Voi olla että olen väärällä palstalla mutta parisuhde tämäkin on.....
Olemme 8v vanha pari.Iältämme -50.Molemmilla jo aikuisia lapsia entisistä elämistämme.Minun nuoreni ovat jo omillaan(töissä,parisuhteessa sekä 1 armeijassa).
Miehen nuoret asuvat vielä äidillään, 17 ja kohta 19v.Meillä käyvät milloin haluavat ja rahaa tarvitsevat(välimatkaa 200km)....mies sitä vain ei tahdo uskoa ettei se "iskän" seura enää jaksa kiinnostaa...;))
Mua niin suututtaa kun me emme voi keskustella rakentavasti miehen kanssa raha-asioista.Nytkin tein lainalaskelmia siitä miten saada miehen tili riittämään lainanhoitoon ym.kk:n menoihin.Satuin sanomaan että kyllä helppaa ensi vuonna,kun elarien maksu loppuu ja saa yhden toisen lainan maksetuksi.Siitä mies vain totesi että kyllä hänen tarttis saada joka kuukausi pojille rahaa annettua!MIKSI?Tiedän kyllä ettei elatusvvelvollisuus lopu 18 ikävuoteen,mutta pidän siitä huolta että mies toimii samoin kun minun piti oman poikani kanssa toimia.(Tiedoksi, että oma poikani asui luonamme vielä isänsä elatusmaksuja minulle maksavana, mutta kun ne loppuivat niin minun piti tarkkaan laskea mitä pojalleni annan ja mitä en)--> kuinka voikaan olla niin eriarvoisessa asemassa..vrt.hänen lapsensa ja minun.Eikös meidän tarvitsisi jo miettiä kahdenkeskistä elämäämme eikä vain AINA lapsiamme?Mies jotenkin jumittunut entiseen elämäänsä....
Minä en ole häneltä rahaa tarvinnut sillä olen paremmassa taloudellisessa asenmassa kuin avoni.Ollaan ostettu miehen kanssa rempattava ok-talo.Rahat eivät tahdo riittää(täytyy ottaa lainaa lisää)--> uskallanko? ja miehen murheena onkin että kun tarttis antaa "pojille rahaa".Hänen tilinsä ei riitä kuin joten ruoan maksan minä, ja hänen mielestään kun hän tekee remppaa niin "maksaahan sekin jotain".En kyllä ymmärtänyt tähän taloprojektiin lähtiessäni että mun täytyy maksaa miehelle remontista?!
Eli laina yhteinen 1/2 kummankin omilla nimillä, mutta mies käyttää lainarahojaan mihin sattuu ja talon uudistus otetaan minun tililtäni..hehe,..heh...
Miehen pojat eivät tähän päivää mennessä ole töitä tehneet, edes kesätöitä..Mitä sitä tekemään kun on käsi ojossa niin kyllä sitä aina jostain saa.Miehen vanhemmilla rahaa on enemmänkin ja kyllä ne sieltä sitä ovat pumpanneetkin.Isovanhemmat vain tuumaavat että on se kumma ettei nuoriso saa nykyaikana töitä?
Mitäs mieltä olette, olenko turhan tiukkapipoinen vai onko mies liian lepsu?minä olen kyllä sitä mieltä että nuoret on opetettava työntekoon jos kerran vanhemmilla ei rahaa ole.Nuorten äiti ei pidä näiden työntekoa ilmeisesti kovin tärkeänä, kun ei näitä siihen ole patistanut?
Olemme 8v vanha pari.Iältämme -50.Molemmilla jo aikuisia lapsia entisistä elämistämme.Minun nuoreni ovat jo omillaan(töissä,parisuhteessa sekä 1 armeijassa).
Miehen nuoret asuvat vielä äidillään, 17 ja kohta 19v.Meillä käyvät milloin haluavat ja rahaa tarvitsevat(välimatkaa 200km)....mies sitä vain ei tahdo uskoa ettei se "iskän" seura enää jaksa kiinnostaa...;))
Mua niin suututtaa kun me emme voi keskustella rakentavasti miehen kanssa raha-asioista.Nytkin tein lainalaskelmia siitä miten saada miehen tili riittämään lainanhoitoon ym.kk:n menoihin.Satuin sanomaan että kyllä helppaa ensi vuonna,kun elarien maksu loppuu ja saa yhden toisen lainan maksetuksi.Siitä mies vain totesi että kyllä hänen tarttis saada joka kuukausi pojille rahaa annettua!MIKSI?Tiedän kyllä ettei elatusvvelvollisuus lopu 18 ikävuoteen,mutta pidän siitä huolta että mies toimii samoin kun minun piti oman poikani kanssa toimia.(Tiedoksi, että oma poikani asui luonamme vielä isänsä elatusmaksuja minulle maksavana, mutta kun ne loppuivat niin minun piti tarkkaan laskea mitä pojalleni annan ja mitä en)--> kuinka voikaan olla niin eriarvoisessa asemassa..vrt.hänen lapsensa ja minun.Eikös meidän tarvitsisi jo miettiä kahdenkeskistä elämäämme eikä vain AINA lapsiamme?Mies jotenkin jumittunut entiseen elämäänsä....
Minä en ole häneltä rahaa tarvinnut sillä olen paremmassa taloudellisessa asenmassa kuin avoni.Ollaan ostettu miehen kanssa rempattava ok-talo.Rahat eivät tahdo riittää(täytyy ottaa lainaa lisää)--> uskallanko? ja miehen murheena onkin että kun tarttis antaa "pojille rahaa".Hänen tilinsä ei riitä kuin joten ruoan maksan minä, ja hänen mielestään kun hän tekee remppaa niin "maksaahan sekin jotain".En kyllä ymmärtänyt tähän taloprojektiin lähtiessäni että mun täytyy maksaa miehelle remontista?!
Eli laina yhteinen 1/2 kummankin omilla nimillä, mutta mies käyttää lainarahojaan mihin sattuu ja talon uudistus otetaan minun tililtäni..hehe,..heh...
Miehen pojat eivät tähän päivää mennessä ole töitä tehneet, edes kesätöitä..Mitä sitä tekemään kun on käsi ojossa niin kyllä sitä aina jostain saa.Miehen vanhemmilla rahaa on enemmänkin ja kyllä ne sieltä sitä ovat pumpanneetkin.Isovanhemmat vain tuumaavat että on se kumma ettei nuoriso saa nykyaikana töitä?
Mitäs mieltä olette, olenko turhan tiukkapipoinen vai onko mies liian lepsu?minä olen kyllä sitä mieltä että nuoret on opetettava työntekoon jos kerran vanhemmilla ei rahaa ole.Nuorten äiti ei pidä näiden työntekoa ilmeisesti kovin tärkeänä, kun ei näitä siihen ole patistanut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että nuoret on opetettava työntekoon koska työ on nykyään oikeastaan pakollista eikä muuten tule toimeen elämässä.Voisit ottaa asiaa esille miehes kanssa ja sanoa että hän antaa liian usein periksi.Noin ei voi kyllä jatkua ja voit kyllä puuttua tuohon ja hyvä on että mainitset asiasta.Et ole liian tiukkapipoinen vaan oot asioissa oikeassa.
...eivät ole ikinä olleet edes kesätöissä, niin kyllä on jotain pielessä. Töitä on tuon ikäisille ihan varmasti tarjolla (ainakin siivousta, ravintolatyötä tiskaajana tai pikaruokaravintoloissa jne.), jos vain halua löytyy.
Mistä lapsi (tai tässä tapauksessa nuori) voisi ikinä oppia, että rahan eteen on oikeasti tehtävä jotain, jos sitä aina vaan "tippuu taivaasta" ilman minkäänlaista vaivannäköä. Tietenkin lapsia voi ja pitääkin tiukassa tilanteessa auttaa taloudellisesti, jos siihen on mahdollisuus, mutta "kuukausipalkka" isän poikana/tyttönä olemisesta ei mielestäni ole hyvä idea.
Ikävä fakta on, että elämässä on tehtävä töitä, jos hengissä aikoo pysyä ja elintasonsa säilyttää. Tietenkin työttömyyskorvauksilla ja muilla tuilla voi yrittää elellä, muttei sekään mitään herkkua ole, ja elintaso on kyllä ihan toisenlainen kuin mihin on totuttu lapsuudenkodissa.
Eli minusta voit hyvin olla tiukkana tässä asiassa, ja vaatia miestä panostamaan rahallisesti talon kunnostukseen ihan yhtälailla kuin sinunkin. Ja ehkä miehesi lapset voisivat tulla tekemään töitä teidän talonkunnostusprojektiinne liittyen (tietenkin taulukkojen mukaisella tuntipalkalla!), ja ansaita siten rahoja?
No, kun sitä työtä EI HALUTA! Haetaan kesäksi yhteen paikkaan ja sitten kesällä sanotaan sukulaisille ettei saanut työtä.Näin se on mennyt joka vuosi.Miehen mielestä koulu on niin rankkaa ettei kesällä töitä tarvitse VIELä tuon ikäisenä tehdä.No, milloin sitten?
Tänä vuonna sanoin että menkää esim.vuokrafirmaan hakeen töitä sinne kyllä pääsee ja saa töitä vaikkapa päiväksi kerrallaan...saas nähdä jaksavatko hakea edes sinne?Tuskin.....
Ensi alkuun tulee mieleeni tarinastasi, että miehesi "hyvittää" rahalla pojillensa jotakin, ehkä menneen särkyneen kodin. Toiseksi jonkinlaista lepsuuttakin mieheltäsi tuo rahan antaminen. Kyllä tuon ikäiset lapset voisivat jo töissäkin olla opiskelujenkin ohella.Hieman kinkkinen juttu, sinulla ja miehelläsi on erilainen suhde rahaan ja työntekoon yleensä. Sinä kuitenkin olet jämäkämpi näissä asioissa joten tsemppiä tulevaan, nainen sen miehen pään kääntää...toivottavasti tässäkin asiassa.