Petin miestäni yhteisen ystävän kanssa. Tämä tapahtui vain kerran, enkä ole tehnyt niin koko 7 vuoden suhteemme aikana aikaisemmin. Tästä maksan edelleen kovaa hintaa. Kerroin asiasta miehelleni, koska syyllisyys oli niin kova, etten voinut jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin tapahtumahetkellä kovassa humalassa,mikä ei puolusta tekoani ollenkaan, vaan syyt ovat syvempänä sekä suhteessamme että itsessäni. Menetin ruokahaluni, laihduin 10kg, itkin lähes päivittäin, tunsin itseinhoa ja syyllisyyttä, unihäiriöt ja ahdistus olivat niin voimakkaat, että jouduin pitkälle sairaslomalle. Ystäväni kaikkosivat, sukulaiset käänsivät selkänsä. En voinut puhua asiasta kenellekään. Mieheni jähmettyi ihan täysin, ei puhunut, koskenut, olin hänelle ilmaa. Olemme käyneet tämän jälkeen pariterapiassa, minkä olen kokenut hyväksi. Siellä olemme saaneet puhuttua suhteestamme avoimesti ja pohdittu syitä tapahtuneelle. Tein hirvittävän suuren virheen ja kadun sitä syvästi. Olen valmis mihin vain, jotta saamme suhteemme kuntoon ja voimme jatkaa elämää yhdessä. Tiedän, että tämä vie aikaa ja aion sitä antaa sekä miehelleni että itselleni. Olen tämän kärsimyksen ansainnut väärillä valinnoillani, joten vastuuni aion kantaa. Muistakaa kuitenkin, että pettäjät eivät ole aina niitä, jotka tekevät sen vain satuttaakseen toista, vaan parisuhteessa on silloin jotain parannettavaa, tai sitten pettäjällä on työtä elämäntarinansa tai omien lapsuudenkokemustensa kanssa. Suhde voi myös parantua uskottomuuden jälkeen, mikäli molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään töitä suhteen eteen.
Myös pettäjä voi kärsiä
Zero
12862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miten tunnen sympatiaa sua kohtaan.
Itse nimittäin olin ns. kakkonen yli vuoden ajan, ja ko. mies oli alunperin paras ystäväni. olimme siis jo ennestään niin tutut, että hän uskalsi kertoa tuosta sinunkin nyt läpikäymästäsi syyllisyydestä ja hädästä. Elin sitä mukana ja kärsin osaltani ollessani siitä tietoinen, mutta silti oli tunneside niin vahva, että kesti pitkään pystyä repäisemään itsensä siitä irti. Sinulla sikäli eri tilanne, että jos olet kuitenkin vain kerran ja ilman syvempiä tunteita astunut harhaan.. Toivottavasti se tieto tekee vähän helpommaksi luottamuksen palauttamisen. Tiedäthän, että teoilla et juurikaan voi tapahtunutta hyvittää, vaan oleellisinta on että näytät vilpittömästi kuinka kärsit itsekin ja haet yhteisymmärrystä, et pelkästään anteeksiantoa ja päästöä "pälkähästä".
Tämä saattaa olla sinulle väärä palsta kirjoittaa tuntemuksistasi, täällä nimittäin saat vain turpaasi ja huorittelut perään.
Kiitos todella paljon rohkaisevista sanoistasi. Asiat eivät ole usein niin mustavalkoisia, kuten tiedämme. Täällä sympatiaa ei luultavasti liikoja heru, mutta ymmärrän sinua täysin ja olen kiitollinen siitä, että voin jakaa tuntojani edes jollekin ilman että joudun hyökkäyksen kohteeksi.
Sellaista se tuppaa oleen,se on vaan myöhäistä sit kun p..... on jo housuis. Miehelles se on ollut shokki! Olisit puhunut ongelmistas ajoissa miehes kanssa! Pettäminen on viimeisin vaihtoehto saada asioihin muutos,yleensä se vaan pahentaa asioita.Sen sinä nyt kyllä jo tiedätkin.Se että paraneeko suhteenne ton jälkeen riippuu nyt vain miehestäs.
Mielestäni suhteen jatkamiseen tarvitaan aina kaksi. Kannan vastuuni virheestäni ja maksan siitä pitkään. Mikäli aiomme onnistua tulevaisuudessa, siihen tarvitaan molempien panostus. Syyllisyyden ja itseinhon kantaminenkaan ei ole helppoa...Vaikka usein luullaan, että pettäjällä on aina parempi tilanne kuin petetyllä. Miehelläni on kortit kyllä käsissään, koska hän tekee ratkaisunsa ja otan sen vastaan siten kuin hän parhaakseen näkee...Rakkaus ei ole kuitenkaan vähentynyt, päinvastoin, tämä tilanne on herättänyt siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Ei auta todellakaan, kun p***at on jo tehty...Oikeessa olet siinä...
Ja olet ehdottomasti oikeassa siinä, että puhuminen on tärkeää. Suhteet, joissa puhutaan asiasta kuin asiasta, kestävät. Joten puhukaa kaikesta, vaikka se ei aina ole helppoa!
olen ollut myös aivan samassa tilanteessa.. minun harastus kävi kun rakastuin tähän mieheen, hän oli naimissa oleva mies, ja tiesin että tulisin olemaan pelkkä kakkonen aina.. mutta toivoin että hänelle olisi riittänyt vaimo ja minä, mutta tunnetusti se joka leikkiin lähtee, niin hän ei tyydy 2 kappaleeseen..
no näistä asioista saan kärsiä. itsekkin tunnustin miehelleni, juuri sen takia että kun tunsin hirvittävää tunnon tuskaa. mutta niin se oli meijän liitossa jo todella suuria ongelmia mikä sitten irrotti minua perheestä ennen kuin petin..
ja nyt taistelen kaikin voimin rakkautta vastaan, jota tunnen vielläkin tätä toista miestä kohtaan.
Tiedän kyllä, että suhteen ongelmat ajavat usein uskottomuuteen. Itselläni kyse oli kuitenkin yhdestä suuresta virheestä, enkä osaa ajatella rakastuvani toiseen mieheen. Ymmärrän kyllä täysin tilanteesi ja kiitän sinua sanoistasi. Sinun kuitenkin täytyy tehdä päätös siitä, haluatko tehdä töitä sen eteen, että suhteesi mieheesi onnistuu. Jos näin ei ole, suosittelen eroa mahdollisimman pian, jottet satuta miestäsi yhtään enempää (ellet ole jo eronnut). On ollut kauheaa nähdä mieheni kärsivän uskottomuuteni vuoksi, enkä toivo sellaista tuskaa enää koskaan tuottavani.
kiitos lämpimistä sanoistasi:)
kyllä meillä viellä heijastaa mun pettämiset.. ukko muistuttelee minua niistä.. ja tästä on yli vuosi kun nämä tapahtui...
uskon että meijän liitto on mennyt allikkoon koska itse olen sisältäni aika rikki...
mutta ei vielä ainakaan ole suurien päätöksien tekeminen.. meillä on lapsiakin mitä pitää ottaa huomioon:/
toivon todella että pystyt ja jaksat taistella tämän ylitse. itse olin tuhoutua täysin, kun huomasin tämän kohteen vaihtavan minut. ikävä kyllä, minun tunteet ovat kokoajan hänen luonnaan.. siksi onkin vaikeaa nyt, enkä usko että meijän liitto tulee koskaan eheäksi..
Mieheni petti minua kymmenen vuotta sitten. Salasuhteesta ei ollut kyse, vaan baari-illan päätteksi mieheni päätyi sänkyyn jonkun tuntemattoman naisen kanssa. Totta kai tuo luokkasi todella paljon
ja tuntui kuin maa katoasi jalkojeni alta. Ensishokin jälkeen minun täytyi myöntää, että yhtälailla se olisin voinut olla minä. Suhteemme oli vuosin varrella ajatunut pisteeseen, jossa olimme enempi kämppiksiä kuin rakastavaisia.
Miehestäni näki, että hän katui sekoiluaan ja pitkään aikaan ei edes voinut katsoa minua silmiin tuntemansa häpeän takia. Pääsimme asian ylitse, vaikka töitä piti tehdä suhteemme eteen. Tosin sinun tarinaa lukiessa täytyy todeta, että me pääsimme todella vähällä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä jälkiviisaus auta. Katumus kuuluu asiaan, mutta niin kuuluu myös sekin, että antaa itselleen anteeksi. Elämä on ainutlaatuinen ja arvokas kaikista virheistä huolimatta. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ainakin meidän suhteemme on entistä vahvempi ja rakkaus kukoistaa.
Sanasi saivat minut uskomaan tulevaisuuteen. Olet ainutlaatuinen, koska ymmärrät sen, ettei aina ole kyse siitä, että pettäjä tekee sen vain satuttakseen tai että sama toistuisi ennemmin tai myöhemmin. Tärkeimpänä kuitenkin se, että kerrot suhteenne ongelmista teidän molempien ongelmina. Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat perusta sille, että suhde voi parantua haavoistaan.Itselleni anteeksiantaminen vie vielä aikaa, mutta toivon, että saavutan sen sitten kun mieheni voi antaa anteeksi minulle. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellista yhteiseloa miehesi kanssa. Muistakaa puhua asioista avoimesti, vaikka aina se ei helppoa ole. Tuollaisella asenteella ja luonteella tulet varmasti onnistumaan miehesi kanssa! Kiitos.
Hei vaan, kokemuksesta voin sanoa, että parisuhde voi toipua täysin ja oikeastaan jopa muodostua entistä paremmaksi. Uskon, että teidän parisuhdekin selviää tuosta kaikesta entistä lujempana, koska selkeästi olette sitoituneet parisuhteeseenne. En tiedä, mutta jotenki tuntuu, että kun sinä annat itsellesi anteeksi, on se iso askel eteenpäin (miehestäsi voi tuntua, että miten hänkään voi antaa sinulle anteeksi, jos et itsekään voi antaa itsellesi anteeksi).
En koskaan ajatellut, että mieheni tarkoitti satuttaa minua pettämisellään, enempi taisi olla niin, että hän ei ajatellut yhtikäs mitään:) Ja jos syytä/syyllistä piti etsiä, niin minulle oli heti selvää, että pitää katsoa peiliin ja miettiä millainen parisuhteemme on. Olen aina ollut sitä mieltä, että pettämisen lähtokohdat löytyy parisuhteesta (poikkeuksena nämä "tapapettäjät", joille mikään ei riitä). Koskaan en tätä kolmatta osaVaatii rohkeutta katsoa sutta silmiin ja myöntää, että ehkäpä se oma parisuhde ei olekkaan niin täydellinen tai että ehkäpä itsessäkin on vikaa.
Anteeksi antaminen ei ollut vaikeaa, kun näin katumuksen ja ahdistuksen miehessäni ja hänen anteeksipyyntönsä oli vilpitön ja yksiselitteinen (hän ei puolustellut tekoaan eikä syyttänyt humalaansa). Unohtaminen oli kuitenkin minulle se vaikein pala, mutta puhuin miehelleni siitäkin avoimesti. Itse en voisi elää suhteessa, jossa en luottaisi toiseen ja minulle oli tuolloin selvää, että jos en pysty unohtamaan, niin parisuhteemme ei voi jatkua (en voisi elää rakastamani ihmisen kanssa tietäen, että alitajuntaisesti saatan laittaa hänet maksamaan teostaan tai epäilisin häntä syyttä suotta). Päivä päivältä tuo syrjähyppy kuitenkin jäi enempi taka-alalle ja parisuhteemme elpyi ja lujittui entisestään.
Parisuhde on tosiaan kahden kauppa ja sitä ei saisi pitää itsestäänselvyytenä. Sen tuo tapahtuma meillekkin opetti. Puhumme vaikeistakin asioista (miehenikin avautuu ihan erilailla nykyään) ja emme pidä toisiamme itsestäänselvyytenä. Nykäsen sanoja lainaten voisin sanoa, että "Elämä on ihmisen parasta aikaa." Kaikkea hyvää teillekkin ja muista rakastaa myös itseäsi. Teit virheen, mutta sinun on annettava itsellesi anteeksi. Vain sitten se todellinen toipuminen voi alkaa.
Etkö voisi antaa itsellesi anteeksi? Jos vielä kovin pitkään jatkat tuota kärsimystä, niin siitä ei hyvää seuraa. Itse ainakin olen huomannut, että kun parisuhteesta katoaa ilo, sitä ei saa millään ilveellä takaisin ja suhde on kuolee.