Miksiköhän olen naimisissa?

syksyllä ennen kuin vedit paljaalla. Passari on aina passari jos sen roolin kerran omaksuu.

kuulostaa että teil on osat toistepäin. eli noihan se menee yleensä naisen kannalta katottuna,ei siinä sen kummempaa.vaihtakaa sukupuolta nii tilanne on iha normaali.jeah.

koeta keksiä parempaa.

Mikäli tosi olet tyhmä, kun teet toisen lapsen saamattoman ihmisen kanssa!

tilanteesi on todella hankala ja sinua varmaan ärsyttää. tiedän tilanteen jossa toinen parisuhteen osapuoli on hälläväliä tyyppi ja toinen on siisti ja huolellinen. mielestäni siinä tilanteessa molempien pitää antaa vähän periksi: eli toisen oppia huolellisemmaksi ja toisen oppia vähän vähemmän tarkaksi. tosin sinun tilanteesi kuullostaa kyllä aika radikaalilta.

oliko aina näin? vai onko vaimosi matkan varrella laiskistunut? onko mahdollista että hän on huomannut sinun huolehtivan kaikesta ja käyttää tämän hyväkseen? usko pois, nainen saattaa toimia näin.

luulisi että ainakin silloin kun saatte seuraavan lapsen ja vaimosi on äitiyslomalla, niin hän hoitaa talouden. minusta olisi aivan kohtuutonta jos hän ei niin tee. eli jos sinä työssäkäyvänä joutuisit vielä hoitamaan talouden ja lapset ja vaimosi "lomailisi" vuoden. minulla ei ole lapsia vielä, mutta kuvittelen niin että mikäli olen äitiyslomalla ja mies töissä, niin hänen ei tarvitse yöllä nousta vaan minä hoidan lapsen.

sinun täytyy puhua tästä vaimollesi ja kertoa että et jaksa yksin ja vaikka jaksaisitkin niin tilanne on epäoikeudenmukainen. en missään nimessä kehota teitä eroamaan, näihin tilanteisiin yleensä löytyy muukin ratkaisu, mutta perheesi tilanne kuullostaa sellaiselta, että jos ero tulisi ja lasten huoltajuudesta riideltäisiin, niin tuomioistuimessa lapsen määrättäisiin sinulle. yleensähän lapset määrätään äidille, mutta eihän lapsia voida antaa vanhemmalle joka ei hoida heitä (esim. terveyttä - allergiaa) ja taloutta asianmukaisesti. ymmärtääköhän vaimosi tämän?

keskustele vaimosi kanssa asiamukaisesti. mikäli tilanteenne on kuvaamasilainen, niin sinä et todellakaan vaadi kohtuuttomia häneltä kun patistat häntä hommiin.

minä aina meinaan riitatilanteissa provosoida liikaa, ja se ei usein johda kuin pahempaan riitaan. mitä minä puolisolleni ehdottaisin (ehkä oikeasti tarkoittamatta) olisi tuollaisessa tilanteessa esim. parisuhdeterapia - ihan vaan havahduttamaan toinen, mikäli tilanne on se ettei toinen oikeasti näe tai ymmärrä tilannetta sinun kannaltasi.

että sulla on tuommoinen puoliso, jonka olet ihan itte valinnut, jonka kanssa olet tehnyt lapsen ja vielä seuraavankin pannut alulle, vaikka tilanne on tuo. ihan sama juttu niille naisille, joiden äijä on samanlainen ja silti sille täytyy lapsiakin mennä tekemään, että oikein ois vankilassa.

niin makaa kun petaa. sääliä ei heru, koska itehän sä tosiaan olet tiesi valinnut. jos sä oot löytäny sinne ja kerran kaiken hoidat ja teet, niin varmasti löydät myöskin tiesi uloskin. sori vaan, mutta "kärsi,kärsi kirkkaamman kruunun saat" on hieman vanhentunutta tietoa. nykyään marttyyrikruunuja ei enää jaeta, ei naisille eikä miehille.

ja, ai että yhden lapsen kohdalla oisit kestänyt tilanteen ja sitte kuitenkin sanot, että seksiä ei oo, -paitsi viime syksynä lapsen tekotarkotuksessa. ja siis sä ihan vaan oot noin niinku uhrina tossa?

mä joskus aina mietin, että mikä ajaa ihmiset tuohon, passaamaan ja orjuuttamaan itteensä, mutta kai se on just se, että sitten saa valittaa siitä, miten onkin väärin kohdeltu. sä olet iso mies jo, tai ainakin pitäisi olla, joten ota nyt vastuu omista tekemisistäs. sun vaimos elää just niinkun sä olet sen opettanutkin.

mutta ajattele positiivisesti, sähän saat nyt kuitenkin hallita kaikkea, eikö totta? ja kun sun vaimos ei joudu vastuuta ottamaan mistään, niin se on myös täysin riippuvainen susta, eikä edes ite tajua sitä. ja kyllä, sen takia ne marttyyrivaimotkin sen tekee, nääs ylikiltteys ei ole enää kiltteyttä, se on vallan halua... ja sit just se kiiltelevä kruunu.

Onko vaimosi aina ollut tällainen saamaton? kuulostaa aika uskomattomalta, etenkin kun ei lapsestakaan kiinnostu..

Olen samaa mieltä kanssanne, itsepähän olen tyhmä ollut, varsinkin kun suostuin tuohon toiseen lapseen. Katsellaan nyt tilannetta vielä kärsivällisesti. Kunhan toi toinen lapsi tulee ja kasvaa hieman, niin sitten täytyy arvioida asiaa vakavasti.


Sitä ennen tämä poika laittaa rahaa jemmaan, urheilee, pitää huolta työurasta ja omasta päästä, tapaa kavereita, jne. jos joku päivä jos eri teille tulee lähdettyä, niin se on mahdollisimman helppoa minulle. Ja onpahan sitten varaa hommata oma asunto ja sisustaa se, kroppa kunnossa, tukiverkosto kavereiden myötä, harrastuksia mihin tappaa aikaa, hyvät tulot ja nousujohteinen työura edelleen... Eli ettei ihan katuojaan tipu eron tultua.

lääkäriin vaimoparka. Masennus tai jotain vaikka pahempaakin mielenterveys järkkynyt ja on vielä ihan viimeisillään.

Jos vaimosi on henkisen hoidon tarpeessa, passita lääkäriin. Jos taas on sen verran kunnossa, että ymmärtää, mistä puhut, niin puhu asiat selviksi. Jos tämä ei auta, sinun on muutettava vähäksi aikaa pois. Tämä panee hänet kyllä ajattelemaan, koska on ollut niin riippuvainen sinusta.
Minun vaimoni on kyllä aina tehnyt toisena noita töitä, mutta mitään arvostusta en ole saanut, koska olen alkanut avioliiton alusta apupojaksi vaatimatta itselleni mitään. Tässä se on vierähtänyt kohta 30 vuotta, eikä mikään ole kehittynyt. Aikuisia lapsia passataan, koska en ole pakottanut vaimoani ajattelemaan meitä.

tyhmää miestä ole olemassakaan, että laittaa toisen lapsen alulle, vaikkei ensimmäiselläkään ole äitiä.
Muutenkin tarina vaikuttaa keksityltä.

Ehkä hieman provosoit liikaa, mutta tiedän tunteesi
omakohtaisesti.Vaimot tottuvat hyvään tosi helposti.
Itse olin hoitovapaalla ja hoidin lapset ja kodin
mallikkaasti, otin päikkärit ja illalla olin
mahtisonni. Töissä vaimo kertoili tytöille kuinka
ihana mies on kun tekee kaiken. Töihin palattuani
teen vuorotyötä ympäri viikon ja nyt asiat ovat
täysin viturallaan.Lapset ovat ainoa este avioerolle.

mutta kirjoitan kumminkin. Eli jos vaimollasi ei ole masennusta tms. niin voisit kokeilla vähän "kouluttaa" häntä.

Keksi aluksi pieniä tehtäviä hänelle mitä hänen tulee hoitaa. Tietenkin ilmaiset asian hänelle tyyliin: "Mun täytyy huomenna viedä poika kaverilleen enkä ehdi hakea maitoa ja leipää ja ne on aivan loppu. Voisitko auttaa mua ja hakea ne ihan äkkiä." Yritä luoda tehtävästä kuva että se on superhelppo eikä vaadi oikeastaan yhtään mitään ylimääräistä häneltä.

Mielenkiinto puheluitasi kohtaan saattaa kasvaa jos silloin tällöin vähän juksaat. Soita hänelle. Tiedät jo ettei hän vastaa. Sitten laitat tekstarin että olisit saanut liput johonkin tosi hienoon ja olisit halunnut kysyä häneltä sopiiko päivämäärä mutta koska et saanut häntä kiinni niin liput meni jo. Tekstari kannattaa laittaa tyyliin : "Voi itku, näin nyt kävi mut katotaan ensi kerralla jos tulee mahdollisuus." Saman tyyppisiä "läheltä liippasi" mahdollisuuksia kannattaa tehdä silloin tällöin jolloin vaimosi oppii että puhelusi saattavat joskus olla mielenkiintoisiakin.

Myös ulkopuoliseksi itsensä tunteminen on aika hyvä motivoimaan. Eli jos hänellä on ystäviä joilla on myös lapsia, niin voisit vaivihkaa ujuttautua heidän juttusilleen ja kotona kertoa kuinka sattumalta tapasit hänen ystävänsä ja kuinka mukavaa olikaan jutella pitkät tovit ja kuinka sovitte että viette lapset samaan kerhoon tms.

En tiedä onko sinulla kaiken kodin hoidon jälkeen energiaa enää pikku kieroiluun, mutta se saattaa olla ihan mielenkiintoistakin joskus.

Kun joskus onnistun mieheni saamaan ylös sohvalta ilman jäkätystä pienen juonen avulla niin kyllä se välillä on huvittavaakin huomata kuinka ihminen tekee asian heti kun sen vaan tuo esille oikealla tavalla.

Siltä tuo ainakin äkkiseltään alan ihmisen korvaan kuulostaa;
tuskin olet vaimoasi aikanaan vihille vienyt, mikäli olisi aina noin käyttäytynyt?

Raskauden jälkeinen masennus hoitamattomana on todella vakava tila, eikä pelkkä naisellinen tekosyy. Varsinkin, koska vaimosi on siis jälleen raskaana,olisi asiaan syytä puuttua ennen uutta synnytystä.

Tässä kohtaa valitettavasti Sinä olet se, jonka aika konsultaatioon täytyy hankkia. Keskustelu kannattaa aloittaa puhumalla "meidän jaksamisesta ja tuestra", eikä missään nimessä "kun sä et tee mitään". Todella helppoa sanoa täältä...

suikkari!

Kuulostaa siltä että vaimosi saattaa kärsiä masennuksesta. Lääkkeet ja terapia auttavat. Kannattaa tarttua asiaan heti, ennen kuin itsekin uuvut.

Voi jumankauta ,missä sä asut, mä tuun ja lemppaan sut ,
Tollasen miehen haluaa jokainen nainen.
Mut oikeesti. alahan miettiin asioita tekemällä toisin päin, ÄLÄ PASSAA,KÄY KAUPASSA,SIIVOO ,HOIDA MUKSUU.
LÄHEPPÄ pikku matkalle ,niin eiköhän vaimo soittele perääs,uskon niinko on noin saamerin saamaton heheee...
VOIVOI ja pikkanen vielä tulossa, liijoitteletkohan sää nyt täällä.

Uskoisin tämän tarinan jos se olisi naisen kirjoittama miehestään. Voi olla että tämä on totta mutta jos on niin en voi muuta kuin ihmetellä mihinkä me ihmeset suostumme.
Elämä on niin lyhyt ja vain KERRAN että se pitäisi olla sellainen että se olisi edes siedettävä.
Painiskelen itsekkin asioissa jotka eivät ole niitä miellyttävimpiä, mutta se on niin vaikeaa tehdä se päätös.
Toisesta välittää kuitenkin niin paljon MUTTA kun se ei riitä. Itsekkin pitäisi saada jotain.....

että vaimosi on pahasti masentunut? kuulostaa ainakin aivan masennuksen oireilta.. jos ei itsestäänkään pidä huolta niin huolissani olisin. pystyttekö puhumaan? ite kyllä jättäisin tuommoisen puolison. kaikkea ei tarvitse jaksaa edes lasten puolesta. poltat vain itsesi loppuun ja loppujen lopuksi susta ei ole iloa enää edes lapsillesi.. Voimia!