Miten ihmisen yleensä löytää onnen tässä maailmassa? Riittävän onnen ja tyytyäväisyyden elämässä?
En pyydä liikoja, mutta en voi elää miehen kanssa jolta puuttuu kaikki intohimo. Meillä on hauskaa, nauramme yhdessä, hassuttelemme, tunnen syvästi häntä kohtaan, rakastan. Mutta vaikka suhteemme on alkutaipaleella, jolloin intohimon pitäisi vielä olla täydessä kukassaan, en tunne sellaista välillämme.
Olen niin onneton ja murheellinen. Haluan olla hänen kanssa ja hän minun, mutta hän ei halua fyysistä läheisyyttä kuten minä. Haluan rakastella rakastamaani miestä, tuntea hänen kiihkeät ja malttamattomat kätensä ympärilläni - sen sijaan saan lämpimiä halauksia, suukkoja, kosketuksia ohimennen, hänen käsi kädessäni kun kävelemme yhdessä. En voi elää näin, ilman intohimoa ja kiihkeitä hetkiä - odotan vain että hän osoittaisi haluavansa minut, minua! En epäile hänen kiintymystään ja rakkauttaan mutta tarvitsen siitä heteroseksuaalisen osoituksen, riittävän tyydyttävän ja intohimoisen seksielämän.
Viimeksi mies torjui minut sanomalla ettei hän "jaksa". En vaadi suuria mielestäni, vain toimivan rakkaussuhteen.
En pyydä liikoja, mutta en voi elää miehen kanssa jolta puuttuu kaikki intohimo. Meillä on hauskaa, nauramme yhdessä, hassuttelemme, tunnen syvästi häntä kohtaan, rakastan. Mutta vaikka suhteemme on alkutaipaleella, jolloin intohimon pitäisi vielä olla täydessä kukassaan, en tunne sellaista välillämme.
Olen niin onneton ja murheellinen. Haluan olla hänen kanssa ja hän minun, mutta hän ei halua fyysistä läheisyyttä kuten minä. Haluan rakastella rakastamaani miestä, tuntea hänen kiihkeät ja malttamattomat kätensä ympärilläni - sen sijaan saan lämpimiä halauksia, suukkoja, kosketuksia ohimennen, hänen käsi kädessäni kun kävelemme yhdessä. En voi elää näin, ilman intohimoa ja kiihkeitä hetkiä - odotan vain että hän osoittaisi haluavansa minut, minua! En epäile hänen kiintymystään ja rakkauttaan mutta tarvitsen siitä heteroseksuaalisen osoituksen, riittävän tyydyttävän ja intohimoisen seksielämän.
Viimeksi mies torjui minut sanomalla ettei hän "jaksa". En vaadi suuria mielestäni, vain toimivan rakkaussuhteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikea elämä on oikeasti ihan helvetin paljon vähemmän jännää kuin mielikuvat.
Ehkä ne jotka ovat aina suhteessa ja tyytyväisiä, eivät ole kuvitelleet että elämän pitäisi olla suhdepuolella jotenkin erikoista. Tai ollenkaan.
Mieleeni tulee se vaihtoehto, että miehelläsi on erektio-ongelmia? Jos hän kärsii niistä ongelmista, hän ei uskalla heittäytyä intohimonsa vietäväksi, koska pelkää tilannetta, jossa tietää sinun odottavan seksiä? Itse olen seurustellut muutaman kuukauden ajan miehen kanssa, joka siirtää seksin aloittamista "mielellään" kuukausia eteenpäin. Intohimoinen hän on kyllä ja osoittaa kaikin muin tavoin haluavansa minua...meillä on kiihkeää muuten. Mutta varsinaisen yhdynnän hetkeä hän näyttää pelkäävän oikeasti.
Tulee siis mieleeni, että joko miehelläsi on erektio-ongelmia, erittäin pieni "varustelu" tai mahdollisesti hän on luonteeltaan erittäin varovainen eikä uskalla näyttää tunteitaan vaan haluaa "kontrolloida" itseään. Vai onkohan taustalla jonkinlainen estoisuus? Kukapa tietää, mutta voithan keskustella hänen kanssaan? Jollei hän pysty sanoin ilmaisemaan, mitä ajattelee niin ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin lähteä eri teille...?
t. nainen 42v
mitä itse olen huomannut, ni ne kaksi miestä joita kohtaan olen parisuhteessa tuntenut todellista intohimoa, myös vuosien jälkeen...niin kummatkin heistä jäivät lopulta kiinni pettämisestä. En tiedä onko siinä sitten jotain pilke silmäkulmassa-juttua mukana, eli seksuaaliset miehet helpommin kiinnostuvat muistakin naisista. Onko se sitten biologiaa, en tiedä, mutta yksiavioisuuden ja sitoutumisen kannalla kun olen niin en voi tällaista hyväksyä. Kyllä menee sielu paskaksi, nyt toisen eron jälkeen en ole kyennyt mihinkään, ei kiinnosta kukaan mies vaikka haluaisin kiinnostua, edes jossain mielessä. Heti jos vähänkään tulee jossain sellainen tilanne että se voisi johtaa jatkoonkin (en nyt tarkoita vain seksiä), jarrut menee väkisinkin pohjaan. En uskalla enää avata itseäni rakkaudelle, sillä kaksi kertaa olen jo joutunut maksamaan katkerasti siitä intohimosta. Mikä siinä on, että vaikka itsekin olen seksuaalinen ym, niin en pysty ajattelemaankaan muita miehiä kuin sitä yhtä? Toki katsoa voi ja pitää jotain hyvännäköisenä tms, mutta ikinä ei tulisi mieleen käyttäytyä epäkunnioittavasti toista kohtaan.
Kuuntele vaistoasi, mutta muista että se voi myös johtaa harhaan..tai siinä mielessä harhaan, että kaikkea et voi saada.
jota en itse ole edes tullut ajatelleeks - tässä sen taas näkee kun omat ajatukset alkaa kiertää kehää omassa päässä. Onneks on tällanen kanava, tämä ei todellakaan ole turha...
Todellakin, pointti on hyvä, nimittäin itselläni edellinen parisuhde täynnä intohimoa joka kesti vuosikaudet, mies petti useampaan kertaan. Petos selvisi vasta vuosien kuluttua. Tätä nyt miettiessäni... ehkä se hitaasti syttyvä ja lämpöisellä liekillä palava rakkaus on parempi kuin hulluna palona riehuva intohimo - josta riittää sitten muillekin jakaa...
Kiitos kommentistasi, tuntematon, olit miettinyt asiaa :)