, olet tekemisissä narsistin kanssa."
Tuo kommentti ei todellakaan riitä narsismin diagnoosiin. Tuohon asiaan ja kyseiseen käyttäytymiseen, voi olla syy myös suhteessa itsessään joka vaikuttaa ehkä toisesta narsismille. Onko esim. suhteessa ollut joku tilanne, että se on saanut kumppanin käyttäytymään noin. Paljon myös suhteen psykologiaan vaikuttaa myös se, että toinen ei osaa pitää puoliaan. Syitä voi olla monia, joten ei nyt leimata kaikkia vahvoja persoonia narsisteiksi.
diagnosointi erilaisten persoonallisuushäiriöiden kohdalla pitäisi jättää terveydenhuollon alan ammattilaisille. Mitkään "kotipsykologit" ei siihen diagnosointiin absoluuttisena totuutena pysty.
"Tuo kommentti ei todellakaan riitä narsismin diagnoosiin."
Ei tietenkään, se on vain yksi tunnusomainen piirre, jonka olen havainnut narsisteilla. Samanlaista käyttäytymistä on toki normaaleillakin ihmisillä ja se tekeekin narsistin tunnistamisesta äärimmäisen vaikeaa, kunnes se on liian myöhäistä - narsisti osaa näytellä pitkään toista kunnes paljastaa todellisen luontonsa.
Voidaan kai puhua myös ihmisistä, jotka eivät vielä ole narsisteja, mutta joilla on havaittavissa enenevässä määrin narsistisia piirteitä (=mielestäni yhtä paha asia).
Testi: Jos ei-narsisti osapuoli ei ole mielestään tehnyt mitään sellaista, joka oikeuttaisi oletetun narsistin käyttäytymään AINA yhtä törkeästi, niin on syytä epäillä vahvasti, että kyseessä on narsisti tai narsistisia piirteitä omaava henkilö.
Terve, vahva persoona ottaa huomioon toisen tunteet (=haluaa että myös toisella on hyvä olla) vaikka olisikin perusolemukseltaan aina "niskan päällä", pyytää anteeksi, jos loukkasi toista ja myöntää, ettei hänkään aina onnistu tai tiedä asioita paremmin. Narsistien tunteettomuus näkyy erityisesti heidän "kerjäänpä turpaani ja verta nenästäni" -äänensävyssä. Jos suhde on muuten kunnossa ja kyseessä on aivan vähäpätöiset, arkiset asiat, niin miksi kukaan puhuisi TOISTUVASTI rakkaalleen tällä tavalla?
Mielestäni avain narsistin tunnistamiseen on nimenomaan erimielisyyksien käsittelyssä. Pystynkö käsittelemään erimielisyydet oletetun narsistin kanssa rakentavasti, toista kunnioittaen ja kohteliaasti vai jääkö jokaisesta keskustelusta aina olo, että minua on loukattu mitä verisimmin vaikka ehdotin vain erään minua kiinnostavan elokuvan katsomista?
Ja tärkeintä on varmasti se, että miltä sinusta itsestäsi tuntuu elää tällaisen narsistiselta vaikuttavan ihmisen kanssa? Voit elää elämäsi myös toisen ihmisen kanssa, joka välittää oikeasti sinusta ja sinun tunteistasi. Valinta on sinun.
Nykyiset "kotipsykologit" alkavat olla jo mielestäni hyvin tietoisia narsismista. Ei tarvitse laittaa kuin "narsisti" hakusanaksi googleen tai lainata kirjastosta yksi monista narsismia käsittelevistä kirjoista (narsismista ilmestyy muuten uusia kirjoja kiihtyvällä tahdilla), niin johan tulee alan ammattilaisten ohjeita diagnosointiin enemmän kuin jaksaa lukea.
"Kotipsykologeja" tarvitaan ehdottomasti lisää, koska narsistin tunnistaminen on melkeinpä mahdoton tehtävä alan ammattilaisille. Narsisti kun ei usko että hänellä on ongelma ja hän näyttelee alan ammattilaisille olevansa aivan toisenlainen ihminen. "Kotipsykologit" sen sijaan pääsevät näkemään aitiopaikalta, millainen henkilö on todellisuudessa kyseessä. Monet narsismia käsittelevät kirjat koostuvat nimenomaan näiden "kotipsykologien" kokemuksista, joiden perusteella alan ammattilaiset ovat tunnistaneet narsismille tunnusomaiset piirteet.
"Nykyiset "kotipsykologit" alkavat olla jo mielestäni hyvin tietoisia narsismista".
Ja siksi monesti täälläkin ihmiset ovat valmiita heti suoralta kädeltä heittämään diagnoosin "ilmiselvästä" narsistista, vaikka kysymys voi olla esim.epävakaasta persoonallisuushäiriöstä,(ns.rajatilahäiriö) eikä todellisesta narsistista. Kaikilla ihmisillä voi esiintyä piirteitä eri persoonallisuushäiriöistä ajoittain, eivätkä ne liity millään tapaa persoonallisuushäiriöön. Diagnoosin todellisesta häiriöstä tekee aina ammatti-ihminen.
tämä, oli todella asiallinen ja asiapitoinen kommentti.
tuosta oppi jo paljon ja antaa aihetta ajatteluun ! :)
Kiitos Sinulle ! :)
tarkoitin tietenkin tätä, että ei jää epäselväksi :)
kokemusta riittävästi
Kirjoittanut: narsisteja nähnyt
13.4.2008 klo 02.05
päässyt eroon narskumiehestä. Meni monta vuotta, ennenkuin tajusin mistä on kysymys. Kummallista, kuinka tunteeton voi ihminen olla, siis myötäelämisen kyky puuttuu täysin. Ja vaikka narsku tekis mitä, niin ei anteeksi voi pyytää, koska ei ymmärrä tehneensä väärin ja loukanneensa läheistään.
Vakava sairaus (syöpä) pysäytti mut ajattelemaan tätä elämää. Tajusin vasta silloin kuinka tunteettoman tyypin kanssa olen seukannut monta vuotta, jopa yhdessä asunut vuosia.
Eli yhteenvetona; pitikö mun sairastua tajutakseni tilanteeni? Kukapa tietää.
Onnittelut vapautumisen johdosta! Oma kohtaloni on likipitäen sama, vastapelurina tosin esimies, joka rääkkäsi minut loppuun (ääliö luulin, että vika on minussa) niin, että terveyteni petti. Fyysisesti sairastuin ensin, mutta vakavasta ja invalidisoivasta sairaudesta huolimatta painoin tämän tontun alaisuudessa töitä (olinhan avainhenkilö) kunnes edessä oli täydellinen pysähtyminen myös henkisesti. Luulin menettäväni psyykeeni, mutta tomera työpaikan psykiatri totesi reaktioni olevan täysin normaali. Loppuunpalaminen se oli. En koskaan kuvitellut, että minulle voisi käydä niin. Narsku ei kestä heikkoutta, joten kenkää tuli sairaslomalla. Olen toipunut väsymyksestä, fyysistä sairautta vastaan taistelen vieläkin. Uskon kuitenkin, että sairaus "pelasti" minut hirviön kynsistä. Ehkä se oli viisaan sieluni viimeisin keino ottaa ohjakset käsiin, kun en itse ymmärtänyt kuinka syvällä olinkaan.
Narsisti on aina väkivaltainen. Ei välttämättä fyysisesti, mutta henkisesti. Hän musertaa sinut asteittain tahtonsa alle ja projisoi omat heikkoutensa sinuun. Jos olet kiltti, olet täydellinen uhri. Narsisti ei muutu, hän ei kykene siihen, sillä hän ei näe omassa itsessään parannettavaa. Muiden on muututtava, hän on tarpeineen täydellinen.
On aivan totta, että diagnoosin tekee ammattilainen. Kuitenkin saivartelua, ettei sanaa saisi käyttää. Sitäpaitsi narsismia voi olla vaikea diagnosoida, hehän eivät hae apua. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, vaan se, että elät suhteessa jossa et saa ansaitsemaasi kunnioitusta ja kohtelua. Jos olet tekemisissä narsistin tai psykopaatin kanssa, huomaat sen asteittaisesta heikkenemisestä. Alat myötäillä, varot sanojasi ja mietit pääsi puhki miten voisit toimia toisin. Tiedostat tuhlanneesi arvokasta elämääsi vaarallisen ihmisen kanssa viimeistään siinä vaiheessa kun yrität irtaantua hänestä. Narsisti kostaa aina, joten pidä varasi ja varo nimittelemästä häntä.
Hae tietoa, esim. Ajatuskirjalta on suht tuore Välipakan kirja "Sata tapaa tuhota sielu", joka kertoo selkokielisesti ja esimerkein narsistisistä häiriöistä. Omaan työskentelyyn kiltteytesi kanssa etsi käsiisi Valtavaaran kirjoittama teos "Kiltteydestä kipeät". Jälkimmäisessä on loppupuolella uskonnollinen lähestymistapa ongelmaan, mutta 95 prosenttisesti kirja on erinomainen läpileikkaus kiltin ihmisen psyykeeseen.
Voimia loikkiin. Olet ainutkertainen.
Selvät tyypilliset narsistitapaukset on helppo huomata. Mutta mitä sitten on kyseessä, kun vain osa narsistin merkeistä täyttyy. Onko henkilö narsisti, vai vain vahva ihminen tai hankala luonne? Voiko lievä narsistisuus parantua?
Omassa tapauksessa olen tätä pohtinut. Itse olen kiltti ja rauhallinen ja pyrin kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Nyt on alkanut tulla mitta täyteen toisen sätkynukkena olemista.
- Puolisoni on hyvin itsekeskeinen ja lähes kaikki asiat pitää tehdä hänen haluamallaan tavalla. Huomasin tässä joku aika sitten, että hän oli saanut minut uskomaan omien sukulaisteni olevan "omituisia". Kun pääsin näkemään muiden tuttavien vanhempia sukulaisia, tajusin omien sukulaisteni olevan täysin "tavallisia" ihmisiä, joiden tavoissa ja vaatimuksissa ei ollut mitään ihmeellistä.
- Puolisollani on aina olevinaan rankkaa, jolloin häntä pitää auttaa ja tukea. Hän vaatii huomiota, mutta kun häntä yrittää omatoimisesti auttaa, saa vain haukut palkaksi. Hän vaatii apua toiselta, muttei kiitä siitä saati ikinä anna apua minulle.
- Hänen tekemisissään ei ole ikinä mitään vikaa, vaan vika on jossain muualla. Läheisenä ihmisenä yleensä minä olen syynä hänen ongelmiinsa. Turhauttaa, kun olen yrittänyt kaikkeni tehdä hänen mielikseen ja auttamisekseen, ja siitä saa vain moitteet päällensä. Lomasuunnitelmat tehdään yleensä hänen ehdoillaan. Hänelle tärkeät asiat huomioidaan automaattisesti, minulle tärkeistä joutuu vääntämään suostumuksen. Jos ehdotan jotain, vastaus on aina EI. Mahdollisesti suostuu keskutelujen jälkeen.
- Saan siis omiakin mielipiteitä läpi, mutta lähtökohta on aina hänen tarpeensa. Hän käyttää ongelmiaan (väsymys, sairaus, kiiretilanne - mitä milloinkin) keinona saada huomiota ja tahtonsa läpi. Hän käyttää joskus hätävalheita, jottei joutuisi hankalaan tilanteeseen.
Hän ei ole kirjojen kuvaama hallitseva johtajanarsisti, mutta hänen käyttäytymisessään on paljon saman tyyppisiä piirteitä. Onko hän narsisti vai jotain lievempää? Hänen isänsä on ollut komenteleva ihminen, jota hän on pienenä pelännyt. Sieltä hän on voinut oppia huonoja malleja ilman että on varsinaisesti itse narsisti. Tai sitten hän on oppinut narsismin sieltä. En osaa sanoa.
Kuullostaa hyvin tutulta. Itse painiskelen samanlaisen narskun kanssa. Veit sanat suustani.