Olen seurustellut rakkaan, rakkaan poikaystäväni kanssa nyt vajaan vuoden. Hänellä on ikää 22 vuotta, minulla 19.
Molemmat ollaan ihan aloittelijoita seurustelujen suhteen, hän vielä kokemattomampi kuin minä, mutta tässä suhteessa olemme TODELLA tosissamme. Seksi tuli kuvioihin mukaan vasta tosi hitaasti, sen perässä ei siis pelkästään olla..
Kaikki tuntuu niin ylitäydelliseltä nyt, mutta välillä mieleeni hiippailee joku mörkö että mites vuosien päästä. Kysymys kuuluukin, miten tämmöisen nuoren suhteen saa säilymään yhtä ihanana kuin mitä se on nyt? Mitkä asiat erityisesti syö tällaista rakkautta.. Haluan tietysti että olemme yhdessä niin kauan kuin se on mahdollista, ja sitä kyllä toivoo poikakin.
Välillä sitä pelkää että tämä loppuu yhtäkkiä..:( vaikka ei ole syytä pelätä :D
Molemmat ollaan ihan aloittelijoita seurustelujen suhteen, hän vielä kokemattomampi kuin minä, mutta tässä suhteessa olemme TODELLA tosissamme. Seksi tuli kuvioihin mukaan vasta tosi hitaasti, sen perässä ei siis pelkästään olla..
Kaikki tuntuu niin ylitäydelliseltä nyt, mutta välillä mieleeni hiippailee joku mörkö että mites vuosien päästä. Kysymys kuuluukin, miten tämmöisen nuoren suhteen saa säilymään yhtä ihanana kuin mitä se on nyt? Mitkä asiat erityisesti syö tällaista rakkautta.. Haluan tietysti että olemme yhdessä niin kauan kuin se on mahdollista, ja sitä kyllä toivoo poikakin.
Välillä sitä pelkää että tämä loppuu yhtäkkiä..:( vaikka ei ole syytä pelätä :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suhteen pitäminen hyvänä ei ole helppoa, koska se arki siihen astuu aiemmin tai myöhemmin. Tärkeintä lienee, että avoin keskustelusuhde pysyy koko ajan, eikä tarvitse miettiä uskaltaako jonki asian ottaa puheeksi vai ei.
Toisiaan pitää myös kunnioittaa, puhua kuin parhaalle ystävälle ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä sittenkin, kun se arki on astunut kuvioihin. Seksi ja läheisyys ovat tärkeitä eikä niitä pidä aina liittää yhteen. Eli hellimistä ja toisen huomioonottamista ilman seksiäkin. Seksiä parin tarpeiden mukaan, mutta niin että molemmat siitä nauttivat ja saavat haluamansa.
Te olette vielä rakastumisen huumassa. Toinen osapuoli ei vielä näyttäydy aivan sinä, mitä todellisuus on. Vasta vuosien päästä alkaa nähdä asiat realistisesti ja oppii rakastamaan toisessa myös niitä ikäviä puolia, joita suhteen alussa ei edes huomaa. Rakastaminen on enemmän ja vähemmän valinta, valinta olla juuri sen toisen ihmisen kanssa. Se ei ole pakollinen kummallekaan ja suhteesta voi lähteä kumpi vaan kävelemään milloin vain.
Tärkeintä onkin puhua juuri silloin kun jokin asia painaa, eikä antaa asioiden ja epävarmuuden kasaantua. Pitää osata pyytää anteeksi ja antaa. Tehdä asioita toiselle, niin kuin toivoisi toisen tekevän itselleen. Antaa vapautta toisen olla oma persoona ja tajuta, että itsekin pystyy tulemaan tarvittaessa toimeen ilman toista, mutta juuri nyt haluaa elämänsä toisen kanssa jakaa.
Kyse on siis vapaasta tahdosta, ei pakosta, pelosta, riippuvuudesta tai omistuksesta.
Ihminen ei ainoastaan anna itsestään erilaista kuvaa suhteen alussa, vaan myös MUUTTUU vuosien mittaan. Mitä nuorempana suhteen aloittaa, sitä enemmän kumpikin todennäköisesti muuttuu (tavoitteet, jotkut periaatteet elämässä muuttuvat, jotkut luonteenpiirteet saattavat korostua ym.). Siinä sitten joutuu toinenkin muuttumaan tai sopeutumaan tai sitten lähdetään eri teille.
Ei siinä auta kuin elää rohkeasti elämää eteenpäin toisen kanssa ja koittaa säilyttää keskusteluyhteys ja keskinäinen kunnioitus ja elämä sitten näyttää, onko kohdalle osunut sellainen ihminen, jonka kanssa on hyvä kulkea jatkossakin. Hyvästä ihmisestä kannattaa pitää kiinni tiettyyn rajaan saakka, mutta väkisin yhdessä pysymisessä ei ole mieltä varsinkaan jos ollaan kovin nuoria, koska elämä tuo eteen vielä jos jonkinlaista muutosta.