En ole täysin varma, kuuluuko tämä viesti nyt tälle palstalle, mutta:
Olen seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa nyt muutaman kuukauden. Suhteen alussa oli molemmilla tiedossa, että hän lähtee kesän jälkeen takaisin kotimaahansa harjoitteluajan päättyessä, ja palaa Suomeen, jos saa täältä opiskelupaikan. Rakkaus ja tunteet ovat syventyneet tiedosta huolimatta, mutta toissapäivänä hän kävi luonani ja sanoi, että haluaa minun etsivän jonkun toisen.
En kuulemma ansaitse häntä, minun täytyy luvata, etten odota häntä, sillä paluu Suomeen ei ole varmaa. Hänen ajatuksensa suomalaisesta bachelors degree -koulutuksesta olivat todella negatiivisia, omien sanojensa mukaan mahdollisuudet päästä sisään huonot ja hän suhtautui ankeasti valintakokeisiin, vaikka ne ovat kuun lopulla. Valinta hänen kotimaansa ja Suomen välillä on kuulemma hankalaa, mutta hän sanoo tällä hetkellä inhoavansa Suomea. Kaukosuhde ei kuulemma tule kysymykseenkään, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Saati sitten minun muutto hänen kotimaahansa. Tekisin suhteemme eteen mitä vain, mutta hän ei anna tähän suostumusta.
Minun täytyy siis vain yrittää ymmärtää. Hän rakastaa minua ja minä häntä ja ne tunteet pelottavat, kun tulevaisuus on epävarma. Tunnen itseni surulliseksi ja avuttomaksi, sillä en tiedä, miten tukisin häntä. Kerroin hänelle auttavani ja kuuntelevani ja yrittäväni tehdä tulevista kuukausista hänelle mukavat. Mutta hän vain sanoi, että minun on jatkettava omalla tielläni ja annettava etääntyä. Hän lupasi kyllä ottaa yhteyttä.
En voi sammuttaa tunteitani häntä kohtaan noin vain. Enkä nyt halua alkaa etsiä ketään "parempaa". Mitä siis teen? Jokainen päivä tuntuu raskaalta, kun tietää, että ihminen, jonka kanssa on onnellinen, ei ole itse onnellinen. Hän on yksin noiden tunteidensa kanssa eikä halua siis apuani? Täytyykö vain kärsiä hiljaa?
Olen seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa nyt muutaman kuukauden. Suhteen alussa oli molemmilla tiedossa, että hän lähtee kesän jälkeen takaisin kotimaahansa harjoitteluajan päättyessä, ja palaa Suomeen, jos saa täältä opiskelupaikan. Rakkaus ja tunteet ovat syventyneet tiedosta huolimatta, mutta toissapäivänä hän kävi luonani ja sanoi, että haluaa minun etsivän jonkun toisen.
En kuulemma ansaitse häntä, minun täytyy luvata, etten odota häntä, sillä paluu Suomeen ei ole varmaa. Hänen ajatuksensa suomalaisesta bachelors degree -koulutuksesta olivat todella negatiivisia, omien sanojensa mukaan mahdollisuudet päästä sisään huonot ja hän suhtautui ankeasti valintakokeisiin, vaikka ne ovat kuun lopulla. Valinta hänen kotimaansa ja Suomen välillä on kuulemma hankalaa, mutta hän sanoo tällä hetkellä inhoavansa Suomea. Kaukosuhde ei kuulemma tule kysymykseenkään, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Saati sitten minun muutto hänen kotimaahansa. Tekisin suhteemme eteen mitä vain, mutta hän ei anna tähän suostumusta.
Minun täytyy siis vain yrittää ymmärtää. Hän rakastaa minua ja minä häntä ja ne tunteet pelottavat, kun tulevaisuus on epävarma. Tunnen itseni surulliseksi ja avuttomaksi, sillä en tiedä, miten tukisin häntä. Kerroin hänelle auttavani ja kuuntelevani ja yrittäväni tehdä tulevista kuukausista hänelle mukavat. Mutta hän vain sanoi, että minun on jatkettava omalla tielläni ja annettava etääntyä. Hän lupasi kyllä ottaa yhteyttä.
En voi sammuttaa tunteitani häntä kohtaan noin vain. Enkä nyt halua alkaa etsiä ketään "parempaa". Mitä siis teen? Jokainen päivä tuntuu raskaalta, kun tietää, että ihminen, jonka kanssa on onnellinen, ei ole itse onnellinen. Hän on yksin noiden tunteidensa kanssa eikä halua siis apuani? Täytyykö vain kärsiä hiljaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sinuna päästäisin irti. Jos olet syntynyt vuonna 87 tarkoittaa se sitä että olet nyt 21 vuotta, eli todella nuori.
Onko sulla edes oikeasti muita vaihtoehtoja? Haluatko todella alkaa "roikkua" jossakin ihmisessä, joka ei halua jatkaa suhdetta?
Suru vie aikaa, mutta takuuvarmasti selviät surustasi. Muisto jää.
Mitä tyhjää, rakasta nyt meneen sehän on sun kultas.
Jos rakastaisi sinua,tekisi mitä tahansa sen eteen että saisitte olla yhdessä.
Avaa silmäsi totuudelle,olit hetken huvia täällä.
Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu aina välillä.
Kaveri vaikuttaa muuten kyllä järkevältä, hän ei anna naissuhteiden vaikuttaa tulevaisuudensuunnitelmiinsa.
kylla nyt on niin etta vaikka miehella varmaan jotain tunteita sinua kohtaan onkin, et ole hanelle se tarkein asia maailmassa. onko se nyt sitten rakkautta jos ei halua jatkaa yhdessa? jos han ei halua olla kanssasi suomessa eika edes keskustella siita etta lahtisit hanen mukaansa eika kaukosuhdekaan tule kysymykseen?
kuulostaa lahinna silta etta han haluaa suhteesta eroon, mutta ei loukata sinua liikaa. "rakastan rakastan mutta se on kato naa olosuhteet kun meidat erottaa..."
blah blah blah
sure aikasi ja siirry seuraavaan, mies ei halua jakaa tulevaisuutta kanssasi eika ole vakavissaan
"En kuulemma ansaitse häntä"
Miksi lainkaan haikailet tuollaisen miehen perään, joka pitää sinua noin paljon itseään huononpana, että sanoo, ettet ansaitse häntä. Hän siis haluaa naisen, joka on niin hyvä, että ansasitsee hänen kaltaisensa "kultajyvän". Suuret on luulot miehellä itsestään ja matalat luulot sinusta. Unohda koko mies!
Ei hän sinua rakasta, koska sanoo, ettet ansaitse häntä. Ymmärrä nyt asia niin pääset helpommalla jatkamaan elämääsi ilman tuollaista itsekästä ja itseriittoista ihmistä.