Exäni sanoi 4 vuoden suhteemme päätyttyä, että minulle ei mikään riitä. Etten tule koskaan löytämään sellaista ihmistä, keneen olisin tyytyväinen. Hän petti minua, ja oikeutti tekonsa osittain tällä, etten hänen mielestään panostanut tarpeeksi suhteeseen. Uskallan olla tästä eri mieltä, mutta jotenkin minua painaa syyllisyys ja murhe, eikä se tunnu millään loppuvan :(
Muuta en olisi halunnut, kuin rehellisen ja 100% uskollisen miehen, joka kunnioittaa muita ihmisiä, ei arvostele jatkuvasti ja jauha paskaa...Eli sanojensa mittainen kaikessa mitä tekee.
Lisäksi miehen pitäisi olla yhtä hellyyskipeä, ei tunne oloansa ahdistuneeksi halissa ja siitä jos joskus jopa julkisesti ottaa kädestä kiinni tai pussaa. Seksi on tärkeää, ja toinenkin tajuaa sen ettei seksielämä itsestään pysy hyvänä, vaan joskus sen eteen on tehtävä töitäkin.. oikeastaan sama koskee koko suhdetta. Mistä siis sellainen mies joka oikeasti ymmärtää parisuhteen ja sitoutumisen arvon eikä heti ensimmäisten vaikeuksien johdosta joko halua erota tai lähde etsimään jotain epämääräistä parempaa ja kivempaa?
Sitten miehen pitäisi osata käyttää alkoholia, ei siis mitään riippuvuusongelmia. Lapsi- ja eläinrakas ja voisi myös pysyä porakone kädessä, koska olen itsekin käytännöllinen ihminen enkä pidä uusavuttomuudesta. Ainakin pitäisi olla halukas oppimaan uutta ja aina voi erehtyä ja tehdä virheitä, se on elämää ja niin ovat heikkoudetkin. Kärsinköhän itse jostain jeesus-syndroomasta, kun tuntuu että viisaita ihmisiä on kovin vähän, sellaisia jotka ajattelevat tässä elämässä muutakin kuin vain itseään ja sitä omaa nautintoaan?
Ehkä tämä viimeinen asia on sitten se niitti, että liikunnallisena ihmisenä en voi oikein kuvitella että kiinnostuisin miehestä joka ei halua muuta tehdä kuin maata sohvalla. Ulkonäköä en mielestäni liikaa tuijottele, mutta kyllä sellainen 20 kilon ylipaino vaikuttaa minulla jo siihen, haluanko toista fyysisesti vai en. Tästä moralisoidaan helposti, vaikka mielestäni ei pitäisi. Ei kai se ole väärin, että rakastaa hyvässä mielessä itseään ja pyrkii pitämään itsensä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin ja toivoo toiselta samaa? Tottakai eri elämäntilanteissa tulee eri asiat ykköseksi helposti kuin se oma jaksaminen ja hyvinvointi, mutta kuitenkin..
Alan vaipua niin epätoivoon, olisin halunnut jo perheen ja vakiintua ym, mutta yksin sitä täällä vaan edelleen ollaan enkä enää oikein jaksa ajatella positiivisesti. Ehkä se ei muille näy, ja baarissakin kyllä niitä miehiä juttelee kun on nauravainen.. mutta se on lähinnä ollut sellaista small talkkia tai petiseuran etsintää, mikä ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Muuten pyytäisin lähikaupan kassapoikaa ulos ellei silläkin olisi jo rinkula sormessa :) tai siis ajatustasolla pyytäisin, eihän sitä kukaan todellisuudessa taida tehdä...
Muuta en olisi halunnut, kuin rehellisen ja 100% uskollisen miehen, joka kunnioittaa muita ihmisiä, ei arvostele jatkuvasti ja jauha paskaa...Eli sanojensa mittainen kaikessa mitä tekee.
Lisäksi miehen pitäisi olla yhtä hellyyskipeä, ei tunne oloansa ahdistuneeksi halissa ja siitä jos joskus jopa julkisesti ottaa kädestä kiinni tai pussaa. Seksi on tärkeää, ja toinenkin tajuaa sen ettei seksielämä itsestään pysy hyvänä, vaan joskus sen eteen on tehtävä töitäkin.. oikeastaan sama koskee koko suhdetta. Mistä siis sellainen mies joka oikeasti ymmärtää parisuhteen ja sitoutumisen arvon eikä heti ensimmäisten vaikeuksien johdosta joko halua erota tai lähde etsimään jotain epämääräistä parempaa ja kivempaa?
Sitten miehen pitäisi osata käyttää alkoholia, ei siis mitään riippuvuusongelmia. Lapsi- ja eläinrakas ja voisi myös pysyä porakone kädessä, koska olen itsekin käytännöllinen ihminen enkä pidä uusavuttomuudesta. Ainakin pitäisi olla halukas oppimaan uutta ja aina voi erehtyä ja tehdä virheitä, se on elämää ja niin ovat heikkoudetkin. Kärsinköhän itse jostain jeesus-syndroomasta, kun tuntuu että viisaita ihmisiä on kovin vähän, sellaisia jotka ajattelevat tässä elämässä muutakin kuin vain itseään ja sitä omaa nautintoaan?
Ehkä tämä viimeinen asia on sitten se niitti, että liikunnallisena ihmisenä en voi oikein kuvitella että kiinnostuisin miehestä joka ei halua muuta tehdä kuin maata sohvalla. Ulkonäköä en mielestäni liikaa tuijottele, mutta kyllä sellainen 20 kilon ylipaino vaikuttaa minulla jo siihen, haluanko toista fyysisesti vai en. Tästä moralisoidaan helposti, vaikka mielestäni ei pitäisi. Ei kai se ole väärin, että rakastaa hyvässä mielessä itseään ja pyrkii pitämään itsensä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin ja toivoo toiselta samaa? Tottakai eri elämäntilanteissa tulee eri asiat ykköseksi helposti kuin se oma jaksaminen ja hyvinvointi, mutta kuitenkin..
Alan vaipua niin epätoivoon, olisin halunnut jo perheen ja vakiintua ym, mutta yksin sitä täällä vaan edelleen ollaan enkä enää oikein jaksa ajatella positiivisesti. Ehkä se ei muille näy, ja baarissakin kyllä niitä miehiä juttelee kun on nauravainen.. mutta se on lähinnä ollut sellaista small talkkia tai petiseuran etsintää, mikä ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Muuten pyytäisin lähikaupan kassapoikaa ulos ellei silläkin olisi jo rinkula sormessa :) tai siis ajatustasolla pyytäisin, eihän sitä kukaan todellisuudessa taida tehdä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
hyvät ja kohtulliset vaatimukset sinulla on mikäli ne olivat tuossa. Itse täytän kaikki nuo vaatimukset ja vähän vielä päälle:-) Toisaalta en ole enää sinkku.
eiköhän ne sitoutumiskykyiset ja -haluiset miehet olekin jo pitkälti jonkun toisen käsikynkässä...
Ainakaan minä ole :)
sun ikäiset miehet vaan harvemmin haluaa mieluummin parisuhdetta vakavalla pohjalla kuin ryypiskelyä kaveriporukassa...been there done that :) Nään punasta ku mietin kaverien vanavedessä kulkevaa miestä, joka ei kehtaa sanoa kavereille ei..sit siinä vaiheessa ku kaveritkin sitoutuvat ni sitten joo kyllä mullekin nyt sopii. Tämä ei nyt koskenut sinua huom :)
Mutta lapsen teko saisi odottaa ainakin 2-3 vuotta :)
Eihän sitä aiemmin niitä uskalla uuden ihmisen kanssa yrittääkään kun ei toista vielä tunne kunnolla..siihen asti voi vain harjoitella :)
sentään joskus itsekin sitä jälkikasvua saa :)
Terve!
Hyvältähän vaatimukset kuulostaa :) .Ihan normaaleja esität ja juuri näitä minäkin pidän tärkeinä parisuhteessa. Nuo kritterit takaavat sen, että löydät sopivan kaverin itelles. Sinun EX ei selvästikään ole ollut kypsä ihminen, joten älä uhraa hänelle enään yhtään ajatusta.
Täytän mielestäni kaikki kritteerit , mutta lapsien hankkimista en enään jaksaisi. Laita rohkeesti tunnistamaton sähköpostiosoita niin löydät sopivia kandeja. Karsit sitten vain hörhöt sieltä pois... Kaikkea hyvää sinulle.
t: Yksinhuoltajaisä
Minun vaatimukset naiselle ovat rehellinen,savuton ,liikuntaa harrastava reipas nainen.Saa olla työtön tai eläkkeellä oleva.Tarjoan rehellistä parisuhdetta,pussailua,hellyyttä,kodin ja ruuan .En kahlehdi naista vaan annan omaa aikaa myös!Olen 36v mies työelämässä oleva,olen raitis ja savuton ja olen silmälasit ja kalju!Silmälaseista pääsen eroon leikkauksella jos haluan.En pidä ujoista ja hiljaisista naisista.En ole ujo ja hiljainen itsekään.Todistakaa naiset onko vaatimukseni liikaa.
sinulla on maininta saa olla työtön tai eläkkeellä? Pidätkö enemmän siitä että nainen on kotona kun sinä töissä?
Mitä väliä onko rillejä vai ei...
Mä olen ehkä ujo aluksi mutta perusluonteeltani en todellakaan hiljainen :) Mut jos asenne on toisella sellainen ettei pidä ujoista, niin onko se toisin sanoen ettei pidä ihmisistä jotka eivät pysty esittämään jotain muuta kuin mitä ovat...ujot monesti hieman huonoitsetuntoisia, mutta ujoudessahan se hieno puoli että ujot eivät niin helposti pyri peittämään heikkouksiaan kuin liian itsevarmat ihmiset. Olisko näin...
Ei kai noissa sun vaatimuksissa mitään mahdotonta ole, minäkin täytän nuo mutta jostain syystä tuo en pidä ujoista ja hiljaisista naisista-kommentti ei oikein sytytä vaikken sellainen itse olekaan.
Ei tosiaan ollenkaan mahdottomia ehtoja.Täällä kin olis yks nuo ehdot hyvinkin täyttävä mies.Mistä vaan löytys nainen jolle nuo ehdot täyttävä mies oikeesti kelpais?
On tietysti totta, että vasta tavatessa sitä tietää synkkaako yhdessä vai ei. En ole nettijuttuja kokeillut, mutta kuullut olen että ruusulinnoja rakennetaan ja todellisuus onkin sitten puolin ja toisin vallan eri. Toisaalta livemaailmassa tavatessa et tiedä mitään siitä toisesta ihmisestä, riippuen tietysti tilanteesta. Kuinka monta hyvää tilaisuutta katoaa siihen, että toinen esim. on ujo tai alussa vähän estynyt eikä näytä itsestään niitä "parhaita puolia"...vaikka oikeesti olisi voinut olla hieno ihminen ja juuri sopiva.
Nyt taas elättelen vapputoiveita, kun silloin ihmisiä liikenteessä...vaan silloin eniten odottaa, silloin myös joutuu pettymään :)
Missä päin Suomea asut? Pk-seudulla vissiin vaikeinta pariutua kun ihmisillä vaatimustaso sitä luokkaa...vai kuvittenekohan vaan.
Tapasin äskettäin naisen joka on terveyden takia eläkkeellä(ei mielenterveys),hänellä on mahdollisuus palata myöhemmin takaisin työelämään jos sopiva työ löytyy.Olin ennen tapaamista ujo,mutta ujouteni hävisi heti tavatessamme...hänestä tuli ujo heti.Illalla juteltiin puhelimessa hän sanoi että ei ole soveliasta katsoa silmiin ekatreffeillä,seuraavaa tapaamista ei tule ikinä...Asustelen Kainuussa...pitäisi varmaankin Ouluun muuttaa..
Nykyään asustelen maalla Turun lähellä.Eikä se naisen kanssa pariutuminen täällä maalla mitään helppoa ole varsinkaan kun täällä on vähän sinkkuja sillä suuri osa täällä asuvista on perheellisiä.Sitä vaan kattelee vierestä ja toivoo että ehkä jonakin päivänä olis ittelläkin vaimo ja lapsia. Baareissa en kiertele koska en juo, eikä siellä oikein mielestäni pysty ihmiseen kunnolla tutustumaan, kun keskustelut ovat luokkaa "mitä sanoit,en oikeen kuullut".Olen kuitenkin ihminen joka tykkää jutella ja tutustua toiseen kunnolla. Tietty vois tuo naisiin tutustuminen olla helpompaa kaunpungissa, mutta viihdyn muuten maalla, ja luonnossa. Enkä oikeen osais jossain kaupungin vilinässä kerrostalossa asuakkaan.
:)
mä muutin kyllä tänne kaupunkiin, mutta ei täällä ihminen viihy...ei sinne kotiseudulle takas vaan viittis yksinään muuttaa. Musta on tuntunut että kaikki tapaamani miehet haluaa asua mahdollisimman lähellä kaupunkia/keskustaa, ei haluta pitkiä työmatkoja jne..
Mikset juo, etkö tykkää vai onko ongelma? Mä en oikeen ole ikinä ymmärtänyt absolutismia, jos se ei perustu mihinkään. Jos ei alkon kanssa ole ongelmaa, niin en voisi kuvitellakaan viikonloppuateriaa ilman hyvää punaviiniä :)
No olen aina maalla asunu ja tottunu ettei kaikki palvelut ole heti oven edessä, ei ne tosin nykyisessä asuin paikassa niin mahdottoman kaukana ole, mutta silti arvostan kyllä enemmän sitä että kun menen ovesta ulos niin vastassa on oikea metsikkö eläimineen eikä mikään betoniviidakko peltilehmineen. Tuo juoma puoli on nyt vähän silleen että en absolutisti ole vaikka en varsinaisesti juo, mutta olen huomannut että tulen hyvin toimeen ilmankin enkä muutenkaan tosta alkosta ja kännäämisestä oikeen välitä, eipä sitä tosin pääsis paljoo harrastamaankaan kun täytyy joka paikkaan mennä omalla kulkuneuvolla kun ei tuo julkinen liikenne täällä maalla ole kaikkein parasta, joskus hyvässä seurassa voin yhden siiderin tai jonkun ottaa jos tietää ettei varmasti joudu ajamaan lähtemään sillä en periaatteesta lähde autonrattiin vaikka promillet olis sallituissa rajoissa. Tollanen viini lasi ei meikäläistä mitenkään haittaa vaikka viinistä en pidäkkään sehän on todettu jopa terveelliseksi,kunhan se ei ole sellasta että koko pullo täytyy tyhjentää joka päivä.