Meidän tarina alkoi kesällä -96, tansseissa tavattiin. Alettiin melkein samantien seurustella ja reilun puolen vuoden päästä mies muutti mun luokse asumaan. Alusta asti meillä oli hieman vaikeuksia tai ainakin mun mielestä. Yhdessäolostamme huolimatta mies kävi suht usein yksinään tansseissa ja ravintoloissa ja muutenkin sillä oli paljon omia menoja, harrastus vei paljon aikaa. No aika kului, 2001 mentiin naimisiin. Kun jo oltiin naimisissa sain tietää että mieheni oli yhdessäoloaikanamme juonut kaksi kertaa korttinsa. Koko ajan kyllä ajoi autolla, eli siis ilman korttia. Tämä oli ensimmäinen isompi kupru avioliitossamme ja siinä mitä ajattelen miehestäni. 2002 syntyi ensimäinen lapsemme, tästä huolimatta miehen menot jatkuivat ja minä sain kantaa kaiken vastuun lapsesta ja kodista. 2004 mies jäi kiinni kännisekoilustaan, yhden illan jutusta. Tämän annoin anteeksi, ainakin yritin. Tämä muutti kyllä lopullisesti ajattelutapani avioliitostamme. Kommunikaatiomme ei ole missään vaiheessa toiminut kunnolla. Eli tätä pettämisjuttuakaan ei puhuttu kunnolla läpi. Perheneuvojalla käytiin, mut se oli yhtä tyhjän kanssa. Moni olis ehkä jo luovuttanut. 2007 syntyi toinen lapsemme, minä hoidin edelleen lapsia ja kotia yksin. Sitten tämä koko homma hajos n. 2kk sitten. Sain miehen kännykän käsiini ja löysin sieltä viestejä toiselle naiselle. Soitin tälle naiselle ja sain kuulla että miehelläni oli ollut profiili suomi24 kesästä 2007 asti, jossa hakee seuraa tositarkoituksella. Tämän kyseisen naisen oli tavannu sitä kautta. Olivat tapailleet muutaman kuukauden ja mies oli yöpynyt sen luona muutamia kertoja. Tämän tiedon johdosta sain ihan mielettömän raivarin ja seuraavana päivänä lähdin kotoa pois lasten kanssa. Laitoin avioeropaperit menemään ja viikon päästä ostin itselleni ja lapsille rivitaloasunnon. Ja täällä sitä nyt asustellaan ja mietiskelen kaikkea tapahtunutta. Kelaan asioita edestakaisin, kaikkea melkein 12v aikana olleita juttuja. Moni varmaan ihmettelee, miks kestin kaikkea niin kauan, mut en tiedä. Jotain "hyvääkin" miehessä piti olla, että olin sen kanssa näin kauan, kunnes sitten mulle lopullisesti riitti. Ex-miehessäni on niinkuin kaksi ihmistä, se johon aikoinaan "rakastuin" ja se toinen puoli jota en ollenkaan tunne. Olis kiva tietää, mitä miehen päässä on koko ajan liikkunut, mut se taitaa jäädä mysteeriksi...
No, sainpahan purettua pahaa oloani tännekin.
No, sainpahan purettua pahaa oloani tännekin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi osasit arvostaa itseäsi niin paljon, että ymmärsit jättää miehen. Ei kenenkään tarvitse sietää tuollaista kohtelua. Kunhan aikaa kuluu niin olet taatusti onnellinen ja ihmettelet että miksi et tehnyt tätä siirtoa jo paljon aikaisemmin. Hyvää uutta elämää sinulle ja lapsille!
Erinomaista, voit jo nyt kertoa tapahtuneesta.