Mikä ihmeen arki?

Lissukka

Kertokaa mulle hyvät ihmiset, että mikä ihmeen arki se tulee parisuhteeseen ja sotkee kaiken. Te pitkään seurustelleet vain jauhatte ja jauhatte siitä arjesta, saanen esittää teille yhden näkemyksen? Minä en usko koko arjen olemassa oloon. Taustaa...

Olen seurustellut 1 ja puoli vuotta, yhdessä asuttu lähes koko aika. Molemmat ovat aikuisia ihmisiä, lähes kolmekymppisiä ja meillä molemmilla on monen vuoden sinkkuus takana. Ja nyt eletään onnelisina parisuhteessa. Suhde on intohimoinen, vaikka sen perustana on ystävyys. Siinä taustaa. Jo vain siellä joku taisi älähtää, että katsotaan sitten 5 vuoden päästä uudelleen. Ehei, ei tarvitse katsoa, sillä meille ei se nk. arki tule. Kiinnostaako perustelut?

Miettikääs asiaa tältä kantilta: elin ja asuin yksin 7 vuotta, välillä toki seurustelin, mutta en koskaan puolta vuotta kauempaa ja sinkku tuosta seitsemästä vuodesta olin 5 vuotta. Ajatelkaa 5 pitkää vuotta. Pääosin olen aina elämässäni ollut suht' onnellinen ja tyytyväinen. Toki vastoinkäymisiä on ollut ja suruja ja murheita on surtu, elettyä elämää. Kun puolitoista vuotta sitten elämääni astui nykyinen mieheni, elämänlaatuni oli hyvä. Kävin töissä ja tapasin ystäviäni ja perhettäni, olin kotosalla ja harrastin. Pyöritin sitä omaa yksityistä arkeani, ihan vain teidän ilmaisua käyttääkseni. Toki rakkaus ja parisuhteeseen siirtyminen oli tervetullutta ja ihanaa, mutta ei se elämääni mitenkään mullistanut. Ihan samanlailla kaikki jatkui, käyn yhä töissä, harrastan, tapaan kavereita ja perhettä vain ainoastaan sillä erotuksella, että jaan jonkun (mieheni) kanssa nämä asiat. Elämänlaatuni on pysynyt hyvänä, tosin elämäntapani on nyt erilainen. En kerta kaikkiaan näe mitään syytä sille miksi kaikki yht'äkkiä muuttuisi 2 tai 5 vuoden päästä ellei tapahdu jotain todella ikävää (esim. sairaus tms.) Miksi ihmeessä leipiintyisin mieheeni enhän ole leipiintynyt muihinkaan rakkaisiini (vanhempiini, ystäviini), en halua päästä heistäkään eroon enkä pettää heidän luottamustaan, miksi se olisi miehen kanssa toisin. Niin ja älkää nyt sanoko, että on eri asia asua yhdessä. Olenhan asunut vanhempieni kanssa 20 vuotta ja jakanut veljeni kanssa huoneen tuon ajan. Olen myöskin asunut kimppakämpissä useita vuosia eikä se ole rakkauttani noita ihmisiä kohtaan muuttanut.

Joten lopettakaa te elämäänne ja itseenne tylsistyneet vanhat jäärät jauhamasta siitä arjesta ja siitä kuinka se muuttaa kaiken, katinkontit teille. Ei minun elämästäni tarvitse tulla kauheaa tai tylsää tai uuvuttavaa, mitä se arki nyt teille sitten tarkoittaakin. Minä elän elämääni ja sitä ei teidän arkenne tule pilaamaan.

98

2836

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sanni

      "Olenhan asunut vanhempieni kanssa 20 vuotta ja jakanut veljeni kanssa huoneen tuon ajan. Olen myöskin asunut kimppakämpissä useita vuosia eikä se ole rakkauttani noita ihmisiä kohtaan muuttanut."

      Onko rakkautesi vanhempiasi ja veljeäsi kohtaan samanlaista kuin miestäsi kohtaan? Tunnetko heitä kohtaa intohimoa?

      Nimittäin se, mitä minä tarkoitan arjen tulemisella parisuhteeseen (joku muu voi tarkoittaa jotain ihan muuta) on intohimon ja alkuhuuman laantuminen. Se ei tarkoita kyllästymistä, tylsistymistä tai rakkauden loppumista eikä se "muuta kaikkea". Se ei tarkoita sitäkään, etten enää tuntisi lainkaan intohimoa tai halua miestäni kohtaan. Emme vain enää ole toisistamme niin huumassa kuin alussa, uutuudenviehätys on haihtunut.

      Ja tietenkään kaikki suhteet eivät etene saman kaavan mukaan. Voi olla, että jotkut parit jaksavat huumaantua toisistaan vielä 10 tai 20 vuoden jälkeenkin. Toiset taas eivät alunperinkään tunne niin suurta rakkauden huumaa, vaan "arki" on suhteessa alusta asti.

      Minä en pidä suhteen arkistumista mitenkään huonona asiana. Ne valtavan isot tunteet, joita ainakin minä tunsin rakkautemme alussa, olivat itse asiassa tavallaan aika kuluttavia. Nykyään elämä on mukavan tasaista ja jotenkin paljon helpompaa. Ja rakkaus kukoistaa edelleen :)

      • Lissukka

        Sinä olet ymmärtänyt elämän siinä tapauksessa oikein. Minua on vain pitkään ärsyttänyt kun tällä palstalla aina on joku sanomassa "odotahan, kun se arki tulee" ja nimenomaan niin, että se kuulostaa uhkaukselta. Kyllästyttää muutenkin, kun monet ajattelevat niin, että jos itsellä on suhde edennyt jotenkin niin se etenee muillakin samanlailla.

        Oletko muuten tietoinen siitä, että intohimo ja alkuhuuma voi palata takaisin suhteeseen aina aika ajoin ihan siinä "arjen" lomassa. Ei se mene niin, että ensin ollaan intohimoisia ja toisiinsa hullaantuneita ja sitten, kun arki tulee siirrytään platoniseen ystävyyteen ja pysytään siinä. Herätys! Ei ole mitään arkea, jonka tahdissa suhde muuttuisi. Eihän sinkuillakaan ole mitään huumavaihetta ja sitten arkivaihetta. Miksi parilliset olisivat erityisasemassa. Elämä on kaikille sama.

        Ja siitä himon tuntemisesta vanhempia ja veljeä kohtaan....harvinaisen lapsellinen ja typerä kysymys. Minä puhuin rakkaudesta ja ihmisten kanssa elämisestä ja heihin leipiintymisestä en intohimosta. Sinunko mielestäsi intohimo tekee ihmissuhteesta sellaisen, että siihen voi työlääntyä. Kummallinen ajatusmaailma. Intohimohan on yksi (mutta vain yksi) hienoimpia latauksia kahden ihmisen välillä.


      • missukka
        Lissukka kirjoitti:

        Sinä olet ymmärtänyt elämän siinä tapauksessa oikein. Minua on vain pitkään ärsyttänyt kun tällä palstalla aina on joku sanomassa "odotahan, kun se arki tulee" ja nimenomaan niin, että se kuulostaa uhkaukselta. Kyllästyttää muutenkin, kun monet ajattelevat niin, että jos itsellä on suhde edennyt jotenkin niin se etenee muillakin samanlailla.

        Oletko muuten tietoinen siitä, että intohimo ja alkuhuuma voi palata takaisin suhteeseen aina aika ajoin ihan siinä "arjen" lomassa. Ei se mene niin, että ensin ollaan intohimoisia ja toisiinsa hullaantuneita ja sitten, kun arki tulee siirrytään platoniseen ystävyyteen ja pysytään siinä. Herätys! Ei ole mitään arkea, jonka tahdissa suhde muuttuisi. Eihän sinkuillakaan ole mitään huumavaihetta ja sitten arkivaihetta. Miksi parilliset olisivat erityisasemassa. Elämä on kaikille sama.

        Ja siitä himon tuntemisesta vanhempia ja veljeä kohtaan....harvinaisen lapsellinen ja typerä kysymys. Minä puhuin rakkaudesta ja ihmisten kanssa elämisestä ja heihin leipiintymisestä en intohimosta. Sinunko mielestäsi intohimo tekee ihmissuhteesta sellaisen, että siihen voi työlääntyä. Kummallinen ajatusmaailma. Intohimohan on yksi (mutta vain yksi) hienoimpia latauksia kahden ihmisen välillä.

        kymmenen vuoden päästä kertomaan,mikäli saman kaverin kanssa vielä olet,millaista on rakkauselämäsi.


      • Sanni
        Lissukka kirjoitti:

        Sinä olet ymmärtänyt elämän siinä tapauksessa oikein. Minua on vain pitkään ärsyttänyt kun tällä palstalla aina on joku sanomassa "odotahan, kun se arki tulee" ja nimenomaan niin, että se kuulostaa uhkaukselta. Kyllästyttää muutenkin, kun monet ajattelevat niin, että jos itsellä on suhde edennyt jotenkin niin se etenee muillakin samanlailla.

        Oletko muuten tietoinen siitä, että intohimo ja alkuhuuma voi palata takaisin suhteeseen aina aika ajoin ihan siinä "arjen" lomassa. Ei se mene niin, että ensin ollaan intohimoisia ja toisiinsa hullaantuneita ja sitten, kun arki tulee siirrytään platoniseen ystävyyteen ja pysytään siinä. Herätys! Ei ole mitään arkea, jonka tahdissa suhde muuttuisi. Eihän sinkuillakaan ole mitään huumavaihetta ja sitten arkivaihetta. Miksi parilliset olisivat erityisasemassa. Elämä on kaikille sama.

        Ja siitä himon tuntemisesta vanhempia ja veljeä kohtaan....harvinaisen lapsellinen ja typerä kysymys. Minä puhuin rakkaudesta ja ihmisten kanssa elämisestä ja heihin leipiintymisestä en intohimosta. Sinunko mielestäsi intohimo tekee ihmissuhteesta sellaisen, että siihen voi työlääntyä. Kummallinen ajatusmaailma. Intohimohan on yksi (mutta vain yksi) hienoimpia latauksia kahden ihmisen välillä.

        Kuten yritin selittää, minun mielestäni se "arki" liittyy juuri intohimon laantumiseen ja sen vuoksi sitä ei samalla tavalla voi tulla sellaisessa suhteessa, jossa ei intohimoa ole (esim. vanhempien tai ystävien kanssa). En olettanutkaan, että himoitsisit vanhempiasi, se oli lähinnä retorinen kysymys, jonka oli tarkoitus havainnollistaa tuota edellämainittua asiaa.

        Ja kuten sanoin, ei intohimo ole minun ja mieheni väliltä kokonaan kadonnut, vaikka sitä onkin yleisesti ottaen vähemmän tai se on erilaista kuin alussa. Olen siis tietoinen siitä, että sitä löytyy myös sieltä arjen lomasta. Rakkautemme ei siis missään nimessä ole platonista.

        En ihan ymmärtänyt tuota, mitä kirjoitit:

        "Eihän sinkuillakaan ole mitään huumavaihetta ja sitten arkivaihetta. Miksi parilliset olisivat erityisasemassa. Elämä on kaikille sama."

        Nuo "vaiheet", jotka aika monessa (mutta edelleenkään ei jokaisessa) parisuhteessa esiintyvät (alkuhuuma ja sen jälkeen se arkisempi rakkaus), ovat nimenomaan parisuhteen vaiheita, eivät elämänvaiheita. Niinpä niitä tietenkään ei voi sinkulla ollakaan.


      • Lissukka
        missukka kirjoitti:

        kymmenen vuoden päästä kertomaan,mikäli saman kaverin kanssa vielä olet,millaista on rakkauselämäsi.

        Höpö höpö


      • Lissukka
        Sanni kirjoitti:

        Kuten yritin selittää, minun mielestäni se "arki" liittyy juuri intohimon laantumiseen ja sen vuoksi sitä ei samalla tavalla voi tulla sellaisessa suhteessa, jossa ei intohimoa ole (esim. vanhempien tai ystävien kanssa). En olettanutkaan, että himoitsisit vanhempiasi, se oli lähinnä retorinen kysymys, jonka oli tarkoitus havainnollistaa tuota edellämainittua asiaa.

        Ja kuten sanoin, ei intohimo ole minun ja mieheni väliltä kokonaan kadonnut, vaikka sitä onkin yleisesti ottaen vähemmän tai se on erilaista kuin alussa. Olen siis tietoinen siitä, että sitä löytyy myös sieltä arjen lomasta. Rakkautemme ei siis missään nimessä ole platonista.

        En ihan ymmärtänyt tuota, mitä kirjoitit:

        "Eihän sinkuillakaan ole mitään huumavaihetta ja sitten arkivaihetta. Miksi parilliset olisivat erityisasemassa. Elämä on kaikille sama."

        Nuo "vaiheet", jotka aika monessa (mutta edelleenkään ei jokaisessa) parisuhteessa esiintyvät (alkuhuuma ja sen jälkeen se arkisempi rakkaus), ovat nimenomaan parisuhteen vaiheita, eivät elämänvaiheita. Niinpä niitä tietenkään ei voi sinkulla ollakaan.

        Alkuhuuma ja arki, parisuhteen vaiheita, oh god...ja sitten kunnon parisuhteessa varmaan myös tulee kriisi 7 vuoden välein, koska myös 7 vuoden kriisit kuuluvat asiaan. Hivenen stereotypisoivaa. Jokainen parisuhde on yhtä yksilöllinen kuin sen molemmat osapuolet. Ei ole mitään tiettyjä uria/vaiheita mitä kautta jokainen parisuhde kulkee, ei edes valtaosa suhteista. Variaatioita on äärettömästi. Jollakinhan voi olla vasta loppuhuuma sen alkuhuuman sijaan.

        Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tuota ajatusta jostain alkuhuumasta ja myöhemmin tulevasta arjesta. Tuolla sinkkuihin vertaamisella tarkoitin lähinnä sitä, että miksi parisuhteen pitäisi mitenkään muuttaa sitä elämänlaatua mitä on ollut ennen parisuhdetta. Tajuatko miten hullulta kuulostaa seuraava: olin onnellinen sinkku, aloitin seurustelun, olin onnellinen seurustelun alussa ja sitten tuli arki, enää en ole onnellinen vaan kumppaniini kyllästynyt ja elämääni leipiintynyt. Tätä minä tarkoitan. Tiedän kyllä, että sinä pohjimmiltasi et pidä arkea pahana asiana, mutta olet varmaan sen itsekin huomannut, että monet nimenomaan käyttävät arki-sanaa kuvaamaan toisiinsa kyllästyneen parin elämää ja vieläpä ilkeävät väittää, että se IKÄVÄ arki on kaikilla pareilla edessä vääjäämättä sitten 5 tai 10 vuoden päästä. Lue hivenen ylempää Missukan kommentti. Eikö sinua kyllästytä tuommoinen?


      • Sanni
        Lissukka kirjoitti:

        Alkuhuuma ja arki, parisuhteen vaiheita, oh god...ja sitten kunnon parisuhteessa varmaan myös tulee kriisi 7 vuoden välein, koska myös 7 vuoden kriisit kuuluvat asiaan. Hivenen stereotypisoivaa. Jokainen parisuhde on yhtä yksilöllinen kuin sen molemmat osapuolet. Ei ole mitään tiettyjä uria/vaiheita mitä kautta jokainen parisuhde kulkee, ei edes valtaosa suhteista. Variaatioita on äärettömästi. Jollakinhan voi olla vasta loppuhuuma sen alkuhuuman sijaan.

        Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tuota ajatusta jostain alkuhuumasta ja myöhemmin tulevasta arjesta. Tuolla sinkkuihin vertaamisella tarkoitin lähinnä sitä, että miksi parisuhteen pitäisi mitenkään muuttaa sitä elämänlaatua mitä on ollut ennen parisuhdetta. Tajuatko miten hullulta kuulostaa seuraava: olin onnellinen sinkku, aloitin seurustelun, olin onnellinen seurustelun alussa ja sitten tuli arki, enää en ole onnellinen vaan kumppaniini kyllästynyt ja elämääni leipiintynyt. Tätä minä tarkoitan. Tiedän kyllä, että sinä pohjimmiltasi et pidä arkea pahana asiana, mutta olet varmaan sen itsekin huomannut, että monet nimenomaan käyttävät arki-sanaa kuvaamaan toisiinsa kyllästyneen parin elämää ja vieläpä ilkeävät väittää, että se IKÄVÄ arki on kaikilla pareilla edessä vääjäämättä sitten 5 tai 10 vuoden päästä. Lue hivenen ylempää Missukan kommentti. Eikö sinua kyllästytä tuommoinen?

        Minähän olen molemmissa aikaisemmissa viesteissäni oikein varmuuden vuoksi korostanut sitä, että en väitä kaikkien suhteiden etenevän saman kaavan mukaan. Ei kai tuosta asiasta nyt enää tarvitse inttää kun kerran ollaan siitä samaa mieltä? Uskon silti, että hyvin moni parisuhteessa elänyt tai elävä voi vahvistaa näkemykseni, että monissa suhteissa on alkuhuumaa joka laantuu ajan myötä. Sitä en lähde edes arvailemaan, monessako prosentissa suhteita näin tapahtuu.

        Parisuhteen ei välttämättä tarvitse muuttaa elämänlaatua, mutta aika usein se sen tekee. Parisuhde on useille ihmisille niin iso osa elämää, että parisuhteen sujuminen tai ongelmat kyllä vaikuttavat onnellisuuteen. Syystä tai toisesta huonoksi ja epätyydyttäväksi muuttuneessa parisuhteessa ihminen voi hyvinkin olla onnettomampi kuin sinkkuna ennen parisuhteen aloittamista.

        Minua ei häiritse tippaakaan se, mitä muut ihmiset sanovat arjesta tai sen ikävyydestä. Heillä on omat näkemyksensä ja minulla omani. Ei ole mitenkään minulta pois, jos joku on eri mieltä kanssani. Näissä asioissa kun harvemmin on mitään yhtä ainoaa totuutta, enkä pidä omaa mielipidettäni sen oikeampana kuin sinun tai kenenkään muunkaan.


      • Lissukka
        Sanni kirjoitti:

        Minähän olen molemmissa aikaisemmissa viesteissäni oikein varmuuden vuoksi korostanut sitä, että en väitä kaikkien suhteiden etenevän saman kaavan mukaan. Ei kai tuosta asiasta nyt enää tarvitse inttää kun kerran ollaan siitä samaa mieltä? Uskon silti, että hyvin moni parisuhteessa elänyt tai elävä voi vahvistaa näkemykseni, että monissa suhteissa on alkuhuumaa joka laantuu ajan myötä. Sitä en lähde edes arvailemaan, monessako prosentissa suhteita näin tapahtuu.

        Parisuhteen ei välttämättä tarvitse muuttaa elämänlaatua, mutta aika usein se sen tekee. Parisuhde on useille ihmisille niin iso osa elämää, että parisuhteen sujuminen tai ongelmat kyllä vaikuttavat onnellisuuteen. Syystä tai toisesta huonoksi ja epätyydyttäväksi muuttuneessa parisuhteessa ihminen voi hyvinkin olla onnettomampi kuin sinkkuna ennen parisuhteen aloittamista.

        Minua ei häiritse tippaakaan se, mitä muut ihmiset sanovat arjesta tai sen ikävyydestä. Heillä on omat näkemyksensä ja minulla omani. Ei ole mitenkään minulta pois, jos joku on eri mieltä kanssani. Näissä asioissa kun harvemmin on mitään yhtä ainoaa totuutta, enkä pidä omaa mielipidettäni sen oikeampana kuin sinun tai kenenkään muunkaan.

        Sen verran sinua kuitenkin toisten mielipiteet häiritsevät, että otit alunperin kantaa asiaan etkä todellakaan mitenkään neutraalisti vaan yritit ajaa oman ajattelumallisi läpi minulle.

        Mutta se siitä kaiketi.


      • Psyko
        Lissukka kirjoitti:

        Alkuhuuma ja arki, parisuhteen vaiheita, oh god...ja sitten kunnon parisuhteessa varmaan myös tulee kriisi 7 vuoden välein, koska myös 7 vuoden kriisit kuuluvat asiaan. Hivenen stereotypisoivaa. Jokainen parisuhde on yhtä yksilöllinen kuin sen molemmat osapuolet. Ei ole mitään tiettyjä uria/vaiheita mitä kautta jokainen parisuhde kulkee, ei edes valtaosa suhteista. Variaatioita on äärettömästi. Jollakinhan voi olla vasta loppuhuuma sen alkuhuuman sijaan.

        Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tuota ajatusta jostain alkuhuumasta ja myöhemmin tulevasta arjesta. Tuolla sinkkuihin vertaamisella tarkoitin lähinnä sitä, että miksi parisuhteen pitäisi mitenkään muuttaa sitä elämänlaatua mitä on ollut ennen parisuhdetta. Tajuatko miten hullulta kuulostaa seuraava: olin onnellinen sinkku, aloitin seurustelun, olin onnellinen seurustelun alussa ja sitten tuli arki, enää en ole onnellinen vaan kumppaniini kyllästynyt ja elämääni leipiintynyt. Tätä minä tarkoitan. Tiedän kyllä, että sinä pohjimmiltasi et pidä arkea pahana asiana, mutta olet varmaan sen itsekin huomannut, että monet nimenomaan käyttävät arki-sanaa kuvaamaan toisiinsa kyllästyneen parin elämää ja vieläpä ilkeävät väittää, että se IKÄVÄ arki on kaikilla pareilla edessä vääjäämättä sitten 5 tai 10 vuoden päästä. Lue hivenen ylempää Missukan kommentti. Eikö sinua kyllästytä tuommoinen?

        Asiasta on tehty tietellistä psykologista tutkimustakin ja yllättävää (?) kyllä ne parisuhteet yksilöllisestä erilaisuudestaan huolimatta etenevät samanlaisten vaiheiden kautta.

        Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu. Paitsi tienkin jos sinun suhteesi on alusta saakka "intohimoton".


      • Psyko
        Lissukka kirjoitti:

        Alkuhuuma ja arki, parisuhteen vaiheita, oh god...ja sitten kunnon parisuhteessa varmaan myös tulee kriisi 7 vuoden välein, koska myös 7 vuoden kriisit kuuluvat asiaan. Hivenen stereotypisoivaa. Jokainen parisuhde on yhtä yksilöllinen kuin sen molemmat osapuolet. Ei ole mitään tiettyjä uria/vaiheita mitä kautta jokainen parisuhde kulkee, ei edes valtaosa suhteista. Variaatioita on äärettömästi. Jollakinhan voi olla vasta loppuhuuma sen alkuhuuman sijaan.

        Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä tuota ajatusta jostain alkuhuumasta ja myöhemmin tulevasta arjesta. Tuolla sinkkuihin vertaamisella tarkoitin lähinnä sitä, että miksi parisuhteen pitäisi mitenkään muuttaa sitä elämänlaatua mitä on ollut ennen parisuhdetta. Tajuatko miten hullulta kuulostaa seuraava: olin onnellinen sinkku, aloitin seurustelun, olin onnellinen seurustelun alussa ja sitten tuli arki, enää en ole onnellinen vaan kumppaniini kyllästynyt ja elämääni leipiintynyt. Tätä minä tarkoitan. Tiedän kyllä, että sinä pohjimmiltasi et pidä arkea pahana asiana, mutta olet varmaan sen itsekin huomannut, että monet nimenomaan käyttävät arki-sanaa kuvaamaan toisiinsa kyllästyneen parin elämää ja vieläpä ilkeävät väittää, että se IKÄVÄ arki on kaikilla pareilla edessä vääjäämättä sitten 5 tai 10 vuoden päästä. Lue hivenen ylempää Missukan kommentti. Eikö sinua kyllästytä tuommoinen?

        Asiasta on tehty tietellistä psykologista tutkimustakin ja yllättävää (?) kyllä ne parisuhteet yksilöllisestä erilaisuudestaan huolimatta etenevät samanlaisten vaiheiden kautta.

        Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu. Paitsi tienkin jos sinun suhteesi on alusta saakka "intohimoton".


      • Lissukka
        Psyko kirjoitti:

        Asiasta on tehty tietellistä psykologista tutkimustakin ja yllättävää (?) kyllä ne parisuhteet yksilöllisestä erilaisuudestaan huolimatta etenevät samanlaisten vaiheiden kautta.

        Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu. Paitsi tienkin jos sinun suhteesi on alusta saakka "intohimoton".

        että suurin osa psykologisesta tieteellisestä tutkimuksesta mm. juuri parisuhteista on tehty amerikkalaisista joskus 60-luvulla. Ei ehkä päde tämän päivän Suomeen, mutta jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan. Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus.


      • kalastaja
        Psyko kirjoitti:

        Asiasta on tehty tietellistä psykologista tutkimustakin ja yllättävää (?) kyllä ne parisuhteet yksilöllisestä erilaisuudestaan huolimatta etenevät samanlaisten vaiheiden kautta.

        Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu. Paitsi tienkin jos sinun suhteesi on alusta saakka "intohimoton".

        Hormonit säätelevät ihmisten ja varsinkin eri sukupuolta olevien ihmisten kanssakäymisiä, ennenkaikkea rakastumista.
        Aluksi tunnetaan huumaa ja kiihkoa (jos tunnetaan), sitten tunteet muuttuvat "syvemmiksi" ja "opitaan elämään toisen kanssa" tai ainakin sietämään toista saman katon alla.
        Ihminen on eläin ja vielä laumaeläin, varsinkin mies. Kaikki jotka luulevat muuta ovat naiveja ja pettyvät vielä pahasti. Surullista jos joku luulee olevansa joku übermensch ja uusi evoluutio!
        Tosiaan väkisinkin tulee mieleen ettei tässä suhteessa alunperinkään lempi pahemmin leimahdellut...


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        että suurin osa psykologisesta tieteellisestä tutkimuksesta mm. juuri parisuhteista on tehty amerikkalaisista joskus 60-luvulla. Ei ehkä päde tämän päivän Suomeen, mutta jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan. Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus.

        ...katellaan sitten kymmenen vuoden päästä.

        Suoraan sanottuna naurettavaa puolentoista vuoden seurustelukokemusta verrata pitkiin suhteisiin ja niiden arkisuuteen(koita kuule pitää intohimoa yllä,mielenkiinnolla odottelen kommenttejasi...)

        Ps..usein suhteen arkistumiseen vaikuttaa myös lapset.Sulla ei taida vielä olla?


      • kalastaja
        Lissukka kirjoitti:

        että suurin osa psykologisesta tieteellisestä tutkimuksesta mm. juuri parisuhteista on tehty amerikkalaisista joskus 60-luvulla. Ei ehkä päde tämän päivän Suomeen, mutta jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan. Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus.

        Ehkä Sinä et ole lukenut mitään muita julkaisuja ja tutkimuksia kuin amerikkalaisia 60-luvun b-luokan versioita, mutta ei se tarkoita etteikö muita olisi tehty...


      • Sanni
        Lissukka kirjoitti:

        Sen verran sinua kuitenkin toisten mielipiteet häiritsevät, että otit alunperin kantaa asiaan etkä todellakaan mitenkään neutraalisti vaan yritit ajaa oman ajattelumallisi läpi minulle.

        Mutta se siitä kaiketi.

        Muistaakseni sinä kysyit, että mikä ihmeen arki, ja minä vastasin, mikä on oma näkemykseni asiasta. En ole yrittänyt sinua käännyttää ajattelemaan samalla tavalla. Toki minäkin olen muiden ajatuksista kiinnostunut, vaikken niistä vedäkään herneitä nenään.


      • Lissukka
        kalastaja kirjoitti:

        Hormonit säätelevät ihmisten ja varsinkin eri sukupuolta olevien ihmisten kanssakäymisiä, ennenkaikkea rakastumista.
        Aluksi tunnetaan huumaa ja kiihkoa (jos tunnetaan), sitten tunteet muuttuvat "syvemmiksi" ja "opitaan elämään toisen kanssa" tai ainakin sietämään toista saman katon alla.
        Ihminen on eläin ja vielä laumaeläin, varsinkin mies. Kaikki jotka luulevat muuta ovat naiveja ja pettyvät vielä pahasti. Surullista jos joku luulee olevansa joku übermensch ja uusi evoluutio!
        Tosiaan väkisinkin tulee mieleen ettei tässä suhteessa alunperinkään lempi pahemmin leimahdellut...

        Kyllä lempi leiskui ja leiskuu yhä, mutta ei mikään rakastuminen rakastumisen tunteeseen. Sehän se usein on sitä alkuhuumaa. Ollaan niin innoissaan, että vihdoinkin on joku siinä vierellä. Meiltä puuttui kyllä se. Molemmat oltiin tyytyväisiä sinkkuja ja siksi rakastuimme toisiimme, ihmiseen emme tunteeseen. Ja se valheellinen alkuhuuma saa minun puolestani puuttuakin.

        Jännä juttu, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että suhteemme olisi ollut jotenkin vaisu jo alunperin. Ainut mitä olen sanonut on se, että siihen ei tule sitä teidän arkeanne. Miksi pitää muunnella totuutta ja sanottuja asioita? Kerro miksi sinä teit sen? Etkö muuten saanut pontta sanottavaasi?


      • Lissukka
        hissukka kirjoitti:

        ...katellaan sitten kymmenen vuoden päästä.

        Suoraan sanottuna naurettavaa puolentoista vuoden seurustelukokemusta verrata pitkiin suhteisiin ja niiden arkisuuteen(koita kuule pitää intohimoa yllä,mielenkiinnolla odottelen kommenttejasi...)

        Ps..usein suhteen arkistumiseen vaikuttaa myös lapset.Sulla ei taida vielä olla?

        Me emme "kattele" sitten 10 vuoden päästä yhtään mitään, koska sinä ja minä emme ole toistemme kanssa missään tekemisissä 10 vuoden päästä. Emme edes hetken päästä. Minulla ei ole mitään keskustelemista ihmisen kanssa, jonka ulosanti on sinun tasollasi, Parahin jauhanyhtäjasamaakoskaenomistaaivoja!


      • missukka
        Lissukka kirjoitti:

        Kyllä lempi leiskui ja leiskuu yhä, mutta ei mikään rakastuminen rakastumisen tunteeseen. Sehän se usein on sitä alkuhuumaa. Ollaan niin innoissaan, että vihdoinkin on joku siinä vierellä. Meiltä puuttui kyllä se. Molemmat oltiin tyytyväisiä sinkkuja ja siksi rakastuimme toisiimme, ihmiseen emme tunteeseen. Ja se valheellinen alkuhuuma saa minun puolestani puuttuakin.

        Jännä juttu, että minä en ole missään vaiheessa sanonut, että suhteemme olisi ollut jotenkin vaisu jo alunperin. Ainut mitä olen sanonut on se, että siihen ei tule sitä teidän arkeanne. Miksi pitää muunnella totuutta ja sanottuja asioita? Kerro miksi sinä teit sen? Etkö muuten saanut pontta sanottavaasi?

        ...olla selvänäkijä, meedio ehkä?


      • Psyko
        Lissukka kirjoitti:

        että suurin osa psykologisesta tieteellisestä tutkimuksesta mm. juuri parisuhteista on tehty amerikkalaisista joskus 60-luvulla. Ei ehkä päde tämän päivän Suomeen, mutta jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan. Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus.

        Tämä lukemani kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, muistaakseni oli tehty Helsingin yliopistossa.

        "jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan."

        Ymmärrän tuskasi elämän tosiasioita kohtaan. Mutta ei niiden tutkimusten mukaan tarvitse elää, en minäkään niistä mallia ota. Kun tarpeeksi monia ihmisiä riittävän pitkältä ajanjaksolta tutkitaan, saadaan säännönmukaisuuksia esiin. Tutkimuksessa ei muistaakseni sanottu, että se koskee kaikkia, aina ja kaikkialla. Se oli hyvin tarkkaan rajattu tutkimus, tilastollisesti merkittävällä määrällä tapauksia. Ei muuta.

        "Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus."

        Tässä olet täysin oikeassa, onneksi. Tieteellinen menetelmä vain on tunnetuista tiedonhankintamenetelmistä kaikkein luotettavin.


      • Lissukka
        Psyko kirjoitti:

        Tämä lukemani kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, muistaakseni oli tehty Helsingin yliopistossa.

        "jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan."

        Ymmärrän tuskasi elämän tosiasioita kohtaan. Mutta ei niiden tutkimusten mukaan tarvitse elää, en minäkään niistä mallia ota. Kun tarpeeksi monia ihmisiä riittävän pitkältä ajanjaksolta tutkitaan, saadaan säännönmukaisuuksia esiin. Tutkimuksessa ei muistaakseni sanottu, että se koskee kaikkia, aina ja kaikkialla. Se oli hyvin tarkkaan rajattu tutkimus, tilastollisesti merkittävällä määrällä tapauksia. Ei muuta.

        "Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus."

        Tässä olet täysin oikeassa, onneksi. Tieteellinen menetelmä vain on tunnetuista tiedonhankintamenetelmistä kaikkein luotettavin.

        Jos niiden tutkimusten mukaan ei tarvitse elää niin miksi niitä on aina joku epäpätevä nettipsykologi tuputtamassa. Sinä itsekin vetosit tutkimukseen ja väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi:

        "Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu."

        Mitäs mieltä sinä nyt oikein oletkaan, pussiinpuhuja?

        Juuri sinunlaisia vastustan. Kehotat luovuttamaan jo valmiiksi ja tuputat kyseenalaisia näkemyksiäsi, jotka perustuvat yhä edelleen niihin shittitutkimuksiin.


      • Psyko
        Lissukka kirjoitti:

        Jos niiden tutkimusten mukaan ei tarvitse elää niin miksi niitä on aina joku epäpätevä nettipsykologi tuputtamassa. Sinä itsekin vetosit tutkimukseen ja väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi:

        "Mutta ymmärrätn hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu."

        Mitäs mieltä sinä nyt oikein oletkaan, pussiinpuhuja?

        Juuri sinunlaisia vastustan. Kehotat luovuttamaan jo valmiiksi ja tuputat kyseenalaisia näkemyksiäsi, jotka perustuvat yhä edelleen niihin shittitutkimuksiin.

        En ymmärrä missä kohtaan olisin puhunut itseni pussiin. Sanoin ensin kuten siiteerasit minua: "Mutta ymmärrän hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu."

        Sanoin siis, että suhde muuttuu myöhemmin vähemmän onnelliseksi, mikä on tosiasia.

        Toisessa viestissä sanoin: "Ymmärrän tuskasi elämän tosiasioita kohtaan. Mutta ei niiden tutkimusten mukaan tarvitse elää, en minäkään niistä mallia ota. Kun tarpeeksi monia ihmisiä riittävän pitkältä ajanjaksolta tutkitaan, saadaan säännönmukaisuuksia esiin."

        Ymmärrän siis sen, että ärsyynnyt ja tuskaannut, kun tämä ensin mainitsemani tosiasia (=onnellisuuden väheneminen) tuodaan esille. Silti niiden tutkimusten tulosten esille tuomien mallien mukaan EI TARVITSE ELÄÄ. Kukaan ei pakota ottamaan niistä mallia ja luovuttamaan jo valmiiksi, kuten sinä väität minun kehottaneen. Ei, ei ja ei. Elä onnessasi ja nauti siitä. Kuka tietää, miten pitkään saat sen jatkumaan. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti muuta näitä tilastollisesti saatuja tuloksia mihinkään, kun puhutaan tarpeeksi suurista määristä parisuhteita (uh, mitä massa-ajattelua, mutta näin on puhuttava kun tilastoista puhutaan).

        "Juuri sinunlaisia vastustan."

        Sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja vastustukseesi. Tosiasioita et kuitenkaan voi niillä muttaa, sorry!


      • Lissukka
        Psyko kirjoitti:

        En ymmärrä missä kohtaan olisin puhunut itseni pussiin. Sanoin ensin kuten siiteerasit minua: "Mutta ymmärrän hyvin suhteen alussa (1 ½ vuotta) että ärsyttää, jos jo etukäteen sanotaan suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi. Se on kuitenkin tosiasia, joka ei kieltämällä muuksi muutu."

        Sanoin siis, että suhde muuttuu myöhemmin vähemmän onnelliseksi, mikä on tosiasia.

        Toisessa viestissä sanoin: "Ymmärrän tuskasi elämän tosiasioita kohtaan. Mutta ei niiden tutkimusten mukaan tarvitse elää, en minäkään niistä mallia ota. Kun tarpeeksi monia ihmisiä riittävän pitkältä ajanjaksolta tutkitaan, saadaan säännönmukaisuuksia esiin."

        Ymmärrän siis sen, että ärsyynnyt ja tuskaannut, kun tämä ensin mainitsemani tosiasia (=onnellisuuden väheneminen) tuodaan esille. Silti niiden tutkimusten tulosten esille tuomien mallien mukaan EI TARVITSE ELÄÄ. Kukaan ei pakota ottamaan niistä mallia ja luovuttamaan jo valmiiksi, kuten sinä väität minun kehottaneen. Ei, ei ja ei. Elä onnessasi ja nauti siitä. Kuka tietää, miten pitkään saat sen jatkumaan. Tämä ei kuitenkaan valitettavasti muuta näitä tilastollisesti saatuja tuloksia mihinkään, kun puhutaan tarpeeksi suurista määristä parisuhteita (uh, mitä massa-ajattelua, mutta näin on puhuttava kun tilastoista puhutaan).

        "Juuri sinunlaisia vastustan."

        Sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja vastustukseesi. Tosiasioita et kuitenkaan voi niillä muttaa, sorry!

        Sinähän kumosit omat sanomisesi, se on sitä pussiin puhumista. Ensin sanot: parisuhde muuttuu vähemmän onnelliseksi, joka on väistämätön tosiasia ja sitten sanot: ei tuo tosiasia toteudu kaikkien kohdalla ...jolloinka se tosiasiaksi väittämäsi seikka muuttu ei tosiasiaksi. Sanopa nyt ihan selvällä suomella muuttuuko se parisuhde vähemmän onnelliseksi vai ei sinun mielestäsi?

        Kerrataanko vielä? Ensin väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi ja sitten, että tuo tosiasia ei olekaan tosiasia vaan ainoastaan säännönmukaisuus.

        Joko sytytti, missä meni pussiin?

        Kyllä sinä nimenomaan kehotit minua luovuttamaan jo valmiiksi, kun väitit elämän tosiasiaksi jotain, joka johtaa epäonnelliseen olotilaan.

        Miltäs kuulostaisi semmoinen sinusta, että minä väittäisin, että lähes 100% ihmisistä on jossain vaiheessa keski-ikää onnettomia ja tuntevat suurta tuskaa ja tämä on elämän tosiasia. Oletan, että sinä et ole vielä keski-iässä. Seuraavaksi sinä kertoisit olevasi onnellinen ja minä sanoisin sinulle, että tieteen valossa sinä tulet olemaan onneton? Tuo on ihan vastaava kuin se mitä nämä ikävästä arjesta mouhuajat toitottavat niille, jotka ovat vielä onnellisia suhteissaan.


      • möksy
        Lissukka kirjoitti:

        Sinähän kumosit omat sanomisesi, se on sitä pussiin puhumista. Ensin sanot: parisuhde muuttuu vähemmän onnelliseksi, joka on väistämätön tosiasia ja sitten sanot: ei tuo tosiasia toteudu kaikkien kohdalla ...jolloinka se tosiasiaksi väittämäsi seikka muuttu ei tosiasiaksi. Sanopa nyt ihan selvällä suomella muuttuuko se parisuhde vähemmän onnelliseksi vai ei sinun mielestäsi?

        Kerrataanko vielä? Ensin väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi ja sitten, että tuo tosiasia ei olekaan tosiasia vaan ainoastaan säännönmukaisuus.

        Joko sytytti, missä meni pussiin?

        Kyllä sinä nimenomaan kehotit minua luovuttamaan jo valmiiksi, kun väitit elämän tosiasiaksi jotain, joka johtaa epäonnelliseen olotilaan.

        Miltäs kuulostaisi semmoinen sinusta, että minä väittäisin, että lähes 100% ihmisistä on jossain vaiheessa keski-ikää onnettomia ja tuntevat suurta tuskaa ja tämä on elämän tosiasia. Oletan, että sinä et ole vielä keski-iässä. Seuraavaksi sinä kertoisit olevasi onnellinen ja minä sanoisin sinulle, että tieteen valossa sinä tulet olemaan onneton? Tuo on ihan vastaava kuin se mitä nämä ikävästä arjesta mouhuajat toitottavat niille, jotka ovat vielä onnellisia suhteissaan.

        Siis mitä sinä alunperin tulitkaan täältä hakemaan....vastauksia joissa kaikki ovat samaa mieltä kanssasi joka asiasta.

        Varsinainen vänkääjä, luovuta jo.


      • ......
        Lissukka kirjoitti:

        Sinähän kumosit omat sanomisesi, se on sitä pussiin puhumista. Ensin sanot: parisuhde muuttuu vähemmän onnelliseksi, joka on väistämätön tosiasia ja sitten sanot: ei tuo tosiasia toteudu kaikkien kohdalla ...jolloinka se tosiasiaksi väittämäsi seikka muuttu ei tosiasiaksi. Sanopa nyt ihan selvällä suomella muuttuuko se parisuhde vähemmän onnelliseksi vai ei sinun mielestäsi?

        Kerrataanko vielä? Ensin väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi ja sitten, että tuo tosiasia ei olekaan tosiasia vaan ainoastaan säännönmukaisuus.

        Joko sytytti, missä meni pussiin?

        Kyllä sinä nimenomaan kehotit minua luovuttamaan jo valmiiksi, kun väitit elämän tosiasiaksi jotain, joka johtaa epäonnelliseen olotilaan.

        Miltäs kuulostaisi semmoinen sinusta, että minä väittäisin, että lähes 100% ihmisistä on jossain vaiheessa keski-ikää onnettomia ja tuntevat suurta tuskaa ja tämä on elämän tosiasia. Oletan, että sinä et ole vielä keski-iässä. Seuraavaksi sinä kertoisit olevasi onnellinen ja minä sanoisin sinulle, että tieteen valossa sinä tulet olemaan onneton? Tuo on ihan vastaava kuin se mitä nämä ikävästä arjesta mouhuajat toitottavat niille, jotka ovat vielä onnellisia suhteissaan.

        *****


      • Psyko
        Lissukka kirjoitti:

        Sinähän kumosit omat sanomisesi, se on sitä pussiin puhumista. Ensin sanot: parisuhde muuttuu vähemmän onnelliseksi, joka on väistämätön tosiasia ja sitten sanot: ei tuo tosiasia toteudu kaikkien kohdalla ...jolloinka se tosiasiaksi väittämäsi seikka muuttu ei tosiasiaksi. Sanopa nyt ihan selvällä suomella muuttuuko se parisuhde vähemmän onnelliseksi vai ei sinun mielestäsi?

        Kerrataanko vielä? Ensin väitit, että on tosiasia, että suhde muuttuu vähemmän onnelliseksi ja sitten, että tuo tosiasia ei olekaan tosiasia vaan ainoastaan säännönmukaisuus.

        Joko sytytti, missä meni pussiin?

        Kyllä sinä nimenomaan kehotit minua luovuttamaan jo valmiiksi, kun väitit elämän tosiasiaksi jotain, joka johtaa epäonnelliseen olotilaan.

        Miltäs kuulostaisi semmoinen sinusta, että minä väittäisin, että lähes 100% ihmisistä on jossain vaiheessa keski-ikää onnettomia ja tuntevat suurta tuskaa ja tämä on elämän tosiasia. Oletan, että sinä et ole vielä keski-iässä. Seuraavaksi sinä kertoisit olevasi onnellinen ja minä sanoisin sinulle, että tieteen valossa sinä tulet olemaan onneton? Tuo on ihan vastaava kuin se mitä nämä ikävästä arjesta mouhuajat toitottavat niille, jotka ovat vielä onnellisia suhteissaan.

        "Sinähän kumosit omat sanomisesi, se on sitä pussiin puhumista."

        No, en mielestäni kyllä ole kumonnut. Jokin väärinkäsitys ilmeisesti on olemassa??

        Siis alunperin kirjoitin:
        "Asiasta on tehty tietellistä psykologista tutkimustakin ja yllättävää (?) kyllä ne parisuhteet yksilöllisestä erilaisuudestaan huolimatta etenevät samanlaisten vaiheiden kautta."

        Siis parisuhteet ovat yksilöllisesti erilaisia. Silti ne tutkimusten mukaan etenevät samanlaisten vaiheiden kautta. Nämä tutkimukset ovat tilastollisia. Tosiasiat ovat siis tilastollisia säännönmuksuuksia, joissa voi olla yksilöllisiä poikkevuuksia. Ei siis mitään 100 % varmuutta. Sitä en ole koskaan väittänyt. Joko nyt meni jakeluun?

        Kehottanut en ole mihinkään.

        Ja muuten, monet ihmiset ovat tilastojen mukaan onnettomia jossakin vaiheessa keski-ikää. Tätä on tutkittu ns. keski-iän kriisiä tutkittaessa. Mutta älä nyt ota hernettä taas nenään.


      • Merkille?
        Psyko kirjoitti:

        Tämä lukemani kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, muistaakseni oli tehty Helsingin yliopistossa.

        "jos sinä haluat elää elämäsi tieteellisten shittitutkimusten viitoittaman mallin mukaan niin siitä vaan."

        Ymmärrän tuskasi elämän tosiasioita kohtaan. Mutta ei niiden tutkimusten mukaan tarvitse elää, en minäkään niistä mallia ota. Kun tarpeeksi monia ihmisiä riittävän pitkältä ajanjaksolta tutkitaan, saadaan säännönmukaisuuksia esiin. Tutkimuksessa ei muistaakseni sanottu, että se koskee kaikkia, aina ja kaikkialla. Se oli hyvin tarkkaan rajattu tutkimus, tilastollisesti merkittävällä määrällä tapauksia. Ei muuta.

        "Sen verran vielä paljastan, että tieteelliset tutkimukset ovat ainoastaan yksi tapa mallentaa todellisuutta eivätkä mikään absoluuttinen totuus."

        Tässä olet täysin oikeassa, onneksi. Tieteellinen menetelmä vain on tunnetuista tiedonhankintamenetelmistä kaikkein luotettavin.

        Suurin osa parisuhteessa elävistä on idiootteja. Mitä muuta idioottien yhteenliittymältä voi odottaa kuin suhteen "arkistumista" Eiväthän nämä idiootit viihdy yksinään, miten siis kaksinkaan. Ei tällaisten itsestäänselvyyksien tajuamiseen tarvita tieteellsiä tutkimuksia.


    • nodita

      Kysyit mikä ihmeen arki? Sinulla se kirjoituksesi perusteella on se, mitä on ollut alusta asti.
      Arki on sellaista, millaisen pari siitä tekee, sinä olet suhteestasi tehnyt arjen alusta asti. Se taas on teidän valintanne, ja hyvä niin.
      Arki ei ole paha asia, päinvastoin. Arki tuo turvallisuuden tunteen ja hyvää oloa mukanaan, yleensä. Ei kaikissa tapauksissa, toisille arki tarkoittaa sitä, ettei tarvitse huomioida kumppania ja pitää huolta suhteen toimivuudesta enään. Kukin aina tavallaan.

      Kirjoituksesi perusteella sinulla ei juurikaan ole kokemusta parisuhteesta, tai mitä arki voi tarkoittaa sen kuuman alkuhuuman jälkeen, et siis ole kokenut sitä varsinaista muutosta, jonka arki voi tuoda tullessaan tulisen alun jälkeen.
      Suhteenne on tällä hetkellä vasta tutustumisen loppusuoralla, ensimmäiset 18kk kaksi ihmistä lähinnä tutustuu toisiinsa ja toistensa tapoihin, siitä seuraavat 6kk nämä kaksi ihmistä sovittelevat tapojaan yhteen, sen takia usein puhutaan 2-vuoden kriisistä, joka näyttää sen, pystyykö pari elämään yhdessä vai ei. Kaikille ei tule minkäänlaisia kriisejä, vaan elämä on jatkuvasti tasapaksun onnellista tai onnetonta, riippuen parista ja tavoista.

      Missään nimessä ei ole järkevää lähteä vertailemaan muiden ihmisten kanssa asumista siihen, että on elänyt sukulaistensa kanssa 20 vuotta, useimmat meistä ovat näin tehneet, yleensä 16-25 vuotta, riippuen jälleen ihmisestä.
      Ero siihen, että on elänyt perheensä kanssa niin ja niin kauan, ja siihen että elää parisuhteessa, on se, että perheen kanssa on eletty lapsesta asti, opittu pienestä pitäen sukulaisten tavat ja muovauduttu niihin. Eri asia on, kun aikuisena asuu ihmisen kanssa, jolla jo on omat tapansa, samoin kuin itselläkin. Ja kahden aikuisen ihmisen tavat joko sopivat, tai eivät sovi yhteen.

      Myöskään sinkku-ajalla ei ole juuri mitään tekemistä parisuhteen kanssa. Yksin on helppo elää, ei tarvitse ottaa huomioon muita saman katon alla asuvia, mitä he tuntevat tai ajattelevat, vaan voi elää vain ja ainoastaan itselleen, loukkaamatta muita tekemisillään.

      Aika harvoin täällä sitäpaitsi näkee kenenkään kirjoittaneen "että katsotaan sitten 5 vuoden päästä uudelleen", lähinnä tulee mieleen, että onko omassa mielessäsi jonkinlainen pelko parjaamaasi arkea kohtaan? Sinun arkesihan on sellainen millaisen olet siitä tehnyt, ja koska kerran olet siihen tyytyväinen, niin jatka samaan tahtiin. Kenelläkään ei pitäisi olla asiaan mitään sanomista, kun sinä ja kumppanisi olette onnellisia.

      "Joten lopettakaa te elämäänne ja itseenne tylsistyneet vanhat jäärät jauhamasta siitä arjesta ja siitä kuinka se muuttaa kaiken, katinkontit teille. Ei minun elämästäni tarvitse tulla kauheaa tai tylsää tai uuvuttavaa, mitä se arki nyt teille sitten tarkoittaakin. Minä elän elämääni ja sitä ei teidän arkenne tule pilaamaan."
      ...hmmm...tuosta voisi päätellä, ettei itselläsi ikää eikä elämänkokemusta olisi kovinkaan paljon, mutta niinhän kirjoititkin.
      No, kuten sanottu, sinä /te olette parisuhteeseenne tuoneet arjen jo alusta alkaen, joten ei tarvitse odottaa eikä pelätä sen arjen tulemista, joka muuttaisi kaiken. Mutta myöskään ei liene kultaisia muistoja ajalta, jolloin halusi vain ja ainoastaan päästä mahdollisimman pian, hinnalla millä hyvänsä kultansa kainaloon jne. Asioita joita pitkän suhteen arjessa on kiva yhdessä muistella.

      • Lissukka

        Ei voi olla totta, pieni asennevamma?! Sieltä se paistoi rivien välistä "et sinä mistään mitään tiedä, olet niin suhteen alkuvaiheessa". En mä jaksais edes aloittaa sun kanssas jauhamista.

        Kysymyksiä? Mistä ihmeestä sait päähäsi, että meillä olisi ollut arkista (eli sinun mielestäsi tylsää) suhteen alusta saakka? Tottakai on niitä kultaisia muistoja tullut ja tulee koko ajan; hetkiä ollut ettei malteta käydä nukkumaan kun toisen kanssa on niin kiva höpötellä. Eikä sen tarvitse muuttua ja miksi se muuttuisi? Meinaatko, että elämä on kivaa vain parisuhteen alussa siis siihen saakka kun tulee tylsä arki? Kun katson vanhempiani (30 vuotta aviossa) ja heidän hullutteluaan tai mieheni vanhempia (30 vuotta aviossa), jotka kiusoittelevat toisiaan jatkuvasti, en näe mitään syytä miksi pitäisi muuten ollakaan

        Sinä ja sinun 18 kk ja tutustumisen loppusuoralla teoriasi. Eipäs stereotypisoida. Kirjoittelin tuossa jo Sannille, että ei ole mitään kaavaa minkä mukaan kaikki parisuhteet kulkevat. Parisuhteita on niin monenlaisia kuin on suhteen osapuoliakin. Mitäpä jos minä en opikaan koskaan tuntemaan miestäni ja hän on minulle ikuinen arvoitus. Mihinkä oppikirjamalliin sitten minut/meidät tunget. Kokeilepas vapautua päähäsi rakennetuista malleista ja maailma näyttää ihan uudelta paikalta.

        Tottakai sinkkuutta voi verrata. Käytin alussa sitä kuvaamaan sitä, että minun elämänlaatuni oli sinkkuna hyvä ja parisuhteen alku ei elämänlaatuani mullistanut (teki siitä erilailla hyvän), en ymmärrä miten parisuhteen jatkokaan voisi muuttaa onnellisuusastettani huonommaksi. Rakkaus on hyvä asia, miksi rakkaus ja parisuhde tekisivät elämästäni koskaan tylsää (sinulle arkea), koska elämäni ei ole aiemminkaan ollut sitä paljon puhuttua ikävää arkea. Ei mene jakeluun mulle.

        Luepa kuule Deliahin "onko täydellistä suhdetta olemassa?" ja siihen tulleita vastauksia. Siellä ainakin muutamassa vastauksessa todetaan juuri tuo katsotaan muutaman vuoden päästä juttu.

        Sen verran annan sinulle ihan henkilökohtaista palautetta, että on todella typerää tulla sanomaan vieraalle ihmiselle: "että ...hmmm...tuosta voisi päätellä, ettei itselläsi ikää eikä elämänkokemusta olisi kovinkaan paljon". Osoittaa ainoastaan sitä, että sinulla ei ollut päteviä argumentteja sanomisiesi tueksi ja tunsit tarvetta osoittaa olevasi pätevämpi lähtökohdiltasi.


      • Deliah
        Lissukka kirjoitti:

        Ei voi olla totta, pieni asennevamma?! Sieltä se paistoi rivien välistä "et sinä mistään mitään tiedä, olet niin suhteen alkuvaiheessa". En mä jaksais edes aloittaa sun kanssas jauhamista.

        Kysymyksiä? Mistä ihmeestä sait päähäsi, että meillä olisi ollut arkista (eli sinun mielestäsi tylsää) suhteen alusta saakka? Tottakai on niitä kultaisia muistoja tullut ja tulee koko ajan; hetkiä ollut ettei malteta käydä nukkumaan kun toisen kanssa on niin kiva höpötellä. Eikä sen tarvitse muuttua ja miksi se muuttuisi? Meinaatko, että elämä on kivaa vain parisuhteen alussa siis siihen saakka kun tulee tylsä arki? Kun katson vanhempiani (30 vuotta aviossa) ja heidän hullutteluaan tai mieheni vanhempia (30 vuotta aviossa), jotka kiusoittelevat toisiaan jatkuvasti, en näe mitään syytä miksi pitäisi muuten ollakaan

        Sinä ja sinun 18 kk ja tutustumisen loppusuoralla teoriasi. Eipäs stereotypisoida. Kirjoittelin tuossa jo Sannille, että ei ole mitään kaavaa minkä mukaan kaikki parisuhteet kulkevat. Parisuhteita on niin monenlaisia kuin on suhteen osapuoliakin. Mitäpä jos minä en opikaan koskaan tuntemaan miestäni ja hän on minulle ikuinen arvoitus. Mihinkä oppikirjamalliin sitten minut/meidät tunget. Kokeilepas vapautua päähäsi rakennetuista malleista ja maailma näyttää ihan uudelta paikalta.

        Tottakai sinkkuutta voi verrata. Käytin alussa sitä kuvaamaan sitä, että minun elämänlaatuni oli sinkkuna hyvä ja parisuhteen alku ei elämänlaatuani mullistanut (teki siitä erilailla hyvän), en ymmärrä miten parisuhteen jatkokaan voisi muuttaa onnellisuusastettani huonommaksi. Rakkaus on hyvä asia, miksi rakkaus ja parisuhde tekisivät elämästäni koskaan tylsää (sinulle arkea), koska elämäni ei ole aiemminkaan ollut sitä paljon puhuttua ikävää arkea. Ei mene jakeluun mulle.

        Luepa kuule Deliahin "onko täydellistä suhdetta olemassa?" ja siihen tulleita vastauksia. Siellä ainakin muutamassa vastauksessa todetaan juuri tuo katsotaan muutaman vuoden päästä juttu.

        Sen verran annan sinulle ihan henkilökohtaista palautetta, että on todella typerää tulla sanomaan vieraalle ihmiselle: "että ...hmmm...tuosta voisi päätellä, ettei itselläsi ikää eikä elämänkokemusta olisi kovinkaan paljon". Osoittaa ainoastaan sitä, että sinulla ei ollut päteviä argumentteja sanomisiesi tueksi ja tunsit tarvetta osoittaa olevasi pätevämpi lähtökohdiltasi.

        Ihmisten viesteistä :)

        On ihanaa huomata, että joku jaksaa yrittää uskoa ikuiseen rakkauteen... Niin uskon minäkin, ja vaikeaa todellakin näitä katkeria ihmisiä saada uskomaan, että sen vain alussa tietää, että tämä on ikuista, ja suhde EI arkiudu.

        Entäpä jos suhde on hyvin huumorintajuinen, eikä toiseen ikuisen huumorin avulla leipiinny?

        Minä olen seurustellut alle vuoden, ja tulen mielelläni kymmenen vuoden päästä todistamaan sen, että suhteemme on silloinkin kestänyt, eikä ole tympäsevä. Monetkin ihmiset ovat sanoneet näin, jopa ehkä kuukauden seurustelun jälkeen, ja ovat yhdessä edelleen, 20 vuoden päästä, kuin vastarakastuneet!


      • Lissukka
        Deliah kirjoitti:

        Ihmisten viesteistä :)

        On ihanaa huomata, että joku jaksaa yrittää uskoa ikuiseen rakkauteen... Niin uskon minäkin, ja vaikeaa todellakin näitä katkeria ihmisiä saada uskomaan, että sen vain alussa tietää, että tämä on ikuista, ja suhde EI arkiudu.

        Entäpä jos suhde on hyvin huumorintajuinen, eikä toiseen ikuisen huumorin avulla leipiinny?

        Minä olen seurustellut alle vuoden, ja tulen mielelläni kymmenen vuoden päästä todistamaan sen, että suhteemme on silloinkin kestänyt, eikä ole tympäsevä. Monetkin ihmiset ovat sanoneet näin, jopa ehkä kuukauden seurustelun jälkeen, ja ovat yhdessä edelleen, 20 vuoden päästä, kuin vastarakastuneet!

        Tosiaan. Mikä tekee joistakin ihmisistä niin katkeria, että koittavat omaa katkeraa asennettaan tartuttaa muihinkin. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä jollekulle onnestaan kertovalle ihmiselle sanomaan, että odotahan muutaman vuoden päästä asiat on ihan toisella tolalla kunhan ARKI tulee. Kateusko ja oma epäonnistuminenko saa ihmisen yrittämään lannistaa muitakin?

        Täytyy vaan meidän koittaa säilyttää oma asenne ja luja usko suhteen onnistumiseen ja tehdä töitä sen eteen....ja siinä sivussa yrittää vähän vilautella positiivisempaa asennetta myös niille katkerille, josko jotain tarttuisi heillekin.

        Luepa muuten tuosta alempaa murmelin kirjoitus. Siitä tuli hyvä mieli.


      • Deliah
        Lissukka kirjoitti:

        Tosiaan. Mikä tekee joistakin ihmisistä niin katkeria, että koittavat omaa katkeraa asennettaan tartuttaa muihinkin. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä jollekulle onnestaan kertovalle ihmiselle sanomaan, että odotahan muutaman vuoden päästä asiat on ihan toisella tolalla kunhan ARKI tulee. Kateusko ja oma epäonnistuminenko saa ihmisen yrittämään lannistaa muitakin?

        Täytyy vaan meidän koittaa säilyttää oma asenne ja luja usko suhteen onnistumiseen ja tehdä töitä sen eteen....ja siinä sivussa yrittää vähän vilautella positiivisempaa asennetta myös niille katkerille, josko jotain tarttuisi heillekin.

        Luepa muuten tuosta alempaa murmelin kirjoitus. Siitä tuli hyvä mieli.

        ja hyvä mieli tuli. :)

        Sanon taas tämän, kun 50% ihmisten avioliitoista päättyy eroon, syntyy katkeruutta, ja kadehdintaa. Mutta mitä muka ovat nämä loput 50%? Nehän ovat niitä onnellisia, jotka pysyvät liitoissaan, ja päivittelevät ihmisten pettämistä, yms. huonoa henkistä kanttia pysyä suhteissa. Ei osata sitoutua, erotaan liian vähäisen seksin takia, ei osata kommunikoida, yms.

        Tosin, ymmärrettävää on, että kun 3 kertaa naimisissa ollut nainen/mies ei ole kohdannut onneaan, niin sitä sitten katkeruuksissaan onnelliselle rakastuneelle/ rakastavalle parille toitotetaan; "Odotas, kunhan arki tulee..." Ja sitten sitä aletaan toivoa, että parille kävisi samalla tavalla kuin itselleen.

        Mutta onneksi me onnelliset jaksetaan suitsuttaa, ja kertoa muille onnettomille, että olemme onnellisia :) Emme saadaksemme heitä vihreiksi, vaan kertoaksemme, että jostain se oikea löytyy, ja suhdetta ylläpidetään hyvin.

        Tottakai ihmisten elämästä tulee "arkea", mutta vain silloin, jos sitä ei vaalita. nimim. murmelin arjen otan mielelläni vastaan :)

        Olen mieheni kanssa päässyt eroon alussa vaivaavista tekemisistä, esim. wc-käynnit, ruokailu, yms. vaivaantumiset. Onneksi älysimme ennen yhteenmuuttoamme vierailla toisen kotona monta yötä peräkkäin, niin ehdimme tottua yhdessä asumiseen. Eihän se meille vaikeaa edes ollut, olinhan minä asunut yht. 5 kämppiksen kanssa (kaikki alussa ventovieraita) ja mieheni asui kämppiksensä kanssa ennenkuin muutimme yhteen :)

        Kiitos Lissukka ja Murmeli teille molemmille, ja kaikille onnelllisille, ellei onnettomillekkin ihmisille, jotka jaksatte ajatella että "paistaa se päivä risukasaankin" :D

        (@)------->-->---------


      • nodita
        Lissukka kirjoitti:

        Ei voi olla totta, pieni asennevamma?! Sieltä se paistoi rivien välistä "et sinä mistään mitään tiedä, olet niin suhteen alkuvaiheessa". En mä jaksais edes aloittaa sun kanssas jauhamista.

        Kysymyksiä? Mistä ihmeestä sait päähäsi, että meillä olisi ollut arkista (eli sinun mielestäsi tylsää) suhteen alusta saakka? Tottakai on niitä kultaisia muistoja tullut ja tulee koko ajan; hetkiä ollut ettei malteta käydä nukkumaan kun toisen kanssa on niin kiva höpötellä. Eikä sen tarvitse muuttua ja miksi se muuttuisi? Meinaatko, että elämä on kivaa vain parisuhteen alussa siis siihen saakka kun tulee tylsä arki? Kun katson vanhempiani (30 vuotta aviossa) ja heidän hullutteluaan tai mieheni vanhempia (30 vuotta aviossa), jotka kiusoittelevat toisiaan jatkuvasti, en näe mitään syytä miksi pitäisi muuten ollakaan

        Sinä ja sinun 18 kk ja tutustumisen loppusuoralla teoriasi. Eipäs stereotypisoida. Kirjoittelin tuossa jo Sannille, että ei ole mitään kaavaa minkä mukaan kaikki parisuhteet kulkevat. Parisuhteita on niin monenlaisia kuin on suhteen osapuoliakin. Mitäpä jos minä en opikaan koskaan tuntemaan miestäni ja hän on minulle ikuinen arvoitus. Mihinkä oppikirjamalliin sitten minut/meidät tunget. Kokeilepas vapautua päähäsi rakennetuista malleista ja maailma näyttää ihan uudelta paikalta.

        Tottakai sinkkuutta voi verrata. Käytin alussa sitä kuvaamaan sitä, että minun elämänlaatuni oli sinkkuna hyvä ja parisuhteen alku ei elämänlaatuani mullistanut (teki siitä erilailla hyvän), en ymmärrä miten parisuhteen jatkokaan voisi muuttaa onnellisuusastettani huonommaksi. Rakkaus on hyvä asia, miksi rakkaus ja parisuhde tekisivät elämästäni koskaan tylsää (sinulle arkea), koska elämäni ei ole aiemminkaan ollut sitä paljon puhuttua ikävää arkea. Ei mene jakeluun mulle.

        Luepa kuule Deliahin "onko täydellistä suhdetta olemassa?" ja siihen tulleita vastauksia. Siellä ainakin muutamassa vastauksessa todetaan juuri tuo katsotaan muutaman vuoden päästä juttu.

        Sen verran annan sinulle ihan henkilökohtaista palautetta, että on todella typerää tulla sanomaan vieraalle ihmiselle: "että ...hmmm...tuosta voisi päätellä, ettei itselläsi ikää eikä elämänkokemusta olisi kovinkaan paljon". Osoittaa ainoastaan sitä, että sinulla ei ollut päteviä argumentteja sanomisiesi tueksi ja tunsit tarvetta osoittaa olevasi pätevämpi lähtökohdiltasi.

        Luehan kirjoitukseni uudelleen, missä välissä väitin arjen olevan tylsää? Tai missä vaiheessa väitin arjen olevan mitään negatiivista?
        18 kk tutustumisaika ei ole teoria, vaan tosiasia. Mieti itse tästä päivästä muutama kk taaksepäin, kuinka paljon paremmin tunnet kumppanisi tällä hetkellä.
        Jos arki sanana on sinulle kauhistus, älä sitten käytä sitä. Minulle arki on hyvä sana, edelleen on tulista makuuhuoneessa, vielä tulisempaa kuin alussa, koska tunnemme toisemme. Leikkimistä/hulluttelua/hassuttelua sekä hellimistä mahtuu joka ikiseen päivään, ja tämä on meidän ARKEMME, ja nautin siitä täysillä. Samoin kuin omian vanhempiesi ja miehesi vanhempien arki on sellasta kuin on, silti se on ARKEA, ymmärrätkö?
        Lue uudelleen mitä kirjoitin, ja yritä hyvä ihminen sisäistää se, äläkä väitä minun väittäneen asioita, vaille kolmikymppisen ihmisen pitäisi jo osata sisäistää lukemansa.

        Sen, ettei itselläsi ole ikää, eikä kokemusta kovin paljon, voi lukea suoraan kirjoittamastasi avauksesta, ja sitä vahvistaa se, että oletat kaikille arjen tarkoittavan jotakin tylsää ja harmaata, joten jos joku uskaltaa ajatella sanasta arki toisin kuin sinä, saat välittömästi hepulin, arjenhan on _sinun_ mielestäsi selvästi oltava tylsää, ja jos se ei sitä ole, se ei sitten ole arkea? Enpä näe montaa vastausta missä sanottaisiin arjen olevan tylsää tai negatiivista, vain _sinä_ väität vastanneiden niin väittävän.

        Toisen ihmisen oppii tuntemaan väkisinkin saman katon alla asuessa, joten poikaystäväsi ei aivan varmasti tulee jäämään sinulle ikuiseksi arvoitukseksi, vaikka kuinka haluaisit.
        Jos arki sanana on siis sinulle jotakin negatiivista, älä käytä sitä. Moni muu on ymmärtänyt, ettei arjen tarvitse olla tylsää, sinä taas tunnut pelkäävän arkea kuin ruttoa konsanaan, etkä kykene hyväksymään muunlaisia mielipiteitä, joka taas on monelle nuorelle tyypillistä suppeakatseisuutta.


    • ....

      .....

    • Tyttökettu

      Olen samaa mieltä kanssasi. Voi kunpa useamat ajattelisivat noin.

    • Murmeli

      Olen minäkin monta kertaa ihmetellyt näitä kommentteja, että odotavaan kyllä se arki tulee. Olen päätynyt siihen tulokseen, että niitä lähettävät ihmiset, jotka jo alunperin ovat menneet suhteeseen väärin.
      Ok, kaikkihan aluksi ihastuu/rakastuu tulisesti, mutta täytyy myös muistaa, että kaikki me näytämme parhaat puolemme alussa, tottakai. Arki tulee varmaan siinä, kun ollaan jo niin tutut, ettei enää esitetä mitään vaan ollaan juuri sellaisia kuin todellisuudessa olemme, eli kuvainnollisesti, riisutaan kaikki estot pois.
      Tämän vaiheen tullessa, jos yhä edelleen rakastat tätä ihmistä olet vahvoilla, eikä arki koskaan tule suhteeseenne.
      Olen itse mennyt kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen kihloihin ja siitä vuoden päästä naimisiin ja olemme yhä yhtä rakastuneita, kuin kolmetoista vuotta sitten kun tapasimme. Arki ei tainnut päästä suhteeseemme, vaikka lapsiakin on siunaantunut, taisi luja rakkaus ja sielunkumppanuus pitää sen poissa, tiedä sitä.

      • Lissukka

        On hienoa saada kuulla muilta saman elämänuskon omaavilta ihmisiltä, että ei ole yksin tuulimyllyjä vastaan. Olette elävä todiste siitä, että suhteen on mahdollista pysyä tuoreena vaikka hamaan tappiin saakka. Onnea liitollenne!

        Olen ihan varma, että useammat parit säästyisivät arjen aiheuttamilta muutoksilta, jos jaksaisivat säilyttää alun asenteensa. Kaipa sitä leipiintyy, jos jo etukäteen luovuttaa ja alkaa uskomaan, että suhde tylsistyy ja huonot päivät tulevat vääjäämättä.


      • mirva
        Lissukka kirjoitti:

        On hienoa saada kuulla muilta saman elämänuskon omaavilta ihmisiltä, että ei ole yksin tuulimyllyjä vastaan. Olette elävä todiste siitä, että suhteen on mahdollista pysyä tuoreena vaikka hamaan tappiin saakka. Onnea liitollenne!

        Olen ihan varma, että useammat parit säästyisivät arjen aiheuttamilta muutoksilta, jos jaksaisivat säilyttää alun asenteensa. Kaipa sitä leipiintyy, jos jo etukäteen luovuttaa ja alkaa uskomaan, että suhde tylsistyy ja huonot päivät tulevat vääjäämättä.

        En usko, että kovin moni etukäteen luovuttaa...aika omituinen sananvalinta.
        Se nyt vaan on niin, että useasti kun aika kuluu,arki hiipii suhteeseen vaivihkaa ja huomaamatta.
        Sitten kun siihen havahtuu,ollaankin jo melko pitkällä.
        Sitten onkin yksilöistä kiinni,pystytäänkö löytämään uusi kipinä ja into vai annetaanko periksi.


      • Ukkomies

        "Tämän vaiheen tullessa, jos yhä edelleen rakastat tätä ihmistä olet vahvoilla, eikä arki koskaan tule suhteeseenne."

        "Arki ei tainnut päästä suhteeseemme, vaikka lapsiakin on siunaantunut, taisi luja rakkaus ja sielunkumppanuus pitää sen poissa, tiedä sitä."

        Sinullakin on väärä käsitys arjesta. Se nimittäin tulee aina. Jos teillä arki on sitä, että olette rakastuneita ja nautitte jokaisesta hetkestä, niin olkaa onnellisiä. Älä kuitenkaan luule, etteikö arki olisi tullut suhteeseenne. Te elätte arkea koko ajan. Mistä olet saanut päähäsi, että arkiaikana ei voisi elämään mahtua rakkautta ja sielunkumppanuutta.

        Nimenomaan arki on suhteen paras osa - minun mielestäni.


      • nodita
        Ukkomies kirjoitti:

        "Tämän vaiheen tullessa, jos yhä edelleen rakastat tätä ihmistä olet vahvoilla, eikä arki koskaan tule suhteeseenne."

        "Arki ei tainnut päästä suhteeseemme, vaikka lapsiakin on siunaantunut, taisi luja rakkaus ja sielunkumppanuus pitää sen poissa, tiedä sitä."

        Sinullakin on väärä käsitys arjesta. Se nimittäin tulee aina. Jos teillä arki on sitä, että olette rakastuneita ja nautitte jokaisesta hetkestä, niin olkaa onnellisiä. Älä kuitenkaan luule, etteikö arki olisi tullut suhteeseenne. Te elätte arkea koko ajan. Mistä olet saanut päähäsi, että arkiaikana ei voisi elämään mahtua rakkautta ja sielunkumppanuutta.

        Nimenomaan arki on suhteen paras osa - minun mielestäni.

        Mutta taitaakin olla niin, että joidenkin on vaikea hyväksyä sanan "arki" käyttöä, koska joillakin tuntuu olevan tietty assosiaatio sanasta "arki" ja arjen on _oltava_ jotakin negatiivista. Tuntuu olevan helpompi väittää, ettei arkea ole tullutkaan, mutta kuten sanoit, ja itsekin aiemmin....arki tulee _aina_, eri asia sitten millainen.


    • Liisa

      Sanoit juuri ajatukseni, kiitos siitä! Tosi fiksu mielipide, ja olen ehdottomasti samaa mieltä.

    • onnentyttö

      Hyvä Lissukka!

      Olen samaa mieltä kanssasi. Kun löytää oikean miehen, voi olla onnellinen loppuelämänsä siitä olen täysin vakuuttunut.

      Itselläni on takana vuosia sinkkuna, yksinhuoltajana ja myös parisuhdevuosia, jotka ovat olleet jollain tavalla epätyydyttäviä eri syistä.

      Nyt olen löytänyt ihanan miehen ja olemme seurustelleet/asuneet yhdessä 3 vuotta ja kaikki vain paranee koko ajan.. Suhteemme kantava voima on kunnioitus ja uskollisuus. Olen 100% varma ettei kukaan voi tulla väliimme. Mieheni on herkkä ja kuitenkin miehekäs kaikin puolin ihana otus joka antaa myös minun olla oma itseni. Tällä palstalla tuntuu enimmäkseen seikkailevan katkeroituneita epäonnistujia, mutta älä anna heidän kommenttiensa masentaa, ovat vain kateellisia. Hyvää jatkoa!

    • mies33

      liittyy mielestäni siihen että kaksi aikuista yrittää saman katon alla sovittaa tapojaan yhteen ja sitten loittonevat toisistaan kun eivät ota vastuuta asioista.

      Itse eronneena ja omillani elävänä ja seurustellessani yh:n kanssa joka kans pärjää omillaan olen tullut siihen johtopäätökseen että voisimme hyvin seurustella ja olla yhdessä vaikka asuisimme eri osoitteissa. Ja jos muutamme yhteen ja jatkamme vastuunottoa arjesta niinkuin ennenkin niin mikä olisi se arki mikä meidät erottaisi?

    • Ukkomies

      ...ei häntää, ole sinun jutuissasi. Sinä luulet, että arjesta puhujille arki on jotain pahaa ja tylsää. Sitä se ainakin sinulle tuntuu olevan.

      Arki on tavallinen ns. rutiinielämä. Esimerkiksi eronneen sinkkuarki alkaa, kun hän ei enää haikaile entisen perään ja alkaa elää enemmän tai vähemmän rutiininomaista elämää hyväksyen sen, että on sinkku.

      Parisuhteen arki alkaa jossain vaiheessa suhteen alussa. Kun pari on tutustunut toisiinsa, sovittanut tavat yhteen ja mahdollisesti muuttanut yhteen. Sitten alkaa ns. rutiininomainen eläminen. Joillakin se on sitä, että jokainen päivä on erilainen kuin edellinen. Joillakin arki on sitä, että käydään töissä ja ilta istutaan TV:n ääressä. Useimmilla arki on jotain tuolta väliltä.

      Sinä olet itse kehittänyt kuvitelman, että arki on tylsää ja jotain vältettävää. Siksi taistelet arkea vastaan, vaikka taistelu on turhaa. Jokainen ihminen elää jossain vaiheessa arkea. On eri juttu, millaisen siitä tekee ja nauttiiko siitä.

      • hissukka

        ..ja oivaltava kirjoitus.Näinhän se on!


      • Lissukka

        Minä kun en nimenomaan puhu tuosta asiasta. Olet ymmärtänyt minut perusteellisesti väärin. Luepa uudelleen niin ymmärrät. Minun kirjoitukseni oli nimenomaan vastaveto niille ihmisille, jotka väittävät, että suhteen alun jälkeen tulee väistämättä huonot ajat, kun arki tulee. Ja pääpaino nyt sanoilla huonot ajat.

        Minkälaisia vastauksia tällä palstalla saa, jos erehtyy kertomaan, että on löytänyt elämänsä miehen/naisen ja on onnellinen jne.
        "odotahan kunhan arki tulee", "katsotaan sitten 5 vuoden päästä, kun arki on tullut mukaan", "tule kertomaan 10 vuoden päästä miten asiat on, kun olette eläneet arkea ja tehneet lapsia".

        Aika sairasta minusta tuommoinen toisen onnen manaaminen. Ja kyllä minusta arki on nimenomaan paha silloin kun sitä tuolla tavalla käytetään.


      • Lissukka
        hissukka kirjoitti:

        ..ja oivaltava kirjoitus.Näinhän se on!

        Ei todellakaan mitään oivaltavaa tuossa kirjoituksessa, koska se meni täydellisesti asian vierestä.


      • Ukkomies
        Lissukka kirjoitti:

        Minä kun en nimenomaan puhu tuosta asiasta. Olet ymmärtänyt minut perusteellisesti väärin. Luepa uudelleen niin ymmärrät. Minun kirjoitukseni oli nimenomaan vastaveto niille ihmisille, jotka väittävät, että suhteen alun jälkeen tulee väistämättä huonot ajat, kun arki tulee. Ja pääpaino nyt sanoilla huonot ajat.

        Minkälaisia vastauksia tällä palstalla saa, jos erehtyy kertomaan, että on löytänyt elämänsä miehen/naisen ja on onnellinen jne.
        "odotahan kunhan arki tulee", "katsotaan sitten 5 vuoden päästä, kun arki on tullut mukaan", "tule kertomaan 10 vuoden päästä miten asiat on, kun olette eläneet arkea ja tehneet lapsia".

        Aika sairasta minusta tuommoinen toisen onnen manaaminen. Ja kyllä minusta arki on nimenomaan paha silloin kun sitä tuolla tavalla käytetään.

        'Minkälaisia vastauksia tällä palstalla saa, jos erehtyy kertomaan, että on löytänyt elämänsä miehen/naisen ja on onnellinen jne.
        "odotahan kunhan arki tulee", "katsotaan sitten 5 vuoden päästä, kun arki on tullut mukaan", "tule kertomaan 10 vuoden päästä miten asiat on, kun olette eläneet arkea ja tehneet lapsia".'

        Yhdessäkään noista esimerkeistäsi ei väitetä, että arki jotenkin huonontaisi suhteen. Sinä itse keksit noihin väitteisiin jatkon "...niin suhteenne on perseestä". Arjesta varoittajat vain haluavat muistuttaa, että harvoin arki on samanlaista kuin onnenhuuma suhteen alussa. Tämän olen huomannut jokaisessa suhteessani, joka minulla on ollut (kaksi pitkää ja muutama lyhyempi). Alussa on aivan onnensa kukkuloilla ja elämä on pois raiteiltaan. Pikkuhiljaa tunteet tasaantuvat ja alkaa arki. Loppujen lopuksi tuo arki sitten ratkaisee, voiko suhde toimia vai ei. Sitä sinulle ja muille on haluttu sanoa.

        Harvoin kuukauden perusteella voi varmasti sanoa suhteen kestosta mitään. Se voi kestää tai se voi olla kestämättä. Koskaan ei voi olla 100 % varma, mutta kun arkea on kestänyt jonkin aikaa, voi heittää arvioita aika varmalta pohjalta.

        Kyllä minun neuvoni kaikille rakastuneille on myös se, että kannattaa odottaa arkea ennen kuin tekee isoja päätöksiä. Arki voi olla hyvää tai pahaa, mutta arki joka tapauksessa tulee.

        Edelleenkin sinä siis olet pistänyt sanoja arjesta puhujien suuhun.


      • Sanni
        Ukkomies kirjoitti:

        'Minkälaisia vastauksia tällä palstalla saa, jos erehtyy kertomaan, että on löytänyt elämänsä miehen/naisen ja on onnellinen jne.
        "odotahan kunhan arki tulee", "katsotaan sitten 5 vuoden päästä, kun arki on tullut mukaan", "tule kertomaan 10 vuoden päästä miten asiat on, kun olette eläneet arkea ja tehneet lapsia".'

        Yhdessäkään noista esimerkeistäsi ei väitetä, että arki jotenkin huonontaisi suhteen. Sinä itse keksit noihin väitteisiin jatkon "...niin suhteenne on perseestä". Arjesta varoittajat vain haluavat muistuttaa, että harvoin arki on samanlaista kuin onnenhuuma suhteen alussa. Tämän olen huomannut jokaisessa suhteessani, joka minulla on ollut (kaksi pitkää ja muutama lyhyempi). Alussa on aivan onnensa kukkuloilla ja elämä on pois raiteiltaan. Pikkuhiljaa tunteet tasaantuvat ja alkaa arki. Loppujen lopuksi tuo arki sitten ratkaisee, voiko suhde toimia vai ei. Sitä sinulle ja muille on haluttu sanoa.

        Harvoin kuukauden perusteella voi varmasti sanoa suhteen kestosta mitään. Se voi kestää tai se voi olla kestämättä. Koskaan ei voi olla 100 % varma, mutta kun arkea on kestänyt jonkin aikaa, voi heittää arvioita aika varmalta pohjalta.

        Kyllä minun neuvoni kaikille rakastuneille on myös se, että kannattaa odottaa arkea ennen kuin tekee isoja päätöksiä. Arki voi olla hyvää tai pahaa, mutta arki joka tapauksessa tulee.

        Edelleenkin sinä siis olet pistänyt sanoja arjesta puhujien suuhun.

        Veistelin juuri tuossa itse ihan samansisältöistä vastausta, mutta luovutin, kun en keksinyt miten voisin ilmaista asiani riittävän selvästi. Eli olen täysin samaa mieltä kanssasi kaikesta mitä tuossa kirjoitit!


      • Lissukka
        Ukkomies kirjoitti:

        'Minkälaisia vastauksia tällä palstalla saa, jos erehtyy kertomaan, että on löytänyt elämänsä miehen/naisen ja on onnellinen jne.
        "odotahan kunhan arki tulee", "katsotaan sitten 5 vuoden päästä, kun arki on tullut mukaan", "tule kertomaan 10 vuoden päästä miten asiat on, kun olette eläneet arkea ja tehneet lapsia".'

        Yhdessäkään noista esimerkeistäsi ei väitetä, että arki jotenkin huonontaisi suhteen. Sinä itse keksit noihin väitteisiin jatkon "...niin suhteenne on perseestä". Arjesta varoittajat vain haluavat muistuttaa, että harvoin arki on samanlaista kuin onnenhuuma suhteen alussa. Tämän olen huomannut jokaisessa suhteessani, joka minulla on ollut (kaksi pitkää ja muutama lyhyempi). Alussa on aivan onnensa kukkuloilla ja elämä on pois raiteiltaan. Pikkuhiljaa tunteet tasaantuvat ja alkaa arki. Loppujen lopuksi tuo arki sitten ratkaisee, voiko suhde toimia vai ei. Sitä sinulle ja muille on haluttu sanoa.

        Harvoin kuukauden perusteella voi varmasti sanoa suhteen kestosta mitään. Se voi kestää tai se voi olla kestämättä. Koskaan ei voi olla 100 % varma, mutta kun arkea on kestänyt jonkin aikaa, voi heittää arvioita aika varmalta pohjalta.

        Kyllä minun neuvoni kaikille rakastuneille on myös se, että kannattaa odottaa arkea ennen kuin tekee isoja päätöksiä. Arki voi olla hyvää tai pahaa, mutta arki joka tapauksessa tulee.

        Edelleenkin sinä siis olet pistänyt sanoja arjesta puhujien suuhun.

        Luepas ylempää missukan: tule kuule ja hissukan: kuten sanoin ja tule vasta sitten minulle sanomaan, että minä olen se joka lisäilee omiaan. Molemmissa viesteissä on sama ikävä ja katkera sävy. Lue myös Deliahin aloittama keskustelu edelliseltä sivulta liittyen puolison täydellisyyteen ja siihen tulleita vastauksia....ja mieti vähän ennenkuin vastaat mitään minulle seuraavaksi.

        ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään.


      • Sanni
        Lissukka kirjoitti:

        Luepas ylempää missukan: tule kuule ja hissukan: kuten sanoin ja tule vasta sitten minulle sanomaan, että minä olen se joka lisäilee omiaan. Molemmissa viesteissä on sama ikävä ja katkera sävy. Lue myös Deliahin aloittama keskustelu edelliseltä sivulta liittyen puolison täydellisyyteen ja siihen tulleita vastauksia....ja mieti vähän ennenkuin vastaat mitään minulle seuraavaksi.

        ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään.

        Minä kun en näe noissa missukan ja hissukan kommenteissa mitään katkeraa enkä ennustetta huonoista ajoista. Uskon, että ne on kirjoitettu juuri sillä mielellä, kuin Ukkomies tuossa edellisessä viestissään kuvasi. Tosin tuollaiset kommentit taitavat lähes aina olla turhia, eihän niitä kukaan suhteen alkuhuumaa elävä kuitenkaan ota vakavasti :-D


      • Lissukka
        Sanni kirjoitti:

        Minä kun en näe noissa missukan ja hissukan kommenteissa mitään katkeraa enkä ennustetta huonoista ajoista. Uskon, että ne on kirjoitettu juuri sillä mielellä, kuin Ukkomies tuossa edellisessä viestissään kuvasi. Tosin tuollaiset kommentit taitavat lähes aina olla turhia, eihän niitä kukaan suhteen alkuhuumaa elävä kuitenkaan ota vakavasti :-D

        Jos ne kommentit ovat sitten niin kivoja niin mitä ihmeen vakavasti ottamista niissä on (viittaus ed. vastaukseesi)? Jos kyseessä on pelkästään toteamus tai hyvän tahdon osoitus niin eihän siinä ole mitään vakavasti ottamista. Varoitukset otetaan vakavasti ja vihjeestä otetaan vaariin.

        Ihan turha sievistellä siellä. Sama kun minä sanoisin sinulle, että haista home ja sitten kun sinä loukkaantuisit niin minä vaan sanoisin, että mitä tuosta, minusta home haisee hyvälle tai ei oikeastaan haise ollenkaan. En minä mitään ikävää sinulle tarkoittanut.


      • Murmeli
        Sanni kirjoitti:

        Minä kun en näe noissa missukan ja hissukan kommenteissa mitään katkeraa enkä ennustetta huonoista ajoista. Uskon, että ne on kirjoitettu juuri sillä mielellä, kuin Ukkomies tuossa edellisessä viestissään kuvasi. Tosin tuollaiset kommentit taitavat lähes aina olla turhia, eihän niitä kukaan suhteen alkuhuumaa elävä kuitenkaan ota vakavasti :-D

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden päästä, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.


      • Murmeli taas
        Sanni kirjoitti:

        Minä kun en näe noissa missukan ja hissukan kommenteissa mitään katkeraa enkä ennustetta huonoista ajoista. Uskon, että ne on kirjoitettu juuri sillä mielellä, kuin Ukkomies tuossa edellisessä viestissään kuvasi. Tosin tuollaiset kommentit taitavat lähes aina olla turhia, eihän niitä kukaan suhteen alkuhuumaa elävä kuitenkaan ota vakavasti :-D

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden jälkeenkin, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.


      • Murmeli
        Sanni kirjoitti:

        Minä kun en näe noissa missukan ja hissukan kommenteissa mitään katkeraa enkä ennustetta huonoista ajoista. Uskon, että ne on kirjoitettu juuri sillä mielellä, kuin Ukkomies tuossa edellisessä viestissään kuvasi. Tosin tuollaiset kommentit taitavat lähes aina olla turhia, eihän niitä kukaan suhteen alkuhuumaa elävä kuitenkaan ota vakavasti :-D

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden jälkeenkin, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.


      • Murmeli
        Murmeli kirjoitti:

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden jälkeenkin, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.

        Tämä selain nyt vain tökki kohdallani, ja siksi tuli nämä viestit moneen kertaan.


      • Murmeli
        Murmeli kirjoitti:

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden jälkeenkin, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.

        Tämä selain nyt vain tökki kohdallani, ja siksi tuli nämä viestit moneen kertaan.


      • Peku
        Lissukka kirjoitti:

        Luepas ylempää missukan: tule kuule ja hissukan: kuten sanoin ja tule vasta sitten minulle sanomaan, että minä olen se joka lisäilee omiaan. Molemmissa viesteissä on sama ikävä ja katkera sävy. Lue myös Deliahin aloittama keskustelu edelliseltä sivulta liittyen puolison täydellisyyteen ja siihen tulleita vastauksia....ja mieti vähän ennenkuin vastaat mitään minulle seuraavaksi.

        ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään.

        Lisää yksityiskohtia suhteestanne.

        Äänensävy on mielestäni hieman katkeroitunut ollakseen rakastuneen ihmisen.

        Oletko saanut hetkeen? Vai elävätkö todelliset pirttihirmut ilman? Mitä on jokapäiväinen elämänne...?

        Oletko ollut sinkkuna pitkään kukaties siksi, että olet aina oikeassa ja puolustat täälläkin mielipidettäsi viimeiseen asti (joka ei parisuhteessa ole aina mahdollista).


      • Sanni
        Murmeli kirjoitti:

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden päästä, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.

        Minustakin hyvä parisuhde vaan paranee ajan myötä!


      • Ukkomies
        Lissukka kirjoitti:

        Luepas ylempää missukan: tule kuule ja hissukan: kuten sanoin ja tule vasta sitten minulle sanomaan, että minä olen se joka lisäilee omiaan. Molemmissa viesteissä on sama ikävä ja katkera sävy. Lue myös Deliahin aloittama keskustelu edelliseltä sivulta liittyen puolison täydellisyyteen ja siihen tulleita vastauksia....ja mieti vähän ennenkuin vastaat mitään minulle seuraavaksi.

        ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään.

        Ei noissa kahdessa mainitsemassasi viestissä ollut mitään erikoista. Kumpikaan ei ollut minusta mitenkään masentava. Hieman alentuva sävy niissä oli, mutta muuten ne olivat juuri sellaisia kuin voisin itsekin kirjoittaa.

        Vertaus: Mies ostaa soutuveneen ja käy soutelemassa tyynellä järvellä. Häntä varoitetaan, että tuulisella ilmalla ei soutelu ole välttämättä yhtä mukavaa. "Haistakaa paska", mies sanoo. Minä nautin soutelusta tuulisellakin säällä. Näin hän sanoo, vaikkei ole asiasta edes kokemusta.

        Kuten parisuhteessa, myös minun vertauksessani on mahdollista, että kaikki menee hyvin tulevaisuudessakin. Sitä vain ei tiedä vielä. Siksi kokeneemman silmiin näyttää vähän hassulta, että kokematon, asiasta hieman esimakua saanut julistaa, kuinka hänen tilanteensa jatkuu ennallaan hamaan tulevaisuuteen.

        Vuoden seurustelun jälkeen ei voi millään tietää, miltä tuntuu kymmenen vuoden päästä. Samoin etukäteen on vaikea arvioida, millaista arki on sen jälkeen, kun lapsia on putkahtanut maailmaan. Vasta jälkeen tietää, onko suhde todella pitävä.

        Sitä Deliahin ketjua en jaksa lukea. On tässä muutakin tekemistä.

        Kyllä se nyt niin on, että sulla on jostain jäänyt jotain katkeruutta, jota purat valituksella olemattomasta. En tiedä, mistä moinen katkeruus kumpuaa, mutta toivottavasti pääset siitä eroon.


      • Sanni
        Lissukka kirjoitti:

        Jos ne kommentit ovat sitten niin kivoja niin mitä ihmeen vakavasti ottamista niissä on (viittaus ed. vastaukseesi)? Jos kyseessä on pelkästään toteamus tai hyvän tahdon osoitus niin eihän siinä ole mitään vakavasti ottamista. Varoitukset otetaan vakavasti ja vihjeestä otetaan vaariin.

        Ihan turha sievistellä siellä. Sama kun minä sanoisin sinulle, että haista home ja sitten kun sinä loukkaantuisit niin minä vaan sanoisin, että mitä tuosta, minusta home haisee hyvälle tai ei oikeastaan haise ollenkaan. En minä mitään ikävää sinulle tarkoittanut.

        Enhän minä sanonut, että ne viestit olivat kivoja tai hyväntahdonosoituksia. Mutta katkeriltakaan ne eivät mielestäni kuulostaneet, hieman ylimielisiltä kylläkin. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi ne sinusta tuntuivat katkerilta ja ikäviltä: olihan ne osoitettu sinulle henkilökohtaisesti. Minä ulkopuolisena näen asian vähän eri silmin.


      • Lissukka
        Peku kirjoitti:

        Lisää yksityiskohtia suhteestanne.

        Äänensävy on mielestäni hieman katkeroitunut ollakseen rakastuneen ihmisen.

        Oletko saanut hetkeen? Vai elävätkö todelliset pirttihirmut ilman? Mitä on jokapäiväinen elämänne...?

        Oletko ollut sinkkuna pitkään kukaties siksi, että olet aina oikeassa ja puolustat täälläkin mielipidettäsi viimeiseen asti (joka ei parisuhteessa ole aina mahdollista).

        Mitä haluat erityisesti tietää?

        Suhteemme alkoi puolitoista vuotta sitten, alla oli yli vuoden kestänyt ystävyys, joka sitten leimahti ihastukseksi sitä myötä kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Emme kerta kaikkiaan enää pystyneet pitäytymään ystävinä, vaikka molemmat sitä yritimme. Oli entisistä suhteista kolhuja niin paljon, että pelotti aloittaa taas uudelleen. Luonto kuitenkin ohjasi tikanpojan puuhun ja siitä se alkoi. Jokainen päivä vain vahvistaa suhdettamme ja olemme toistemme ystävät edelleen, meillä on hyvä olla toistemme kanssa.

        Minun saamiseni eivät oikeastaan sinulle kuulu ja piste. (sori mutta ei kuulu minun tyyliini puhua sänkykamari asioista muiden kuin mieheni kanssa)

        Jokapäiväinen elämämme? No töissä käyntiä lukuunottamatta ei ole oikein mitään tiettyä jokapäiväisen elämän kaavaa. Rakastelemme, syömme, nukumme, tapaamme ystäviä, käymme leffassa, oluella, lenkkeilemme, matkustamme, vain pelkästään olemme, keskustelemme, riitelemme, väittelemme, pussailemme, käymme kaupoilla jne. Mikä nyt milloinkakin hyvältä tuntuu.

        Miksi en puolustaisi mielipidettäni täällä tai ihan missä vaan. En ole mikään myötäilijä ja jees jees -tyyppi. Jos olen ollut sen vuoksi sinkku pitkään niin entäs sitten, tätä kyllä kannatti odottaa ja enhän suinkaan ollut mitenkään onneton sinkkuna. Ja nimenomaan kyllä parisuhteessakin saa puolustaa omia näkemyksiään, pitää vain hyväksyä se, että toinen ei välttämättä ole samaa mieltä ja myös puolustaa omia näkemyksiään. Kyllä se kompromissi ratkaisu sitten löytyy, jos tarve niin vaatii.


      • Lissukka
        Ukkomies kirjoitti:

        Ei noissa kahdessa mainitsemassasi viestissä ollut mitään erikoista. Kumpikaan ei ollut minusta mitenkään masentava. Hieman alentuva sävy niissä oli, mutta muuten ne olivat juuri sellaisia kuin voisin itsekin kirjoittaa.

        Vertaus: Mies ostaa soutuveneen ja käy soutelemassa tyynellä järvellä. Häntä varoitetaan, että tuulisella ilmalla ei soutelu ole välttämättä yhtä mukavaa. "Haistakaa paska", mies sanoo. Minä nautin soutelusta tuulisellakin säällä. Näin hän sanoo, vaikkei ole asiasta edes kokemusta.

        Kuten parisuhteessa, myös minun vertauksessani on mahdollista, että kaikki menee hyvin tulevaisuudessakin. Sitä vain ei tiedä vielä. Siksi kokeneemman silmiin näyttää vähän hassulta, että kokematon, asiasta hieman esimakua saanut julistaa, kuinka hänen tilanteensa jatkuu ennallaan hamaan tulevaisuuteen.

        Vuoden seurustelun jälkeen ei voi millään tietää, miltä tuntuu kymmenen vuoden päästä. Samoin etukäteen on vaikea arvioida, millaista arki on sen jälkeen, kun lapsia on putkahtanut maailmaan. Vasta jälkeen tietää, onko suhde todella pitävä.

        Sitä Deliahin ketjua en jaksa lukea. On tässä muutakin tekemistä.

        Kyllä se nyt niin on, että sulla on jostain jäänyt jotain katkeruutta, jota purat valituksella olemattomasta. En tiedä, mistä moinen katkeruus kumpuaa, mutta toivottavasti pääset siitä eroon.

        Siinä olet todellakin oikeassa, että katkeruuksia (ehkä vähän liian vahva ilmaus) jää, kun aikansa lukee teidän suhteissanne epäonnistuneiden manauksia toisille onnellisissa suhteissa eläville. Sitä minä täällä valitan, että eikö voisi yrittää vähän positiivisemmalla asenteella ja mieluummin rohkaista kuin masentaa.

        Huono vertaus tuo sinun venevertaus. Meinaatko muka, että tyynellä säällä soutelu vastaa suhteen alkua ja tuulisella säällä suhteen myöhempää vaihetta. Kivan negatiivinen näkemys.

        Jos et ole vielä sitä oppinut niin minä kerron sen nyt sinulle: ELÄMÄSTÄÄN VOI TEHDÄ SELLAISEN KUIN HALUAA NIISSÄ PUITTEISSA MITKÄ SINULLE ON ANNETTU! Kenenkään ei tarvitse elää minkään valmiin parisuhdekaavan mukaan (alkuhuuma tylsä arki) ja tulla onnettomaksi vaan jokainen sinun päiväsi on sinun käsissäsi.


      • hissukka
        Murmeli kirjoitti:

        Hassua kuinka jotkut eivät näe mitä edessä on!
        Mielestäni juuri missukan ja hissukan kommennteissa oikein paistaa katkeruus siitä, että jollain on onni vielä tallella, kun heillä ei sitä ole. Minä voin sanoa heille kolmentoista vuoden päästä, että ähäkutti, minulla on rakkautta ja kaikkea sitä mitä alussakin ja paljon enemmänkin, mutta ehkä valitsimmekin puolisoni kanssa toisemme heti omina itsenämme. Mielestäni parisuhde senkun paranee, mitä kauemmin ollaan yhdessä, silloin vapaudutaan kaikista turhista jännitteistä, ja niin seksielämäkin nousee ihan uusiin uriin.

        mulla on 15 vuoden kokemus, ja voin sanoa että kyllä se alkuhuuma on karissut ajat sitten.
        Enkä tarkoittanut arjella pelkästään negatiivista.Itse tulkitsitte sen niin.

        Väitän edelleenkin, että harvassa ovat ne joilla vielä 10-15 vuoden jälkeen ensihuuma on tallella.

        Se arki kun tulee väkisinkin eteen ja saa tullakin.Onko teille huumaantuneille kovinkin kauhea ajatus tasaisesta ja vähemmän intohimoisesta elämästä?
        Ei kovin realistista.Sitäpaitsi elämäntilanteet vaihtelevat,harvemmin mikään olotila pysyy.....

        Välillä hiljaisempaa,välillä intohimoisempaa...se on elämää.


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        Mitä haluat erityisesti tietää?

        Suhteemme alkoi puolitoista vuotta sitten, alla oli yli vuoden kestänyt ystävyys, joka sitten leimahti ihastukseksi sitä myötä kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Emme kerta kaikkiaan enää pystyneet pitäytymään ystävinä, vaikka molemmat sitä yritimme. Oli entisistä suhteista kolhuja niin paljon, että pelotti aloittaa taas uudelleen. Luonto kuitenkin ohjasi tikanpojan puuhun ja siitä se alkoi. Jokainen päivä vain vahvistaa suhdettamme ja olemme toistemme ystävät edelleen, meillä on hyvä olla toistemme kanssa.

        Minun saamiseni eivät oikeastaan sinulle kuulu ja piste. (sori mutta ei kuulu minun tyyliini puhua sänkykamari asioista muiden kuin mieheni kanssa)

        Jokapäiväinen elämämme? No töissä käyntiä lukuunottamatta ei ole oikein mitään tiettyä jokapäiväisen elämän kaavaa. Rakastelemme, syömme, nukumme, tapaamme ystäviä, käymme leffassa, oluella, lenkkeilemme, matkustamme, vain pelkästään olemme, keskustelemme, riitelemme, väittelemme, pussailemme, käymme kaupoilla jne. Mikä nyt milloinkakin hyvältä tuntuu.

        Miksi en puolustaisi mielipidettäni täällä tai ihan missä vaan. En ole mikään myötäilijä ja jees jees -tyyppi. Jos olen ollut sen vuoksi sinkku pitkään niin entäs sitten, tätä kyllä kannatti odottaa ja enhän suinkaan ollut mitenkään onneton sinkkuna. Ja nimenomaan kyllä parisuhteessakin saa puolustaa omia näkemyksiään, pitää vain hyväksyä se, että toinen ei välttämättä ole samaa mieltä ja myös puolustaa omia näkemyksiään. Kyllä se kompromissi ratkaisu sitten löytyy, jos tarve niin vaatii.

        >>Jokapäiväinen elämämme? No töissä käyntiä lukuunottamatta ei ole oikein mitään tiettyä jokapäiväisen elämän kaavaa. Rakastelemme, syömme, nukumme, tapaamme ystäviä, käymme leffassa, oluella, lenkkeilemme, matkustamme, vain pelkästään olemme, keskustelemme, riitelemme, väittelemme, pussailemme, käymme kaupoilla jne. Mikä nyt milloinkakin hyvältä tuntuu.>>

        Se on sitä arkea.


      • miramar
        Lissukka kirjoitti:

        Luepas ylempää missukan: tule kuule ja hissukan: kuten sanoin ja tule vasta sitten minulle sanomaan, että minä olen se joka lisäilee omiaan. Molemmissa viesteissä on sama ikävä ja katkera sävy. Lue myös Deliahin aloittama keskustelu edelliseltä sivulta liittyen puolison täydellisyyteen ja siihen tulleita vastauksia....ja mieti vähän ennenkuin vastaat mitään minulle seuraavaksi.

        ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään.

        "ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään."
        Kun itse vinkin laitoit, en varmasti ole ainoa, joka näkee missä mennään, etköhän se ole enemmän sinä, joka olet niitä erehdyksen myöntämisiä velkaa...miksi niin tiiviisti edelleen väität asioita, jotka on sinulle tällä palstalla lähes rautalangalla vääntämällä kerrottu, että ne voi ajatella myös toisin. Siltikin kuvittelet muiden ihmisten arjen olevan tylsää ja mitä lie, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle, kun et sinne kuulu. Kaikkien arki on omanlaistaan, ja pääosin se on hyvää, vain sinä väität päinvastaista, aivan yksin.


      • Lissukka
        hissukka kirjoitti:

        >>Jokapäiväinen elämämme? No töissä käyntiä lukuunottamatta ei ole oikein mitään tiettyä jokapäiväisen elämän kaavaa. Rakastelemme, syömme, nukumme, tapaamme ystäviä, käymme leffassa, oluella, lenkkeilemme, matkustamme, vain pelkästään olemme, keskustelemme, riitelemme, väittelemme, pussailemme, käymme kaupoilla jne. Mikä nyt milloinkakin hyvältä tuntuu.>>

        Se on sitä arkea.

        Etkö nyt muista, että minun suhteenihan on niin uusi ja tuore, että arki ei voi olla vielä mukana. Sinä muistaakseni puhuit 10 vuodesta, että katsotaan sitten.

        Niin ja se ei myöskään siksi voi olla sitä arkea, koska se arkihan on jotain kamalaa ja pelottavaa semmoista mistä pitää varoitella, ainakin monen vastanneen mielestä. Ja minullahan on mukavaa.

        Että pieleen meni!


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        Etkö nyt muista, että minun suhteenihan on niin uusi ja tuore, että arki ei voi olla vielä mukana. Sinä muistaakseni puhuit 10 vuodesta, että katsotaan sitten.

        Niin ja se ei myöskään siksi voi olla sitä arkea, koska se arkihan on jotain kamalaa ja pelottavaa semmoista mistä pitää varoitella, ainakin monen vastanneen mielestä. Ja minullahan on mukavaa.

        Että pieleen meni!

        Kyllä minäkin avokkini kanssa käyn kaupassa,elokuvissa,ollaan tekemättä mitään erityistä,rakastellaan ja joskus jopa pussaillaan.

        Ehkä sinä teet ne jotenkin 'more passionate way'

        ps minulla on myös mukavaa,vaikka kaikenlainen spontaanitoiminta onkin jäänyt vähemmälle.
        Se johtuu näet siitä, että meillä on pieniä lapsia.
        Ne on pakko hoitaa ensin vaikka kuinka panettais.


      • Lissukka
        miramar kirjoitti:

        "ps. Vinkki sinulle: on muuten sitten ihan ok myöntää erehtyneensä ja korjata näkemyksiään/väitteitään."
        Kun itse vinkin laitoit, en varmasti ole ainoa, joka näkee missä mennään, etköhän se ole enemmän sinä, joka olet niitä erehdyksen myöntämisiä velkaa...miksi niin tiiviisti edelleen väität asioita, jotka on sinulle tällä palstalla lähes rautalangalla vääntämällä kerrottu, että ne voi ajatella myös toisin. Siltikin kuvittelet muiden ihmisten arjen olevan tylsää ja mitä lie, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle, kun et sinne kuulu. Kaikkien arki on omanlaistaan, ja pääosin se on hyvää, vain sinä väität päinvastaista, aivan yksin.

        Minun mielipiteeni ei ole tippaakaan muuttunut ensimmäisestä kirjoituksesta, lähinnä vahvistunut vain. Et ole näköjään ymmärtänyt asian ydintä, niinkuin ei kovin moni muukaan, joka on vain jääräpäisesti halunnut pitää kiinni alkuhuuma arki -teoriastaan. Suomeksi siis, että ensin ollaan hurjan rakastuneita ja intohimoisia ja sitten tulee arki, joka sammuttaa intohimon ja leipiinnyttää puolisot toisiinsa. Minäpä olen sitä mieltä, että arkea ei tule ja sillä siisti.

        Mitä ihmeen vikaa siinä on, että jos haluan uskoa, että suhteeni pysyy hyvänä ja me emme kyllästy toisiimme ja rakkautemme vain vahvistuu. En todellakaan voisi edes olla tässä suhteessa, jos uskoisin, että 5 vuoden päästä elämämme on tylsää ja rakkaus on poissa. Ja sitä vastustan ehdottomasti, että jotkut ihmiset, ilmeisesti itse epäonnistuneet, maalaavat piruja seinille niille ihmisille, jotka ovat vielä luottavaisin mielin. Mieluummin rohkaisua kuin lannistamista, kiitos!


      • Ukkomies
        Lissukka kirjoitti:

        Siinä olet todellakin oikeassa, että katkeruuksia (ehkä vähän liian vahva ilmaus) jää, kun aikansa lukee teidän suhteissanne epäonnistuneiden manauksia toisille onnellisissa suhteissa eläville. Sitä minä täällä valitan, että eikö voisi yrittää vähän positiivisemmalla asenteella ja mieluummin rohkaista kuin masentaa.

        Huono vertaus tuo sinun venevertaus. Meinaatko muka, että tyynellä säällä soutelu vastaa suhteen alkua ja tuulisella säällä suhteen myöhempää vaihetta. Kivan negatiivinen näkemys.

        Jos et ole vielä sitä oppinut niin minä kerron sen nyt sinulle: ELÄMÄSTÄÄN VOI TEHDÄ SELLAISEN KUIN HALUAA NIISSÄ PUITTEISSA MITKÄ SINULLE ON ANNETTU! Kenenkään ei tarvitse elää minkään valmiin parisuhdekaavan mukaan (alkuhuuma tylsä arki) ja tulla onnettomaksi vaan jokainen sinun päiväsi on sinun käsissäsi.

        "Huono vertaus tuo sinun venevertaus. Meinaatko muka, että tyynellä säällä soutelu vastaa suhteen alkua ja tuulisella säällä suhteen myöhempää vaihetta. Kivan negatiivinen näkemys."

        Vertaus oli hyvä. Tämä sinun kommenttisi vielä vahvisti sen hyvyyttä. Nimittäin esimerkiksi minä lähden usein nimenomaan tuulisella säällä soutuveneellä liikenteeseen. Tuuli keikuttaa kivasti ja nautin veden pärskeistä. Eli se, mikä sinulle on negatiivista, on minulle positiivista. Sama juttu on arjen kanssa. Joillekin se on negatiivista, joillekin positiivista. Sinulle sillä sanalla on jostain syystä negatiivinen lataus. Sinulle on vain kerrottu, että todennäköisesti suhde muuttuu, kun arki tulee. Kukaan ei ole sanonut, että se varmasti muuttuu negatiiviseen suuntaan. (No, ehkä joku on sanonut, mutta hän/he ovat vähemmistössä.)


      • Ukkomies
        Lissukka kirjoitti:

        Minun mielipiteeni ei ole tippaakaan muuttunut ensimmäisestä kirjoituksesta, lähinnä vahvistunut vain. Et ole näköjään ymmärtänyt asian ydintä, niinkuin ei kovin moni muukaan, joka on vain jääräpäisesti halunnut pitää kiinni alkuhuuma arki -teoriastaan. Suomeksi siis, että ensin ollaan hurjan rakastuneita ja intohimoisia ja sitten tulee arki, joka sammuttaa intohimon ja leipiinnyttää puolisot toisiinsa. Minäpä olen sitä mieltä, että arkea ei tule ja sillä siisti.

        Mitä ihmeen vikaa siinä on, että jos haluan uskoa, että suhteeni pysyy hyvänä ja me emme kyllästy toisiimme ja rakkautemme vain vahvistuu. En todellakaan voisi edes olla tässä suhteessa, jos uskoisin, että 5 vuoden päästä elämämme on tylsää ja rakkaus on poissa. Ja sitä vastustan ehdottomasti, että jotkut ihmiset, ilmeisesti itse epäonnistuneet, maalaavat piruja seinille niille ihmisille, jotka ovat vielä luottavaisin mielin. Mieluummin rohkaisua kuin lannistamista, kiitos!

        "Suomeksi siis, että ensin ollaan hurjan rakastuneita ja intohimoisia ja sitten tulee arki, joka sammuttaa intohimon ja leipiinnyttää puolisot toisiinsa. Minäpä olen sitä mieltä, että arkea ei tule ja sillä siisti."

        Et siis edelleenkään suostu ymmärtämään. Ensiksikin arki tulee aina. Toisekseen sen arjen ei tarvitse sammuttaa intohimoa ja leipiinnyttää puolisoa. Arki voi aivan hyvin olla täynnä intohimoa ja rakkautta. Jos niin on, hyvä sitten. Joillakin arki sammuttaa rakkauden, mutta tämä koskee vain niitä, jotka eivät toisilleen sovi. Jos puolisot sopivat toisilleen, arki ei sammuta intohimoa.

        Usko nyt kuitenkin, että se arki tulee teidänkin suhteeseenne aivan varmasti.


      • miramar
        Lissukka kirjoitti:

        Minun mielipiteeni ei ole tippaakaan muuttunut ensimmäisestä kirjoituksesta, lähinnä vahvistunut vain. Et ole näköjään ymmärtänyt asian ydintä, niinkuin ei kovin moni muukaan, joka on vain jääräpäisesti halunnut pitää kiinni alkuhuuma arki -teoriastaan. Suomeksi siis, että ensin ollaan hurjan rakastuneita ja intohimoisia ja sitten tulee arki, joka sammuttaa intohimon ja leipiinnyttää puolisot toisiinsa. Minäpä olen sitä mieltä, että arkea ei tule ja sillä siisti.

        Mitä ihmeen vikaa siinä on, että jos haluan uskoa, että suhteeni pysyy hyvänä ja me emme kyllästy toisiimme ja rakkautemme vain vahvistuu. En todellakaan voisi edes olla tässä suhteessa, jos uskoisin, että 5 vuoden päästä elämämme on tylsää ja rakkaus on poissa. Ja sitä vastustan ehdottomasti, että jotkut ihmiset, ilmeisesti itse epäonnistuneet, maalaavat piruja seinille niille ihmisille, jotka ovat vielä luottavaisin mielin. Mieluummin rohkaisua kuin lannistamista, kiitos!

        Kertoisitko meille muillekin mikä siis on asiasi ydin, jos me muut olemme sen väärin ymmärtäneet?

        Sinä sanot, ettei arkea tule? Selvä tähän asti, mutta miksi sitten kutsut sitä aikaa, kun ollaan oltu intohimoisesti yhdessä sen 20-30 vuotta?
        Mitä se yhteinen ---- on?

        Inttämällä intät ettei arkea tule, mutta kieltäydyt ymmärtämästä, että arki voi olla muutakin kuin tylsää, ja mistä yleensä olet saanut päähäsi että arki olisi tylsää ja ihmiset toisiinsa kyllästyneitä? Esimerkkinähän olet esittänyt omat ja miehesi vanhemmat, ja antanut ymmärtää ettei heidän arkensa nimenomaan ole tylsää.

        Nähdäkseni intät vain ja ainoastaan sanan "arki" merkityksestä.

        Kukaan ei kiellä sinua uskomasta, että suhteesi pysyy hyvänä, ettekä kyllästy toisiinne. Oma arkeni on vielä vuosienkin kuluttua häistä kaikkea muuta kuin tylsä, olemme edelleen kiinnostuneita ja innostuneita toisistamme, mutta meille tämä tosiaan on sitä yhteistä arkea. Mitä sinun elämäsi pitkässä suhteessa sitten on, jos ei yhteistä arkea rakastamasi ihmisen kanssa?

        Kuka täällä on maalannut piruja seinille, ja keneltä olet lannistamista saanut, viitsitkö laittaa vaikka linkin? Nähdäkseni täällä kukaan muu kuin sinä ei ole väittänyt, että arjen on oltava tylsää ja ihmisten leipiintyneitä toisiinsa. Mutta kuten sanottu, jaksat inttää yhden sanan merkityksestä varmasti vaikka hamaan maailmanloppuun asti, mutta -väärässä olet.


    • ...

      ...

      • Pekka

        Tosi hyvä kannanotto! Paras kaikista.


    • keskustelua seurannut

      miksi viitsitte edes vaivautua keskustelemaan parisuhteen arjesta sellaisen kanssa, joka ei ole sitä kokenut? Sama kuin alkaisi väittelemään lastenkasvatuksesta lapsettoman kanssa = ei mitään järkeä.

      • Lissukka

        Naurettavaa. Sinun mielestäsi ei siis saa keskustellla, jos ei ole nimenomaan omakohtaista kokemusta asiasta.

        Et varmaan sitten keskustele musiikista, jollet ole muusikko tai politiikasta ellet ole siinä mukana. Sinä et sitten varmaan myöskään keskustele vanhusten kanssa heidän asioistaan, kun et itse ole vanhus. Sinulla ei varmaan ole mielipiteitä etkä keskustele ulkomaalaisista, homoista tai syömähäiriöistä. Et myöskään puhu sairauksista, joita et ole sairastanut. Pliis, älä viitsi!

        Ai niin onko sulla muuten rahaa paljon sukanvarressa? Jos ei ole niin muista sitten olla puhumatta siitä.


      • Psyko

        No, totta puhut. Ehkä se on sitä, että haluaa kuitenkin kertoa todellisuudesta jotakin siitä vielä tietämättömälle. Sitähän täällä usein tehdään ja se on kai hyvä.

        Mutta hyvä huomio silti!


    • Nuppu

      Mitä sä välität mitä toiset ajattelee? Tää paikka nyt on muutenkin täynnä vaan tylsimyksiä.

    • Pampula...

      Oletkos ajetellut, että kumppanisi voit valita, mutta vanhempiasi/perhettäsi et?! Eikä todellakaan voi verrata kumppanin kanssa asumista vanhempien kanssa elämiseen...

    • mussukka

      Huomaa heti, että olet selvästi fiksumpi kuin me normaalit ihmiset. Parisuhteenne taitaa olla yhtä väittelymaratonien ketjua, tai sitten mies on myöntyväinen hissukka. Kunnes hän saa tarpeekseen itseriittoisuudestasi ja myöntää tyhmyytensä noin loistavan viisauden valossa.

      • Lissukka

        On ikävää keksiä perättömiä juttuja toisista ihmisistä. Mieheni ei suinkaan ole myöntyväinen hissukka, koska minä olen käskenyt hänen olla olematta sellainen. Hieman itseironiaa. Luoja paratkoon toivottavasti kukaan ei ota tuota heittoa tosissaan.


      • mussukka
        Lissukka kirjoitti:

        On ikävää keksiä perättömiä juttuja toisista ihmisistä. Mieheni ei suinkaan ole myöntyväinen hissukka, koska minä olen käskenyt hänen olla olematta sellainen. Hieman itseironiaa. Luoja paratkoon toivottavasti kukaan ei ota tuota heittoa tosissaan.

        Totteliko sun miehes kun kielsit olemasta hissukka? Jospa se uhmaakin sinua ja riskeeraa sinun määräämän onnen ja jatkaa pysymistä Lissukanhissukkana.


    • Murmeli

      Ukkomies oli näköjään siteerannut lauseitani viestissään "Sinullekin erikseen". Ihan kiva, että oli lukenut viestini, mutta kun olisi vielä ymmärtänyt sen oikeinkin.
      Käsitin, että Lissukka juuri tarkoitti tällä sanomallaan arjella, sitä negatiivista ilmaisumuotoa, mitä ihmiset viljelevät tuoreille pareille. Ei arki todellakaan ole pahasta, silloin kun puhutaan arjesta positiiviseen äänensävyyn, sehän on sitä elämän menoa päivästä seuraavaan, väritettynä ihanilla yhteisillä asioilla. Minulle arki on heräämistä rakkaan aviomieheni vierestä, hymy, pusu ja luja rutistus rakkailta pojiltani, töihin lähtöä ja tohinaa, joka jatkuu töiden jälkeen kotona poikien kanssa niin läksyjen teossa kuin harrastuksissakin, kunnes nukkumatti ottaa lapset mukaansa iltarukouksen saattelemana. Illan rauhalliset hetket on sitten jutustelua ja muutakin oman miehen kainalossa. Tätä on mielestäni positiivinen arki, jota Lissukka ei käsittääkseni arjellaan tarkoittanut, tai sitten ymmärsin hänen viestinsä väärin.
      Kyllä minullekin sanottiin silloin alussa, että "odotas vaan kun tulee lapsia, niin kyllä se arki tulee teidänkin suhteeseen". Heitän nyt siis taas kysymyksen teille, jos näin asian ilmaisee, eikö silloin tämän lausahduksen sanoja ajattele negatiivisesti arjesta.
      Minä sanoisinkin kaikille vähän aikaan suhteessa olleille, että "nauttikaa toisistanne ja ottakaa kaikki ilo ja suru vastaan, sillä kaikki tunteet joita suhde tuo tullessaan vahvistaa sitä ja liittää teitä vielä enemmän yhteen niin, että "arkikin" on ihan kivaa.

      • Lissukka

        Olet ymmärtänyt minut täsmälleen oikein. Olen alusta saakka puhunut sitä tylsää/ikävää arkea vastaan ja niitä ihmisiä vastaan, jotka hokevat sen arjen tulevan ja muuttavan hyvän suhteen huonoksi. Meille se arki ei tule, jos minä vaan asialle jotain voin.

        Minkäs teet, kun sakki on ilmeisen sisälukutaidotonta tai haluaa ymmärtää toisten sanomiset miten sattuu.


      • kiinnostunut
        Lissukka kirjoitti:

        Olet ymmärtänyt minut täsmälleen oikein. Olen alusta saakka puhunut sitä tylsää/ikävää arkea vastaan ja niitä ihmisiä vastaan, jotka hokevat sen arjen tulevan ja muuttavan hyvän suhteen huonoksi. Meille se arki ei tule, jos minä vaan asialle jotain voin.

        Minkäs teet, kun sakki on ilmeisen sisälukutaidotonta tai haluaa ymmärtää toisten sanomiset miten sattuu.

        Osoitappa meille nyt sellainen ihminen, joka sanoo arjen muuttavan hyvän suhteen huonoksi. Miksi meuhkata asiasta täällä, kun täälä ei näytä niitä vastustamiasi ihmisiä olevan laisinkaan?


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        Olet ymmärtänyt minut täsmälleen oikein. Olen alusta saakka puhunut sitä tylsää/ikävää arkea vastaan ja niitä ihmisiä vastaan, jotka hokevat sen arjen tulevan ja muuttavan hyvän suhteen huonoksi. Meille se arki ei tule, jos minä vaan asialle jotain voin.

        Minkäs teet, kun sakki on ilmeisen sisälukutaidotonta tai haluaa ymmärtää toisten sanomiset miten sattuu.

        sinä varmaan ylität itsesi aina uudelleen ja uudelleen yrittäessäsi keksiä uusia piristyskeinoja suhteeseesi.
        Ja elämä on yhtä juhlaa.


      • Lissukka
        kiinnostunut kirjoitti:

        Osoitappa meille nyt sellainen ihminen, joka sanoo arjen muuttavan hyvän suhteen huonoksi. Miksi meuhkata asiasta täällä, kun täälä ei näytä niitä vastustamiasi ihmisiä olevan laisinkaan?

        Tässä viestiketjussa äkkiseltään ainakin
        Psyko: Tieteellinen näkemys
        hissukka: kuten sanoin
        missukka: tule kuule

        Aikaisemmin parisuhdepalstalla Deliahin kirjoitus: onko täydellistä parisuhdetta olemassa sai hänen onnensa kyseenalaistavia vastauksia ja viittauksia myöhemmin tulevaan arkeen, joka mahdollisesti muuttaa kaiken.

        Kyllä niitä ihmisiä aina riittää, jotka katkeruuksissaan haluavat lannistaa toisen onnen.


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        Tässä viestiketjussa äkkiseltään ainakin
        Psyko: Tieteellinen näkemys
        hissukka: kuten sanoin
        missukka: tule kuule

        Aikaisemmin parisuhdepalstalla Deliahin kirjoitus: onko täydellistä parisuhdetta olemassa sai hänen onnensa kyseenalaistavia vastauksia ja viittauksia myöhemmin tulevaan arkeen, joka mahdollisesti muuttaa kaiken.

        Kyllä niitä ihmisiä aina riittää, jotka katkeruuksissaan haluavat lannistaa toisen onnen.

        kun joku on eri mieltä kuin sinä?


      • kiinnostunut
        Lissukka kirjoitti:

        Tässä viestiketjussa äkkiseltään ainakin
        Psyko: Tieteellinen näkemys
        hissukka: kuten sanoin
        missukka: tule kuule

        Aikaisemmin parisuhdepalstalla Deliahin kirjoitus: onko täydellistä parisuhdetta olemassa sai hänen onnensa kyseenalaistavia vastauksia ja viittauksia myöhemmin tulevaan arkeen, joka mahdollisesti muuttaa kaiken.

        Kyllä niitä ihmisiä aina riittää, jotka katkeruuksissaan haluavat lannistaa toisen onnen.

        No minä en kyllä löytänyt noista viesteistä kohtaa, jossa sanotaan että arki muuttaa hyvän suhteen huonoksi tai edes mitään sen tapaista. Tuota toista keskustelua en kyllä kokonaan jaksanut lukeakaan. Voisitko osoittaa tarkan kohdan, jossa sellaista sanotaan?


      • Lissukka
        hissukka kirjoitti:

        sinä varmaan ylität itsesi aina uudelleen ja uudelleen yrittäessäsi keksiä uusia piristyskeinoja suhteeseesi.
        Ja elämä on yhtä juhlaa.

        Jos sinulla ei ole varsinaisesta asiasta enää mitään sanottavaa niin älä sano mitään. Teet vain itsestäsi narrin lapsellisilla piikittely yrityksilläsi.


      • Lissukka
        kiinnostunut kirjoitti:

        No minä en kyllä löytänyt noista viesteistä kohtaa, jossa sanotaan että arki muuttaa hyvän suhteen huonoksi tai edes mitään sen tapaista. Tuota toista keskustelua en kyllä kokonaan jaksanut lukeakaan. Voisitko osoittaa tarkan kohdan, jossa sellaista sanotaan?

        Esimerkiksi Psyko: Tieteellinen näkemys
        "....suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi..."

        Irrotin tosta tekstistä sinulle ihan omana yksittäisenä lauseena tuon kohdan, kun et itse näytä osaavan lukea tai et ymmärrä lukemaasi. Enempää en jaksa rautalangasta vääntää. Jos et osaa lukea niin pitäydy sitten vaan ihan suullisesti käytävissä keskusteluissa.


      • hissukka
        Lissukka kirjoitti:

        Jos sinulla ei ole varsinaisesta asiasta enää mitään sanottavaa niin älä sano mitään. Teet vain itsestäsi narrin lapsellisilla piikittely yrityksilläsi.

        varsinaisesta asiasta tunnu olevan enää mitään uutta sanottavaa joten voit lopettaa.


      • kiinnostunut
        Lissukka kirjoitti:

        Esimerkiksi Psyko: Tieteellinen näkemys
        "....suhteen muuttuvan vähemmän onnelliseksi..."

        Irrotin tosta tekstistä sinulle ihan omana yksittäisenä lauseena tuon kohdan, kun et itse näytä osaavan lukea tai et ymmärrä lukemaasi. Enempää en jaksa rautalangasta vääntää. Jos et osaa lukea niin pitäydy sitten vaan ihan suullisesti käytävissä keskusteluissa.

        Siis sinun mielestäsi vähemmän onnellinen on sama kuin huono? Ei voi muuta kuin ihmetellä tapaasi nähdä kaikki asiat niin negatiivisina! Jos Psyko olisi tarkoittanut huonoa, miksi hän olisi käyttänyt ilmaisua "vähemmän onnellinen" eikä sanonut suoraan huono tai vaikka onneton? Jos onnellisuutta voisi mitata asteikolla 1-10, niin jos suhteen alussa onnellisuus on täysi 10 ja parin vuoden päästä 9, niin silloinhan suhde on muuttunut vähemmän onnelliseksi, eikö totta? Mutta ei kuitenkaan onnettomaksi tai huonoksi.

        Niin että tuo oli taas vaan sinun tulkintasi asiasta, jonka voi tulkita myös aivan eri tavalla. Toivottavasti Psyko itse viitsisi vielä vastata tähän ja kertoa, mitä hän tarkoitti tuolla lauseella.


      • Lissukka
        kiinnostunut kirjoitti:

        Siis sinun mielestäsi vähemmän onnellinen on sama kuin huono? Ei voi muuta kuin ihmetellä tapaasi nähdä kaikki asiat niin negatiivisina! Jos Psyko olisi tarkoittanut huonoa, miksi hän olisi käyttänyt ilmaisua "vähemmän onnellinen" eikä sanonut suoraan huono tai vaikka onneton? Jos onnellisuutta voisi mitata asteikolla 1-10, niin jos suhteen alussa onnellisuus on täysi 10 ja parin vuoden päästä 9, niin silloinhan suhde on muuttunut vähemmän onnelliseksi, eikö totta? Mutta ei kuitenkaan onnettomaksi tai huonoksi.

        Niin että tuo oli taas vaan sinun tulkintasi asiasta, jonka voi tulkita myös aivan eri tavalla. Toivottavasti Psyko itse viitsisi vielä vastata tähän ja kertoa, mitä hän tarkoitti tuolla lauseella.

        Siis että pitää vaan periaatteessa vastustaa ja yrittää väännellä toisen sanomisia positiivisemmaksi kuin ovatkaan. Kyllähän siitä voidaan lähteä, että alunperin Psyko tarkoitti asian juuri niinkuin minä sen tulkitsin.


      • fixandeera
        Lissukka kirjoitti:

        Siis että pitää vaan periaatteessa vastustaa ja yrittää väännellä toisen sanomisia positiivisemmaksi kuin ovatkaan. Kyllähän siitä voidaan lähteä, että alunperin Psyko tarkoitti asian juuri niinkuin minä sen tulkitsin.

        Taidat olla melkoinen "minä-minä-minä"-ihminen, joka et muita edes näe. Kuinkahan onnellinen miehesi lopulta onkaan kanssasi? Tuskin edes huomaisit vaikka hän olisi seurassasi kuinka onneton, vain odottaen mahdollista ulospääsyä suhteesta samalla hymyillen pirttihirmulleen.


      • kiinnostunut
        Lissukka kirjoitti:

        Siis että pitää vaan periaatteessa vastustaa ja yrittää väännellä toisen sanomisia positiivisemmaksi kuin ovatkaan. Kyllähän siitä voidaan lähteä, että alunperin Psyko tarkoitti asian juuri niinkuin minä sen tulkitsin.

        Kerrohan meille, mitä alunperin tarkoitit, jotta päästään kinaamasta, pliis?


    • ....

      ....

      • mussukka

        Ethän sinä Lissukka-parka taida itsekään tietää mitä tarkoitat. Itses vai kenet halusit vakuuttaa loputtomasta onnestasi/onnestanne kun alun perin toit sen kaiken kansan epäiltäväksi.


      • Lissukka
        mussukka kirjoitti:

        Ethän sinä Lissukka-parka taida itsekään tietää mitä tarkoitat. Itses vai kenet halusit vakuuttaa loputtomasta onnestasi/onnestanne kun alun perin toit sen kaiken kansan epäiltäväksi.

        Semmoset asiat mihin luottaa ja uskoo, ne uskaltaa antaa toisten epäiltäväksi. Tulipahan vaan nähtyä se, että yksikään argumentti ei saanut minua näkemään suhdettani toisessa valossa. Jos olisin hetkeäkään epäillyt, että saattaisin olla hakoteillä ajatusteni kanssa, en varmasti olisi täällä näkemyksiäni altistanut toisten patukoitavaksi etenkin kun täällä löytyy myös niitä, joiden vastaukset ovat kaikkea muuta kuin rakentavia. Minä kun olen mieluummin kehityksen tiellä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      653
      8014
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      468
      2296
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2220
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1791
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1292
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1244
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1180
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      854
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      833
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      766
    Aihe