Erottiin miehen kans jotai viikko sitte. Haluun sen kuitenki joskus takaisin. Eron syy oli periaattees se et sen äiti makaa sairaalas. Ja ymmärrän sen ettei sillo pysty seurustelemaa tai miettii yhtikäs mitää muuta ku oon saman itse kokenu 11-vuotiaana. Nyt oon 18. Mies sanoi et katotaa sitte myöhemmi uudestaa jos en ole löytäny viel ketää uutta siin vaihees. Tykätää toisistamme oikeesti. Muutan kesällä samalle paikkakunnalle opiskelee. Nyt asun 400 kilometrin päässä. Ollaan kavereita tällä hetkellä tai ainaki yritetää olla. Miten mun pitäis sen kans elää? Mikä käy liiaks "ahdisteluks" näin "ystävänä"? Pitäis varmaa jatkaa elämää iha normaalisti ja jos sitte tapahtuu jotai viel meidän välil nii sitte tapahtuu. Pitäiskö nii toimii? Etten murehtis tai miettis asiaa liikaa meinaan.
mies takaisin
mallu...
51538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
haluat sen takas niin kannattaa elää sen mukaan. Itse ainakin jos olisin vastaavassa tilanteessa en katsois hyvällä jos toinen mun surressa sairaalassa vokottelis muita. Eli toki elä omaa elämääsi mutta niin että miehelle on selvää että haluat kuitenkin juuri hänet. Vaikka hän olis sanonut että tee mitä haluat niin onhan selvää että jos hän sinusta tykkää häntä loukkaa muiden kans pelehtiminen. Mieti ite jos oisit hänen asemassa mitä haluaisit.
kyl huomaa että se on mustasukkainen koska perjantaina lähetti viestin et onko kiva päästä panee ketä haluat kun baariin olin lähdössä. mut enpä pääse ku sen haluun. tuskin ees viel kenestäkää muusta kiinnostun ku edellisest suhteeski toipuminen täysin kesti neljä kuukautta.
kuukautta!! Kyllä oli varmasti vakava ja pitkäkestoinen suhde.
En rakastanu edes sitä äijää tosissaa ja olin sen kans vaan vuoden mikä ei nyt oikeestaan ole nii pitkä aika. Mä haluun vaa olla täysin varma ettei edellinen suhde vaikuta seuraavaan millään tavalla. Jos alottaa saman tien uuden suhteen nii ei siit tulis mitää. Pitää olla täysin varma siit et on valmis. Enkä mä harrasta mitää irtosuhteita vaan haluun löytää sen tulevan aviomieheni ja lasteni isän.
Olen itse eronnut aikanaan 5 vuoden yhdessäelon jälkeen, joten vähän voin kertoa miten se tunne menee. Nykyään olen jo ollut 20 vuotta nykyisen kanssa eli kyllä osaan parisuhteessa olla. Olet oikeassa siinä, että myönnät ettet rakastanut sitä oikeasti. Miten olisit ehtinyt, kun vasta noin lyhyen aikaa olitte toistenne kanssa. Vasta tutustumisvaiheessa. Ekat 3 vuotta menee koko ajan tutustumiseen ja kemioiden yhteensovittamiseen. Silloin on kaikenmaailman väärinkäsitykset arkipäivää. Kivi hioo kiveä. Sitä se on seurustelu. Yhtä oikeata ei ole vaan kysymyshän on oman perheen perustamisesta ja silloin on tietenkin tärkeää ajatella haluanko saada juuri tämänlaisia kokemuksia ehkä koko loppuelämän ajan?
Ja sittenkun vastaus on kyllä niin silloin aletaan
sitten testaamaan kaikenlaisilla jutuilla ja tempuilla toinen toistaan. Milloin on tärkeää saada elintilaa itselle ja milloin sitä pitää antaa toiselle ja kuinkas sitten sovitaan arkipäivän rajat. Kompromissejä tarvitaan lähes joka päivä. Kysyt vaikuttaako ero seuraavaan suhteeseen mitenkään? Kyllähän se vaikuttaa, koska
olette ilmeisesti tilanteessa missä ette ole löytäneet seuraavaa kompromissiä ja se vaivaa teitä molempia. Se on kuin häviäisi loppumetreillä kaulan mitalla. Se ei sovi ihmisen luonnon päälle.
Tavallaan et usko siihen, että mies pystyy ratkaisemaan tämän ongelmanne ja hän stressaa tilanteella. Anna hänelle siimaa ja mahdollisuus niin todennäköisesti jatkatte vielä yhdessä. Mutta jos hän ei voi antaa sinulle aikaa ajatella asiaa niin mikäs omistaja hän sitten olikaan?