Tilanne mieheni kanssa mennyt ihan kummalliseksi. Molemmat on pettänyt, ei osata puhua asioista. Läheisyyttä ei ole. Seksiä joskus harvoin ilman suudelmia tai mitään hellyyttä. Yhdessä oltu jo vuosia, ikääkin jo päälle 40.
Tuntuu, ettei jaksaisi aloittaa kaikkea alusta, mutta eiköhän peli ole menetetty jo joka tapauksessa. Tunneköyhää suhdetta kämppiksinä voisi tietysti jatkaa, mutta en tiedä olisko siinäkään mitään järkeä. Onko kukaan samassa tilanteessa? Oletteko eronneet vai jatkaneet?
Tuntuu, ettei jaksaisi aloittaa kaikkea alusta, mutta eiköhän peli ole menetetty jo joka tapauksessa. Tunneköyhää suhdetta kämppiksinä voisi tietysti jatkaa, mutta en tiedä olisko siinäkään mitään järkeä. Onko kukaan samassa tilanteessa? Oletteko eronneet vai jatkaneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pettäminen oli meillä toispuoleista, sillä toinen meistä löysi rakkauden muualta. Muutoin samankaltainen tarina. Ero oli oikea ratkaisu meillä.
Olen myös yli 40..parikyt vuotta kohta yhdessä mieheni kanssa ollut....
on käyty keskusteluja kaikesta, kun mikään ei oikein tunnu miltään...(minun aloittamana)
et onko sit tosiaan yhteistä kun lasten asiat loppuviimeksi....
mies ei osaa edes puhua eikä kertoa miltä tuntuu milloinkin ja minä tietty haluan puhua mitä ajattelen, tunteistani jne...
olen nyt hetken aikaa ns. kokeillu onko meillä hiljaista jos mä en puhu j aonhan meillä...
tää on V.... vaikeeta, kun herää ajatukseen et olisko sit parempi olla erossa vaiko ei?
Lopullisen päätöksen teet kuitenkin itse. Ero voi tossa tilanteessa pelastaa suhteen?
tarkoitan sitä, että te suhteessa voitte herätä sen jälkeen huomaamaan kuinka tärkeä toinen oli tai sitten päin vastoin.
Itse erosin avovaimosta tammikuussa 7 vuoden jälkeen, pari pientä poikaa suhteessa ja kaikki kuitenkin on nyt jo suurinpiirtein OK. Koittakaa päästä johonkin ratkaisuun ja tehkää niinkuin itse tunnette.
mies pettänyt joskus, mutta ne sanonut menneen humalan syyksi. Yhdessä asuttu nyt 3 vuotta, jo syksyllä oli lähtemässä pois, mutta jokin sai sen pään muuttumaan. Muuttui samanlaiseksi kuin suhteen alussa, mukavaksi ihmiseksi. Mutta nyt taas kevään korvalla olen aistivinani jotakin ilmassa, mies on taas etäinen, hiljainen ja paljon menossa. Menot ymmärrän kun yrittäjällä niitä on eikä ne ole ilta/yömenoja. Yhteistä aikaa ei vain tunnu olevan ja aina kun ollaan yhdessä mies on omissa ajatuksissaan. Olen kerennyt miettiä vaikka mitä ja toisaalta jos hän nyt ilmoittaa että lähtee niin lähteköön, olen jotenkin kasvanut ihmisenä ja valmistunut ja tiedän että joku jossakin odottaa....
Me olemme käyneet terapeutilla ja saaneet sieltä paljon vastauksia ja apua. Suosittelen! Mekin olemme eläneet kuin kämppikset ja hyvät ystävät. Seksiä joskus, ilman suudelmia tms.
Minä haluaisin erota, mies ei. Minä säälin miestä enkä tietenkään kadullekaan heitä, yhdessä oltu 15 vuotta.
Jossain vaiheessa lähdet hakemaan hellyyttä ja rakkautta muualta. Minulle se oli ensin intohimoinen urheilu kunnes vastaan tuli eräs mies. Yrittäkää keskustella!
Minäkin olen himona urheillut tässä jo jonkin aikaa, varmaan rakkauden nälkääni peittääkseni. Huoh. En kyllä säälistä jatka kenenkään kanssa. Toisaalta minulla helpompaa, koska muutan itse pois tästä eron tullen..
Olimme vastaavassa tilanteessa. Kummallakaan ei ollut hyvä olla. Erosimme. Erosta on vasta viikko. Tunnen, että teimme oikean ratkaisun. Odotan kesää ja uutta elämää!