löysimme toisemme. Ensin pidettiin yhteyttä sivustolla... sitten,kun molemmat huomasimme luottavamme toisiimme siirryttiin yhteydenpitoon henk.kohtaisten s-postilootien kautta. Vaihdettiin parin kuukauden päästä kännynumeroita ja ei päivääkään etteikö jompi kumpi toiselle soittanut. Parin kuukauden päästä päätimme yhteistuumin, että eiköhän tässä jo olla sen verta tuttuja ja olisiko jo otollinen aika antaa suhteellemme kasvot. Voihan tsiisus, että oli helppoa mennä sokkotreffeille tyypin kanssa jonka jo tavallaan tunsi kuin entisen kaverin konsanaan, mutta joka oli vielä edelleen tuntematon. Oltiin tietty molemmat luotu mielikuvat toisistamme ja tiesimmehän parin kolmen kuukauden tiiviin yhteydenpidon tiimoilta jo ties mitä toisistamme... mutta ainahan on vaarana se, etteivät kerrotut olisikaan totta vaan tarua. Meidän kohdalla kävi niin, että päivääkään en ole katunut sitä, että aikoinaan ihan "vaan motoristihenkistä kaveria hain"... ja ihan oikean sellaisen löysinkin.
Vaikka pakko on kyllä sanoa, että on se vaan paljon enemmän, kuin pelkkä kaveri... ja vieläpä melkoinen motoristikin.
Vaikka pakko on kyllä sanoa, että on se vaan paljon enemmän, kuin pelkkä kaveri... ja vieläpä melkoinen motoristikin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.