Tänään tuli sitten viimeinen niitti- tavaroita on hävinnyt lapsuudenkodistani aiemminkin, mutta nyt voin itsekin olla varma, että jotain on viety. Eli sisko, 37 vuotias, oli vienyt Arabian astiastoon kuuluvan tarjoiluvadin, minkä itsekin tiedän olemassa olevan. Mitä pitäisi tehdä, kun kuitenkaan kyse ei ole mistään isommista tavaroista ?! Me emme ole enää missään tekemisissä keskenämme, koska meille tuli riitaa jo aiemmin näistä asioista, sisko vetoaa siihen, että äitillä on muistihäiriöitä ja mielenhöiriötä, mutta oikeasti nyt itsekin tiedän, että oma sisko varastelee. Auttakaa, mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa ?
Sisko varastelee äidiltä
MariaTuuli
151461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siis hei, ootko ensinnäkin kysyny Äidiltäs että onko siskos "varastanu" sen astian vai onko äitisi ANTANUT sen hälle??? Mistä päättelit heti että ois varastanu? Katos ku vanhemmat voi jopa antaa lapsilleen...aika paljon isompiakin asioita kuin jonkun vadin ;)
Samanlaisia ne Arabian vadit on, ei se sinun lapsuudenkodissasi ollut vati ole sen kummempi kuin toinen samanlainen divarista.
soita siskollesi tyyliin "voisitko palauttaa äidille sen arabian vadin, jonka olet lainannut, kun äiti tarvitsee sitä silloin ja silloin". Ole kuin et kuulisikaan, jos siskosi selittää, että vati on hänen. Jos vatia ei ala kuulua soita hänelle uudestaan ja jos ei vastaa, niin hänen mahdolliselle puolisolleen...
Sano suoraan, että muistat vadin kuuluvan äidillesi ja mainitse sen hinta (arabian astiat ovat arvokkaita). Sitäpaitsi tässä on kysymys periaatteesta! Ei äitiparalta saa varastaa ja aiheuttaa pahaamieltä ja vielä törkeästi syyttää äidin mielenterveyttä. Sano siskollesi suoraan, että hän on sydänmetön ihminen!
hänellä oikeasti niin kukahan sitten on tökerö ja töykeä? Kannattaisi olla väleissä niihin sisaruksiinsa niin olisi helpompaa selvitellä näitäkin asioita.
häikkää? Eipä ole harvinaista että vanhukset piilottelevat tavaroita varkaiden pelossa ja sitten unohtavat kätkönsä. Viimeistään kuolinpesää siivotessa nämä "harakanpesät" sitten löytyvät.
että mikä ihme siinä on kun jonkin tavaran siirtää jostain paikasta A, paikkaan B? Ja sitten kun sitä tarvitsee niin hakeekin sitä paikasta A eikä muista sitä missä se paikka B on. Itselläni tätä tapahtuu useinkin ja en koe olevani vanhus vielä vaikka ikää on jo 56 vuotta. Minulta pakkaa unohtumaan mihintavaroitani laittelen ja kun tarvitsen niitä en vaan löydä ja kun en tarvitse niin eiköhän se kadonnut ole siinä silmäin alla useinkin.... Mahtaakohan tätä asuntoa sekoittaa joku muukin kuin minä, asun kyllä täällä ihan yksin koirieni kanssa ja ne eivät minun tavaroistani voisi olla vähempää kiinnostuneita. Tyttärelläni on avain, mutta asuu niin kaukana ettei kyllä täällä käy kuin silloin kun ilmoittelee ensin. :)
Mahtaako syy katoamisiin kuitenkin olla siellä peilissä? Omituinen asetelma kuitenkin. Onkohan muilla tällaisia ongelmia ja paheneeko tämä iän myötä vai paraneeko?
Itselläni on vähän sama tilanne. Sisko hoitaa äidin asioita ja nyhtää sen rahat, ja niin se nyhti isänikin rahat, kun hän vielä eli. Meillä sisaruksilla on etäiset ja viileät välit. Joku TYHMÄ kirjoitti: "pidä hyvät välit niin ei tarvi tapella". Eihän se nyt niin mene tämä elämä!!, Tai siinä tapauksessa menee, jos annat kaikki periksi ja annat polkea itsesi maan rakoon..
Mutta jos vähänkin on itsekunnioitusta ja oikeudentajua, kyllä niin kauan pitää puoliaan pitää! Jo se., että yksi OSAA käyttää näin törkeästi vanhempiaan hyväksi, on jo taitolaji, onneksi olkoon! "Taivaassa Perseet tervataan", uskon,että paha saa palkkansa.
Suku on pahin, paras olla erossa ja keskittyä omaan elämäänsä, älä ´sinä niistä kipoista välitä! En minäkään välitä-enään!!
että ei ne vanhemmat ole oikeasti mitään raharikkaita kun on paljon kivempaa kuvitella että he makaavat sen ison rahakirstun päällä. Siksi kannattaakin aina jonkun olla niin nälli että vakuuttaa itselleen ja ehkä myös muille sisaruksille että se hölmö joka jäi niitä vanhempia kaitsemaan putsaa nyt nenänne edestä "kuolinpesää". Omaatuntoaan on hyvä rauhoittaa syyttelemällä muita.
Joo onhan se noinkin, MUTTA tässä meidän tapauksessa yksi sisko on todellakin saanut kaiken jopa kiinteistöjä. Itse en olisi kehdannut "ilmaiseksi" ottaa. Eikä huonoa omaatuntoakaan Äidin hoitamisesta voi olla, sillä asun 100 km. päässä hänestä. Ko.sisko asuu ainoana melkein vieressä. Jos siellä itse olisin, tekisin tätä auttamista kyllä ihan pyyteettömästi..
Olen opetellut olemaan välittämästä, mistään rahoista ym. perinnöistä. Elän omaa elämääni, omilla rahoillani ja yritän olla onnellinen pienistä asioista. Niistä se onni koostuu.
Kaikkihan me huolehtisimme vanhemmistamme pyyteettömästi, mutta kun on ne välimatkat ja muut kiireet. Se, joka asuu paikkakunnalla ja huolehtii vanhuksista, lypsää heiltä kaiken mahdollisen.
Itse hain lapsuudenkodistani kuuden hengen ruoka-astiaston, silloin kun äitini makasi sairaalassa kuolinvuoteellaan, ja hän oli nimenomaan luvannut sen minulle.
Asia sai kohtuuttoman huomion, sillä sisareni. jolla on kolmessa talossa astioita ynms tavaraa
liikaakin, järjesti syöpäsairaan äitini vuoteen äärellä varsinaisen "esityksen", riidellen, syytellen ja manipuloiden äitiämme.
Mitään muuta en lapsuudenkodistani saanut, enkä tahtonutkaan. Kaikki, huonekalut, liinavaatteet, matot, taulut, äitini korut, kodinkoneet, siis kaiiki sai(otti) siskoni.
Vihaa ja kaunaa en tunne. Lähinnä luultavasti sääliä, sillä hänelle on annettu "lusikalla", joten en kauhalla vaadikaan.
kuolleen äitimme LÄÄKKEET!!! Ei voi kuin ihmetellä , mihinköhän hän tarvitsi niitä? On vaarallista mennä edes syömään toisen ihmisen lääkeitä, nämä olivat kylläkin rauhoittavia ja unilääkeitä. Mutta VARKAUS KUOLLEELTA ihmiseltä menee jo yli rajojen, kuinka joku pystyy tälläistä edes mennä tekemään?
"Taivaassa Perseet tervataan", toivottavasti sinä joka teit näin, ajattelet asiaa ....vaikka eihän se sun eka varkaus ollut, kun on pitkät sormet niin niihin tartuu sitä sun tätä, eiks vaan? Älä kasvata nuksuistas samanlaisia....
se vei ne apteekkiin? Tuskin niitä olisi perinnönjaossa jaettu perillisten kesken. Itsekin otin haltuuni kuolleen äitini lääkkeet, mutta eivät muut minua sentään varkaaksi syyttäneet, vaikkeivät voikaan olla varmoja, mitä niillä tein.
Olivat sen sortin lääkkeitä, mitkä ihan itse nautti, kun muut lääkärit eivät enään kirjoita resptejä tapaukselle itselle. Silloin pitää ottaa sieltä mistä saa.