Olen samaa mieltä siinä että monet tämän palstan vaimojen viesteistä ovat pelkkää valtataistelua. Miehelläni on toinen nainen. Hän on kertonut, että ei halua silti erota minusta. Minua ei kiinnosta tämän toisen naisen status, olen äärettömän surullinen ja pettynyt että mieheni teki näin. Minusta rakkaus on sitoutumista, kykyä asettaa asiat arvojärjestykseen ja taito vaalia elämänsä hyviä asioita. Surullista ei ole pelkästään se, että mieheni on valehdellut, vaan se että hän edelleen väittää rakastavansa minua. Minä en kutsu rakkaudeksi tuollaista käyttäytymistä. Rakkauteen liittyy myös toisen kunnioittaminen ja minä ainakin tunnen itseni häväistyksi. En ymmärrä naisia, jotka pystyvät antamaan pitkäaikaisen pettämisen anteeksi. Heidän täytyy olla todella henkisesti kypsiä, sillä minä en pysty. Voin sanoa miehelleni, että annan anteeksi, mutta tosiasiassa koskaan en unohda mitä hän on minulle tehnyt ja kuinka halvaksi hän on saanut minut itseni tuntemaan. Jotain on lopullisesti rikki. Mekin olemme olleet aviossa 30 vuotta.
valtataistelu turhaa
missä rakkaus
2345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikki muuttuu toiseksi ei mikään palaa ennalleen,anteeksi en antanut enkä koskaan unohda , se on niin suuri loukkaus naiseutta ja ihmisyyttä kohtaan että ei mikään voi olla kuin ennen ,mutta avioliitto jatkui ,pienen harkinta ajankuluttua , se oli miehelleni suuri järkytys kun lähdin pois,hän teki kaikkensa saadakseen takasin ,en kuitenkaan hänen pyynöstään palannut vaan ihan itse suuren pohdiskelun jälkeen palasin ,siinä miettii tuhansia asioita ,kuten ikäänsä terveyttään mitä on ollut ja mitä voi vielä tulla ja paljon paljon muuta ,en kadu että palasin vaikka kaikki muuttui ihan toisenlaiseksi elämäksi se muuttuminen oli välttämättömyys ja paluuta helpotti se kun mieheni sitä koko ajan odotti ,sen jälkeen on paljon tehty uusia suunnitelmia ja toteutettu ne ja matkusteltu ollut hyvä elämä ,ja toteutuu vihkikaavan käskyt kaikki muunmassa (kunnes kuolema teidät erottaa), sillä elämä on jo loppu suoralla pitkästi yli viidenkymmenen vuoden liito , mutta unohtaa ei silti voi petoksia ne kyllä lievittyy ja ymmärtää elämään kuuluvaksi ajan jaksoksi ,kunpa nyky nuoretkin sen ymmärtäisi että ei heti erota vaan kasvetaan ihmisinä aikuisiksi ,hyvä olisi kriisin tullessa lukea vihkikaava uudestaan ja uudestaan ,siinä on tiivistettynä koko elämän kirjo ,pohtia mitä kaikkea se sisältää ja sisäistää se sanoma .
Olen saman kokenut nainen, joka pitkän liiton päätteeksi sai kuulla, että miehellä oli ollut useita naisia seksisuhteessa ja yksi vakavampikin, johon rakastui. Kykenin antamaan anteeksi ja ymmärtämään kyllä, mutta en kykene ikinä unohtamaan mitä hän on minulle tehnyt. Mieheni ei siltikään halunnut erota minusta ja nyt vasta toisen harkinta-ajan kuluessa uskalsin lähteä suhteesta. Kaikki kaunis meni rikki eikä seksistä tullut enää mitään...kuinka voisin ikinä luottaa tuohon ihmiseen? Hän edelleen lähettelee rakkausviestejä perääni...niin, ja "rakkautensa" osoitukseksi hän otti muutaman viikon päästä erostamme uuden naisen kierrokseen esitellen hänet jopa lapsillemme! Kuten sinäkin, tunsin itseni ja tunnen edelleen häväistyksi ja osin syylliseksikin, niin hullua kuin se onkin. Miten minä voisin olla aikuisen miehen valinnoista vastuussa (älkää nyt herran tähden kirjoittako ettei saanut kotona seksiä!!). Kysyinkin häneltä kerran miksi hän teki minulle noin jos kerran väittää rakastavansa minua...ihmettelen kovasti mitä hän tekee niille ihmisille, joita hän VIHAA? Lohduttaa ainakin vähän se, että meitä on monia täällä, jotka uskovat vanhanaikaiseen malliin ihmisten kunnioittamiseen ja pyrkimykseen tehdä toiselle hyvää. Se antaa uskoa siihen, ettei maailma ehkä vielä olekaan niin kauhean itsekäs ja paha.