Jos nyt oletetaan, et sinä mies menisit naimisiin yh-äidin kanssa ( Mielikuvituksen käyttö on sallittua :D ), niin haittaisiko sua miten paljon se, jos lapsella säilyy isänsä sukunimi?
Toisella palstalla vaan oli aiheesta just keskustelua ja tuli vaan mieleen, kun itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä, et lapsen nimi pysyy omana, mutta onko se enemmistölle miehistä ihan ok? Itse haluan kyllä miehen sukunimen itselleni, jos naimisiin joskus menen.
Mun sukunimi vaihdettiin lapsena, kun isäpuoli niin halusi, mutta ei se musta ollut oikein tehty, koska en koskaan oo tätä nimeä niin omakseni kokenut.
Toisella palstalla vaan oli aiheesta just keskustelua ja tuli vaan mieleen, kun itse olen pitänyt itsestäänselvyytenä, et lapsen nimi pysyy omana, mutta onko se enemmistölle miehistä ihan ok? Itse haluan kyllä miehen sukunimen itselleni, jos naimisiin joskus menen.
Mun sukunimi vaihdettiin lapsena, kun isäpuoli niin halusi, mutta ei se musta ollut oikein tehty, koska en koskaan oo tätä nimeä niin omakseni kokenut.
Vastaukset 25
Vanhimmat
tosiaan kiinnostusta yrittää omia toisten lapsia. Tuntuisi hullulta yrittää muutella vieraitten ihmisten nimiä.
on aina ollut tosi mustasukkainen ja omistushaluinen, et ehkä se selittää sen, miksi se oli niin tärkeää sille se nimenvaihdos...
Mutta en usko, et itse alkaisin suhteeseen yhtä mustasukkaisen miehen kanssa tai sit mulla täytyy olla tosi paska tuuri, jos noin huonosti tulisi käymään.:(
Tietysti miehellä voi olla joku muukin syy, miksi haluaa koko perheelle saman nimen, mutta en vaan ole keksinyt sitä... Jostain toisesta syystä nimen vaihdon ehkä voisi ymmärtääkin...
halusi teeskennellä, että lapset ovat ihan omatekoisia tai pelkäsi, että muut saavat tietää niiden ovat eri isän lapsia? Mustasukkaiset ihmiset voivat olla mustasukkaisia sellaisistakin asioista, jotka ovat tapahtuneet jo ennen omaa ilmestymistään kuvioihin.
juuri jotain tuon suuntaista.:(
Ei varmaan pystynyt ymmärtämään, et äidilläkin oli ollut elämää ennen häntäkin. Olivat jo kuitenkin reilusti yli kolmekymppisiä kummatkin, kun tapasivat. Ja ehkä se, etteivät yhteistä lasta enää saaneet varmaan vielä pahensi asiaa. Tai näin olen itse järkeillyt.
No, toistenkin virheistä voi oppia.
Mulla ei oo mitään hinkua edes naiselleni tyrkyttää mun sukunimeä, mutta omat lapset on kyllä mun sukunimellä.
Kyllä mäkin sit mahdollisille yhteisille lapsille haluaisin miehen nimen, niinkuin siis itselleniin. Se nyt on ihan selvää ja loogista.
Olis toi C voinu aikoinaan yhtä lailla sanoo, että haluu lapsille oman sukunimensä.
Mutta hassua kyllä me oltiin siitä samaa mieltä, vaikka ei itellä ollu mitään intohimoja asian suhteen.
lapsille isänsä sukunimen, koska isällä on oikea sukunimi. Mulla taas ei ole omaa sukunimeä, niin en lapsille olisi voinut omaa nimeäni edes antaa.
Samaten tulevaisuudessa halua miehen nimen lapselle/lapsille, jos sellaisia saadaan. Tai jos nyt edes saan sen miehen.:)
mitään estettä siihen, etteikö saisi pitää sukunimensä.
osa miehistä ainakin ajttelee juuri noin. :) Olisi inhottavaa, jos tuollaisen asian takia tarvisi alkaa tappelemaan tai selvittelemään jotain mustasukkaisuussotkuja.
En edes suostuisi keskusteleen lasten nimenvaihdosta. Sitä ei vaihdeta, olen ennemmin menemättä naimisiin ja vaikka jätän miehen mutta vaihtoon en suostu. Lapsilla on oma isä ja he kantavat isänsä nimeä eikä ole mitään hyvää syytä muuttaa sitä.
Sitten olisi eri asia jos biologinen isä olisi hylännyt lapset jo pieninä eikä koe niitä kohtaan mitään mielenkiintoa, ja isäpuoli taas on se isähahmo lasten elämässä.
Munkin sukunimi vaihdettiin isäpuolen nimeen enkä koe mitään yhteyttä sinne suuntaan. En ole sitä sukua sukunimestä huolimatta.
"Sitten olisi eri asia jos biologinen isä olisi hylännyt lapset jo pieninä eikä koe niitä kohtaan mitään mielenkiintoa, ja isäpuoli taas on se isähahmo lasten elämässä. "
Joo, no tuo oiskin ihan ymmärrettävä syy.
Samaten en itsekään yhteisen sukunimen takia koe olevani yhtään sen enemmän suvun jäsen kuin muutenkaan.
Ihannetilannehan olisi, jos lapsi saisi kokea sen yhteenkuuluvaisuuden tunteen sen "uuden" sukunsa kanssa ja kokisi kuuluvansa joukkoon, niin kuin äitinsäkin. Se silti onnistuu ilman nimenvaihdostakin, jos onnistuu ja itse ainakin toivon, että onnistuu jos joskus sellaiseen tilanteeseen ajaudun.:) Eli siinäkään mielessä nimen vaihtamiseen ei ole mitään kovin aiheellista syytä.
En tykkää uusioperheistä..
Tosiaan jos sitä biologista isukkia ei ole mailla eikä halmeilla niin sitten voidaan näitä nimenmuutoksia yms tehdä. Jos taas isä on normaali viikonloppuisä ja lapset on lomillaan sen luona, niin sitten ei missään tapauksessa saa muutella. Eikä siinä tapauksessa äipän panokaveria voida ylentää isäksi taikka isäpuoleksi. Vain silloin kun se biologinen ei ole läsnä.
Mun ex-mies oli lapsille ehdottanut (yritti suorastaan pakottaa), että ne alkaisi sanoon sitä sen "tyttöystävää" (josta se on eronnut ja asuvat eri osoitteissa) äitipuoleksi ja sen akan lapsia sisar/velipuoliksi. Muksut eivät suostuneet ja suorastaan loukkaantuivat (kuulin siitä myöhemmin). Yksi lapsista ei enää haluaisi edes mennä isälleen tuon takia.
Tuosta hyvin huomaa sen että oikeestaan se on se lapsi joka nostaa sen uuden puolison isä- tai äitipuoleksi silloin kun katsoo sen hyväksi ajan myötä, eikä aikuisten käskystä.
Menipäs ohi aiheen :)
aliarvioida näissä asioissa. Ne ovat aikas herkkiä juttuja.
lasten isän vaimo on mun toiselle lapselle ihan ku toinen äiti. Lapsi siis asuu heillä. Ja onhan se ihan luonnollista, et kiintymys muuttuu molemminpuoliseksi ajan kuluessa. Varaäidiksi lapsi on häntä kutsunut ja musta se kuulostaa hyvältä. Kun äitipuolella joskus on hiukan negatiivista kaikua, vaikkei tarkoitus olisikaan pahassa mielessä kun niin sanotaan.
Mun mielestä silloin kun asutaan yhdessä tai ollaan vaikka jo naimisissa, se nimitys on sinänsä ihan sama. Pääasia, et teot ja käytös kertoo, et kiintymys on molemminpuolista. Tosiaan jotkut panokaverit ei nyt ole lapsille vielä mitään. Mulla ei semmosia ole, mut en kyllä lapsille ees näyttäisi heitä, jos semmosia oliskin.
Sitten jos yhteen päädyn miehen kanssa vielä, niin saahan se mieskin toki itse mielipiteensä sanoa, miten haluaa itseään kutsuttavan. Mitä pienempiä lapset on, niin sitä helpompi niiden on suhtautua kaikkeen positiivisesti. Murrosikäisten lasten on varmaan aika vaikea kutsua uutta aikuista muulla, kuin omalla nimellään.
Ihmettelen suunnattomasti exän aivotoimintaa kun se tuollaista on edes ehdottanut. Mulle ei tulisi edes mieleen tehdä tuollaisia jos mulla olisi joku mies.
En keksi muuta syytä kuin että haluaa taas tehdä mulle kiusaa välittämättä lasten tunteista. Otin sen suurena loukkauksena ja nyt exän ei todellakaan tarvitse koskaan tässä elämässä kuvitellakaan mitään sopua.. edes puhevälejä. Harmi ettei se kiusantekohaluissaan kykene järkevään aivotoimintaan, ja tääkin taitaa osua vaan sen omaan nilkkaan.
Luojan kiitos mä olen steriloinut itseni enkä tule koskaan joutuun tähän helvettiin uudestaan. Olen edes joskus kaukaa viisas :))
Minä loukkaannun aivan valtavasti tuossa tapauksessa. Onneksi lapset oli jo kerinnyt laittaan isälleen vastaan. Minä olisin siinä tapauksessa taatusti sanonut niille ettei ne sitten ole enää minun lapsia, tai jotain muuta yhtä jyrkkää. Mun lapsilla kun ei ole kuin yksi isä ja yksi äiti, muut on mitä ne on. Onneksi mun muksut on samanlaisia kuin minä ja samaa mieltä.. sovitaan hyvin yhteen :)
jos minä näin toisen lapseni etä-äitinä alkaisin vaatimaan, et minä vaan olen äiti ja lapsella ei saa olla muita äitejä, vaikka toinen "äiti" nyt kuitenkin on lapsen jokapäiväisessä elämässä läsnä enemmän kuin mitä itse olen :D
Sit taas mun luona asuvalle lapselle oon tietty se jokapäiväinen äiti.
Kyl meille tää nyt ainakin on ihan luontevaa näin, ei ongelmallista ollenkaan.
Sehän aina riippuu tietysti tilanteesta ja sinullahan se on eri joten toi on hyvinkin luonnollista. Mulla kun on erilainen tilanne niin meillä on näin. Varsinkin vielä kun lapset eivät ole mitään pikkulapsia enää. Oli mun 17v pojan ilmeessä varmasti näkemistä, kun se ei muutenkaan pidä koko naisesta, ja sitten aletaan tuollaisia vaatiin melkein vieraasta naisesta.
Mutta kuten todettu, niin tilanteet on erilaisia ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Kukin kykyjen ja halujen mukaan :D
Eihän se minun lapsi ole, eikä se ole muutenkaan mitään sukua.
voisin tuon nuorimmaiseni sukunimen vaihtaakin jos mies sitä itse ehdottaa ja olisi tulossa kenties yhteisiä lapsia. Tosin jos poika jo kyllin vanha hän toki saa itse asiasta päättää ollako Herra ???????? vaiko joku muu. Poika kun muutenkin omaa minun sukunimeni (ja minä taas jos menisin naimisiin tahtoisin miehen sukunimen ja piste.), joka on isäni nimi ja pojan oma isä taas muutenkin on vain taustalla johon tarvittaessa saa ja täytyy ottaa yhteyttä. Mitä lie se ikinä sitten tarkoittaa edes?
Vanhemmat muksut heillä on isänsä sukunimi ja he ovat muutenkin jo niin vanhoja että piakkoin muuttavat luontani omiin koteihinsa. (Vanhin jo kesän jälkeen muuttaa), joten heihin asia ei liittyisi millään tavoin. Tyttö on vinkunu tuossa muutaman vuoden että tahtoisi saman sukunimen kui minulla, mutta muuttakoon nimensä kun on 18-vuotias ja ihan miksi itse lystää.
En haluaisi ex-yh-äidin lapsen sukunimen olevan omani. Ellen sitten jostain hullusta syystä olisi päätynyt ottamaan naisen sukunimeä jolloin oma sukunimeni mitä luultavimmin olisi kuin olisikin sama. Yhteisellä lapsella voi olla meikäläisen sukunimi, mutta muiden lapsilla ei. Ellei sitten olisi niin jotta lapsella sattuisikin olemaan sama sukunimi kuin meikän oma on... niin silloin tilanne pitäisi vaan hyväksyä. Mutta tämä nyt on vaan tällaista spekulointia...
vastauksistanne.