kaipaisin rehellisiä vastauksia miehiltä ja miksei naistenkin kokemuksia. eli ollaan miehen kanssa oltu yhdessä viisi vuotta ja esikoista odotellaan.
koko seurustelun aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että mies jaksaa keskittyä vain sellaisiin asioihin, joista itse on kiinnostunut. esim. jos kerron jotain juttua, niin mies kyllä (kai) kuuntelee, muttei kommentoi oikein mitenkään koko asiaan. välillä en oikeasti tiedä onko hän edes kuullut, mitä sanoin. etenkin jos vaikka istuu koneella netissä, niin tuntuu, että kaikki, mitä sanon menee ohi korvien. itse kuuntelen ja kommentoin aina miehen juttuja, sellaisiakin, jotka ei tosiaankaan kiinnostaisi. ihan vaan jo pelkästä kohteliaisuudestakin. tällainen välinpitämättömyys tuntuu yllättävän pahalta..
ja toinen vielä häiritsevämpi asia on se, että mies tietää kuinka onnelliseksi jotkut asiat minut tekevät. esim. leffassa käyminen miehen kanssa olisi edes pari kertaa vuodessa tosi kiva juttu. mutta mies ei vaan suostu lähtemään leffaan, koska on kuulemma ihan turhaa tuhlata sellaiseen rahoja, kun vuokraamosta saa kotiin leffan. ja siis, kun miestä ei kiinnosta tai huvita, niin hän ei suostu lähtemään koskaan edes minun mielikseni.
mies on myös erittäin tietoinen, että matkustelu on minulle kovin mieluisa juttu ja olen koko seurustelun ajan puhunut siitä, miten ihanaa ja tärkeää minulle olisi lähteä joskus johonkin reissuun yhdessä. mies itse ei ole niin innostunut matkustelusta, joten aina kun otan asian puheeksi, niin mies vaan suuttuu eikä asiasta siis voida keskustella. mies laittaisi rahat mieluummin vaikka taulu-tv:seen tai johonkin muuhun "konkreettiseen".
no enivei, kaiken pointti on siis se, että onko miesten mahdotonta tehdä jotain ihan vaan vaikka siitä syystä, että se olisi tyttöystävälle/vaimolle tosi tärkeä juttu ja saisi tämän onnelliseksi? itse pyrin huomioimaan mieheni kaikissa tilanteissa, ehkä joskus liikaakin. sen takia tuntuu niin vi**n pahalta, että mies ei ole valmis tekemään edes joskus jotain vain minun vuokseni.
tästä tuli nyt tällainen katkera vuodatus, mutta haluaisin tosissani kuulla, miten muut miehet toimivat. kiitos, jos joku jaksaa vastailla..
koko seurustelun aikana olen kiinnittänyt huomiota siihen, että mies jaksaa keskittyä vain sellaisiin asioihin, joista itse on kiinnostunut. esim. jos kerron jotain juttua, niin mies kyllä (kai) kuuntelee, muttei kommentoi oikein mitenkään koko asiaan. välillä en oikeasti tiedä onko hän edes kuullut, mitä sanoin. etenkin jos vaikka istuu koneella netissä, niin tuntuu, että kaikki, mitä sanon menee ohi korvien. itse kuuntelen ja kommentoin aina miehen juttuja, sellaisiakin, jotka ei tosiaankaan kiinnostaisi. ihan vaan jo pelkästä kohteliaisuudestakin. tällainen välinpitämättömyys tuntuu yllättävän pahalta..
ja toinen vielä häiritsevämpi asia on se, että mies tietää kuinka onnelliseksi jotkut asiat minut tekevät. esim. leffassa käyminen miehen kanssa olisi edes pari kertaa vuodessa tosi kiva juttu. mutta mies ei vaan suostu lähtemään leffaan, koska on kuulemma ihan turhaa tuhlata sellaiseen rahoja, kun vuokraamosta saa kotiin leffan. ja siis, kun miestä ei kiinnosta tai huvita, niin hän ei suostu lähtemään koskaan edes minun mielikseni.
mies on myös erittäin tietoinen, että matkustelu on minulle kovin mieluisa juttu ja olen koko seurustelun ajan puhunut siitä, miten ihanaa ja tärkeää minulle olisi lähteä joskus johonkin reissuun yhdessä. mies itse ei ole niin innostunut matkustelusta, joten aina kun otan asian puheeksi, niin mies vaan suuttuu eikä asiasta siis voida keskustella. mies laittaisi rahat mieluummin vaikka taulu-tv:seen tai johonkin muuhun "konkreettiseen".
no enivei, kaiken pointti on siis se, että onko miesten mahdotonta tehdä jotain ihan vaan vaikka siitä syystä, että se olisi tyttöystävälle/vaimolle tosi tärkeä juttu ja saisi tämän onnelliseksi? itse pyrin huomioimaan mieheni kaikissa tilanteissa, ehkä joskus liikaakin. sen takia tuntuu niin vi**n pahalta, että mies ei ole valmis tekemään edes joskus jotain vain minun vuokseni.
tästä tuli nyt tällainen katkera vuodatus, mutta haluaisin tosissani kuulla, miten muut miehet toimivat. kiitos, jos joku jaksaa vastailla..
Vastaukset 8
Vanhimmat
itsekäs. Eihän se sen kummempaa selitystä vaadi.
Itse en ole parisuhteessa ollut koskaan, joten omia toimintatapojani en lähde arvailemaan. Muiden ihmisten kanssa toimimisessa koetan kyllä huomioida toistenkin tarpeet ja halut.
kuulostaapa tutulta tuo :D piti lähteä tänään mieheni kanssa juhlimaan mutta taas kerran menivät kaverit edelle... teidän tilanne muutenkin kuulostaa aivan meidän suhteelta, ainoa ero on että meillä ei ole lapsia/tulossa lasta. En myöskään tiedä miten asian saisi muuttumaan, ei ainakaan huomauttelemalla koska mies suuttuu siitä vain, valitan kuulema aina kaikesta... toivottavasti jollain olisi joitain hyviä ideoita asian ratkaisemiseksi, täälläkin tarvittaisiin niitä =)
niin voi tajuta miten tylsää sellanen on.
Niin no, luultavasti häntä ei kiinnostakaan. Itse erosin kumppanistani (yhdessäoloa 4v), joka oli muuten kaikinpuolin täydellinen mies, mutta ei tippaakaan kiinnostunut minun tekemisistäni tai kuulumisistani. Eikä myöskään kiinnostunut siitä olenko onnellinen vai ei.
Pyysin suhteen aikana monenlaista pienempää ja isompaa asiaa ja aina ne pienetkin olivat liian suuria.
Erota ei kannata hetken mielijohteesta, mutta koeta nyt saada hänet käsittämään, että hänen käytös loukkaa ja tarvitsit häneltä välittämisen ja kiinnostuksen tunnetta.
"mies jaksaa keskittyä vain sellaisiin asioihin, joista itse on kiinnostunut. esim. jos kerron jotain juttua, niin mies kyllä (kai) kuuntelee, muttei kommentoi oikein mitenkään koko asiaan."
Ongelma voi olla siinä ettei miehellä ole sen kummempaa mielipidettä niihin sinun juttuihin eikä täten oikein osaa kommentoidakaan niitä. Tämä voisi olla yksi syy. Toinen vähän ikävämpi syy voi olla sellainen, ettei häntä enää oikein kiinnosta teidän parisuhteenne. Toisaalta jos hän on ollut sellainen ihan alusta saakka, niin en tiedä...
"esim. leffassa käyminen miehen kanssa olisi edes pari kertaa vuodessa tosi kiva juttu. mutta mies ei vaan suostu lähtemään leffaan" matkusteluhaluttomuus.
Jumitteleeko hän muutenkin paljon kotona? Paljon töitä ja vähän vapaa-aikaa? Ehkä miehellä on jotain kehtaamis-ongelmia, eli kehtuuttaa. Joku saattaisi mainita masennuksestakin tai sellaisesta. Tai sitten miehesi luonne on vaan sellainen.
Mutta joo, kyllä nähdäkseni olisi hyvä tehdä kompromisseja omien halujen ja puoliskon halujen suhteen. Oikeastaan ne kompromissit ovat elinehto suhteen kannalta, eihän siitä tule mitään että toinen joutuu aina tekemään toisen mielen mukaan. Aika itsekästä olisi toimia muutoin. Tosin kohtuus pitäisi kai tässäkin muistaa ja arvioida tilannetta laaja-alaisemmin kuin vain oman napansa kautta. Itse ainakin pyrin osallistumaan myös niihin toisen juttuihin vaikka ei aina niin kiinnostaisikaan.
Se on ihan normaalia, et kaikki ei voi tykätä kaikesta, eikä mielenkiinnonkohteiden aina kaikkien tarvikaan olla samoja, mutta kyllä kummankin haluja kuuluisi tasapuolisesti toteuttaa. Niin parisuhteessa, kuin ystäyydessäkin.
Tietysti voisit sitten mennä just vaikka jonkun kaversi kanssa sinne leffaan tai matkalle, mut ei sekään pidemmän päälle tule toimimaan, jos kummallakin on vaan niitä omia juttuja, eikä lainkaan mitään yhteistä.
Meillä ei mun viime suhteessa paljoakaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita ollut aluksi, mut ajan kuluessa kun kumpikin meni toisen juttuihin mukaan, ni kiinnostus kasvoi pikkuhiljaa. Pitäisi olla vaan avoin ja mennä vaan mukaan kaikkeen, vaikka sit vaan toisen mieliksi. Siitä se voi lähteä:)
joita olisi kannattanut miettiä jo ennenkuin rupeaa hankkimaan lapsia.
Säästä rahat matkaan ja osta liput itse, niin kai se sitten lähtee mukaan. Jos ei, niin mene jonkun kaverisi kanssa.
kirjoituksestani tietysti saa sellaisen käsityksen, että koko suhde olisi pyllystä. raskastan miestäni todella paljon ja hän minua. kyllähän mies kyseleekin minulta, että mikä on, kun huomaa, että olen allapäin. mutta jos otan puheeksi nämä asiat, niin mies vaan hermostuu eikä puhuminen onnistu.
kyllähän perusarkielämä sujuu ihan leppoisasti, mutta tosiaan kaipaisin sitä huomioimista ja tunnetta, että mielipiteeni olisivat tärkeitä..