Mua on vähän askarruttanut eräs asia. Tapasin tässä aikaste kivan miehen, hänellä ei ole lapsia. Hän on hyvin kiinnostunut minusta ja haluaisi kovasti meille jo yhteisiä asioita. Itse olen vähän jarrutellut. Ensinnäkin siksi, ettei mies koskaan kysy lapsistani. Onko teidän mielestä ihan "normaalia", että jos miehellä ei ole omia lapsia, niin ei ole kiinnostunut muidenkaan? Vai onko tässä ketunhäntä haudattuna?
Kaipaisin joskus kysymystä: mites lapset voi.... Voinhan toki olla ihan turhamainen, mutta ajattelen, et jos mies on musta kiinnostunut, hän olisi lapsistanikin.
Kaipaisin joskus kysymystä: mites lapset voi.... Voinhan toki olla ihan turhamainen, mutta ajattelen, et jos mies on musta kiinnostunut, hän olisi lapsistanikin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Senpä takia minäkin aikoinaan sain yhdeltä yh:lta lemput, kun en olisi vähempää voinut olla kiinnostunut hänen jälkikasvustaan. Sittemmin viisastuin vahingosta ja hokasasin lapsettomien leikkivän parhaiten yhdessä. Isyyten kun täytyy kasvaa, ei se tyhjästä tule. Ei ainakaan minulle tullut.
ystävältäni, kyseleekö hän tavatessaan jonkun mielenkiintoisen tyypin (jos hänellä on lapsia), hänen lapsistaan. Ei hän kysele, ilmeisesti on vaikeaa kysellä, kun ei ole sitä kokemusta.
Tämä asia kuitenkin hiukan vaivaa minua, sillä mies joka haluaa päästä sydämeeni, voi tehdä sen lapsieni kautta. Ilmeisesti kohde on väärä. Mies on todella upea ja on typerää edes ajatella näin pinnallisesti, mutta mistä minäkään voin tietää, onko mies nyt kuitenkaan sitten lopulta minusta kiinnostunut, jos lapset eivät kiinnosta.
"mistä minäkään voin tietää, onko mies nyt kuitenkaan sitten lopulta minusta kiinnostunut, jos lapset eivät kiinnosta."
En yhtään epäile että hän voisi olla erittäinkin kiinnostunut sinusta. Sillä vaan ei välttämättä ole juurikaan tekemistä lapsiisi suhtautuvan kiinnostuksen kanssa.
Mies ei ehkä näe lapsia pääasiassa sinun lapsinasi, vaan toisen miehen lapsina. Eli asiana, jossa hän on ulkopuolinen. Siksi aihe voi olla hänelle hankala ja välttelyä aiheuttava. Ehkä tilanne muuttuu, jos hän oppii tuntemaan lapset paremmin ja suhtautuu pikku hiljaa heihin omina itsenään, ei enää vain toisen miehen jälkeläisinä. Paino itse tutustumisella, se että kerrot heistä saattaa vain mennä torjunnan vuoksi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
on kysellä asioista, joista ei ole vähääkään kiinnostunut?!
Mua isänä enemmänkin ärsyttää, jos nainen on tunkemassa mun elämään lapsieni kautta.
kohta, jossa me naiset ollaan erilaisia. Kyllä mua ehdottomasti hellii se, että mies on kiinnostunut myös lapsistani.
fiktio: akka voitelis vaan lasten leivät ja relax katselis ihmeissään "Missä MUN voileipäni on? Ei sun lasten leipiä pitäny voidella vaan MUN!"
Akan pitää pitää huolta musta, että mä jaksan pitää huolta muksuistani.
tosi helppoahan nainen on hurmatakin kiinnostumalla sen lapsista. Ja jotkut naiset kuvittelee sit saman toimivan miehiinkin.
Jotta, sanoisko tähän näin, että jos mies haluut naisen saada, ni kiinnostu sen mahdollisesta jälkikasvusta ja jos taas nainen haluu miehen saada, ni jättää vaan sen mahdollisen jälkikasvun huomiotta.
Yyhoolta on mennyt tsäännssit hedelmälliseen parisuhteeseen. Ainoastaan kaksi yyhoota voi yhdistää voimansa, ja silloin ehkä on mahdollista viritellä jotain suhdetta, mutta jättäkööt yyhoot muutoin lapsettomat rauhaan :)
se, ettei mies vain anna mahdollisuutta vetäytyä tästä. Kun on päättänyt mut saada, vaikka kuinka olen sanonut, et ollaan ihan eri lähtökohdissa.
:DDD
Ohhoh. Ai ei mies anna mahdollisuutta vetäytyä? Enpä ole moista kuullut naisen suusta, yleensä ne naiset ovat niitä jotka pakenevat :D
Sellainen juttu että ne lapset joko nappaa tai ei nappaa miestä. Mies on kuitenkin kiinnostunut siitä naisesta ja juuri siitä naisesta.
Äideille tää on pikkasen hankala käsittää. Äidit kun hyvin usein kokee lapset osaksi itseään... kun taas miehet - jopa isät - jopa asialliset sellaiset (jollaiseksi minä itseni hetkittäin lasken) kokevat lapset itsestään erilliksiksi pikkuihmisiksi.
Jos sitä parisuhdetta aletaan rakentaan niin se reitti voi käydä vaan suoraan lapsesta siihen uuteen kumppaniin. Sitä ei voi kierrättää äidin kautta sitä välittämistä ja kiinnostusta. Tässä miehen luonne ja valmiudet sitten punnitaan asian tiimoilta.
Itse - vaikka tiedänkin kuinka tärkeitä ne muksut on ja toivoisin tossa tilanteessa että tutustuisin myös niihin lapsiin - niin koen kuitenkin että se suhde siihen naiseen on se mitä haluan ensin rakentaa. Jos se toimii niin sitten voi alkaa katsastaan niitä peijooneitakin ja luomaan suhdetta heihin.
Onkohan se sitten niin että mies on niin perkeleen yksinkertainen kapistus että me rakastetaan yksinomaan naista (ja siten annamme itsemme kaikelle sille mille nainenkin antaa itsensä...) - ja nainen sitten rakastaa läheisiä. Toi ajatus on pyörinyt mulla päässä jo jonkin aikaa ja se alkaa tuntua aina vaan järkeenkäyvämälle.
miehet karsastavat yh-naisia..
koska lapset ei vois vähempää kiinnostaa, ellei ne oo omia.
tuo aika normaalilta kuulostaa ainakin omasta näkökulmasta.
Kyllä se varmaan vaatii siltä mieheltä suoraa kontaktia niihin lapsiisi ja heistä kiinnostumisen ihan omina ihmisinään, ennen kuin voi edes odottaa että mies kyselisi heistä ainakaan kovin aktiivisesti. Mielestäni teennäinen kiinnostus on aina teennäistä eikä se ainakaan yhtään normaalimmalta vaikuta. Epäilyttävämmältä ennemminkin.
Tietysti jos ei ole käsitystä lapsien kanssa elämisestä, niin se lapsiin tutustuttaminen ja arkielämän haastavuus voi pyyhkäistä turhat haavekuvat suoralta kädeltä roskiin.
helpottaa, kun saa lukea teidän kommentteja. Mies tykkää kyllä lapsista ja kovastikin. Olet kyllä oikeassa, että olisi todella teennäistä edes kysyä lapsista, sillä en ole miestä vielä näytille asti päästänyt. Pitää ensi katsastella miehen "soveltuvuus".. ;D
En minkään osais kysellä toisen muksuista vaikka omiakin on. Kun tilanne on oikea paras vain tavaten kohdata kaikki yhdessä. Kemiat luodaan kasvotusten ei toisen kautta puhumalla. Joskus asiat natsaa, toisinaan ei. Sen tietää elämällä tilanteet läpi..
kohdannut vain miehiä jotka ovat kyselleet myös lapsista, että sikäli minuukin hämää tuo, että onpas merkillistä. Kyllä noi mun tuntemat miehet vaikka vihaavat muksui niin kysyvät joka kerta minulta "kuis muksut?" Myös he joiden kanssa joskus ollut sutinaa.
Kerran olen yh-iskän kanssa ollut nii kyllä hänenkin kanssa oli paljon muksuist juttui myös hänen omastaan ja monia deitannut nii kyllä heidänkin kanssa.
Sen pohjalta itse veikkaisin ettei toi minusta ainakaan ole normaalia ettei toinen kysy lapsista mitään.
kysymystä odotellessa.
Tällä hetkellä lapset on miehelle vielä vieras käsite. Se tuntee ne ehkä nimeltä, nähny valokuvia mut ei ne oo ollu vielä konkreettisia sille. Siks ei pitäs odottaakaan kysymystä siitä miten lapset voi, kun niihin ei oo syntyny minkaanlaista kontaktia.
Eihän kukaan kysy keneltäkään "kuinkas sinun ystävät, joita minä en tunne, voivat?"... Ei sitä voi oikeestaan muuten todentaa ku laittamalla isäpuolikokelaan testiin...
kyllä miehiltä heidän tuttavistaan, esim. miehen isästä, kuinka hän voi, enkä ole nähnyt häntä vielä koskaan.....
ootki nainen =)
Työ ootte paljon empaattisempia ja uteliaampia. Mies elää siinä maailmassa joka on sille konkreettinen ja tuttu...
Mie en ainakaa osaa kantaa huolta sellasesta asiasta joka ei oo millään lailla tuttu mulle. Asia muuttuu sit ku sen näkee tai jos joutuu tekemisiin asioiden kanssa konkreettisesti. Esim, jos lapses sairastuu ja se peruuttaa teidän tapaamisen... sillon ne alkaa kiinnostaa, tai jos niihin muodostuu jonkimoinen side. Mut tuskin aiemmin.
Tää on niitä miehen ja naisen välisiä eroja, ei sen kummempaa.
että mies on vain varovainen? Itse ainakin tekisin niinpäin että lapset saavat tutustua minuun ja mikäli hyväksyisivät minut, alkaisin osoittaa jonkinlaista kiinnostusta heihin. Lapset voivat olla hyvinkin herkkiä kun uusi mies "tunkee" perheyhteisöön. Itsensä tuputtaminen lapsille ja ehkä heidän kauttaan heidän äidilleen saattaa olla kohtalokas virhe alkavalle suhteelle. Näin minä sen näen eronneena miehenä jolla on lapsia.
tutustua lapsiin, ellei tosiaan ole vakavassa ja varmasti pysyvässä suhteessa. Ei ole lapsillekaan hyväksi, että "tärkeitä" ihmisiä tulee ja menee.
Eikä toisten lapset muutenkaan monia kiinnosta.
Nykyinen mieheni pyysi noin kuukauden tapailun jälkeen että saisi nähdä lapseni. Hänellä ei silloin ollut lapsia. Tapasi lapsen ja oli alusta asti hyvä isähahmo hänelle. Nyt olemme naimisissa ja on yhteinenkin lapsi.
Jos jotain vakavampaa haluatte miehen täytyy joskus alkaa olla kiinnostunut lapsista, jos vain tapailette kahdestaan niin lasten ei ikinä tarvitse kuulua hänen elämäänsä.
Ei vois vähempää kiinnostaa muiden lapset, ei tuttavien, ei kavereiden, ei sukulaisten. Tuntuu hieman oudulta tuo ajatus, että toisen lapsista pitäis olla jotenkin kiinnostunut.
yleensä tapana olla mistään kiinnostunu?