Eli, ollaan oltu yhdessä 4v, ja meillä on 2 pientä lasta. Naimisissa emme ole, mutta elämme muutoin kuin avioliitossa, omine taloineen lainoineen ja lapsineen, joten kirjoitin tänne. Naimisiin menosta on toki alusta asti puhuttu, että mennään joskus.
No, lapset tehtiin heti alkuhuumassa, ja heti mentiin yhteen. Nyt sitten on viimeisen vuoden aikana harrastettu seksiä vain muutaman kerran, pisin tauko oli yli 5kk. Eikä seuraavaa kertaa tuskin enää edes tule.. Aina kun saamme n. kerran kuussa lapset hoitoon, juhlimme erikseen, emmekä yhdessä. Ei tahdo enää kiinnostaa toinen sillä tavalla romanttisesti, ja kun pääsee juhlimaan, juhlii mieluummin ilman puolisoaan, kun sitä samaa naamaa näkee tarpeeksi arkena, niin on ihan kiva päästä välillä pois näköpiiristä. Seksi ei enää maistu, kun kumppani kyllästyttää. Olemme puhuneet asiasta, ja mieheni sanoo, että lapset ovat niin tärkeitä, että hän on yhdessä vaikka lasten takia. Minäkin voisin ehkä elää ilman seksiä, mutta en usko että mies kuitenkaan pystyy, vaikka niin sanoo. Eli olemme nyt pahassa umpikujassa. Kumpikaan ei tahdo erota, vaan halutaan yrittää. Mutta emme löydä muuta ratkaisua yrittää kuin lasten takia seksittömässä suhteessa. Voiko sellainen oikeasti toimia? Ja jotta ei tähän tarvitsisi mennä, mitä voi tehdä liiton parantamiseksi? Kaikki kymmeniä vuosia naimisissa olleet, onko se ollut onnellista? Vai onko ensimmäisten 3 vuoden rakkaudenhuuman jälkeen liitto pelkkää seksitöntä sinnittelyä?
Ollaan jo vuosi pähkätty tätä samaa ongelmaa, eikä parannusta näy. Valvon öitä ja mietin ja masentelen asiasta. Kun en tahdo keksiä mitään ratkaisua tilanteeseen. Olisiko kenelläkään mitään positiivista neuvoa? Uskon kuitenkin, ettei asia miestä vaihtamalla parane, pari vuotta se olisi taas kivaa huumaa, mutta sen jälkeen olisin samassa tilanteessa ilmeisesti? Eli miten pääsee tämän rakkauden loppumisen yli kunnialla, ja pystyy jatkamaan suhdetta niin, ettei se olisi pelkkää seksitöntä sinnittelyä? Siinäpä iso pulma ja kysymys... Siihenkö vielä löytäisi ratkaisun, niin olisi jo iso askel eteenpäin.
No, lapset tehtiin heti alkuhuumassa, ja heti mentiin yhteen. Nyt sitten on viimeisen vuoden aikana harrastettu seksiä vain muutaman kerran, pisin tauko oli yli 5kk. Eikä seuraavaa kertaa tuskin enää edes tule.. Aina kun saamme n. kerran kuussa lapset hoitoon, juhlimme erikseen, emmekä yhdessä. Ei tahdo enää kiinnostaa toinen sillä tavalla romanttisesti, ja kun pääsee juhlimaan, juhlii mieluummin ilman puolisoaan, kun sitä samaa naamaa näkee tarpeeksi arkena, niin on ihan kiva päästä välillä pois näköpiiristä. Seksi ei enää maistu, kun kumppani kyllästyttää. Olemme puhuneet asiasta, ja mieheni sanoo, että lapset ovat niin tärkeitä, että hän on yhdessä vaikka lasten takia. Minäkin voisin ehkä elää ilman seksiä, mutta en usko että mies kuitenkaan pystyy, vaikka niin sanoo. Eli olemme nyt pahassa umpikujassa. Kumpikaan ei tahdo erota, vaan halutaan yrittää. Mutta emme löydä muuta ratkaisua yrittää kuin lasten takia seksittömässä suhteessa. Voiko sellainen oikeasti toimia? Ja jotta ei tähän tarvitsisi mennä, mitä voi tehdä liiton parantamiseksi? Kaikki kymmeniä vuosia naimisissa olleet, onko se ollut onnellista? Vai onko ensimmäisten 3 vuoden rakkaudenhuuman jälkeen liitto pelkkää seksitöntä sinnittelyä?
Ollaan jo vuosi pähkätty tätä samaa ongelmaa, eikä parannusta näy. Valvon öitä ja mietin ja masentelen asiasta. Kun en tahdo keksiä mitään ratkaisua tilanteeseen. Olisiko kenelläkään mitään positiivista neuvoa? Uskon kuitenkin, ettei asia miestä vaihtamalla parane, pari vuotta se olisi taas kivaa huumaa, mutta sen jälkeen olisin samassa tilanteessa ilmeisesti? Eli miten pääsee tämän rakkauden loppumisen yli kunnialla, ja pystyy jatkamaan suhdetta niin, ettei se olisi pelkkää seksitöntä sinnittelyä? Siinäpä iso pulma ja kysymys... Siihenkö vielä löytäisi ratkaisun, niin olisi jo iso askel eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaksi lasta lyhyen ajan sisällä on se, mikä tekee elämän raskaaksi. Ei ole helppoa muillakaan samassa tilanteessa olevilla.
Ei varmaan paljon lohduta.
sä itse kerroit vastaukset omiin kysymyksiisi:
rakkaus, avioliitto ja seksi eivät ole pelkästään sellasia "huvittaa" juttuja, kuten oot huomannut. ei teitä aina oikein huvita lapsiakaan hoitaa, siis tarkoitan, että väsyttää, ja ois kiva nukkua pitkään jne. mutta sen te teette. ja pysytte yhdessä, ja yritätte, ja katsopas vaan, miten paljon lapset sillon sulle antaa: kun ne nauraa ja tulee syliin, ja juttelee omia juttujaan jne. ja ne antaa sen, koska sä ja te annatte niille.
sama juttu tein suhteessa. ok, te haluatte viettää aikaa erillään, kun aina näkee sen toisen naaman, eikä se oikein huvita... no mietittekö te, mitä te voisitte ANTAA sille toiselle sen sijaan että mietitte mitä itse saatte.
siis, ok, oisko nyt kiva nähdä sitä puolisoa muutama tunti viinilasin ääressä kynttilän valossa kun lapset on menneet nukkumaan? ihan tylsästi ja perinteisesti vaan kysyä sitä oikeesti tarkoittaen, että mitä sille toiselle oikeesti kuuluu ja sitten oikeesti kuunnella?
tai katsoa joku leffa, valvoa vähän myöhempään ja nukahtaa vierekkäin vaikka siihen?
lähteä yhdessä lasten kanssa ulos puistoon?
jättää kiva huomenta viesti aamulla, lähettää kannustavia tekstareita päivällä, suudella edes ohimennessään, ja HUOMIOIDA se tionen. miettiä mikähän tosta ois kivaa... molemmat jos toimii toisen parhaaksi, tuutte huomaamaan ihmeitä. te itte saatte iloa siitä, kun annatte jotain, ja molemmat innostutte antamaan, kun tajuatte saavanne siitä.
miksi te ette pidä välillä viikon lomaa perheestä, vuorotellen, siis tyyliin kerran vuodessa? saisi olla ihan itse ja yksin, omien ajatustensa ja kavereittensa kanssa? ja lähde juhlimaan joskus niin, että lähdette eri paikoista ja päädytte samaan? niinkun näette toisenne tavallaan erilaisina, kun arkisina vanhempina.
sinä eikä miehesi kumpikaan pysty elämään ilman seksiä, eikä tarvitsekaan. romantiikka ei kiinnosta jos sen antaa kuolla: se on tahtolaji. järjestäkää yhteinen saunailta, eikä ehkä kotiin vaan mökki viikonlopuksi jonnekin luonnon helmaan? ja siellä istukaa takkatulen ääressä ilta, pelatkaa jotain peliä, missä saa pisteitä ja aina kun toinen saa pisteen, hän kertoo mihin alunperin rakastui tai jonkun kivan hetken teidän elämästänne. ja vaihtakaa räsypokkaan ;)
(älkääkä vaan valitko paikkaa missä on televisio: televisio kyllästyttää suhteet, hallitsee kotia, vie läsnäolon ja kommunikaatioyhteyden jne. kuinka moni valittaakaan sohvalle laiskistuvasta televisiota tuijottavasta passiivisesta puolisosta, johon ei saa yhteyttä?)
Löytäkää Toisenne Uudelleen!
Kyllä, se vaatii vaivannäköä, mutta te itse olette suhteestanne vastuussa, vain te voitte määrätä ja päättää kuihtuuko se vai ei. rakkaus on TEKOJA, sitä ettei vaan haikaile, vaan myös jaksaa järjestää ja tehdä, niin aikaa, yhteisiä harrastuksia ja menoja, kun seksikkäitä tilanteitakin.
Nyt tuntuu, että juu, te vatvotte ja mietitte, mutta ETTE TEE MITÄÄN KONKREETTISTA, ja mitä hyötyä siitä on? pohtia päänsä puhki ottamatta askeltakaan mihinkään suuntaan.
ja vielä, nyt kun alatte niitä askelia ottaa, muistakaa, ettei ole väliä, kumpi ottaa ensimmäisen, kunhan niitä askelia tulee pikkuhiljaa. ja pikkuhiljaa myös sen takia, että teillä on juuri nyt parisuhteen vaativin aika menossa, pienet lapset, joten olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne!
kyllä te vielä saatte onnellisen suhteen, jos haluatte, tehän jo sentään keskustelette asiasta ja molemmat myöntää ongelman olemassaolon: älkää luovuttako, epätoivoisemmistakin tilanteista on noustu voittajiksi, ja jos siihen pystyy joku muukin, niin voitte tekin. tsemppiä ja rakkautta miljoonasti, ja nyt: TOIMINTAA! :)