mies olla huomionkipeä?
Kehtaako sellaista edes tunnustaa?
Kehtaako sellaista edes tunnustaa?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
missään tapauksessa.
Eli pysyn vaiti jatkossakin..
Metsäpalowaaran logiikkaa puhtaimmillaan
voisitko ilmoittaa ylläpidolle niin saadaan tääkin poies.
olla huomionkipeä ja kehtaa sellaisen tunnustaa.
Tosin, sen huomiokipeyden kyllä huomaa siitä, että mies on aina äänessä, monesti myös silloin, kun ei pitäisi olla.
Pitääkö huomio ansaita?
sessa muodossa kuin negatiivisessä
saa olla. Miksi ei saisi olla? Tunnustaminen voi olla vaikeaa kummallekkin sukupuolelle.
Mutta itse pidän sitä naisten kohdalla itsestäänselvyytenä.
Minä taas epäilen huomionkipeyden olevan ihan joain muuta, kuin sukupuolisidonnainen juttu.
Enhän mää sellaista väittänytkään.
Eihän sitä missään kielletä, etteikö mies sais olla huomionkipeä. Jokainen meistä kai jollain tasolla on huomionkipeä, mutta eri asia sitten miten hyvin se pysyy järjellisissä mittasuhteissa.
Kovin huomionkipeää miestä (kuten ei naistakaan) tosin ei jaksa katsella, se menee jo epätoivoisen puolelle.
Onko parisuhteessa jotain pielessä jos toisesta tuntuu ettei huomiota saa riittävästi?
rakastumaan kuulostaa siltä?
Enhän mä tiedä ees mitä se on..
siihen ei ole parannuskeinoa
Valtaosa ihmisistä ei edes tunnista omaa huomionkipeyttään ja sitä miten se ilmenee.
silloin ei enää ole oikeestaan mikään mies vaan miehenkuvatus
Osa ihmisistä on huomionkipeitä, osa ei. Naiset yleensä kerjää huomiota omalta mieheltä tai miehiltä yleensä, miehillä se taas usein on sellaista kovaäänistä oman egon pönkittämistä; mitä suurempi yleisö sen parempi. Ei kovin viehättävä ominaisuus kummallakaan sukupuolella, mutta toisaalta parisuhteessa pitäisi saada riittävästi huomiota.
että se on suhteellisen säälittävää jos mies pyytää lisää huomiota.
Kyllä mieski saa olla huomionkipeä, mut sitä ei saa tunnustaa. Se pitää vaan kestää ja toivoo että jospa joku huomais ja sit ku on saanu osansa siitä niin vetäytyy takasi varjoon.
Kuin moni taas myöntää olevan sellainen?