...kaveruuden kokonaan?
En ehkä tunnustaisi hänelle tunteitani, mutta jos hän alkaa seurustelemaan, en kestäisi kuunnella jos hän haluaa puhua seurustelukumppanistaan. Siksi olen miettinyt pitäisikö kertoa.
Miten on käynyt niille joilla on samanlainen tilanne? Oletteko kertoneet? Menikö kaveruus? Entä te, joille on kaveri tunnustanut jotakin tuollaista? Muuttiko se kaiken huonompaan?
Toisaalta hän on ystäväni, mutta toisaalta en voi olla rakastamatta häntä liikaa. Siksi en tiedä miten tulen selviämään kun hän tapaa jonkun. Miten pystyisin enää näkemään häntä, kun jo ajatus jostakin miehestä hänen elämässään tuntuu niin tuskalliselta.
En ehkä tunnustaisi hänelle tunteitani, mutta jos hän alkaa seurustelemaan, en kestäisi kuunnella jos hän haluaa puhua seurustelukumppanistaan. Siksi olen miettinyt pitäisikö kertoa.
Miten on käynyt niille joilla on samanlainen tilanne? Oletteko kertoneet? Menikö kaveruus? Entä te, joille on kaveri tunnustanut jotakin tuollaista? Muuttiko se kaiken huonompaan?
Toisaalta hän on ystäväni, mutta toisaalta en voi olla rakastamatta häntä liikaa. Siksi en tiedä miten tulen selviämään kun hän tapaa jonkun. Miten pystyisin enää näkemään häntä, kun jo ajatus jostakin miehestä hänen elämässään tuntuu niin tuskalliselta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos kyseinen henkilö pitää sua pelkästään kaverina, eikä mitään muita tunteita ole edes ohimennen herännyt, niin kyllähän se voi olla vähän kiusallista hengailla sen "rakastuneen" osapuolen kanssa. Että yritä olla asiasta hiljaa vaan ja ole hänelle se kaveri.
ehkä, ehkä ei. tää on sellanen juttu mihin ei löydy oikeaa vastausta. joskus on parempi kertoa - joskus on parempi jättää kertomatta. mä kannatan sitä tunnustautumista. omalla kaverilla on meinaan kyseinen juttu et sen nykynen oli aluksi sille vaan hyvä kaveri tosi kauan, mut se ilmotti sitten rakastavansa häntä ja kaverillani heräsi myöskin tunteet tätä miestä kohtaan. riskejä kannattaa elämässä ottaa varsinkin jos palkintona on jotain korvaamatonta.
tää oli mun neuvo. ite sun täytyy kuitenkin miettiä mitä oot valmis tekeen. aika monet seurustelusuhteet alkaa ystävyydestä, en mäkään mun poikkikseni kanssa olleet alusta asti seurustelumielessä liikkeellä, vaik aika nopeesti tunteet kävikin kuumina ;) toisten ei vaan oo aina helppoo näyttää niitä tunteita.
Kaverini tunnusti, nyt ollaan yhdessä =)
Kerää rohkeutesi ja kerro hänelle mitä tunnet!
Miksi ystäväsi vuodattaisi sinulle poikaystävästäsi? Ehkä hän voi vuodattaa niitä asioita muille, jos muita kuuntelijoita ja ystäviä on, ja jos on hienotunteinen ja ymmärtää tilanteesi ja tuntemuksesi.
Minusta oikealle ystävälle voi kertoa omat tuntemuksensa, oikea ystävä ymmärtää. Voidaan yhdessä miettiä, miten nyt kannattaa toimia, jotta molemmat osapuolet voisivat mahdollisimman hyvin.
Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, että en ole kertonut omista tuntemuksistani. En ole luottanut, että ystävyys pysyisi. No, mutta ihmisiä on erilaisia. Koita oppia ymmärtämään ystävääsi, olisiko hän todellinen ystävä, joka ei hylkää, vaikka toinen rakastuisikin.
Minulle taas on kerrottu. Se ei haittaa mitään, jos ystävyys on todellista ja vakaalla pohjalla. Jos ystävyydessä on muutenkin ymmärrysongelmia tai ristiriitoja, se ei kyllä edesauta ystävyyden kehittymistä, mutta ei välttämättä sitä vielä myöskään katkaise.
Oletko miettinyt miksi, sanomasi mukaan, rakastat häntä liikaa?
että rakastan häntä liikaa sitä, että rakastan häntä siis paljon enemmän kuin kaveria olisi soveliasta rakastaa :)
Jos hän tapaisi miehen ja rakastaisi tätä, hän luultavasti haluaisi puhua siitä miehestä.
Siksi mietinkin hänelle kertomista, koska en halua kuulla mitään tuollaista, vaikka kuinka hyviä kavereita oltaisiinkaan. Jos hän tietäisi tunteeni, ehkä hän juuri voisi olla puhumatta tuollaisista minulle. Tosin jos nyt miettii tulevaisuutta, en tiedä miten kestäisin sen että hän menisi naimisiin ja hankkisi lapsia...
Mielestäni meillä on hyvät välit, mutta on asioita mutkistavia tekijöitä, kuten nyt vain yhden mainitakseni se, että häntä kaveri-mielessä lähestyneet miehet ovat yleensä päätyneet tunnustamaan kiinnostuneensa, ja se oli häntä vaivannut kun mahdollinen kaveruus loppui aina siihen. Sentään minä olen ollut hänen kaverinsa esikoulusta saakka, joten haluaisin uskoa että se estäisi tätä päättymästä. Ja toisaalta sikäli, jos uskaltaisin tunnustaa tunteeni, minä en haluaisi että meidän kaveruus loppuisi vaikka hän tulisi antamaankin rukkaset. Joten en tiedä, ehkä loppujen lopuksi minua vain pelottaa kertoa.
Olen huomannut, että parhaiten vaikean asian kertomisessa auttaa jo etukäteen vihjaileminen, joten auttaisikohan jos yrittäisi jollain lailla hienovaraisesti vihjaista tällaisesta tilanteesta? En tosin tiedä ollenkaan että miten, ja huomaisiko hän, ja olisivatko vihjeet sitten jo suurinpiirtein tunnustukseen päätyviä, mutta haluaisin jollain tavalla yrittää selvittää, miten hän saattaisi suhtautua jos tunnustaisin että rakastan häntä.
on aika hyvä keino ottaa selville miten hän suhtautuisi. jos ehkä kuitenkin tahtonet ensin ottaa selville onko hän mahdollisesti rakastunut suhun. on tapoja jossa ei sanoja tarvita ottaaksesi sen selville. ota hänet vaikka syleilyysi ja tutkiskele hänen silmiään, kehonliikkeitään jne. ystävien välinen rakkaus eroaa kahden ihmisen ns kumppanuusrakkaudesta seksuaalisesti, ystävät eivät lähekkäin ollessaan koe (ei ainakaan pitäisi kokea) sitä mitenkään seksuaaliseksi. suutele häntä vaikka poskelle, se on normaalia ystävien välillä, mutta jos teillä molemmilla on välissä jotain muuta sen saattaa huomata. pieni hyväily on myös ok, kunhan ei mitään ¨¨arkoja¨¨ paikkoja ala. pidä katsekontakti.
itte suudellut hyvän ystäväni kanssa, huomasin ettei hän olekkaan mulle pelkkä ystävä kuten luulin, hälle olin ollut kuulemma kauemminkin jotain muuta. siihen se jäi kuitenkin, olemme molemmat varattuja.
Hmm. vaikeaahan se on. Ehkä jotenkin hitaasti eteneminen, tunnusteleminen, läsnäolo, vain oleminen voi auttaa. Vaikea sanoa, kun en tiedä, millaisia ystäviä olette, ja minkätyyppinen henkilö ystäväsi on. Mutta kuinka paljon ylipäätään olette puhuneet ystävyydestä, parisuhteesta, siitä millaisen kumppanin haluatte, mitä teille tarkoittaa rakkaus? Minkä luonteisia ihmisiä olette? Romanttisia, loogisia, analyyttisiä, leikkisiä, tasaisia, innostuvia jne. Pidättekö molemmat romantiikasta? Mitä haette läheisistä ihmissuhteista? Onko tärkeämpää vain, että on joku läheinen ihminen, johon luottaa ja jolle kertoa asiat vapaasti ja suoraan, kertoa, miltä tuntuu. Jonka kanssa on turvallista olla, läheisyys tuntuu hyvältä. Pitääkö olla samanlaisia harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, jotain, mitä jakaa?
Suuremmat tunteet voivat kyllä joskus hangata ystävyyttä. Tuntuu, ettei vanhan kaverin kanssa voi olla enää normaalisti ja se harmittaa varmasti molempia osapuolia. Jos menee jotenkin tunnustamaan asian niin, ettei saa sitä tasapainoitettua takaisin. Tai kaipaa rakkautta niin paljon, ja on vaikea hyväksyä yksin jäämistä. No, mutta toisaalta täällä ollaan, jotta voitaisiin asioita opetella, että ehkä kannattaa harkita, mitä voisi tehdä. Ehkä keskusteleminen aiheesta on hyvä vaihtoehto. Kuulee, mitä toinen haluaa, toivoo ja tarvitsee, ja voi huomata, menevätkö ne yksiin omien toiveiden ja tarpeiden kanssa.
En ihan ymmärtänyt, miksi tähän sinun viestiisi vastannut toinen henkilö ehdotti fyysistä läheisyyttä. no, ehkä se toimii joidenkin ihmisten kanssa. Itse en moiseen kannustaisi. Se voi tuntua erityisen ahdistelevalta. Kyllä ystävyyteen voi kuulua koskettaminen, mutta jos jotain muuta aikoo, pitäisi se muu olla toisenkin osapuolen haluamaa ja hyväksymää, ei yllättävä hyökkäys, jota vastaan täytyy puolustautua.
mulla ei ole ollut tapana halailla tai suukotella kavereitani :) Ainoastaan kerran suutelin häntä poskelle, mutta siitä on jo vuosia.
Jos tekisin jotain tuollasta, no, en tiedä. Voisihan yrittää aloittaa sellaisen tavan, että halailen kavereitani, mutta se ei kyllä onnistu kovinkaan luontevasti. Mutta uskoisin että jokin tuollainen varovainen ja viaton fyysinen kontaktin kokeilu saattaisi olla hyvä keino selvittää, miten se vaikuttaisi häneen. Kiitos neuvosta :) Pitää katsoa mikä tapa olisi hyvä.
itsekään minkälainen minun ja hänen suhde oikeastaan on. Sen takia minulla ei ole selvää kuvaa, onko minulla ollenkaan mahdollisuuksia hänen suhteensa. Tosin saatan aika todennäköisesti lukea liikaa hänen teoistaan ja eleistään. Ujohko henkilö hän on ja hyvin vaativa miesmaku, mikä on eräs seikka mikä aiheuttaa minulle päänvaivaa. Aivan luonteva meidän kaveruussuhde ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi hän ei uskalla vaihtaa vaatteitaan minun läsnäollessani, mitä ainakin eräs naispuolinen kaverini saattaa tehdä. Tosin tuossa saattaa olla kyllä erilaiset luonteet, mitkä vaikuttaa asiaan.
Mutta tuollaisista rakkaus-asioista ei olla kyllä erityisemmin puhuttu. Itse vain tiedän että olen ollut rakastunut häneen jo ties kuinka pitkään. Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja nautin suuresti hänen seurastaan ja on ihanaa kuunnella hänen puhuvan innostuneena hänelle tärkeistä asioista.
En ole kavereiden kanssa koskaan halaillut tai muuta, joten en oikein sellaista osaa, mutta kyllä jonkinlaista kontaktia voisi yrittää kokeilla. Nojata vaikka häneen tai ehkä ottaa kädestä kiinni. Jos vain uskallan ja jos se vain onnistuu luontevasti. Muuten varmaan käy ilmiselväksi tunteeni, jollen osaa olla varovainen.
Kiitos neuvosta. Arvostan suuresti kaikkia neuvoja mitä olen täällä saanut. Minulla ei ole edes tätä kesä enää aikaa, kun hän muuttaa toiseen kaupunkiin, joten toisaalta haluaisin jollain lailla selvittää onko minulla mitään mahdollisuuksia ollenkaan. Tällä hetkellä vain toisaalta tahtomattani haaveilen loppuelämästä hänen kanssaan. Kuitenkaan en haluaisi hoitaa asioita niin, että saisin katua sitä myöhemmin.
ovat tuollaiset vaatteiden vaihtamiset. Mulle ainakin voi tulla hassu olo, jos täytyy vaihtaa vaatteita miespuolisten ihmisten läsnäollessa.
Sinuna kyllä eläisin tunteitteni mukaan ja koittaisin ilmaista niitä. Se helpottaa, luultavasti sekä itseä että muita. Ja lisäksi, jos ystäväsi on hyvä ihmistuntija, hän saattaa arvata puolet ajatuksistasi ja tuntemuksistasi ja yhdessä oloa vaan voi puhdistaa ja rentouttaa, jos kertoo, miltä tuntuu. Auttaa luultavasti vastapuoltakin.
tapana naispuolisen KAVERINI kanssa vaihtaa vaatteita toisen nähden ja sen lisäksi nukkua useasti yhdessä saman peiton alla, rakastella, suudella, kävellä käsikädessä julkisesti, viettää paljon aikaa yhdessä, käydä matkoilla kahdestaan ja viettää kaikki juhannukset, vaput sun muut yhdessä kahdelleen. Käymme saunassa yhdessä alasti jne.
Tätä on jatkunut vuoden päivät siitä asti kun tavattiin ja nainen edelleen väittää olevansa ihan vain kaveri kanssani, koska hän ei voi ajatella että alkaisi seurustelemaan kanssani... Eli näin meillä kavereiden kesken... Kumpikin on vieläpä lopettanut kumppanin etsinnän ja torjuu ehdokkaita.
Tiedän että tää on yleistä ja helvetin ärsyttävää naisten puolelta olla näitä "vain kavereita" ja kuitenkin ollaan kuin suhteessa...
aika sitoutuneelta elämältä yhden ihmisen kanssa. Tasapainoiselta ja antoisalta. Mut tarinoita, tilanteita ja elämän hetkiä on monia. Voisko olla kyse vaan määrittelystä? Mitä ystäväsi oikein ajattelee, että seurustelun kuuluisi olla? Vapaakin suhde on kuitenkin suhde.
eri tyypiltä kuin alkuperäinen kirjoittaja? Ap nimittäin oli aika arka fyysisessä läheisyydessä myös ystäviensä kanssa. No, luulenpa näin.
Ap:lle tosi paljon tsemppistä tekemään elämästään sellaisen kuin haluaa. Mäkin haluaisin mukavan elämän, omat ajatukset taas on ehkä liian vapaamielisiä ja suvaitsevaisia sopimaan Suomeen toisinaan. Vaikeeta on löytää ystäviä ja samanhenkisiä ihmisiä, mutta sitä nyt on tällä palstalla ennenkin pohdittu, ehkä tyypillinen kulttuurinen ominaisuus Suomessa.
kuin alkuperäinen. Toin vain yhden esimerkin "kaveruudesta" mukaan keskusteluun, jossa voidaan tehdä kaikkea muutakin kuin vaihtaa vaatteita toisen nähden, kun tyttö ei uskalla myöntää olevansa jo aika pitkälti seurustelusuhteessa...
puhuu ja mitä myöntää tai mitä ei.
joo, poliitikot on aika pösilöitä.
myös sitä, että naiset ovat samalla tavalla kuin miehet kumppanimarkkinoilla. Ehkä ystäväsi edelleen miettii muitakin vaihtoehtoja, mutta on sitoutunut sinuun kuitenkin. Aika normaalia ja tavallista sekä miehille että naisille. Onnellisia kai olette siinä suhteessa, että ette harrastele miljoonia muita juttuja samaan aikaan. Ainakin sen tekstistäsi oletan.
En vain tiedä mitä tekisin elämäni suhteen. Jos olisikin niin helppoa tehdä siitä sellaista kuin haluaa.
Mutta kiitoksia.
muita säätöjä ja kumpikin tuntuu viihtyvän enemmän kuin hyvin... ehkäpä joossain vaiheessa ollaan muutakin kuin "kavereita" :)
Älä huoli, kyllä kaikki asiat siitä vielä lutviutuu ajan kanssa.
Se voi olla aika vaikeaa olla hyvää kaveria jos on tunteita toista kohtaan ja toinen ei halua muuta kuin olla kaveri. Ehkä joku siihen kuitenkin pystyy.