Millaisia yhteisiä harrastuksia teillä on puolisonne kanssa? Meillä ei ole yhtään mitään ja siksipä tämän kysymyksen esitänkin. Itsehän harrastan liikuntaa vähän liiaksikin asti, mutta niissä kuntoiluissa ei emäntä pysy perässä millään, sikäli kun sillä ne kiinnostavatkaan. Akan viikoittainen liikunta-annoshan koostuu 98 prosenttisesti kaukosäätimen näppäilystä ja syömisestä.
Onhan tuo ehdottanut yhteisiä kävelyreissuja silloin tällöin, mutta minähän en samalla kadulla kävele jonkun helvetin sauvahuiskijan kanssa. Onhan se niin nolon näköistä muutenkin, kun tuollainen läskiperse vetää sauvoja perässään ja uskottelee siitä olevan jotain hyötyä johonkin trendikkääseen niska- tai hartiaongelmaan. Tai jos ja kun saisin eukon jättämään nuo lähinnä vanhuksille ja vammaisille suunnatut, unikkokuosiset kepakot kotiin, niin sitten ärsyttää etenemisvauhti, jolla ei taas liikunnan kanssa ole mitään tekemistä. Luonnossa olisi mukava kulkea myös ihan muuten vaan, mutta mitenpä tuollaisen cityihmisen kanssa minnekään menee, josta on yli viiden minuutin matka posliinipöntölle. Niin ja siellä on ötököitä ja sinne paleltuu jos lämpötila sattuu laskemaan alle viidentoista plusasteen.
Sulkapallo, squash, tennis… Ei ei ei, eukko teloisi varmaan itsensä (tai minut)noilla vehkeillä ja tosiaan siihen palloon pitäisi myös osua, mihin tuolla akan koordinaatiokyvyllä ei pysty kyllä millään. Pyöräily, rullaluistelu… Ei ei. Ainoat pyörät, minkä päälle tuon uskaltaa päästää, on kiinnitettynä autoon, jolla tuo tuskin aiheuttaa kömpelyyttään vaaratilanteita muille kuin kanssaihmisille. Vakuutukset toki on nyttemmin kunnossa aiempien törmäilyjen vuoksi. Golfia on myös kokeiltu harrastuksena, mutta se aiheutti sisimmässäni vielä suurempaa myötähäpeän tunnetta kuin taannoisen jumppatuokion seuraaminen tv:n tahdissa. No, se jumppa tapahtui onneksi sisätiloissa muiden näkemättä, mutta näen siitä vieläkin painajaisia.
Yhteisiä tuttuja meillä ei ole johtuen akan epäsosiaalisesta olemuksesta, yhteisillä reissuilla ei käydä kun eihän tuolla ole varaa sellaisiin. No enemmänhän lomat tuntuvatkin lomilta kun käy reissuillansa yksin, sen sijaan että vetäisi perässään tuollaista mälkättävää riesaa.
Joku ulkoilutettava lemmikki voisi tilannetta ehkä piristää, mutta koirasta lähtee tietenkin karvoja, joten se on pois laskuista heti tuon siivousneuroosin mielestä. Käärme tuolle olisi kai paras lemmikki, mutta sittenhän mulla olisi niitä taloudessa kaksi.
Miten muut ovat tilanteen ratkaisseet? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Onhan tuo ehdottanut yhteisiä kävelyreissuja silloin tällöin, mutta minähän en samalla kadulla kävele jonkun helvetin sauvahuiskijan kanssa. Onhan se niin nolon näköistä muutenkin, kun tuollainen läskiperse vetää sauvoja perässään ja uskottelee siitä olevan jotain hyötyä johonkin trendikkääseen niska- tai hartiaongelmaan. Tai jos ja kun saisin eukon jättämään nuo lähinnä vanhuksille ja vammaisille suunnatut, unikkokuosiset kepakot kotiin, niin sitten ärsyttää etenemisvauhti, jolla ei taas liikunnan kanssa ole mitään tekemistä. Luonnossa olisi mukava kulkea myös ihan muuten vaan, mutta mitenpä tuollaisen cityihmisen kanssa minnekään menee, josta on yli viiden minuutin matka posliinipöntölle. Niin ja siellä on ötököitä ja sinne paleltuu jos lämpötila sattuu laskemaan alle viidentoista plusasteen.
Sulkapallo, squash, tennis… Ei ei ei, eukko teloisi varmaan itsensä (tai minut)noilla vehkeillä ja tosiaan siihen palloon pitäisi myös osua, mihin tuolla akan koordinaatiokyvyllä ei pysty kyllä millään. Pyöräily, rullaluistelu… Ei ei. Ainoat pyörät, minkä päälle tuon uskaltaa päästää, on kiinnitettynä autoon, jolla tuo tuskin aiheuttaa kömpelyyttään vaaratilanteita muille kuin kanssaihmisille. Vakuutukset toki on nyttemmin kunnossa aiempien törmäilyjen vuoksi. Golfia on myös kokeiltu harrastuksena, mutta se aiheutti sisimmässäni vielä suurempaa myötähäpeän tunnetta kuin taannoisen jumppatuokion seuraaminen tv:n tahdissa. No, se jumppa tapahtui onneksi sisätiloissa muiden näkemättä, mutta näen siitä vieläkin painajaisia.
Yhteisiä tuttuja meillä ei ole johtuen akan epäsosiaalisesta olemuksesta, yhteisillä reissuilla ei käydä kun eihän tuolla ole varaa sellaisiin. No enemmänhän lomat tuntuvatkin lomilta kun käy reissuillansa yksin, sen sijaan että vetäisi perässään tuollaista mälkättävää riesaa.
Joku ulkoilutettava lemmikki voisi tilannetta ehkä piristää, mutta koirasta lähtee tietenkin karvoja, joten se on pois laskuista heti tuon siivousneuroosin mielestä. Käärme tuolle olisi kai paras lemmikki, mutta sittenhän mulla olisi niitä taloudessa kaksi.
Miten muut ovat tilanteen ratkaisseet? Olisi kiva kuulla kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...syvä halveksunta puolisoasi kohtaan. Ensinnäkin olisi parempi, jos korjaisit hieman tuota asennettasi. Ei mikään ihme, ettei puolisosi tee mitään sinun mieliksesi kun pidät häntä pelkkänä sontaläjänä. Jos muuttaisit ajattelutapaasi, niin voisit ehkä kannustaa häntä yhteisiin urheiluharrastuksiin. Pakottaminen ei yleensä aiheuta kuin hiustenhalkomista. Ja toinen asia ihmetyttää; jos et kerran pidä hänestä, miksi sitten vietät aikaa hänen kanssaan? etsi joku urheilullisempi nainen, niin yhteinen hauskanpito on taattu!
Pyysit kertomuksia, miten muut ovat tämän "ongelman" ratkaisseet. En nyt sanoisi, että meillä on ollut yhteisten harrastusten kanssa mitään varsinaista ongelmaa, melko hyvin mieltymykset ja harrastukset ovat alusta asti sopineet yhteen.
Meillä on sekä yhteisiä että omia harrastuksia. Harrastukset liittyvät sekä liikuntaan, että ihan muihin asioihin. Yhteiset harrastukset ovat:
Kävely, minä otan sauvat mukaan jos siltä tuntuu. Eikä ne näytä ukkoa häiritsevän. Miksi et uskalla näyttäytyä sauvakävelijän kanssa? Mitä noloa siinä on? Kyllähän se sauvakävely kuluttaa enemmän energiaa kuin kävely ilman sauvoja, sen pystyt itsekin helposti tarkistamaan sykemittarilla. Toki niitä sauvoja kannattaa käyttää oikein. Jos kerta sauvakävely kiinnostaa naistasi, miksi et kannusta häntä siihen? Osta vaikka hänelle askelmittari tai sykemittari, jolla hän saa vielä enemmän haastetta ja motivaatiota kävelyyn.
Meidän uusin yhteinen harrastus on viime kesän löytö, eli liitokiekko eli frisbeegolf. Aivan hullun hauska laji, jossa kunto kyllä kasvaa, tosin mitään aerobista liikuntaahan tuo ei ole. Mutta pääseepä ainakin liikkumaan ulkoilmaan. Ja oman sykemittarini mukaan 2h golfkierros kuluttaa n. 500 kaloriaa, eli ainahan tuo on tyhjää parempi. En tiedä missä asutte, mutta noita ratoja alkaa olemaan ympäri Suomea jo. Tuolta löytyy lajista ja radoista lisätietoa: http://www.liitokiekko.com/
Kesällä mieheni tykkää rullaluistella, se ei taas minun selälleni sovi, joten minä pyöräilen mielummin. Kivaahan se on käydä yhdessä rannalla, pysähtyä jätskikioskilla tai tehdä ihan kunnon hikilenkki.
Talvella pidämme molemmat hiihtämisestä. Tosin eri tyylillä menemme, joskus käymme yhdessä hiihtämässä, joskus erikseen.
Muita, ei liikunnallisia yhteisiä harrastuksia ovat mm. erilaiset lauta- ja tietokonepelit, elokuvien ja television katseleminen (varmasti jokaisen suomalaisen harrastus tämä?) sekä yhdessä ruoan laittaminen. On kivaa yhdessä kokeilla uusia ohjeita ja siinä ruoanlaiton oheella ehkä juoda viinilasillisen.
Että näin meillä :)
Anna kun arvaan, viesteistäsi ja asenteestasi päätellen.
Pisnesmies isolla Pönttöpäällä?
Isolla Pötsillä?
Isolla Pölkkyperseellä?
Isolla Pöljyydellä ja Paukapäisyydellä?
Isolla ja Parantumattomalla Peruspäsmäröinnillä?
Todennäköisemmin vielä ja kuin tai.
Jos olisin sun vaimosi ja tietäisin mitä ajattelet ja kirjoitat minusta tänne, jättäisin heti tommosen omahyväsen mulkun yksin lenkkeilemään...
Ehkä hiukan särmikkäämpää provoa tarvis laittaa, että saat ihmiset kirjoittamaan...