Nyt on alkanut vaivaamaan vapaa-ajalla perheen kanssa oleilu. Olen ollut jo puoli vuotta perheessä eikä tämä ole aiemmin haitannut. Haluaisin siis puuhailla ja jutella enemmän perheen vanhempien kanssa, mitä en nyt juurikaan tee. Joko lapset pyörivät jaloissa ja estävät pidemmät keskustelut tai...No, en vain jotenkin osaa/kehtaa mennä heidän luokseen. Okei, kuulostaa tyhmältä, mutta mitä heille sitten sanoisin?
Aiemmin pelasimme välillä pelejä mutta nyt se on jäänyt. Yleensä he ehdottivat/alkoivat ensin pelata ja menin sitten helposti mukaan ja kaikilla oli hauskaa.
Tietysti he kunnioittavat yksityisyyttäni, eivätkä tule "häiritsemään". Kuten minäkin teen heille ja annan heidän olla lapsien kanssa rauhassa. En vain tiedä, mitä tekisin vanhempien kanssa yhdessä ja haluavatko he seuraani vai olla omissa oloissaan tai keskenään.
He eivät kuitenkaan esim. olohuoneeseen tultuani ala oikein juttelemaan kanssani tms., joko lasten huomioimisen takia tai...
Onneksi täällä on edes kiltti kissa ettei tule aivan yksinäistä. :)
Aiemmin pelasimme välillä pelejä mutta nyt se on jäänyt. Yleensä he ehdottivat/alkoivat ensin pelata ja menin sitten helposti mukaan ja kaikilla oli hauskaa.
Tietysti he kunnioittavat yksityisyyttäni, eivätkä tule "häiritsemään". Kuten minäkin teen heille ja annan heidän olla lapsien kanssa rauhassa. En vain tiedä, mitä tekisin vanhempien kanssa yhdessä ja haluavatko he seuraani vai olla omissa oloissaan tai keskenään.
He eivät kuitenkaan esim. olohuoneeseen tultuani ala oikein juttelemaan kanssani tms., joko lasten huomioimisen takia tai...
Onneksi täällä on edes kiltti kissa ettei tule aivan yksinäistä. :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voikun olisit meidan au pair!
Meilla on nimittain mykka suomalainen (joka kielella) au pair joka syo omassa huoneessaan suklaata eika edes tule ruoka-aikana alakertaan. Keskimaarin yksi sana per paiva "Jaa-aaa".
Haluaisimme au pairin joka on kuin perheenjasen mutta talla kertaa ei kylla onnistanut..
Mulla kavi maiha kun sain taman perheen. Ovat tosi avoimia ja aina kun ns. nahdaan puhutaan jotain. Joskus jaadaan suustamme kiinni pitemmaksikin aikaa. Ruoka-aikaan istutaan poydassa monta tuntia vaan jutellen ja keskustellen eri asioista. Itse pidan siita kun on mahd. myos oleskella muualla ku taalla omassa huoneessa. :)
Saattaa siis vaikka ku ite istun koneella ja selailen jtn kuvia niin tulevat kylla kyselemaan etta kuka tuo on ja nain. Haluavat siis tietaa perheestani ja ystavistani etc.
Mita neuvoja antaisin sulle niin mene rohkeasti vaikka olkkariin istuskeleen ja kun tulee joku isa tai aiti niin ala vaan rohkeasti puhumaan. Vaikka saasta ja pikkuhiljaa huomaat etta puheenaiheet vaihtuu tiheaan.. :)
Perhe voi olettaa tosiaan etta sina et halua viettaa aikaa heidan kanssaa ja etta haluat taysin omaa rauhaa, joten jattavat sinut rauhaan. Mutta kun itse ilmaiset etta olisit halukas myos viettamaan aikaa heidankin kanssaan niin pitaisi jo ruveta tapahtumaan.
Jotenka mene vaikka suoraan sanomaan etta nyt pelataan vaikka tata pelia tai kysyt kysymyksia ja nain.. :)
Toivottavasti oli jtn apuva.
Hei,
Minusta ei pitäisi liikaa yrittää, jos vanhemmat eivät selvästi toivota sinua tervetulleeksi juttelemaan ja viettämään aikaa kanssaan he eivät sitä varmastikkaan sitten toivo. Työpäivän päätteeksi ei aina olla seurallisella tuulella, etenkään sen jälkeen kun lapset ovat käyneet nukkumaan.
Mielestäni kannattaa vaikka sopivan hetken tullen kysyä ihan vain kuulumisia - tällä tavalla osoitat olevasi kiinnostunut keskustelemaan heidän kanssaan ja tietämään heidän elämänmenosta, mutta annat samalla heille valtaa ohjata miten pitkäksi, syvälliseksi tai henkilökohtaiseksi keskustelu menee tunkeilematta (jos he nyt sattuisivat olemaan väsyneitä tai muuten vaan ei-kiinnostuneita puhumaan).
Olen samaa mielta siina, etta sopivan hetken tullen on aina hyva vaihtaa kuulumisia ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Minulla on sellainen tunne ainakin, ettei minua kaivata perheen yhteisiin vapaailtoihin mukaan. Kun vanhemmat tulevat toista, he aina sanovat lapsille "antakaas Emmin nyt menna, hanelta loppuivat tyot", eli ettei minun millaan tavalla odoteta jaavan siihen perheen pariin. Tama sopii minulle kuitenkin ihan hyvin, vaikka valilla tietysti tuntuu, etta pitaisi enemman olla koko perheen arjessa mukana eika vain lasten. Kuitenkin sitten kun joskus olen illalla jaanyt telkkaria alakertaan katsomaan, ei minulle juurikaan ole mitaan juteltu, ja on tullut tyhma olo. "Taidankin tasta menna ylos jo nukkumaan." "Ai, joo, mene vaan." Ymmarran sen silti ihan hyvin, ettei pitkan tyopaivan jalkeen valttamatta jaksa seurustella au pairin kanssa ja olen sitten antanut asian olla, viettanyt vapaa-aikaani aina muilla tavoin.
Vähän samalta mustakin tuntuu, juuri tuo kuvailemasi telkkarinkatselu. Ja ymmärrän hyvin vanhempia, en minäkään ole kovin puheliaalla tuulella raskaan työ/koulupäivän jälkeen.
Kiitos rohkaisevista viesteistä, täytyy jotakin yrittää. Ja ei mulla ole enää kuin reilu kuukausi jäljellä...
Au pairin ei ole tarkoitus olla lasten- ja kodinhoitaja ja perheen ei tulisi suhtautua aupairiin kuin tyontekijaan.
Au pair kun on toisesta maasta tuleva nuori jonka tarkoitus on opiskella kielta(siksi kielikurssille pitaa voida osallistua ja esim. britit eivat ota jenkkeja!), tutustua kulttuuriiin ja vastavuoroisesti taas hoitaa hommia kodissa yllapitonsa yms .eteen.
Onko kukaan koskaan katsonut miten esim. britannia maarittaa aupairin? Aupair kun ei siis ole live in nanny tai nanny ja perheen tulisi kohdella aupairia muuten kuin halpana tyovoimana jolle tarvii jotain syotavaakin hankkia...
Jos perhe haluaa selkeasti "tyontekijan" jonka oleilu esim. yhteisissa tiloissa tai nakeminen "raskaan tyopaivan" jalkeen ei ole suotavaa niin palkatkaa itsellenne lastenhoitaja.
Au pairilla on itsellakin ollut raskas tyopaiva vanhempien oman jalkikasvun parissa ja on ymmarrettavaa etta kaikki tarvii joskus omaa aikaa, mutta jos ei aupairinsa kanssa muutamaa sanaa voi vaihtaa niin jo on kumma. Luulisi etta kiinnostaisi edes jo sen takia etta ne omat lapset siis monesti viettaa enemman aikaa aupairin kuin vanhempiensa kanssa ja taman persoonallisuus ja mieltymykset tulevat helposti ilmi ihan arkipaivaisissa keskusteluissa ja ainakin itse tahtoisin tietaa millaisen ihmisen kanssa lapseni ovat ja mita talle kuuluu ja han osaa varmasti kertoa esim. paivien kulusta tarkemmin kuin lapset....
Koulutettu lastenhoitaja ei ole paikalla tarvittaessa vaan tyosopimuksensa mukaan , ei jousta tyoajoissa vaan tekee tyonsa ja menee kotiinsa niin ettei vanhempien todellakaan tarvitse karsia naita "epamiellyttavia" kohtaamisia heidan vapaa-ajallaan....
Meidan au pair istuu kaljalla kaiket illat ja viikonloput. Ei yleensa syo perheen kanssa vaan hamstraa huoneeseensa jugurttia ja astioita niin etta perheella ei ole aina edes lusikoita.
Miksi ruoka ei maita- syy on hirvittavat vuoret suklaata, lahinna Mars-patukoita. On ostanut kaikilla rahoillaan vaatteita ja kenkia mutta kayttaa lahinna littaantuneita likaisia Puma-lenkkareiden kopioita ja mustaa virttynytta hupparia sisalla.
Hakemuksessa luki etta han haluaa tyoskennella ulkomailla au pair ajan jalkeen ja etta osaa paikallista kielta hyvin. Hanella on taloudellisen alan koulutus Suomesta mutta jostain syysta ei lainkaan tyokokemusta. Sain juuri koulusta kirjeen jossa sanottiin suoraan etta hanta ei voi ottaa lasten retkille mukaan koska on "language barrier". Joka kaytannossa tarkoittaa mykkaa, ei sanaakaan kielta osaavaa.
Viime viikolla han vei nuoremman lapsen laakariin, meni vaarasta ovesta sisaan jossa laakari pyysi hanta poistumaan koska oli vaarassa paikassa. Han joutui soittamaan minulle kun ei ymmartanyt laakarin pyyntoa.
Ei silti, ei hanesta suomeksikaan saa irti muuta kuin "jaa-a" sanan. Useimmiten tuijottaa vain eika sano mitaan.
Kesan jalkeen saattaa olla etta palkkaamme jonkun muun koska jotenkin kemiat eivat toimi. Tai ehka vain vaadimme liikaa.
Kyllä britit ottaa jenkkejä.. Mun perheessä ennen mua on ollu 3 jenkkiläistä aupparia... Että näin
"Au pair kun on toisesta maasta tuleva nuori jonka tarkoitus on opiskella kielta(siksi kielikurssille pitaa voida osallistua ja esim. britit eivat ota jenkkeja!)"
Jopa vitsin lykkäsit. Juttua tulee ja ilmeisesti syvällä kokemuksen rintaäänellä :D
Jos au pair haluaa omaa aikaa ja rauhaa, sita au pairille aina kuuluu taalla kirjoittelevien auppareiden mukaan antaa. Fair enough.
Jos perheen vanhemmat haluaa oma aikaa ja rauhaa, eiko se reiluuden merkeissa kuulu sitten myos vanhemmille?
Mullakin oli pari ekaa kuukautta tuollainen tilanne. Tosin silloin se oikeastaan johtui vaan omasta ujoudesta, tuntui tosi vaikealta sanoa niille mitään. Ne kyllä yritti jutella mutta itse olin jotenkin ihan jumissa.
Mutta nyt jo monta kuukautta meillä on ollut vanhempien kanssa ihan älyttömän hyvä suhde, ne on minun parhaita kavereita täällä. :D Iltaisin pelataan pelejä tai katsotaan telkkaria yhdessä, ja koko ajan vitsaillaan. Ja nämä on tosi hauskoja, esim. silloin tällöin meillä on leikkitappeluita missä ihan oikeasti sitten tulee painittua kummankin kanssa (hulluilla on halvat huvit...). xD
Ja joka perjantai- ja lauantai-ilta (asutaan tosi pienessä kylässä niin en ole täältä oikeastaan kavereita löytänyt keiden kanssa lähtisi ulos) juodaan yhdessä ja sitten taas joko pelataan korttia, scrabblea tai katsotaan telkkaria. Ja kaikki juomat ostetaan minulle aina valmiiksi. :)
Mulla kävi hyvä tuuri siinä että nämä alusta alkaen pyysivät minua kaikkeen mukaan ja yrittivät koko ajan saada minua puhumaan, mutta jos sinulla on niin että vanhemmat ei tule kovin paljoa vastaan niin ainoa neuvo jonka osaan antaa on että yritä vaan itse aloittaa keskustelua tai kysäiset vaikka aina silloin tällöin että pelataanko jotain. :) Mutta kyllä minusta olisi ihan reilua että host-vanhempasikin yrittäisivät vähän enemmän.