Kävin äskettäin treffeillä naisen kanssa,nainen oli niin ujo että oli sotkeutua kävelyssä jalkoihinsa...ja lisäksi ei olisi saanut katsoa suoraan silmiin jutellessa!
Oletko ujonainen?
treffeillä käynyt mies
51938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos meinaa sotkeutua kävelyssä jalkoihinsa ei ole merkki ujoudesta!
treffailua ihan sairaana. Sarja-, liukuhihna-, ketju-, ammattitreffaajalle kokemus voi olla hyvinkin helppo tai missään tuntumaton, mutta joillekin muille se voi olla todella jännittävä ja hermostuttava tilanne. Eikö se sinusta ole enemmän hellyttävää ja mukavaa, kun nainen on niin hermostuksissa (omasta selviytymisestään, vaikutuksen teosta, kelpaamisestaan, sinusta, käytöksestäsi..), että lähes unohtaa miten kävellään? Eikö se kerro hänestä, ettei hän työkseen ole treffailemassa miehiä? Olisiko sinusta mukavampaa olla sellaisen naisen seurassa joka osoittaa selvästi, että treffailut on hallussa ja homma hoituu?
Minun poikaystäväni ihastui minussa kuuleman mukaan ensimmäisenä siihen, että olin niin hermostuksissa treffeillä, etten tiennyt minne olisin katsonut, ja miten kävellyt, enkä kuitenkaan vaikuttanut siltä, että olisin sellainen siksi, että haluan hänestä välittömästi eroon.
Mutta niinpä se menee, että tykkäämisensä kullakin.
voi kuule.. itse en meinannut saada sanaa edes suustani nähdessäni nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa.siinä sitä vain tuppisuuna kuuntelin hänen jutellessaan, vaikka sanottavaa olisi ollut minullakin.. jännitti vain ihan liikaa! pikkuhiljaa juttua alkoi tulla enemmän minultakin kun alettiin nähdä useammin. Onneksi mieheni oli silloin niin päättäväinen eikä luovuttanut, vaikka välillä huomasi että hän oli hyvin turhautunut koska ei tuntunut saavan mitään otetta minuun. Mutta nyt se tuntuu joka kerta niin hyvältä kun hän sanoo että olin todellakin sen "alkutaistelun" arvoinen. ja ujo olin ihan elämänkokemuksen takia.. liikaa on lapsena kaatunut paskaa niskaan niin vieraisiin ihmisiin suhtautuu aina suurella varauksella. Nyt ei mieskään uskoisi minua samaksi ujoksi neidiksi kuin tavatessamme :)
että jos osat teidän kohdalla olisi ollut toisinpäin, niin olisitko jaksanut yhtäkauan kuin miehesi?
Vai olisitko luovuttanut.
Tuo mitä alottaja kuvasi, voisi olla ihan hyvin meikäläisen elämää.
kuitenkin on sentään sen verran treffeillä ja kahveilla tullut käytyä, että osaan jo sanoa, miksi noin käy ja miksi ei käy.
Jos tietää, että juttu on yksinkertaisesti vain treffit ja kahvit ajantappona tms. että siitä ei tosiaankaan tule yhtään mitään muuta, niin silloin olen huomattavasti rennompi ja avoimempi kuin sitten sellaisessa tapauksessa, jossa tosiaan lyö kipinää koko ajan ja tietää että tunne on molemminpuolinen ja että voisi tullakin jotain yhteistä tulevaisuutta. Silloin menee niin lukkoon että itseäkin hävettää tuppisuuna oleminen mutku ei sille VOI mitään.