Heippa. Mun tilanne on sellanen, että vähän umpikujassa olen, joten ehkä syy miksi tänne kirjoitan on vaan se, että saan tämän kaiken ulos.
Olemme eläneet avoliitossa vajaan kolme vuotta ja viimeinen vuosi on ollut yhtä kaaosta. Kuvaan astuivat huumeet (myös kovat) ja sen helvetin jälkeen viina miedommat huumeet. Siinä jamassa, mihin hän itsensä juo/päänsä sekoittaa, ei häneen ole luottamista. Jopa kauppareissu saattaa venähtää puolentoista päivän reissuksi, jolloin en hänestä kuule mitään. Itse en osaa olla "hälläväliä" asenteella, vaan valvon nuo yöt ja olen alkanut kärsimään nuoruudessanikin vaivanneista paniikkihäiriöistä. Sanomattakin selvää, että kaikki muu elämässäni on jäänyt taka-alalle,elän 24/7 epäluottamuksessa mitä seuraavaksi tapahtuu eikä omasta olosta tule oikein mitään,kun koko ajan pelottaa. Puolisoni ei halua missään nimessä erota, mutta käyttäytyy juuri kuin haluaa,ja minä kuolen pikkuhiljaa pois..
Miksikö olen tässä suhteessa? No yksinkertaista, jos lähden, menetän katon pääni päältä. Suhteemme aikana kusin omat asiani ja menetin luottotietoni, eikä opiskelijana minulla ole varaa maksaa monien kuukausien vuokratakuita.
Surullista, ettei minulla ole varaa tehdä päätöstä, joka voisi muuttaa koko elämäni parempaan suuntaan. Ehkäpä odotan vaan nyt jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi- sellainen todella tarvitaan jotta tämä helvetti loppuu.
Olemme eläneet avoliitossa vajaan kolme vuotta ja viimeinen vuosi on ollut yhtä kaaosta. Kuvaan astuivat huumeet (myös kovat) ja sen helvetin jälkeen viina miedommat huumeet. Siinä jamassa, mihin hän itsensä juo/päänsä sekoittaa, ei häneen ole luottamista. Jopa kauppareissu saattaa venähtää puolentoista päivän reissuksi, jolloin en hänestä kuule mitään. Itse en osaa olla "hälläväliä" asenteella, vaan valvon nuo yöt ja olen alkanut kärsimään nuoruudessanikin vaivanneista paniikkihäiriöistä. Sanomattakin selvää, että kaikki muu elämässäni on jäänyt taka-alalle,elän 24/7 epäluottamuksessa mitä seuraavaksi tapahtuu eikä omasta olosta tule oikein mitään,kun koko ajan pelottaa. Puolisoni ei halua missään nimessä erota, mutta käyttäytyy juuri kuin haluaa,ja minä kuolen pikkuhiljaa pois..
Miksikö olen tässä suhteessa? No yksinkertaista, jos lähden, menetän katon pääni päältä. Suhteemme aikana kusin omat asiani ja menetin luottotietoni, eikä opiskelijana minulla ole varaa maksaa monien kuukausien vuokratakuita.
Surullista, ettei minulla ole varaa tehdä päätöstä, joka voisi muuttaa koko elämäni parempaan suuntaan. Ehkäpä odotan vaan nyt jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi- sellainen todella tarvitaan jotta tämä helvetti loppuu.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta yksityisiltä markkinoilta saa vuokra-asunnon ilman luottotietojakin. Myös sossun pitäisi auttaa tällaisessa tilanteessa esim. olen kuullut että vuokratakuihin voisi saada sieltä apua. Vähän samanlainen oli omakin suhteeni ja lopulta vain repäisin itseni pois kun ei enää jaksanut vaikka raha-, asunto- ja muut asiat ihan sekaisin ja ajattelin että olen ihan tyhjän päällä, mutta kaikki sujui parhain päin ja päivääkään en ole katunut.
Kyllä sossusta saa apua taloudellisesti, jos ei ole varaa itsellä. Vuokratakuiden maksamisessa avustavat, mutta katsovat varmaan aika tarkkaan ettei ole liian hieno/kallis asunto. Kannattaisi ehdottomasti kysyä sieltä, että pääsisit pois tuosta tilanteesta.
Kunhan vuokra pysyy annetuissa rajoissa. Ei sillä siis palatsia saa vuokrattua, mutta yksiön tai kaksion kuitenkin. Toisaalta, jos sattuu saamaan palatsin vuokrattua samaan hintaan, voi sitä siihenkin muuttaa.
Helvetti ei loppu ennenkuin muutat pois. Olen itse kokenut saman ja kaikki piti aloittaa nollasta
Ajattelin: tästä ei ole kuin yksi tie ja se on ylöspäin.
Apua sain monelta eri taholta, sosiaalihuollosta, mielenterveys asemilta, monelta eri seurakunnalta ym. tahoilta.
Päätin, etten tuhlaa elämääni eläen pelossa ja suhteessa jossa minua ei kunnioiteta. Päätös otti koville, mutta aina kun "ihanat" muistot ihmisestä tulivat mieleen palautin aivoihini syyn miksi näin tein? Nyt on hyvin, vaikeuksien kautta voittoon.
Voithan kävellä sosiaalitoimistoon, jos tarvitset asunnon. Jos taas mieluummin elät narkkarin kanssa pelossa, on se oma valintasi.
heti sossuun, sieltähän ne jakelevat kaikenmaailman narkkareillekin apua ja katon pään päälle, mikseivät sitten myös sinua auttaisi?
Täytyy kyllä myöntää että palauttaa uskon myötäeläviin ihmisiin. Ainut ongelma on siinä, että sossuun mennessä tulot pitää olla aivan nollissa,ja viime kuussa ansaitsin vähän (no,ei puhuta suurista summista,mutta kuitenkin) ja ne meni,koska en uskalla olla antamatta rahaa niin pitkään kun täällä asun.. Eikä nyt tarkoitus ole valittaa, joskus vaan tuntuu siltä, että haluaa päästää nämä asiat ulos kun ei oikein ole enää ketään kenelle puhua. Mutta eiköhän tämä tästä, ja kiitos, se, että joku vastasi merkkaa paljon.Kun oon antanu talloo itteni ihan maahan, ei siitä ole helppoa lähteä kun itsetunnosta ei ole tässä tilanteessa paljoakaan jäljellä,koska annoin kaiken muun mennä sen mukana. Ja tiedän kyllä, että paljon on minussa itsessäni syyttämistä, koska en osannut lähteä ajoissa ja uskaltanut lähteä näkemään kavereitani joita silloin oli. Jälkiviisaus on hieno homma.
Nyt ei ole rahaa tulossa moneen kuukauteen, joten ehkäpä muutaman kuukauden päästä saisin apua sossusta! Kyllä tästä on lähdettävä, se alkaa olemaan selvempää päivä päivältä,kun ei tämä näköjään muutu. Nyt vaan odotellaan pari kuukautta! Ja vielä kerran, kiitos.
bebulla bärjää baremmin......
Olen ehdottomasti muiden kanssa samaa mieltä, mutta mielestäni olisi myös hyvä jos saisit miehesi suostumaan huumevieroitukseen tms. Ei se teidän suhdettanne pelasta, mutta ehkäpä miehesi tulevan elämän. Toivottavasti saat asiasi järjestykseen!
Jokainen on oman onnensa seppä, turha valittaa, marttyyrius ei nykymaailmassa pure! Eli lähde tollasen mäntin luota, jos tollasessa henkisessä helvetissä vapaaehtoisesti pysyt, niin sitten olet kyllä kohtalos ansainnutkin... Kuulostaa ikävältä, mutta niin se vaan on! Ja aina jostain löytyy katto pään päälle, mene väliaikaisesti vaikka jonkun ystävän luo, ja siitä sitten lähdet asuntoa etsimään ja elämääsi laittamaan kuntoon. TSEMPPIÄ!