kokemaani en haluaisi suositella pahimmalle vihamiehellenikään...sille ulosottomiehelle, joka taannoin "saneerasi" lähestulkoon kaiken omaisuuteni,rakasta vaimoani lukuunottamatta.
sattui nimittäin niin,että erään ravintolaillan päätteeksi "pääsin" sen enempiä omantunnon tuskia kärsimättä,erään todella viehättävän naisen luokse jatkoille,tapaillen häntä muutamien kuukausien ajan,kunnes ihastuksen kautta rakastuin
häneen tosissani. matkatyötä tekevänä,minun oli erittäin helppoa vaimolleni sanoa,olevani milloin ties missä,todellisuudessa kuitenkin menin lähestulkoon aina tämän rakastajattareni luokse, jossa sain sitä,mitä mies naiselta haluaa. vaimollani halut olivat synnytyksen jälkeen lähes totaalisesti kadonneet ja tunsin eläväni jatkuvassa puutteessa. suhteeni tähän naiseen muuttui niinkin vakavaksi,että hän halusi minut luokseen asumaan ja niin ikään myös sitoutumaan.
hän varmaan elikin siinä uskossa,että elämämme muuttuisi ja voisimme lopettaa "piilottelun" jollaisena elämämme oli lähestulkoon 2 vuotta.
kuten nimimerkkini antaa ymmärtää,muuttui elämäni lähestulkoon helvetiksi,sillä en pystynyt vaimolleni sanomaan,että aloitan uuden elämän, naisen kanssa,joka on vienyt suurimman osan niistä öistä ja päivistä,joina minä olen kertonut olevani työmatkoilla,milloin missäkin, vaimollani oli ollut jonkin aikaa epäilys matkoistani,mutta mitään varmuutta hänellä ei ollut. en liioin pystynyt kertomaan rakastajattarelleni,että suhteemme on katkaistava ja palaan perheeni luokse. elin todella helvetillisiä aikoja,jopa niin helvetillisiä,että päätin lopettaa elämäni ja "tumpula" kun olen,siinä kuitenkaan onnistumatta,jälki kyllä oli pahaa,jota plastiikkakirurgi korjaili useampaankin kertaan.
vaimolleni tein täyden tunnustuksen sairaalassa ja rakastajattarelleni tein myöskin selväksi suhteemme loppumisen. katkera paikka kaikenkaikkiaan varmaankin kaikille osapuolille.
kadun kaksoiselämääni varmaankin loppuelämäni ja erityisesti sitä,millaisen tuskan näille naisille teollani aiheutin. muita kuin itseäni saan syyttää
varoituksen sanoina ajattelin tämän tarinani kirjoittaa...ettei se aina niin ruusuista, se pettäminenkään välttämättä ole.
lopuksi täytynee vielä korjata tuo,kun mainitsin vaimoni olevan omaisuuttani...enhän minä häntä omista!
sattui nimittäin niin,että erään ravintolaillan päätteeksi "pääsin" sen enempiä omantunnon tuskia kärsimättä,erään todella viehättävän naisen luokse jatkoille,tapaillen häntä muutamien kuukausien ajan,kunnes ihastuksen kautta rakastuin
häneen tosissani. matkatyötä tekevänä,minun oli erittäin helppoa vaimolleni sanoa,olevani milloin ties missä,todellisuudessa kuitenkin menin lähestulkoon aina tämän rakastajattareni luokse, jossa sain sitä,mitä mies naiselta haluaa. vaimollani halut olivat synnytyksen jälkeen lähes totaalisesti kadonneet ja tunsin eläväni jatkuvassa puutteessa. suhteeni tähän naiseen muuttui niinkin vakavaksi,että hän halusi minut luokseen asumaan ja niin ikään myös sitoutumaan.
hän varmaan elikin siinä uskossa,että elämämme muuttuisi ja voisimme lopettaa "piilottelun" jollaisena elämämme oli lähestulkoon 2 vuotta.
kuten nimimerkkini antaa ymmärtää,muuttui elämäni lähestulkoon helvetiksi,sillä en pystynyt vaimolleni sanomaan,että aloitan uuden elämän, naisen kanssa,joka on vienyt suurimman osan niistä öistä ja päivistä,joina minä olen kertonut olevani työmatkoilla,milloin missäkin, vaimollani oli ollut jonkin aikaa epäilys matkoistani,mutta mitään varmuutta hänellä ei ollut. en liioin pystynyt kertomaan rakastajattarelleni,että suhteemme on katkaistava ja palaan perheeni luokse. elin todella helvetillisiä aikoja,jopa niin helvetillisiä,että päätin lopettaa elämäni ja "tumpula" kun olen,siinä kuitenkaan onnistumatta,jälki kyllä oli pahaa,jota plastiikkakirurgi korjaili useampaankin kertaan.
vaimolleni tein täyden tunnustuksen sairaalassa ja rakastajattarelleni tein myöskin selväksi suhteemme loppumisen. katkera paikka kaikenkaikkiaan varmaankin kaikille osapuolille.
kadun kaksoiselämääni varmaankin loppuelämäni ja erityisesti sitä,millaisen tuskan näille naisille teollani aiheutin. muita kuin itseäni saan syyttää
varoituksen sanoina ajattelin tämän tarinani kirjoittaa...ettei se aina niin ruusuista, se pettäminenkään välttämättä ole.
lopuksi täytynee vielä korjata tuo,kun mainitsin vaimoni olevan omaisuuttani...enhän minä häntä omista!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.