mies haluaa takaisin

Sano, että asiat ovat sen verta mutkikkaita ja tunteet pinnassa, että yhteen ei ainakaan heti ole paluuta.

Jos pystyt, niin mene asumaan siihen uuteen asuntoosi vähäksi aikaa. Yhteistä ei vielä ole kai myyty? Sen suhteen en osaa neuvoa. Sen myymistä voi vitkutella, jos taloudellinen tilanne sen sallii.

Toisaalta se kannattaisi heti myydä, on olemassa ns. kahden asunnon riski. Asuntojen hinnat saattaavat vuoden parin sisällä kyykätä jos maailmantalous sakkaa.

Koita pitää talousasiat järjestyksessä, älä ainakaan sössi niitä. Ota se aikalisä. Älä heti rupea keskustelemaan miehesi kanssa vaan buukkaa aika vaikka 2-3 viikon päähän, jossa tapaatte NEUTRAALISSA ympäristössä esim pubissa ja keskustelette asioista. Näin jatkatte, tapaatte juttelun merkeissä 2-5 viikon välein kunnes rupeaa tuntumaan siltä että asioissa on jotain järkeä.

Sen varmaan molemmat myöntävät, että tuollaisen episodin jälkeen parisuhde ei ole enää 40 vuoden jälkeen kunnolla toiminut. Kenenkään syy se ei ole ja ehdottomasti syytellä ei saa. Ketään.

Se voi johtua seksin puutteesta, uutuuden viehätyksestä jne. Ne eivät ole kenenkään vika vaan niihin voi löytää ratkaisut jos vain avointa mieltä riittää.

Joskus se ratkaisu saattaa olla pysyvä ero (ja tapailu erilläänasuen, niin hullulta kuin se kuulostaakin)

niin mietippä asiaa, otatko miehesi takaisin.Rakkaudesta vaiko säälistä.Mieti omia tunteitasi, onko oikeaa rakkautta vai oletteko tottunut olemaan vaan yhdessä tavan vuoksi, koska olette olleet jo 40v yhdessä, jos todella rakastat ja miehesi katuu tosissaan tekojaan ota takaisin, mutta jos et rakasta koko sydämestä miestäsi, niin silloin käännä sukset toiseen suuntaan. Itselläni erosta muutamat kuukaudet. Vaimoke laittoi minut pihalle, kertoi ettei enään rakasta minua...nooh kului aikaa, kun kas kas vaimoke halusi yrittää uudestaan ja aloittaa kaiken alusta, päivä kerrallaan. vaimoke tuli luokseni ja juteltiin 3-4 tuntia ja kerroin lopuksi, että minulla ei ole enään samoja tunteita kuin joskus oli en rakasta häntä enään.Meidän rakkaustarina loppui siihen sitten. Yhdessä oltiin yli 10 vuotta ja meillä ihana tytär jota tapaan säännölisesti.Kiitän siittä vaimoketta että on synnytänyt minulle niin ihanan tyttären. Voimia sinulle päädyt sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa, helppo tie ei ole kuljettavana, mutta kaikesta loppujenlopuksi pääsee yli.

Meilläkin 35 vuotta yhteistä taivalta takana. Nyt olemme vuoden verran asuneet erillään. Noin kymmenen vuotta sitten miehelläni oli monta rautaa tulessa naisrintamalla, ja minä en sitä voinut hyväksyä, vaan muutin pois yhteisestä kodistamme. Kuinka ollakaan, ei mennyt kauan kun mieheni alkoi ruikuttamaan minua takaisin...viimeisenä keinona käytti uhkailua että tekee itsemurhan ellen palaisi kotiin. Ja minä hullu palasin, säälistä, koska rakkaus oli meidän väliltä mieheni seikkailujen aikana sammunut. Ja niinhän siinä kävi niinkuin pelkäsinkin, miehellä jatkui sama tyyli kuin ennen eroakin. Jokainen heiluva helma veti puoleensa...sitä minä tyhmä sitten kymmenen vuotta taas kestin, kunnes vuosi sitten tein tämän ratkaisuni. Kyllä hän edelleenkin elättelee toivoa, että minä vielä palaan hänen luokseen, tekipä hän mitä hyvänsä, mutta rajansa kaikella.
Jokainen tekee oman ratkaisunsa, mutta kannattaa harkita tarkkaan ennenkuin palaa entiseen. Sinullakin on jo oma asunto hankittuna, älä ainakaan luovu siitä! Oletko miettinyt, että jos miehesi kolme viikkoa sitten vielä rakasti toista naista, niin mihin se rakkaus olisi näin äkkiä hävinnyt...ja tuleeko uusiä äkkirakkauksia...mihin hän sinua nyt tarvitsee...monta kysymystä mitä kannattanee miettiä.
Tiedän kokemuksesta, että eron alussa on monenlaista tunnemylläkkää. Jotenkin semmoinen haparoiva tila, ettei oikein tiedä itsekkään mitä lopulta haluaa tai pelkää. Mutta päivä päivältä asiat alkavat selkiintymään.

Olisi mukava jos viitsit kirjoitella tänne palstalle mihin ratkaisuun sinä päädyit.

Tuttu juttu,Älä kiirehdi,parasta ottaa reilusti aikalisää ja katsella miten menee.Keskustelkaa. .. Äläkä pidä kiirettä.Tutkaile tunteitasi ja yritä miettiä rehellisesti sitä, sitä, mikä oli se juttu joka johti tällaiseen tapahtumaan. Joskus vain on niin että yhteinen elämä on niin itsestään selvyys, ettei huomaa missä mennään ennkuin tärähtää...Ei ketään voi yksin syyttää. Ihmiset kun on vaan ihmisiä tunteineen.Äläkä välitä muiden mielipiteistä, kysehän on sinun omasta elämästäsi.Jos se "juttu" on loppu ja miehesi katuu hetken "höyrähdystään", ei se mikään maailman loppu vielä ole,Itse olen ollut samassa tilanteessa ja aion myös katsoa mitä tuleman pitää, mutta ajan kanssa.Silloin ei tarvitse koskaan katua, että teki hätköidyn ratkaisun.Mikäli oikeasti välität miehestäsi, et sinä häntä jätä.Jos et se tapahtuu itsestään ajan kanssa.Selviätsiitäkin.Elä päiväkerralalan turhia murehtimatta, kyllä asiat järjestyvät. Kaikella,mitä meille täällä tapahtu, on tarkoituksensa.