Onko kellään ideoita siihen, että miten saan tuntemaan itseni kylläiseksi ilman liikaa syömistä?
Syön päivittäin melko terveellisesti, kasviksia, hedelmiä, täysjyvä- tai ruisleipää, lämpimän kotiruuan jne.. Mutta voin lopettaa syömisen vasta kun tunnen olevani täynnä. Ja jos en tätä tunnetta tunne, iskee makean himo, ja siitä tulee niin vastustamaton, että minun on PAKKO saada makeaa.
Elämäntapani ovat menneet hienosti viime vuoden aikana eteenpäin, syön terveellisemmin ja liikun enemmän. Nykyisin syön jopa aamupalan eikä välipalatkaan ole enää pullaa tai kakkua :) Nyt kun olen kiinnittänyt parin viikon aikana enemmän huomiota ruokaani (energia määriin) ja olen laihtunut 3kg. Lihava en ole nytkään (158/55) mutta voitte varmaan arvata miten asian laita olisi vuosien päästä jos olisin jatkanut samaan malliin (karkkia joka päivä, liikuntaa ainoastaan töissä, epäterveelliset ruuat..). Nyt olisinkin onnellinen jos joku kertoisi avun tuohon kylläisyyden tunteeseen, jos sen saan kohdalleen niin uskoisin, että voin jättää makeat kokonaan pois.
Tuo sokeri on kyllä melkoinen koukuttaja, pahempaa kuin tupakka, siitäkin pääsi helpommin eroon kuin tuosta sokerista. Auttaako kromi todella vahvoina annoksina? Tai hedelmäkuidut, eikös ne turpoa vatsassa jolloin tunnet olevasi täysi? Mitä sanotte te jotka olette kokeilleet?
Syön päivittäin melko terveellisesti, kasviksia, hedelmiä, täysjyvä- tai ruisleipää, lämpimän kotiruuan jne.. Mutta voin lopettaa syömisen vasta kun tunnen olevani täynnä. Ja jos en tätä tunnetta tunne, iskee makean himo, ja siitä tulee niin vastustamaton, että minun on PAKKO saada makeaa.
Elämäntapani ovat menneet hienosti viime vuoden aikana eteenpäin, syön terveellisemmin ja liikun enemmän. Nykyisin syön jopa aamupalan eikä välipalatkaan ole enää pullaa tai kakkua :) Nyt kun olen kiinnittänyt parin viikon aikana enemmän huomiota ruokaani (energia määriin) ja olen laihtunut 3kg. Lihava en ole nytkään (158/55) mutta voitte varmaan arvata miten asian laita olisi vuosien päästä jos olisin jatkanut samaan malliin (karkkia joka päivä, liikuntaa ainoastaan töissä, epäterveelliset ruuat..). Nyt olisinkin onnellinen jos joku kertoisi avun tuohon kylläisyyden tunteeseen, jos sen saan kohdalleen niin uskoisin, että voin jättää makeat kokonaan pois.
Tuo sokeri on kyllä melkoinen koukuttaja, pahempaa kuin tupakka, siitäkin pääsi helpommin eroon kuin tuosta sokerista. Auttaako kromi todella vahvoina annoksina? Tai hedelmäkuidut, eikös ne turpoa vatsassa jolloin tunnet olevasi täysi? Mitä sanotte te jotka olette kokeilleet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan kuin olisi vähän helpotusta jo tullut:
Olen alkanut syödä joka ilta jotain puuroa (kaura- tai tattarihiutale tai tattarisuurimopuuroa) ja sen päällä pakastemansikoita ja hedelmäsokeria. Paino on nyt ollut laskusuunnassa eikä sellaista hirveää talttumatonta näläntunnetta kuin ennen ennen nukkumaanmenoa. - Luin, että hedelmäsokeri ei aiheuta niin pahoja verensokerin heilahteluita kuin tavallinen sokeri, jota käytin ennen. Käytin myös makeutusaineita ja niidenhän onkin todettu aiheuttavan juuri hillitöntä makeanhimoa siihen taipuvaisille...
Aiemmin olen syönyt koko illan taukoamatta ja vaikka maha on ollut aivan täynnä, minun on ollut pakko syödä lisää.
makeutusaineita.
Ei minulla ole makeanhimoa.
Uskoisin makeanhimon olevan opittua.
Yleensäen edes huomaa karkkihyllyä.
Sitten yhteen aikaa aloin palkita tai lohduttaa itseäni suklaalla.
Nopeasti suklaasta tuli välttämättömyys.
Sitten painon noustua jätin suklaan, viikossa pääsin samaan välinpitämättömään tilaani makean suhteen.
riittävästi proteiinia. Esimerkiksi raejuusto on oivallinen lisuke moneen ja se pitää myös nälän loitolla. Pyri pitämään taukoa turhista sokereista vaikka pari viikkoa niin keho alkaa tottua vähempään.
Kokeile ihmeessä vähähiilihydraattista diettiä.
Tutustu asiaan ensin.
http://www.hiilaritietoiset.net/
Täältä löydät paljon hyvää asiaa. Toteuttaminen vain jää Sinulle.
Sokeri ei mene itsestään kenenkään suuhun. Suomalaiset kestivät Talvisodankin. Minkämoisia paskahousuja te nykynuoret oikein olette?
PS Minun tekisi niin mieleni panna naapurin akkaa, mutta en vaan pane. Sitä kutsutaan itsehillinnäksi.