Oletteko lukeneet, kuunnelleet Jokelan tapahtumien jälkipuinteja. Kaveri oli koulukiusattu ja piti päiväkirjaa tarkkaan tuota tappotapahtumaansa suunnitelessaan. Hän kertoili myös netissä mitä aikoi tehdä.
Hänen tarkoituksena oli vahingoittaa mahdollisimman monta ja tappaa mahdollisimman monta, sen jälkeen oli päättänyt päättää omat päivänsä. Kaveri ajettu loukkuun. Hänelle oli omasta mielestään noussut tiet liian pystyyn.
Luulen, että tälläisesta "vapaasta kiusaamisesta" tulee pian hyvin ankarasti rangaistava rikos.
Joten miettikääpä tänne kirjoittelijat, herjaajat, pilkkaajat ja ivaajat, mitä puhutte. Teitäkin paheksutaan eikä ainoastaan suoraan asioista kertovaa tilletallea.
Minä olen jo aikuinen, eikä minulla ole hätää. Vaikka elämääni yritetään vaikuttaa kiusanteolla miten mielikuvituksenne vain keksii. Enkä ole ensimmäistä kertaa pappia kyyditsemässä. Olen kokenut kaikki kiusaamisen muodot - joten tiedän kiusaajien seuraavat siirrot ihan tarkkaan.
Minä osaan ohjata toimintatarpeeni sinne, josta tiedän asioihin voitavan vaikuttaa.
Sääli että aikuisten maailmakin on näin raadollista. Ennen puhuttiin lasten raakuudesta toisiansa kohtaan. Tänään se on totta myös aikuisten maailmassa, sivistyneessä valtiossa.
Kiusaajaihmiset ovat lastenastelle jääneitä marttyyreita ja heidän ajatusmaailmaansa hallitsee valta, vallahimo, raha ja kaikkinainen ahneus. Kostonhimon ollessa indikaattorina joka teolle.
Mutta ym. "kaverit" antavat itse opetuksen uhrillensa. Sillä näihin asioihin kiinni jäänyt ihminen itse se on. Ahneus jättää tuhkat pesään. Valta joko otetaan tai annetaan. Valitkaa. Jos teillä on varaa enää valita. Raha on liikkuva energia, joten nollina tileillä tai unelmissa se on ikuisesti vain tyhjä kupla.
Mutt' voin sanoo, näin hulluna on kiva olla...Ei rasita polla. Vaikka päähän potkisi useampikin polle. Elämässä on niin suuri voima kun oikeudenmukaisuus ja totuus, ne eivät pala koskaan. Niiden kynsissä voi itse vain kärähtää.
Karaokekeskustelu, -riitely, -valta, paljastavat vain samaisen ahneuden kuplan, jota jokainen epätoivoisesti tavoittelee - puhallellaan tyhjään...;) Se joko helpottaa tai ei.
Hänen tarkoituksena oli vahingoittaa mahdollisimman monta ja tappaa mahdollisimman monta, sen jälkeen oli päättänyt päättää omat päivänsä. Kaveri ajettu loukkuun. Hänelle oli omasta mielestään noussut tiet liian pystyyn.
Luulen, että tälläisesta "vapaasta kiusaamisesta" tulee pian hyvin ankarasti rangaistava rikos.
Joten miettikääpä tänne kirjoittelijat, herjaajat, pilkkaajat ja ivaajat, mitä puhutte. Teitäkin paheksutaan eikä ainoastaan suoraan asioista kertovaa tilletallea.
Minä olen jo aikuinen, eikä minulla ole hätää. Vaikka elämääni yritetään vaikuttaa kiusanteolla miten mielikuvituksenne vain keksii. Enkä ole ensimmäistä kertaa pappia kyyditsemässä. Olen kokenut kaikki kiusaamisen muodot - joten tiedän kiusaajien seuraavat siirrot ihan tarkkaan.
Minä osaan ohjata toimintatarpeeni sinne, josta tiedän asioihin voitavan vaikuttaa.
Sääli että aikuisten maailmakin on näin raadollista. Ennen puhuttiin lasten raakuudesta toisiansa kohtaan. Tänään se on totta myös aikuisten maailmassa, sivistyneessä valtiossa.
Kiusaajaihmiset ovat lastenastelle jääneitä marttyyreita ja heidän ajatusmaailmaansa hallitsee valta, vallahimo, raha ja kaikkinainen ahneus. Kostonhimon ollessa indikaattorina joka teolle.
Mutta ym. "kaverit" antavat itse opetuksen uhrillensa. Sillä näihin asioihin kiinni jäänyt ihminen itse se on. Ahneus jättää tuhkat pesään. Valta joko otetaan tai annetaan. Valitkaa. Jos teillä on varaa enää valita. Raha on liikkuva energia, joten nollina tileillä tai unelmissa se on ikuisesti vain tyhjä kupla.
Mutt' voin sanoo, näin hulluna on kiva olla...Ei rasita polla. Vaikka päähän potkisi useampikin polle. Elämässä on niin suuri voima kun oikeudenmukaisuus ja totuus, ne eivät pala koskaan. Niiden kynsissä voi itse vain kärähtää.
Karaokekeskustelu, -riitely, -valta, paljastavat vain samaisen ahneuden kuplan, jota jokainen epätoivoisesti tavoittelee - puhallellaan tyhjään...;) Se joko helpottaa tai ei.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kiusaaminen täällä saitilla on näkyvää. Jopa kaikkien luettavissa ja todettavissa. Ja kuten tilletallekin totesi, olemme aikuisia. Kestämme ehkä paremmin.
Koulukiusaamisesta on puhuttu paljon. Opetan tällä hetkellä kahdessa koulussa joten ehkä jotain perspektiiviä asiaan omaan. Omaa kokemuspohjaa vasten on erittäin omalaatuista että kiusaamista jossain vielä sallitaan eikä siihen puututa. Omissa kouluissani en moista asennetta ole havainnut. Kaikkeen havaittuun kiusaamiseen otetaan lujasti kiinni.
Havaitseminen on oma lukunsa. 600 lasta ja nuorta kirmaa välitunnilla ympäri koulun tonttia ja kaksi opettajaa valvoo. Ei kaikkea voi mitenkään nähdä. Luokkakoot kasvaa jolloin yksittäistä oppilasta ei opettaja ehdi juurikaan huomioida. Opetussuunnitelmaa pitää noudattaa ja eteenpäin mennä. Pisa-menestyksellä on hintansa.
Jälkeenpäin helppo sanoa että Jokelan tapauksessa olisi pitänyt huomata niin kiusaaminen kuin kiusatun reaktiot ja suunnitelmat. Toivottavasti koulut oppivat jotain.
Kiusaamisen estämisen ensimmäinen rappu on tunnistaa mitä se kiusaaminen on. Ei asian erilailla sanominen ole muiden kiusaamista. Ei jostain asiasta eriävän mielipiteen esittäminen ole kiusaamista. Pitkä kirjoituskaan ei ole kiusaamista. Jos on niin sen kyllä huomaa. Karaoken epäkohdasta kirjoittaminen ei ole kiusaamista.
Kiusaamista on suurinpiirtein kaikki henkilöön kohdistetut negatiiviset ilmaisut. Sellaiset voitais täältä kitkeä pois. Vai mitä. Kiusaaminen on vakava rikos jolla voi olla arvaamattomia seuraamuksia.
Ei hyvältä näytä. Mutta sainpa eräästä tiedotteesta selville. Karaokessa luonnonlahjakkuudut, eikä luonnonlapset pärjää. He ovat silmätikkuina juuri siksi, että ovat yksilöllisiä, persoonallisia. Siis toisten mielestä tyhmiä, puolijauhoisia.
Miksi ei näin olisikaan. Tämähän "laki" pätee kaikkialla muuallakin. Kiltit, ystävälliset, erilaiset, omana itsenään olevan ihmiset pyritään nujertamaan. Onko kiusaajat muka vahvempia kuin kiusattava? Ei, mutta suuren joukon taaksensa vetäessään, kiusaaja pyrkii murtamaan kiusatun palasiksi. Nämä seikat ovat täälläkin saitilla nähtävissä. Olen seurannut karaoketouhua ihan tarpeeksi pitkään, että tiedän mikä sen yleinen henki on. Aitoja karaoken ystäviäkin on, heidän illoissaan on mahtavaa olla.
Virkaheittosukupolvi syntyi ensimmäisen kerran 1940- luvun jälkeen. He valitsivat katkeruuden sotalapsina ollessaan. Heidän jälkeläisensä kantaa tätä katkeruuden toimintatapaa, edes ymmärtämättä miten se heissä näkyy. Tavat siirtyvät aina tähän nuorimpaan sukupolveen asti. Heidän hartioilleen, aivan piston pistoa sydämessään kenenkään tuntematta.
Lasten itsemurhat ovat lisääntyneet, pahoinpitelyt raaistuneet, koulu- työpaikkakiusaamiset lisääntyneet. Aina vain yhteiskunnastamme syrjäytetään lisää ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa, tai ainakin paikka täällä, siinä missä muillakin. Me olemme itsemurhissa maailman kärkimaita. Oliskos paikka tarkastella itseään itse kukin?
Nuorten paniikkihäiriösairaudet ovat lisääntyneet. Muissa maissa ei juurikaan tätä oirehtimista edes tunneta. Mistä johtuu? Kiusaamisista. Kotonakaan ei asioiden tarvitse olla päin peetä, vaan yhteiskunta tälläisenään leipoo nuoristamme tarpeettomia ja kiusattuja. Se suorastaan tukee kiusaajia, lieventäessään rangaistuksia ja lakaistessaan sitkeästi kaikki maton alle.
Mitä ihmettä, eikö asioihin voi puuttua? Voi. Kiusa sekin kun ei puututa. Itselläni on tarhaikäinen, joka on kiltti kuin pieni enkeli. Arvannette, että jo näin pienenä joutuu ensikerran kiusan kohteeksi ja kiusaajaryhmä vain senkun kasvaa, päivä päivältä. Me puutumme asiaan, ja sieltä se tulisi alkaakin, pienenä pienet nyrkit, isona aina vain isommat!
Karaoke on oikein kiusan käärmeenpesä. Kiusaajina ovat ne, joiden edellä maata tulisi suudella kun he kulkevat... Yök!
Karaokeen minäkin eksyin, vapautuakseni kaikesta jännittämisestäni, paniikkihäiriöistäni. Miten kävikään? Koko karaokeharrastukseni aikana olen ollut silmätikkuna ja kiusattuna. Minulle on jopa suoraan tunnustettu tämä. Nyt olen saanut ikuisen kilpailukiellon, mieheni kanssa ( joka on kokenut myös kaikki kiusaamisen muodot), minulle paniikkihäiriöiselle, langetetaan kilpailukielto ikuisesti, usutetaan ampuamaan ensin itseni. Kustannuksellani torveillaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kun kerron täällä kukaan ei ole uskovinaan ( tai hyvin harva). Niin uskomattomaltahan se tuntuu, minustakin. Astu esiin koko jutun alulle laittaja, tee miehen teko!
En tarvitse kotoapoistumiskäskyjä, en helvettiin painumishuutoja, en muitakaan kieltoja. Minun sisälläni on pelko, joka kieltää minua itseäni monesta paikasta ja asiasta syrjätymään. Tätä yritin karaokessa vapauttaa. Mutta kiusaajat huomaavat joka paikassa minut ja minunlaiset ihmiset. Siitä se aina alkaa... Sama näytelmä pyöriä.
Paniikkihäiriö ei ole mielisairaus, vaan se kehon arvaamaton, hallitsematon reaktio, mm. sellaisiin asioihin, joita ihminen on pitkään joutunut joka paikassa pelkäämään ja kokemaan. En syö sinisiä pillereitä, hih hih, pilleristikin tiedoksi.
Jokelan koulun Auvisen pojan tarinaa lukiessani, hänen äitinsä kertoessa tarinaa... En voi olla ihmettelemättä, miksi kiusaajien teot ovat oikeutettuja ja heidän motiveistaan etsitään inhimillisyyttä. Lopulta osataan vasta tapahtumien jälkeen hoitaa vain julkisten tilojen turvajärjestelmiä. Missä on kiusatun turvajärjestelmä? Kun hänen edessään seisoo ja vaanii ryhmä, eikä kukaan tue kiusatun selustaa.
Toisinsanoen ei voi mitään asioille, kun mihinkään ei puututa vasta sitten kun lämmin lanta höyryää.
Minua ei hävetä kertoa, miksi olen epäoikeutta vastaan sydämeni pohjasta. Aikuisena osaan vaikuttaa erilailla kuin nuori tai lapsi. (Ne vaiheet olen käynyt jo läpi.) Olen aina ollut kiusattujen, heikompiosaisten puolustaja. En siedä vilunkia, valetta, enkä epämääräisiä vääristelyjä tai tietoja. Otan selvää ja selvitän.
Jokelan koulun Auvinen selkeästi muutti rasittavan elämänpelkonsa, kuoleman ihannoimiseksi. Siksi moinen tapaus mm. Jos ei anneta tilaa, se joko paraassa tapauksessa otetaan tai sitten poistutaan - sinne helvettiin. Ajatelkaas tätä karaokestarat. Kenestä ja minkälaisten ajatusmaailman omaavat sellaiset ihmiset, jotka saa näinkin paljon jo täällä saiteilla pahaa mieltä aikaan? Minä vain paljastelen sitä maailmaa avullanne, ahneet vallanhimoiset tyrannit.
Jos kukaan ei tunnista itseänsä tästä, se on ihan normaalia, mutta miettikää. Kaikkea tätä karaokesotkua ja - soppaa, mitä täälläkin juoruillaan, enemmän ja vähemmän tietävinä. Lähetän tämän sisältöisen kirjelmän eduskuntaan. Ei enää silmien sulkemisia ja käsien levittelyjä. Jokaisen hyvinvointi on jaettavissa ja pahoinvointi vastatattavissa. En viitsi korjata kirjoitusvirheitäni...
Todellakin olen pettynyt, mutta sitäkin tietoisempi monista minua vaivanneista asioista. Sodan jälkeiset traumat eivät vahingoita ihmistä niin paljon kuin kiusaaminen, hyväksymättömyys. Koska sodanjälkeen puhallettiin yhteiseen hiileen ja kaikki tuki toisiansa. Tänä päivänä ollaan niin kyllästytty kaikkeen, että nautitaan siitä, että saadaan yksi toisensa jälkeen porukalla revittyä palasiksi. Traumatisoituminen on sitäkin lopullisempaa...
Kunnioitus kanssakirjoittajiin puuttuu kokonaan, ihmettelen , kuinka homma toimii "kentällä" jatkuuko sielläkin sama ihmisten kiusaaminen, eri muodossaan, tiedän yhden karaokefirman jossa kirjoittamaton sääntö on että, vanhat ja köyhät ja vammaiset ei ole mitään, elikkäs kilpailutilanteessa he ovat pihalla kuin lumiukko.No minkä taakseen laittaa, sen edestään löytää.Pitänee paikkansa myös, lause joka surutta kasvaa, se kunniatta kuolee!päätelköön jokainen itse mitä lause tarkoittanee.On merkillistä, että ne pienet ilon siemenet, joita joku, jotkut täällä jakavat, kuitataan, tai peitotaan ylimielisillä ynähdyksellä, tai hulluksi leimaamisella.Olen ollut pois täältä vähän aikaa ja huomatakseni, että sama p....a jatkuu, eikä kukaan välitä mitään...ahneella on muistakaa paskanen loppu!
Aion käydä välillä katsomassa mitä täällä tapahtuu, ja puolustamassa "omiani"
En oo ikinä veemäisempää porukkaa nähnyt, on tainnut kännyt ja kumit nousta nokkaan.
Kolmessa paikassa kävin, aivan uskomatonta asiakaspalvelua. Voi perk... puhumattakaan näistä nuolijoista, itse karaokefirmoista ja eliittiparateistaan.
Onneksi minun seuranani oli juuri tänne kumikylään muuttanut pariskunta, olivat tosi asiallisia ja paljon enemmän hämmästyneenpiä kuin minä. Tietyista asioista, joita oli aikaslailla.
Ooteko te Suomen toinen ahvenanmaa, lampi?
Kohta koko Suomen läpi kolunnut baarikärpänen. Lätkääjät tulee joskus, mutta katotaan ketä ne sitten läiskivät.
Eräälle tosi iloiselle ravintolan omistajalle kuitenkin kiitos, olit todella energinen ja tasoonne nähden huippu! Mutta sen näki sinusta jo päällepäin. Se valo!
Jos ovia on kaksi vierekkäin, ne eivät, ovimies näytä siltä vaan - niitä on kaksi. Vi... mitä puhuttelua, painu kuuseen viisasteluinesi! Ai ai...
suulle aina käy jokapaikassa näin.
Minulle ei kyllä koskaan ole ollut huonoa hetkeä karaokessa.
Huudatko ehkä jo ovella että haistakaa v...u koko porukka täällä.Muuten ei voi olla mahdollista että sinulle aina käy näin.
Voisit tutkia omaa käyttäytymistäs sillä vanha totuus on se että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sinun panettelustasi sen enempää kuin muidenkaan. Miten muuten sinä osaat täällä mua panetella, kun et edes tunne? Miten osaat kuvailla mitä minä teen julkisissa paikoissa. Et mitenkään, koska haluat vain panetella. Siksi arvuuttelet ja vääristelet.
Niin mulle tehdään nykyään joka paikassa. Olen aivan asiallinen, sitä ei kenenkään tarvitse vannoa tai joutua edes selittelemään?
Luuletko että mä alan hillua yksikseni kulkiessani ja jo ovelta alkaisin rähistä? Enköhän mä olisi jo siinä vaiheessa ovien takana, väärällä puolella? Sekin on vielä mahdollista, saas nähdä. Meinaan porttikielto ilman syytä ravintoloihin - sitä tässä odottelenkin.
Mutta kun asia syineen, alkaa kuitenkin paljastua, ehkä ehdin tuoda tarinani julki, ennenkuin ovet sulkeutuvat jo edessänikin.
Takanani ne saavatkin sulkeutua. Olen joutunut tyytymään siihen ja itseasiassa olen erittäinkin tyytyväinen...
Mutta kun tämä juttu on alkanut kääntyä sinne totuuden paljastumisen puolelle, voin vain sanoa. Ei ole pikkujuttu. Jos totuuden tietäisit, voisit kenties tajuta, tai jatkaisit vain panetteluasi. Kallistuisin uskomaan jälkimmäiseen reaktioosi. (Ensikerran annan sulle potut pottuina)
Joten kyllä tää mun "harhaisuuteni" tästä selviää. Vaikka kärsivällisyyttä se on kysynyt. Hillintää ja uskoa omaan rehellisyyteeni. Onhan tämä kaikki vaikuttanut kauaksi minun tulevaisuuteeni. Ei karaokejumalakunkku tiennyt, mitä sai aikaan.
Katsos kiusa ei ole kuin hetkellinen nautinto, mutta joskus tulee aika vastata siitä mitä tekee, sanoo ja aiheuttaa. Suomalaiset aikuiset ihmiset, hävetkää! Kauhistelette kauheuksia ja itse kylvätte myrkkysiemeniä ruusujen joukkoon! Kiusaajakansa. Ei yhtään ihme, että sairain kansa, vaikka kaikkein terveimpinä synnymme!
Yhden ihmisen murtaminen on kiva leikki, eikö? Kannattaako siihen tosiaan koota oikein joukkio? Täällä saitilla vielä maustetaan lisää - aivan tuntemattomat ihmiset. Joten itse todistatte sanani todeksi.
Itkuni, epäuskoisuus ja epätoivo meinaa välillä musertaa. Mutta luotan aina siihen, että vuorikin tarvittaessa liikkuu, ennenkuin hajoaa atomeiksi...
minustakin aivan aiheellinen kysymys.
Aika monasti ennenkin sinua kehotettu katsomaan peiliin ja miettimään, olisiko omassa käytöksessä mitään syytä.
Ei nimittäin oikeassa elämässä voi olla mitenkään mahdollista( Aku Ankassa voi), että aina vaan yhdelle henkilölle kävisi kaikki vaikeudet mitä kuvitella saattaa. Kyllä siinä pitää jo itsekin edesauttaa asiaa.
Pidin akuankasta, siihen asti, kunnes tajusin. Hänellä oli inhottava tapa kiusata "heikoimpiaan ja pienempiään" Ihan oikein sille ärhäkälle, itse tilanteita itselleen hakevalle ankalle; ääni on kuin väärästä päästä tullutta ja kommeluksia tulee alati.
Minusta akuankka tarinoissa on suuri viisaus. Siten makaa kun petaa.
Luepas sinäkin kirjoittelujasi minusta. Minulla ne on varmuuden vuoksi kopioitu...
Kunhan tämän sopan keittäjä selviää, alkaa perunat ja porkkanat, sellerit sipulit ja pippuritkin löytyä, suolasta puhumattakaan. sitähän on kylvetty jo aikas monta kiloa!
Muista elämäni ja kokemukseni eivät ole sinun uskon varassa. Usko mitä haluat. Yksi lysti! Väitätkö viimeisessä lauseessa, että valehtelen? Et kai sorru taas panetteluun?
lauseessa mitään muuta kuin mitä siinä sanotaan.
Sitä edesauttamistahan voi tehdä joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Kirjoituksiasi seuratessa alkaa yhä vahvemmin ja vahvemmin tuntua siltä, että saatat hyvinkin tehdä sen tiedostamattasi. Sinä et vaan yksinkertaisesti millään voi käsittää, että sinussa olisi koskaan mitään vikaa. Aina kaikki muut ovat väärässä.
Jos joku muu on eri mieltä kanssasi, se on panettelua. Sinä sitä vastoin voit kirjoitella ihan mitä sylki suuhun tuo, sinähän vain tuot "totuuden" esille?
Yleensä keskustelu päättyy tähän kysymykseeni. Totuuden minä kerronkin. Ja tämän ryöpytyksen jälkeen mitä olen saanut itsestäni kuulla ja lukea, voin ihan suoraan sanoa panetteluksi kaikkea sellaista, jossa arvioidaan minua henkilökohtaisella tasolla. MIELIPITEIDENI VUOKSI.
Kerropa minulle, miten minun tulisi KÄYTTÄYTYÄ julkisissa paikoissa? Kerro miten voin kertoa ruman totuuden kauniisti? kerro minulle, mitä hoitoa minä sinun mielestäsi tarvitsisin? Kerro minulle, miten voin löytää vikaa itsestäni kun suu auki joudun kuulemaan itsestäni tosi törkeitä kommentteja, vaikka istun esimerkiksi ravintolassa usein yksin, enkä siis ole puheissa juuri kenenkään kanssa? Tilaisuus avautuu, vaikkapa vain mennessäni lavalle tai poistuessani sieltä.
Yksi vika tietysti minussa on. Olen karaokesta nautiskelija. Silloin minua on turha hakea tanssimaan. Kun laulan itse, laulan tunteeni viemänä. Silloin en tunne olevani takapenkkien omituinen taavetti. Olen hyvin pukeutunut. En kuitenkaan pröystäile, kun ei ole syytä. Miksi olisikaan?
Kannustan taputuksillani jokaista laulajaa. Olen iloinen,(kun nautin niin paljon esityksistä) mutta etäinen, (etten vain herättäisi huomiota)
Lavalla ollessani, minä teen sitä mikä tuo minulle hyvän olon ja poistaa hetkeksi kaikki pelkoni. Elän vapautuneesti sen muutaman minuutin - laulaessani.
Kunnes paskaa alkaa sataa niskaan. Tuskin enää uskallan naistenhuoneeseen mennä ravintoloissa. Samoihin paikkoihin mennessäni; jo 3. kerta on liikaa.
Saati että uskaltaisin kysyä jotain asiaa tuntemattomilta vetäjältä, esim. laskitko -1 tai vastavaa... Tuttujen vetäjien kanssa asia on aivan erikseen. Tuttujen vetäjien kanssa olemme samalla aaltopituudella ja yleensä ilta on tosi kiva. Siksi kai vieläkin pyörin karaokessa.
Vieraissa paikoissa, onneksi laulan kaikki kappaleet, ihan mistä ne nyt sattuu olleen säädetyn tai sävelletyn. Tai mistä korkeudesta versiossa laulu pitää laulaman.
En aloita koskaan keskustelua, saati sitten väittelyä. Vältän kaikkea vähänkään riidaksi muuttuvia keskustelunaiheita, julkisissa paikoissa. En tuijottele ihmisiä. Seuraan tarkasti vain karaokea. Huomaan hyvin pian milloin minua tullaan puhuttelemaan "kohta iskeäkseen sanallisesti vyön alle". Vaikkapa aloitetaan pilkkaamaan, vähättelemään lauluani tms.
Tiedätkö haluaisin itsekin tämän kaiken olevan harhaa. Mutta liian monta kertaa on seuralaiseni tai mieheni joutunut todistamaan tämän silmätikuksi ottamisen. Minusta se on jo heidänkin kannaltaan tosi noloa.
Se että siirtyisin takavasemmalle tai- oikealle tai helvettiin, painuisin hoitoon tai lakkaisin kirjoittamasta tai kulkemasta ihmisten ilmoilla, tähän tietoon on mahdotonta. En ole vanki enkä vankilassa. Olen vain syytettyjen ja tuomioiden "jalkapuussa".
Johtuen siitä, että tämä - erään ohjelmatoimiston aloittama kiusaamisleikki ei ole enää kenenkään hallussa. Jokainen kantaa muka olemattoman, pienen, mitättömän kortensa kekoon, ja eikä ole tekevinään mitään suurta pahaa tai pahaa lainkaan. Mutta jokainen valhe ja ruma sana sattuu...Minulla menee päiväkausia kootakseni itseni taas.
Paniikkikohtaukseni ovat lisääntyneet. Vatsassani velloo uskomattomuuden ja epätietoisuuden oksennus. Olen ottanut yhteyttä kaikkiin mahdollisiin vaikuttaviin tahoihin. Muutama päivä sitten. Olen pyytänyt apua itselleni ja yrittänyt rakentaa turvaverkostoa taakseni niiltä ihmisiltä, kenelle tämä toimensa puolesta on toteutettava.
Silti olen onnellinen siitä, että joka päivä selviän sellaisesta elämästä, jota en kenellekään koskaan soisi. Kerran kiusattu - aina kiusattu.
Minulla on kaunissieluinen perhe. Hyvin lahjakkaita ja luovia läheisiä. Rakastamme toisiamme - ehdoitta ja vilpittömästi. Olemme toinen toistemme kallioita. Kumma kyllä, jokainen meistä on kokenut aivan samanlaisia kokemuksia. Siksi varmasti ymmärrämmekin toisiamme.
Minulla on sellainen elämän kasvattama taito. Kun en näe jonkun ihmisen silmiä, tiedän, että niiden takana on todellakin tyhjää. Poistun paikalta hiljaa ja välittömästi. Tai menen mahdollisimman kauaksi sellaisesta seurueesta, jossa yksikin osottautuu em. kuvailemaksi tyhjätakiksi. Rajussa oppimisleikissäni olen oppinut tulkitsemaan ihmisiä. Kehonkieli on 80% kaikesta muusta ulosannista. Mutta jokaistahan rasittaa jatkuvasti varpaillaan olo. Silti en anna periksi. Tähän mentaliteettiin, muoti-ilmiöön on tultava muutos. Mutta ihmisiä tuntuu kiinnostavan enemmän vain eduskuntamme playpoikien ja -ladyjen kiistat ja mielenilmaukset sekä salasuhteet tai alati vaihtuvat partnerit. Karkeat ovat saaneet vallan kauneudesta.
Onneksi yleensä saan olla yksin, jos liikunkin yksin. Mutta huutelijoita silti riittää kauempaakin. Sekä täällä saitilla että karaokekranaatteissa. Pistäkääpä irtirevitty sokka paikalleen kranaattiinne? Onnistuuko? Tai miettikää sekunnin verran, kannattaako sitä repiäkään irti lainkaan... Miettikää hetken sivalluksianne ja menkää itse peilin eteen. Minä osaan tehdä sen - liiankin konrolloidusti ja kontrolloivasti.
Karaoke ei vain yksinkertaisesti sovi suomalaiseen kateellisuutta kukkivaan kulttuuriin. Tai pellet eivät ole enää kuin itkeviä narreja. Ketä se viehättää? Vika ei voi olla minussa - ei ainakaan yksin, vaikka en käsitä tuota kaikki kalat vedestäkin syövää tunnetta... Kateus, outo piirre, ken sitä itsessään kantaa, miksi?
Voitko kertoa onko yhtään kaupunkia ollut missä olisi positiivisiä kokemuksia?
Suukon lähtettäisin, jos kerjäläisenä uskaltaisin.. Ruusu olkoon onnesi symboli sun. juuri kertoo vain voimasta oudoksitun. Ääneni typerä ja rakkautein siihen,- tietkö,se on elämääni voimani mun.
OLEN SYNTYNTYT IHMISEKSI ENSIMMÄISEN VÄREEN ITSESTÄIN KUULTUANI.. SEN VASTAKONTA LIE - MIKÄ ON KUOLEMA? -- VIDU, KO KÄTILÖ HAKKAA PERSEELLE, JOS EI SIELUSTA ÄÄNTÄ KUULU, JA EN TAHTOIS TÄTÄ PASKAA NÄHDÄ, MUTTA PAKKO ON. ELÄMÄLLE SEN KAI VELKAA OON. Syöpä syö ja juopa juo..?.. karaoke, viimeiset karikot perseesen luo - KOSKA vain puhaltaa tyhjään, kuunnelkaa.. ILMAN ÄÄNTÄ IHMINEN ON .. Nalle huh!!
ITSE KUULTUANI OMA HIRVÄEN RÄÄKÄSYNI: PÄÄTIN HÄVETEN, MUUT--- TEHKÄÄÄT, MITÄ OSAATTA, MUTTA TUNNISTAKAA OMA ÄÄNNNE. PASKAN TUORMARIT, VETÄKÄÄ HUPUT PÄÄHÄNNE, ZORROT! TEILLÄ EI OLE VARAA NÄYTTÄYTYÄ! KAS KO OOTTA KUNIGKAALLISIA, ILMAN MITÄÄN KRUUNUA.
Siitä vain repikää paskalaa, mutta kohta etitte navaa, ja herkkää luonnon,katoavaa pehmeyttä - mahlaa. Elämän klavaa.
Kun saaste syö - alkaa apinoiden yö. KARAOKE KUNNIAAN, yhtähyvin kuin KATA..MONIAT...TUNTEET VOIMKKAASTI TUNNISTATTA JA--- PAREMPI SINFONIAA, ON PASKAT HOUSUSSAA, KO VAAN LAULATTAA.
KUMPI..? miusta tuntuu, että ON AINA PAREMPI OLLA REHELLISYYTEEN KUOLLUT ZOMPIE..
Olen sydemästäni pahoillani puolestasi. No toivottavasti löytyy jostain vielä karaokeravintola, jossa sinäkin nautit illastasi. Etsivä löytää!!! Suomi on täynnä niitä, varmasti jostain löytyy sinullekkin mieleinen.
Ja tämän kirjoittaja sitten ihmettelee, kun muut rohkenevat hieman hämmästellä hänen ainaisia vastoinkäymisiään ja erikoista ajatuksenjuoksua ja tajunnanvirtaa. Ei pitäisi ihmetellä.
Olen inhimillinen ihminen. Tuon rohkeasti julki miten alkukantaisia jotkut ihmiset ovat. Härkin sopivasti, ja voi vitsi kun jotkut muut ovat liekeissä. Paljastuessaan he itse, syyttelevät toisia omista liekehtimistään.
Minä en kerro kenestäkään henkilökohtaisesti, vaan kerron omista kokemuksista. Miksi se on niin vaikea ymmärtää? Ja että paskoista kokemuksesta ei kannata olla kenellekään kateellinen??
Eikä lainkaan kantaa syyllisyyttä, jos ei tunne huonoa omaatuntoa. Tuo määrite: outo ajatusvirta, kertoo vain, että toinen ajattelee vasemmalla ja toinen molemmin puolisilla ohimoaivolisäkkeillään. On hyvin ymmärttettävää, että ihminen, joka on materialisti, ei tajua ihmistä jolla on tunneäly balanssissa. Oikea ja vasen toimii.
Mä en oo liekeissä, vaan päättäväinen. Tietkö päättäväisyyden vastakohta on uppiniskaisuus, ja se vahingoittaa etupäässä ihmistä itseään. Siinä sivussa sitten niitä "tolloja". kuten minä ym.
Sinuakin kohtaan tunnen myötätuntoa, en sääliä. Mietipä mitä eroa noilla kahdella sanalla on keskenään. Kerro se, ja jatketaan keskustelua...
täällä on aina hauskaa. hip hei.
kukaan ei keljuile.
On. Espoo vantaan rajalla. ihana tarjoilija. pusi...
Sitten Salo, Paimio, Jyvskylän maalaiskunnissa, montakin jees paikkaa. Äänekoski,...
Eteläsuomen paikoista en pahemmin perusta, joten en ala luettelemaankaan. Konginkangas. Oulu jäi vähän huonolle tutkimusmatkalle. Etsimme sieltä lähinnä päiväpaikkoja. Tiedän muutaman paikan,minne menen vielä tutustumaan.Koska puhelin kivan ja vilpittömän omistajan kanssa - tosin muualla, kuin hänen paikassaan.
Tampere, siinä ja siinä. Muutama paikka, kylmä yleisö. Toisessa tuntemassani paikassa, ainakin oli väkeä ja yleisö osallistui...
Längelmäki. Hyvä meininki.Siellä tykätään karaokesta...Tietyt paikat kierrän tosi kaukaa.
koska...
Mikkelissä, lähemäki. Turusta tulee mieleen tangoprinsessan vetämä ilta. Tosi mukavaa, terveisiä!
Itäsuomen paikoista en tykkää yhdestäkään. Savonlinna, Seinäjoki,yllättäen Vaasassakin on kivoja paikkoja.
Kuhmo, hm, paikka oli just silloin suljettu,kun kävimme siellä Ainakin molemmat kaksi paikkaa, mutta muutamakymmenen kilometrin päässä joku hotelli pitää karaokea. Ihana yleisö ja vetäjä jees. Nimeä en nyt muista, ihan tuttu varmaan monellekin...
Mäntyharju ok. Henkilökunta kivaa ja yleisökin syttyy ja hyväksyy ulkopaikkakuntalaiset.
Jyväskylässä en tykkää keskustan paikoista lainkaan. Lähiöissä pari hyvää paikkaa. Hyviä levykä ihana henkilökunta. Aina sytyttää. Tässä alkuunsa.
näistä selvityksistä löytyy ne paikkakunnat tai kaupungit tai seudut, joissa olen aika kirjon nähnyt. Kuopio vielä monta tosi kivaa paikkaa. Rauhanlahtikin ok. Nokialle en mene ikinä! :) Silti kyllä tää tästä helpottaa...
Saharanta, Kangasniemi, Myllymäki, Ylistaro. Kylpylät järjestään ovat kivoja paikkoja. Yleisö on todella mukavaa ja kiinnostuneita jokaisesta esiintyjästä, osassa erittäinkin osallistuvia. Kesällähän taas availlaan kivoja paikkoja, jossa voi piipahtaa päivisinkin! Kaikki ym. paikat tuntuvat kotoisilta.
Mukava kuuntelijakunta ja asialleen omistaunut henkilökunta vetäjineen.!! Kaikki saa laulaa, vaikka henkilökuntakin...
Loppujen lopuksi olen nämä traumat vain saanut paremmilta kansalaisilta ja todellisilta aidoilta suomalaisilta. Täällä laidunalueilla, Kehäkolmosen pohjoispuolella suurimmaksi osaksi karaoke on aika tervettä. Eteläsuomessa on toki kivoja asiakkaita ravintoloissa, mutta muu käyttäytyminen on kuvottavaa. Henkilökunta on aika leipääntynyttä useimmissa paikoissa. Kirjoitan lisää kun mieleeni muistuu...
Mutta minulle tämä matkailukaraoke on harrastus, koska olen päättänyt tutustua suomalaiseen kulttuuriin, jonka hyvin koruttomasti ja avoimesti paikkakunnittain paljastaa karaokekuppila- tai rafla.
Kilpailukulttuuri on asia erikseen, mutta sopivasti olen sitäkin sivunnut. Mielenkiintoista, vaikka kuuluisi sanoa kiinnostavaa. Jotenkin jälkimmäinen adjektiivi on liian lattea! Hyvää vappua silti! Puhalletaan nyt vaikka palloon, tyhjän lisäksi!
kiusaamisesta.
Mutta katson tämänkin kertomuksen sopivan hyvin tällekin saitille.
Eräs nuori lahjakas ammattimuusikko muutti noin parisen kuukautta sitten erään paikkakunnan vuokra-asuntoon. Jo ensimmäisenä päivänä muuton aikana, alle kahden tunnin sisällä, alakerrasta alkoi kuulua lattiaanhakkaamista. Muuttoa on kai aika mahdotonta tehdä ääneti? Seuraavana päivänä, nuorelle asukille tuli seuraavanlainen kirjelappunen postilaatikosta: 'Voisitko kävellä vähemmän kantapäitäsi paukuttaen, kuuluu vain niin vitun lujasti! ( uusi muuttaja ei pidä kenkiä päivisin jaloissa, koska on erittäin siisti, asiallinen, ns. normaali ihminen. Asunut vuokralla valitettavasti toistaiseksi aina, eikä vastaavanlaista tapausta ole eteen tullut, vaikka hän on toiminut omalla alallaan jo vuosia.
Samassa rappukäytävässä asuu jokin ihminen, jonka verhot ovat yötäpäivää kiinni. Ei valoja, ja hänen postilaatikkonsakin on vuorattu superlonilla. Epäilemme varoituksen alkuunpanijaksi. Koska hakkaaminen tuntuisi kuuluvan selkeimmin juuri nuoren asukin lattiaa vasten. Tottahan se muuallekin kuuluu!!!
Suurin ja häiritsevin tekijä varmasti on tuon hermoheikon vuokralaisen alituinen kattoonhakkaaminen. Talosta kuuluu kyllä pianonsoittoa, eikä se muusikkokaveria haittaa, mutta hakkaako tämä samainen asukki senkin naapurin seiniä?
Nuori asukki, josta kerroin viettää täysin normaalia elämää. Kuuntelee musiikkia normaalisti aivan niinä aikoina kun sitä voi kuunnella ja joskus myöhemmin kuulokkeilla. Toimii tarkkaan järjestyssääntöjen mukaisesti. Ja hyväksyy itse ympäriltään kuuluvia elämisen ääniä ja soittoakin.
Kun hän on nuori ihminen, on parina viikonloppuna muutama ystävä käynyt hänen luonaan ja sekä tietysti muutama asiakas. Työhönsä liittyen neuvottelemassa. Aika noloa kun kattoon nuijiminen alkaa silloinkin. Nauraa ei siis ystävätkään, saa vaan on oltava hiljaa ja kuiskittava keskenään.
Mihin aikaan tahansa tämä nuori henkilö mennessään vessaan, vaihtaessaan istuessaan tuolissa asentoaan, joka narahtaa. Kyseessä on tietokonetuoli, joka muuten narisee minullakin, alkaa keskellä yötäkin pelkästä narahduksesta katto paukkua. Asukas samaisessa rappukäytävässä valitti isännöitsijälle, kovasta naurusta, liialliseta kävelemisestä, vessassa asioinnista, ja uuden asukin sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Nyt alle kahden kuukauden sisässä nuori asukki sai varoituksen isännöitsijältä. Suosittelisin isännöitsijää käymään katsomassa naapurin kattoa, ja seiniä, se mahtaa olla näköinen, sillä onhan kuitenkin kyseessä 70-80 luvulla rakennetusta talosta, jossa seinätkin ovat paksua betonia. Ihan nyrkillä paukuttelu ei kuulukaan.
Missä kulkee normaalielämisen, normaali-ihmisen raja?
Kyseisessä tapauksessa kiusan aiheuttaja on siis päivisin huoneistossaan kyyläävä asukki. Ehkä hän on saanut tuen muiltakin taaksensa kun itse häiriköi jatkuvasti paukutteluillaan ja hakkaamisillaan muitakin. Tiedä häntä, asiahan selviää varmasti tarkemmin.
Enää ei riitä että taloon uutena tullut henkilö hiihtää varovasti kulkiessaan paikasta paikkaan kotona, eikä televisiota hiljaa katsellessaan saa edes naurahtaa. Koska siitäkin isännöitsijä on varoituskirjeessään maininnut. Mitä mieltä olette tapauksesta?
Eikö skitsofreenikkojen paikka ole joku muu kuin kerrostalo asunto? Miten kaikki voi kääntyä aivan päälaelleen?
Odotamme kiinnostuneena jatkotoimenpiteitä tässätapauksessa. Löytyykö suomalaisilta enää lainkaan oikeudenmukaisuutta, jolloin ei alettaisi puolustamaan mielivaltaa, kuten tässä nyt näyttäisi käyneen? Kun kiusaaminen on niin suosittua ja trendikästä?
Näinkin rajua voi olla kiusaaminen. Kun ihmiset ovat tänä päivänä aivan poissa tolataan, eivätkä enää ymmärrä omia rajojaan. Eivätkä todennäköisesti omista "omaa elämää"
Kestetäänkö, vai hävitäänkö olemasta? Me kiusan uhrit?
tiedän vastaavanlaisen esimerkin rivitalossa. Olen nähnyt minäkin omakotitalossa kiusaamista, jossa koiranpaskoja postilaatikkoon kantava nainen provosoi kokonaista asuntoaluetta. Onneksi asun omakotitalossa, mutta varmasti ottaisin tästä esimerkistä tosi tarkkaan selvää. Isännöitsijään yhteyttä välittömästi ja sen olisi pitänyt tapahtua tämän henkilön taholta heti saadessaan uhkailevan paperilappusen. Toivotaan että järjellisyyttä löytyy. :)))
Heti Karpon ohjelmaan moinen epäkohta. Karpohan nimenomaan hakee näitä. Jäämme odottamaan järisyttävää, ihmisaoikeuksia Suomessamme loukkaavasta toiminnasta kertovaa dokumenttia. Vesi kielellä kuten nykyään on tapana.
Yks pikku onkelma täs kyllä on. Karpo varmaankin kysyy osoitetta missä tämä kaikkien ihmisoikeuksien loukkausten äiti on tapahtunut. Hän voi myös kysyä että kuka ja kenelle. Harmillista eikö totta.
Mutta me, siis kansa, vaadimme syyllisten päätä vadille. Seiskan sivutkin käy.
Selvitetään nyt isännöitsijän kanssa asia ensin. Ei ole yksityinen vuokraaja, vaan ihan tunnettu, joten eiköhän tää tästä.
En tietenkään tänne kerro osoitetta enkä nimiä. Isännöitsijälle tietty on jo kerrottu. Ei tähän juttuun kukaan Karpoa kaipaa. Eikä päitä vadille, vaan hiukan omaa tutkiskelua ja oikeutta.
Mikäs sulle musaani tuli? Seiska on kuule ihan eliittikansaa varten. Seuraillaan sieltä vain eduskunnan rakkaustarinoita sun muuta.
Mä oon ottanut yhteyttä ihan toiseen henkilöön televisiokanavalla. Odotellaan josko kiinnostuisi.
Aiheena on otsikkoni: kiusaamisen vakavuus. Ei tälläinen kiusaamismentaliteetti kaipaa minustakaan mitään provosointia, vaan tervettä kannanottoa ja tukirymiä ja tukiverkostoa. Koska kiusattu on yleensä hyvin yksin kaiken pikku jäynän keskellä. Kukaan ei tahdo uskoa, että aikuiset ihmiset ovat niin alasvajonneita...
Ei Jokelan koulunkaan tapauksessa auttanut kuraattorin ja rehtorin ja pojan vanhempien palaverit. Ei puhuttelut. Kiusatusta tuntuu tosi pahalta kun asia paljastetaan ja vastauksena kiusaajajoukolta on taululle kirjoitettu lause:
Jos mä aivastan, niin ... kertoo rehtorille. Tai jotain sinne päin. Osaatteko te eläytyä kiusatun rooliin?
Multa pääsi itku kuin luin tuon vuokra-asuntojutun. Jo pelkät sanat sattuu, mutta että joku voi mennä noin pitkälle ihan vapaasti, ei enää voi luottaa minkäänlaiseen inhimillisyyteen. Onks vuokraisäntä kysellyt uudelta asukilta asiasta mitään, ennen varoitusta? Voisiko asukki selvittää kuka asui ennen häntä tässä asunnossa ja mitä hän koki asumisensa aikana häirikön paukuttelut?
Peukut pystyyn, että saadaan tää kiusaamismentaliteetti julkisuuteen. Alettaisiin jo tarhaikäisenä puuttua asioihin. Yleensä takana on onneton lapsi, josta kasvaa onneton aikuinen, joka purkaa onnettomana mieltään kaikille, päästäkseen edes hetkeksi irti pahanolon tunteesta.
Kiusaaja on aina sairaampi lähtökohdiltaan kun uhri. Mutta tarpeeksi jatkuessaan asetelma muuttuu ja tapahtuu vielä uskomattomampia asioita. Me vain myhäillään tai kätketään kauhistunut huutommme nyrkkimme taakse...
"Yleensä takana on onneton lapsi, josta kasvaa onneton aikuinen, joka purkaa onnettomana mieltään kaikille, päästäkseen edes hetkeksi irti pahanolon tunteesta"
Tässähän se koko totuus onkin.Mieti omaa käyttäytymistäs täällä näihin omiin sanoihis.
Olet kertonut onnettomasta lapsuudestas.
Olet kertonut että saat apua.Ehkä olisi viisaampaa vaihtaa hoitoa.
Mutta sinun mielestäsi pilleristi hih hih minä olen hauska kiusankohde edelleenkin.
Minä olen kasvattanut oman jälkipolveni juuri päinvastoin kuin itse olen kokenut. Puolustan viimeiseen hengenvetooni asti oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja ihmisten kunnioittamista.
Sen olen lapsuuteni kautta oppinut, kiitos siitä ihmisille, keiden kanssa olen saanut elää tuon arvokkaan ajan elämässäni.
Mulla ei ole paha olo, päin vastoin tuon kaikilla mahdollisilla keinoilla julkisuuteen AIKUISTEN kiusaamisen. Johon tällä saitilla on aivan avoimesti yksi toisensa jälkeen on ryhtynyt, ymmärtämättä että kirjainten takana on aina tunteva ihminen. Netti vääristää yksinkertaisten ihmisten maailman ja moninkertaistaa vääristymät - oikein sakin hivutuksen voimalla!
Minua itseäni on kiusattu lapsena. On todella ärsyttävää, kun täällä karaokesaitilla yksi kiukuttelee lähes kaikille muille. Ja tyyli on tyrmäävää. Jos tänne tulee joku uusi ja esittää mielipiteensä, niin jo on tilletalle niittaamassa tulokkaan maan rakoon, jos mielipide ei miellyttänyt.
Olen lukenut monta ko. nimimerkin kirjoitusta, jotka täyttävät täysin kiusaamisen tunnusmerkit. Hän kirjoittaa tosi ilkeästi toisille ja on mielinkielin toisille.
Ei kannattaisi valittaa kun noin käyttäytyy, että muut kohtelevat "huonosti".
ei hän itsessään huomaa mitään vikaa.Jotenkin tuntuu että jokin masokistinen ajatus hänellä on.Täytyy aina välillä kerjätä turpaansa että saa taas sättiä kaikki maan rakoon.Joskus hänkin on ollut asiallinen eikä silloin kukaan hänen kimppuunsa käy.Moni on peiliin katsomista mutta ei auta neuvot.
on ehdottanut peiliin katsomista.
Ketä kohtaan olen mielinkielin? Ettekö te nuijat tajua mitä on mielipiteiden esittäminen? Kuinka moni tuntee itsensä em. "nuija" sanan yhteydessä itsensä nuijaksi?
Se joka yleensäkin ottaa syyllisyyttä kaikesta. Luulee että yleisesti puhuttavat asiat ovat juuri häntä loukkaavia. Tai kenenkä nilkkaan sattumalta kalakka kalahtaa.
Minä en ota nokkiini mistään, koska te kerrotte vain omista luuloistanne. Minä omista tuntemuksistani. Minun tuntemukseni omassa itsessäni on minun totuus, sitä ei voi kukaan kistää. Luulo on vain oman ajatusmaailmansa kehittämä tunne, joka piilee itsessään luulijassa.
Tietäisittepä miten hyvä mulla on olla. Olen saanut paljon lukijoita kirjoituksilleni, vaikka joku sitkeästi aina vain väittää, että ei jaksa lukea, mitta täynnä tai ohi vaan, tai painu taka- tai etuvasemmalle...
Se on vain niin, että riitaisat ihmiset, te paljastatte omat motivaationnekin. Ja suurin niistä on itsensä aliarviointi, jossa jotain yliarvoidaan pilkaten!
Mutta kehitystä kaikki. Kaikki - jokaiselle vastaanottokyvyn mukaan, ei yhtään enempää! :))
niin että kyllä Sinua, tilletalle on varmasti vaikea rakastaa!:))
täällä pyytänyt? Olen kertonut omia kokemuksiani karaokessa. Ne sattuu vain menemään yli munkin ymmärrykseni. Olenhan aivan selvästi jahtaamisen kohde. Kirjoitan mitä vain yleisellä tasollakin asioita, rääpii joku aina kirjoituksiani ja alkaa panetella henkilökohtaisella tasolla.
Itse olette nähneet ja lukeneet kokonaisia ketjuja, jossa on tuhansia lukijoita ja kymmeniä kirjoittelijoita, aiheena meinäkäisen pilkka ja vastapainoksi minun yritys puolustaa itseäni.
Voinhan toki olla hiljaa ja niellä kaiken. Mutta oon sen verta väärin rakennettu, että en vain voi niellä valheita, panetteluja, vääristelyjä, kiusaamista, itsetuntoni musertamista, sanavapauteni rajoittamista, sekä rangaistuskäytöstä ja nurkkaan ajamista. En ainakaan ihan tosta noin vain. Jos koiran omistaja lyö aikansa koiraansa, se varmasti alkaa käydä päälle tai karkaa. Eläinkin äärettömästä omistajansa ( vaikka huonosti hoitavankin) kunnioituksesta huolimatta tajuaa suojella itseänsä - lopultakin.
Miettikääs mistä tää koko tilletalletouhu on saanut alkunsa? Jaksatteko muistaa?
Otin kantaan muutamien kilpailujen jälkipuinteihin. Ihmiset olivat pahoillaan monista epäkohdista ja heille vain naurettiin. Naurajina pääasiassa KJ:si itseänsä tituleeravat nimimerkit. Osa rekisteröityivät ja alkoivat oikein yhteiskampanjalla "savustaa" minua ajatuksieni ja kokemusteni kanssa pellolle. Koska uskalsin puolustaa pahanmielensä tunnustaneita kisailijoita. Varsinkin kun kerroin tämän hyvin ilkeän kokemani jutun, josta en jaksa tässä enää mainita mitään. Sillä kärsin siitä joka päivä.
Lopulta rekisteröityneet nikit hävisivät kuin pierut saharaan. Joutuivat vissiin aika lailla miettimään mitä tuli tehtyä. Minullehan ehdotettiin kaulan ympärille piikkilankaa ja pum pumia sun muuta. Kaikki eivät ole niin arkoja ja latistettuja, että noinkin rankan turpasaunan jälkeen olisi tuskissaan alkanut itseänsä syyttelemään. Aiheetta.
Olen siitä outo ihminen, että haluan sotkut selviksi, ja että asiat hoidetaan järjestykseen. Vastataan siitä mitä tehdään ja mitä saadaan aikaan.
Vaikka mielipide-eroja jää, saakin jäädä.Toiset tykkää jne...toiset... Mutta tälläisiä uhkaamis- ja lahtaamisketjua ei voida sallia, eikä todellakaan salata ja samalla siunata. Niitä syntyy, mutta niille pystytään tekemään jotain.
Te ette voi mitään sille mitä minä olen mm. karaokessa joutunut kokemaan, kuulemaan ja näkemään. Mutta eriävän mielipiteenne voitte aina milloin vain lausua minun kannanotoistani. Kuka sellaista kieltää? Te kyllä kiellätte minulta, mutta en välitä siitä. Erotatteko te mitä on todellisuus ja mielipide? Ette, täällä louskuttavat muutaman rivin kikkailijat.
Haluan huomiota kiusaamismentaliteetille. En itselleni. Tämä karaokeharrastus on hyvä esimerkki saitteineen, kilpailuineen hetken ähäkuttitilanteista, jossa kiusa on nopeaa nautintoa tuottavaa nöyryytystä. Tämän tietävät varmasti ne jotka ovat tätä kokeneet. Toinen samaista kiusaamista palvelevaa toimintaa on kuppikuntaisuudet hierarkioineen, jossa taas harrastetaan sakilla muiden kermaan kuulumattomien syrjäyttämisleikkiä. Nokitaan toisiaankin tietyssä järjestyksessä. Huh!
Kuppikuntaisuuksien vastakohta on avoin hyväksyminen, kunnioitus samaa harrastusta harrastavia kohtaan. Tasa-arvoa, toisiimme tutustumista, Eikä mitään "terve- kivatuttu, tai häivy tyhmätuttu!"
Minulla on sellainen kuva ja kokemuskin että muissa harrastuslajeissa me-henki on tervettä, kannustavaa. Toisin kun karaokessa, jossa kukkii vapautuneiden suomalaisten "peitelty" kateus. Oli kyseessä vaikka toisen onnettomuus, niin ollaan siitäkin kateellisia, tai mustasukkaisia omista kappaleistaan, arkoja omasta asemastaan. Kunnon kanalaumatoimintaa.
Mitä varten? Sitä en ymmärrä, siksi olenkin tilletalle. Persoonana outo ja parjattu, kuin puolikuntoinen kana. Jos se joutuu "terveen" kanalauman keskelle, siitä tehdään hetkessä höyhenmössöä. Näin kävi minun oikealle kanaystävälleni, se oli sokea ja eristetty, mutta jostain syystä pihassa tepastellessaan, muut kanat pääsivät auki unohdetusta ovesta ulos ja heräsin liian myöhään aamulla, kaameaan kotkotukseen ja kanojen karjuntaan. Enää en voinut tehdä kuin haudata sylilemmikkini. Tämänkaltainen toiminta ei ole ihmiskunnan toimintaa, siksi meidän pitäisi osaata olla luomakunnan kruunuja, ollaanko me? Timantteja yritetään olla, mutta mitä iloa niistä on jos kuninkaallisen kruunu puuttuu?
Ensinnäkin ole onnellinen, että olet lapsena vain kokenut kiusaamista, koska tietyissä rajoissa se kuuluu asiaan pieni nahistelu. Lainaan lausettasi:
Ei kannattaisi valittaa kun noin käyttäytyy, että muut kohtelevat "huonosti".
Noinko oikeasti koulukiusattu ajattelee? Että ansaitsee kiusaamisensa? Et ole nähnytkään kiusaamista. Tähän kiusaajat juuri luottavatkin talloessa uhrinsa maanrakoon, että kiusattu tuntisi itsekin ansaitsevansa moista kohtelua. Siksi usein pitkäänkin jatkunut kiusaaminen salataan, koska uhri itse on turvaton ja luotto ihmisiin on mennyt, sekä hän alkaa uskoa että tämä on hänen osansa kohtalonsa. Mutta kenenkään sisin ei hyväksy sitä - jossain on vain sitten asian päätyttävä, tiedätte montakin esimerkkiä, millätavoin... Hävetkää edelleen!
Sinä olet kyllä aika omituinen ja päällekäypä tyyppi. Sulla on varmaan aika kurjaa tuollaisen luonteen kanssa eläessä. Jospa se joskus helpottaisi.
niin, että rakkautta Sinä olet vailla. Et muutoin olisi noin tyytymätön (tyydyttämätön?);)
täällä vastailukirjoituksista, että kiusaaminen on puolustettava kulttuurimme kukka?
Joka piilee meissä, elää karaokepiireissä, itää sontaa puhuen ja kasvaa kateuden lanssassa voimistuen? Ihan täyteen teräslehteensä?
Onhan se viinakin joskus ollut kortilla, mä kannattaisin jonkinlaista seurantaa myös karaoketoiminnasta. Jos haluaa tietää mitä on aikuisten ilkkumistapoja, vallan käytön juovuttavaa oloa, käyttätymistavoista luvalla luopumista ja itsensä pimeiden puolien paljastamista - suosittelen seuraamaan karaokea. Eri muodoissaan.
Yök, vierotushoitoni teidän avullanne on tosiaan loppusuoralla. Enää ei ole jäljellä tuosta lumoavasta harrastuksesta kuin jälkitaudit ja niiden hoito. Kiusaamismentaliteetti tuli vain ihan uteliaisuuteni ohella, puolivanhingossa ihan sinä ittenään selväksi juuri karaokepiireissä. Sen harrastuksen piiriin on siilaantunut aika joukko "samoinajattelijoita".
Mutta karaokehan on häviävä julkinen kupla, kuin moni tajuton, epälooginen ja tyrannisoiva ideologiakin omine salaseuroineen.
Osasin astua oikeaseen lantakasaan. Hei lukekaa muiden kirjoituksia. Niissä missä ei ole otsikkoa, kiusaamisen vakavuudesta - voitte jo paljon paremmin! Niin helppoa se on. Vastailkaa niille ihmisille asiallisesti, jotka keskustelee itse teknisestä karaokesta. Ja kyselee mitä se on, millä laululla aloittaisin? Mitä on /- säädöissä, missä seuraava kisa tai mistä löytäisin karaokekuppilan... loppu sitten hoituu itsestään, saatte aina uusia kykyjä...Ja kasvatatte omaa taitoanne alallanne aina vain paremmaksi. Jos halukkaita ilmaantuu liian vähän, niin perustakaa virtuaalikaraokelammasfarmi, pankaa mikit määkijöiden päähän ja kuunnelkaa kuka poikkeaa sävelestä ja tehkää siitä makoisaa virtuaalistalammaspaistia. Voikaa paksusti karaokekuninkaat. Elämä on sittenkin livea, laiffii, - Kotona laulamista en lopeta, kun mulle on selvää, mitä musiikki merkitsee ihmisen elämässä. Viimeisen kisani kävin kokasemassa, ei ollut mitään pahaa sanottavaa. Ihan hyvää, sitä turvallista samaa. Mutta osaan eritellä asioiden ytimen, vaikka sitä jotkut välissä yrittää roikkiakin. Jokaisella jutullahan on se oma kääntöpuolensakin ja punainen lanka, se on karaokessakin ok, eri asia vain miten arpaonni toimii lanttia heitettäessä ja katkeaako punainen lanka...
pillerit kortilla.
tarvitsee pillereitä kun vaan sivuuttaa tillintallin jutut.