Moi!
Seurustelin poikaystäväni kanssa hieman vajaa kaksi vuotta. Hän kuitenkin petti luottamukseni pariin kertaan ja suuteli kahta toista tyttöä. Näiden kahden vuoden aikana välillä meillä oli todella ihanaa mutta joskus taas todella vaikeita riitoja ja tilanteita. Hän ei aina pystynyt keskustelemaan tunteistaan avoimesti. Kuitenkin menimme kummatkin uusiin kouluihin ja kummankin elämät muuttuivat. Se onkin tärkein syy eroomme. Minä olen aina ollut sellainen, että on pari hyvää ystävää ja tuo poikaystävä, jonka kanssa pystyi kaikki murheet voittamaan. Hän taas on nykyään sellainen, että ystävät ovat elämässä kaikki kaikessa, en minä. Siksi erosimme. Haemme elämiltämme nykyään niin erilaisia asioita.
Hän on kuitenkin erittäin tärkeä minulle välitän hänestä aivan kamalasti, ja niin myös hän minusta. Olemme sopineet, että kun olen päässyt yli siitä että haluan hänestä poikaystävän niin olemme ystäviä. Hän on kaikenlisäksi todella reilusti kohdellut minua tämän eron aikana. Haluaa että tulen onnelliseksi ilman häntä. Ja haluaa pitää huolen että kaikki on minulla hyvin. Voinkohan silti kuitenkaan koskaan hyväksyä häntä pelkäksi ystäväksi ja kestääkö siinä hyväksymisessä koko elämä? Tiedän että jotkut parit eivät voi koskaan tulla enää ystäviksi, mutta me molemmat haluamme sitä. Se olisi paras vaihtoehto, varsinkin kun kumpikin välittää paljon. Hän on myös sanonut ettei koskaan pysty kokonaan luopumaan minusta ja siksi haluaa ystävyyttä. Kuinka minun tulisi siihin suhtautua? Ja kuinka käy sitten, jos jompikumpi löytää uuden? Tiedän kyllä että pytymme tästedes keskustelemaan siitä miten kaikki sujuu ja miten edistymme. Kaikki tuntuu vielä vaan niin vaikealta.
Seurustelin poikaystäväni kanssa hieman vajaa kaksi vuotta. Hän kuitenkin petti luottamukseni pariin kertaan ja suuteli kahta toista tyttöä. Näiden kahden vuoden aikana välillä meillä oli todella ihanaa mutta joskus taas todella vaikeita riitoja ja tilanteita. Hän ei aina pystynyt keskustelemaan tunteistaan avoimesti. Kuitenkin menimme kummatkin uusiin kouluihin ja kummankin elämät muuttuivat. Se onkin tärkein syy eroomme. Minä olen aina ollut sellainen, että on pari hyvää ystävää ja tuo poikaystävä, jonka kanssa pystyi kaikki murheet voittamaan. Hän taas on nykyään sellainen, että ystävät ovat elämässä kaikki kaikessa, en minä. Siksi erosimme. Haemme elämiltämme nykyään niin erilaisia asioita.
Hän on kuitenkin erittäin tärkeä minulle välitän hänestä aivan kamalasti, ja niin myös hän minusta. Olemme sopineet, että kun olen päässyt yli siitä että haluan hänestä poikaystävän niin olemme ystäviä. Hän on kaikenlisäksi todella reilusti kohdellut minua tämän eron aikana. Haluaa että tulen onnelliseksi ilman häntä. Ja haluaa pitää huolen että kaikki on minulla hyvin. Voinkohan silti kuitenkaan koskaan hyväksyä häntä pelkäksi ystäväksi ja kestääkö siinä hyväksymisessä koko elämä? Tiedän että jotkut parit eivät voi koskaan tulla enää ystäviksi, mutta me molemmat haluamme sitä. Se olisi paras vaihtoehto, varsinkin kun kumpikin välittää paljon. Hän on myös sanonut ettei koskaan pysty kokonaan luopumaan minusta ja siksi haluaa ystävyyttä. Kuinka minun tulisi siihin suhtautua? Ja kuinka käy sitten, jos jompikumpi löytää uuden? Tiedän kyllä että pytymme tästedes keskustelemaan siitä miten kaikki sujuu ja miten edistymme. Kaikki tuntuu vielä vaan niin vaikealta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lähdepä reippaasti tuulettamaan tunteitasi niin huomaat, että ilmaa sun fiilikset kaipasivatkin. Sun tekstistä huomaa, ettet paljon muuta mieti kuin häntä. Sellainen saa sun omat kuviot pyörimään ympyrää ja tunnet tulevasi hulluksi. Siis ulos vain ja vietä oikein elämäsi vappu ja unohda hänet koko vapun ajaksi ja pidä hauskaa. Ei kannata yrittää mitään väkisin ystävyyttä, koska jos ystävyys on toimiakseen niin sitten se toimii. Ei siitä pidä stressiä tehdä. Mutta omat mahdollisuutesi menevät muille, jos koko ajan mietit vain häntä. Hän ei ole isäsi. Etkä ole hänelle selvityksiä velkaa. Miksi hän itse on bailaamassa mutta sinun pitäisi tyytyä olemaan siveellinen neitsyt häntä kotona odottamassa? Niinkö haluat? Vaikea uskoa. Hieman itseluottamusta ja huomaat, että meressä on muitakin....