Moi!
Sanokaas mitä mieltä olette, olenko turhasta ärtynyt vai onko mieheni oikeassa, kun väittää, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Mies juo joka perjantai- ja lauantai-iltana kännit. Aloittelee parilla oluella ja lasten mennessä nukkumaan tai vähän ennen tätä korkkaa väkevämpää tai tavallista viiniä ja juo näitä kunnes nukahtaa sohvalle. Minä istun yksin ja katselen. Voimme toki puhua kaikkea mukavaa, mutta seuraavana päivänä mies ei niitä enää muista. Viikolla mies juo päivänä tai parina illalla pari olutta (joko kolmosta tai nelosta). Ja taas perjantaina enemmän. Lomalla tietysti tissuttelee joka päivä.
Minua tämä toimintaa sieppaa ihan tosissaan! Olen koittanut puhua asiasta ystävällisesti ja ei ystävällisesti. Olen mäkättänyt ja ollut kiinnittämättä asiaan mitään huomioita. Mikään ei tilannetta muuta. Joskus mies on ollut esim. pari kuukautta selkeästi vähemmällä juomisella, koska olen tosissani asiaan puuttunut. Sen jälkeen meno on taas jatkunut entisellään.
Pikkuhiljaa tähän on tultu. Vuosia sitten kului vähemmän juomia, eikä säännöllisesti. Nyt ei selvää viikonloppua olekaan.
Mies hoitaa työnsä, ei käy baareissa, ei ole väkivaltainen. Mitään muuta ongelmaa ei minusta ole, kuin tämä ikuinen juominen. Tunnen olevani niin yksin koko ajan ja v...ttuuntunut.
Miehestä olen täysin typerä. Hän ei juo paljoa, eikä ongelmia ole. Mikään ei estä meitä juttelemasta, kyllä hän muistaa jne.
Itse olen tullut niin vainoharhaiseksi, että katson tarkkaan kaiken minkä hän juo ja mielessäni ja välillä ääneenkin raivostun pienestäkin, koska koen että juuri hänelle parikin olutta on liikaa, kun viimeistään viikonloppuna menee kuitenkin taas enemmän.
Valitanko turhasta? Onko mieheni oikeassa ja minun pitäisi unohtaa koko valitus?
Sanokaas mitä mieltä olette, olenko turhasta ärtynyt vai onko mieheni oikeassa, kun väittää, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Mies juo joka perjantai- ja lauantai-iltana kännit. Aloittelee parilla oluella ja lasten mennessä nukkumaan tai vähän ennen tätä korkkaa väkevämpää tai tavallista viiniä ja juo näitä kunnes nukahtaa sohvalle. Minä istun yksin ja katselen. Voimme toki puhua kaikkea mukavaa, mutta seuraavana päivänä mies ei niitä enää muista. Viikolla mies juo päivänä tai parina illalla pari olutta (joko kolmosta tai nelosta). Ja taas perjantaina enemmän. Lomalla tietysti tissuttelee joka päivä.
Minua tämä toimintaa sieppaa ihan tosissaan! Olen koittanut puhua asiasta ystävällisesti ja ei ystävällisesti. Olen mäkättänyt ja ollut kiinnittämättä asiaan mitään huomioita. Mikään ei tilannetta muuta. Joskus mies on ollut esim. pari kuukautta selkeästi vähemmällä juomisella, koska olen tosissani asiaan puuttunut. Sen jälkeen meno on taas jatkunut entisellään.
Pikkuhiljaa tähän on tultu. Vuosia sitten kului vähemmän juomia, eikä säännöllisesti. Nyt ei selvää viikonloppua olekaan.
Mies hoitaa työnsä, ei käy baareissa, ei ole väkivaltainen. Mitään muuta ongelmaa ei minusta ole, kuin tämä ikuinen juominen. Tunnen olevani niin yksin koko ajan ja v...ttuuntunut.
Miehestä olen täysin typerä. Hän ei juo paljoa, eikä ongelmia ole. Mikään ei estä meitä juttelemasta, kyllä hän muistaa jne.
Itse olen tullut niin vainoharhaiseksi, että katson tarkkaan kaiken minkä hän juo ja mielessäni ja välillä ääneenkin raivostun pienestäkin, koska koen että juuri hänelle parikin olutta on liikaa, kun viimeistään viikonloppuna menee kuitenkin taas enemmän.
Valitanko turhasta? Onko mieheni oikeassa ja minun pitäisi unohtaa koko valitus?
Vastaukset 12
Vanhimmat
turhasta valita, ihan asiaa.
Kyllä se viinan juonti on ihan ok, jos sitä ottaa kohtuudella eikä jokailta. Minusta ainakin tuntuu että miehelläsi on hiukan jo ongelma aiheen kanssa.
Et kertonut miten teillä muuten menee elämässä? Olette muuten onnellinen perhe?
Tsemppiä sinulle, sano sille miehellesi ettei viina tee onnelliseksi, vain murheelliseksi.
t.onneton mies, joka myöntää että siideri on vieressä..
se ihan alkholistin alulta näyttäisi. Pyydä testaamaan pystyykö olemaan vaikka viikon juomatta ? Piilotteleeko muuten pulloja ?
Tosi on että nalkuttamisella ei asia parane,voi huonontuakin.
Mikä siinä sitten niin paljon ottaa päähän jos on muuten kunnollinen,käy töissä ja juttelee kivoja sinun kanssasi,ei ole väkivaltainenkaan?
Sinun on joko hyväksyttävä hänen käytöksensä tai lähteä litomaan.Et voi häntä muuttaa!Ja vaikka kuinka nalkuttaisit niin hän ei tavoistaan luovu,ellei sitten itse halua.
Nalkuttamisella voi kyllä saada jotain parannusta tilapäisesti,mutta loppujen lopuksi se ei johda mihinkään.
Onko teillä alunperinkään ollut samanlaiset elämänkatsomukset?
Kyllä kuulostaa siltä, että miehesi on jo alkoholisti tai sellaiseksi kovaa vauhtia tulossa.
Pidän tässä jutussa pahimpana sitä, että lapset joutuvat katsomaan juoppoa isää. Eihän niillä monena iltana selvää isää viikossa ole.
Tyhjiä pulloja teillä varmaan riittää.
Se on väärin, että lapset kasvavat tuollaisessa kodissa ja kasvaessaan ehkä oppivat pitämään jatkuvaa juomista normaalina. Eli hyvin todennäköisesti myös lapsilla tulee vanhempana olemaan ongelmia viinan kanssa. Alkoholistin lapsesta tulee usein alkoholisti.
teettää, työ voi olla niin kettumaista, että on pakko nollata viikonloppuisin.
Jos kaikki menee hyvin ja mies tuo fyffet talouteen, ei kantsis valittaa miehellä vaan syyttää systeemiä.
Purjehdusharrastus esim voi hillitä viinanjuontia, viikonloppuisin kännissä ei voi purjehtia, kivillä on varmasti:-)
miehelläsi ei ole muuta tekemistä! Miettikää yhdessä tai erikseen, mikä voisi teitä yhdessä kiinnostaa tai houkuttele miehesi nyt ensin vaikka sauvakävelylenkille! Kyllähän kuntokin menee tollasella meiningillä! Tsemppiä, kyllä se siitä!
tyrkytät, purjehtijalle, purjelautailijalle, leijapurjehtijalle, fillaroijalle ja lumilautailijalle. Jotain rajaa!
t. setä 40v.
vastaan jos ei ehdotus kiinnosta.Lautaile vaan,sillähän se kondis paranee!!(jätä ne rinneravintolat sitten kaakaolinjalle:D )
Kiitokset viesteistä. Kyllä meillä on ollut ja on edelleen kaikin puolin muuten samansuuntaiset elämänkatsomukset, vain tämä juomispuoli tökkii. Ja sitä kautta nykyään muukin, koska olen niin vihainen, etten edes halua enää mitään yhteistä. Viikolla voin vielä suunnitella ja mies myös, mutta yhteisen lenkin/purjehduksen/muun mukavan jälkeen korkki tölkistä tai pullosta sihahtaa auki ja minua alkaa v...ttamaan.
Pulloja ei pahemmin näy, sillä mies hoitaa ne kyllä heti seuraavana päivänä pois näkyviltä ja kauppaan.
Viime vuonna mies oli 2 kuukautta siten, että joi vain 2 olutta/vko. Tämä johtui siitä, että olin puhunut hänelle ihan vakavasti omista tunteistani (olen aina yksin ja vastuussa kaikesta, en voi lähteä illaksi mihinkään, kun tiedän hänen ryyppäävän, haluaisin elää toisen aikuisen kanssa, haluaisin rakastaa häntä edelleen ja elää ihan tavallista elämää, mutta ilman hänen kännejään jne.). Sitten kun se luvattu 2 kuukautta meni, myös entiset tavat palasivat heti kuvioon.
Tiedän, ettei tilanne nalkuttamalla parane. Siksipä en ole viimeaikoina enää jaksanut tehdä sitäkään. Viikolla tilanne menettelee ja on jopa hetkiä, että näen taas sen entisen mieheni, josta niin välitän, mutta perjantaina tulee aina sama pettymys ja kiukku.
Olisihan se helppoa vain valita, että jää tai lähtee. Minulle se vaan ei niin helposti onnistu. Ehkä tämä on prosessointia kohti jotain muutosta. Sen vuoksi kyselenkin teidän muidenkin mielipidettä esim. tuosta juomisen määrästä. Tuntuu, että itseltäni on jo mennyt suhteellisuudentaju, kun itse en halua juoda nykyisin mitään (en halua lapsilleni kahta lipittelijää kotiin) ja miehen mielestä vain liioittelen tilannetta.
ärsyttää sellainen että viinan kittaaminen on suomessa niin hyväksytty asia. olen asunut muutaman vuoden ulkomailla ja ymmärtääkseni oikein ei siellä tuollainen peli vetelisi.
suomessa on yleisesti hyväksyttyä vetää kännit, juoda humalahakuisesti, eikä ketään ihmetytä se että keski-ikäinen mies horjuu kaupungilla katua pitkin ja örveltää. kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ilmeisesti!?!
jos minun mieheni alkaisi juoda tuohon tahtiin, niin esittäisin uhkavaatimuksen että valitset viinan tai perheesi. ymmärrän että lasten takia ei ole helppo lähteä ja ilmeisesti rakastat kuitenkin miestäsi.
hyväksytkö muuten sen esimerkin jota miehesi antaa käytöksellään lapsillenne?
Ei, en hyväksy! Arvaa vaan onko siitäkin puhuttu monet kerrat??!! Mies väittää ymmärtävänsäkin tilanteen, mutta sitten tulee taas perjantai...
Lapsia tässä tietysti ajattelenkin, eihän mies ole millään lailla paha, mutta tuo esimerkki on niin väärä.
Ja tietysti lapsiin vaikuttaa sekin, että meillä ei ole kohta enää mitään yhteistä miehen kanssa. Eihän sekään ole hyvä malli perheestä.
Alkoholin suurkulutus on ollut minulle ihan tuntematon asia (ei harrastettu esim. lapsuudenkodissani, vaikkei oltu absolutistejakaan), että koko tilanteeseen ajautuminen tuntuu ihan absurdilta! Nyt on vain alkanut tuntua, ettei tämä muutu tai ainakaan minä en tiedä miten se muuttuisi.
Se on totta, että rakastan miestäni edelleen. Ainakin haluaisin rakastaa, mutta pikkuhiljaa tämä tilanne alkaa särkeä meitä/minua.
paha tilanne, miehesi kuulostaa ihan omalta isältäni. ei vedä kännejä joka päivä mutta vähintään menee se 2 tölkkiä kaljaa, viikonloppuisin enemmän.
tuollaista pientäkin tissuttelua on lapsen vaikea katsoa, varsinkin aivan pienen, kun ei ymmärrä miksi isin persoonallisuus ja käyttäytyminen muuttuu. ja huomaahan sen aivan pienenkin muutoksen. omasta kokemuksestani siis puhun. itse olen nykyiseltä puolisoltani aina kysellyt kun joskus on tullut otettua, että eihän susta tule juoppoa.. semmoinen pelko on kuitenkin jäänyt..
ja mieti miten tuo juominen vaikuttaa miehesi terveyteen. tuollaista menoa miehestäsi tulee aika turvonnut ukko.. eikä aivotkaan enää toimi samaan malliin. varsinkaan jos tuo vielä pahenee.
olet todella vaikeassa tilanteessa. toivottavasti löydät ratkaisun ja pystytte tekemään päätöksiä. voimia!