Lapsen sukunimi

Minkäs ikäinen lapsi sitten on kyseessä?

Kyllähän se tietysti ikävää on, että joku perheestä jää ns. ulkopuolelle.. vaikka kyse onkin vain nimestä.
Voisit jutella lapsesi kanssa, että aiot vaihtaa miehen sukunimen ja kysyä hänen mielipidettään.
Kyllä sinä sieltä vastauksen saat, vaikka hän ei ihan täysin ymmärtäisikään mistä kysymys..

Kysyt vain, että haluaako olla samaa sukunimeä äidin kanssa.

ei lapsi mielestäni jää ulkopuoliseksi vaikka on eri sukunimi. tai ei meillä ainankaan jää. sukunimen vaihdossa on vielä sellainenkin juttu, että kyse on sinun miehesi nimestä ja sitä ei ihan niin helposti vaihdeta ihmiselle joka ei ole sukua. siitä kannattaa kysyä miten se nykyään menee. ennen siihen tarvittiin se, että mies otti lapsen omaksi lapsekseen eli ns. adoptio. jolloin mies huolehti lapsesta kuin omastaan.

jos avioliiton esteenä on noin pieni propleema suosittelen hyvää avioehtoa.ei se kumminkaan kauan kestä.tottakai lapsi saa halutessaa pitää sukunimensä niin SINÄKIN saat

Olen itse eronnut, enkä vaihtanut lapsen sukunimeä, onhan isäkin saman niminen. Ei lapsi siitä ole kärsinyt ainakaan meidän tapauksessa. Lapsi on nyt 12 v ja meillä on edelleen eri sukunimet. Ei haittaa ollenkaan.
Minä halusin miehen sukunimen koska olin "vanhanaikainen". Uskon lapseni olevan tyytyväinen isänsä sukunimeen koska heillä on hyvät välit muutenkin.
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Sanoo vanha sananlasku.

Mun sukunimi vaihdettiin kun olin lapsi ja äiti meni uudelleen naimisiin. KOko ikäni mua on harmittanut, kun mulla on sukunimi miehen mukaan, jonka sukuun en oikeasti edes kuulu. NImi ei ole koskaan alkanut tuntumaan omalta. Mun mielestä lapsen alkup. nimi kannattaa säilyttää. Saahan lapsi sen vanhempanakin sitten vaihdettua, jos vielä haluaa.

niin, että jos vielä menen uudestaan naimisiin, niin otan kaksiosaisen nimen. Silloin on kaikki mahdoliset lapseni samannimisiä kanssani. Tietääkseni se menee niin, että mahdolinen uusi vauva tulisi isänsä nimelle, joten lapsillani olisi keskenään kylläkin eri sukunimet.

Alunperin minä otin mieheni nimen ja lapset automaatisesti isänsä nimelle. Muutama vuosi eron jälkeen vaihdoin itselleni tyttönimen takas ja siitä jonkin ajan kuluttua vaihdoin tyttönimeni myös lapsilleni.

Heippa,

Tosiaan kannattaa kuunnella lasta, itseltäni vaihdettiin sukunimi tietämättäni/ilman suostumusta ollessani 8 vuotias ja KÄRSIN siitä silmittömästi!! Kun täytin 18 vaihdatin sukunimeni takaisin isäni sukunimeksi ja sain oikeastaan koko identiteettini vasta kokoon.

Ongelmia oli nimen kanssa esimerkiksi koulussa: en tiennyt mihin nimeen pitäisi reagoida ja kaikissa mahdollisissa paikoissa kirjastoista kerhoihin, kun olisi nimi pitänyt ilmoittaa.

Olkaa ystävällisiä ja kuunnelkaa lasta!! Tehkää sopimus, että lapsi saa vaihtaa nimen koska haluaa teidän uuteen sukunimeen (mutta ei missään nimessä toisinpäin!).

Itse voisit miettiä kaksiosaista sukunimeä, jos sinusta tuntuu että yksi iso osa perhettäsi tuntee itsensä ulkopuoliseksi vain nimen vuoksi.

lapsellasi on nyt oma alkuperäinen tyttönimesi voisit ottaa avioliitossa kaksoisnimen.

Älä vaihda vastoin lapsen tahtoa. Ainakin minun poikani järkyttyisi suuresti, jos vaihtaisin hänet uuden aviomieheni nimelle. Tosin minäkään en ottanut miehen nimeä, joten tilanteemme on erilainen sinun tilanteeseesi verrattuna.

Olen kuitenkin huomannut, että pojalleni nykyinen sukunimi (minun tyttönimeni) on tärkeä. Hän kokee olevansa osa minun sukuani, eikä tunne yhteenkuuluvuutta miehen suvun kanssa, jotka tulevat hyvin erityyppisistä oloista kuin minun sukuni, vaikka suomalaisia kaikki olemmekin.

hänellä on oikeus pitää oma nimi ja vielä jos hän sitä itse haluaa.
en usko että hänelle tulee myöhemmin paha mieli, päinvastoin paha mieli voi tulla jos vaihdat nimen.

Ota huomioon, että tämä uusikin liitto saattaa päättyä eroon. Mitä sitten teet? Vaihdat taas sekä oman, että lapsesi nimen? Selvintä olisi, että antaisit lapsen pitää saman nimen kuin biologisella isällään on, mitä ihmeen haittaa siitä voisi olla? Sinä itse ajattelet tuollaista ulkopuolisuusjuttua järjelläsi, mutta lapsi luultavasti ei. Lapsesi ei ole menossa naimisiin ja on edelleen isänsä poika ja varmaan tyytyväinen siihen.

Minkä ikäinen lapsesi on? Jos hän kerran on sen verran vanha, että ymmärtää asioita, niin kuuntele ihmeessä hänen mielipidettään.

Usein tosiaan lapselle on vaikeampaa vaihtaa nimensä kuin olla vaihtamatta. Jos hän siis haluaa pitää vanhan nimensä, en näe siinä mitään ongelmaa. Päinvastoin, ongelmia voi tulla, jos hänen nimensä vaihdetaan ilman hänen suostumustaan.

Sinusta tuntuu ikävältä että yhdellä perheenjäsenellä on eri nimi kuin muilla, mutta miltä lapsestasi -oikeasti- tuntuu? Älä rupea arvuuttelemaan hänen tunteitaan, vaan kysy sitä häneltä.

lapsi nyt ei kärsi milläänlailla eri sukunimestä, jos siitä ei aikuiset hänelle mitään epäluonnollista murhetta murehtimalla ja säätämällä tee.
meidän perheessä oli äiti eri niminen, eikä ole todellakaan haitannut. itse en aijo naimisiin mennessäni ottaa mieheni sukunimeä, ja minusta se on aivan luonnollista: minulla kun on jo nimi.

en ole koskaan kärsinyt eri nimistä milläänlailla, ei se nimi perhettä tee, vaan yhteenkuuluvuuden tunne.

yhdellä kaveristani oli eri sukunimi, kun veljellään (isänsä nimi), äiti erosi heidän isästään ja vaihtoi omaan nimeensä takaisin, kaverillani oli äidin nimi omasta tahdostaan, ja kun äiti meni uusiin naimsiin ja he saivat lapsia, heillä oli sama sukunimi, mutta edelleen nämä sisarukset pitivät ne sukunimet, mitkä heillä alunperin olivat olleetkin. eikä kukaan kärsinyt tilanteesta millään tavoin. me lapset emme koskaan edes asiaa sen kummemmin ajatelleetkaan, kun että tosi hassua, kun meillä on näin monta nimeä perheessä... ja se siitä.

aikuiset aina tekee kärpäsistä härkäsiä, lapset kärsii pääasiallisesti rakkauden, huomion ja huolehtimisen puutteesta, jos niitä esiintyy, ja sukunimi on hyvin yksinkertainen asia: se on se, mikä se on.

(lapsilta voisi siinä mielessä muutenkin ottaa oppia, ettei asioita tarvitse aina niin kauhistella, hyssytellä ja tekemällä tehdä vaikeiksi: joskus banaani on vain banaani)

Nyt pitää ajatella lasta, jolla on rakentumassa oleva identiteetti, ja joka on lojaali mahdollisesti tuntemalleen/tietämälleen biologiselle isälleen. Tätä ei muuta, että lapsi on nimelläsi.

>En tiedä ajattelenko vanhanaikaisesti, mutta mun mielestä se on selviö.

ei ole enää selviö, olethan eronnut jo kerran!
et ole niin vanhanaikainen kuin annat ymmärtää, älä tee asiasta tekosyytä.

>Lisäksi meille tulee vauva, jonka sukunimi tulee olemaan mieheni. Kouluikäisestäni kuitenkin tuntuu ikävältä vaihtaa nimeä.

mitäs jos ajattelet ensimmäistä lastasi, joka on jo eroperheestä !
pidä sinä sama nimi kuin hänellä. ja anna uuden vauvan pitää toisen huoltajan kanssa sama nimi.

tai kuten joku ehdottikin, ota kaksiosainen nimi.

ihan vain ensimmäisen lapsesi vuoksi.
(vaatii vain vähän vaivaa sinulta kirjoittaa pidempi nimi)

olisi että pidät itse vielä oman sukunimesi vaikka menetkin naimisiin tai otat kaksiosainsen nimen, lapsesi saa pitää oman sukunimensä ja uusi lapsi saa aviomiehesi sukunimen,,eli teidän perheessä olisi silloin 2 kpl kumpaakin sukunimeä..voithan joskus myöhemmin sitten vaihtaa nimesi samaksi kun miehelläsi jos se tuntuu niin tärkeältä..tässä tapauksessa kyllä ajattelisin lapsen kannalta asiaa ensin, miehesi on aikuinen ja varmaan ymmärtää jos pidät toistaiseksi oman sukunimesi tai otat sen kaksiosaisen jos nyt ei ole niin että yhdistelmästä tulisi jotenkin huono tai hassu tai liian pitkä esim. (alitalo-ylitalo tai virtanen-korhonen..)