Tämä kaikki tapahtui eilen lauantai aamuna.
En tiedä enää kuka oikein olen. Vai olenko todella sekoamassa. Onko tämä kaikki, joka minulle tapahtui todellista.
Olen seurannut tiivisti nettikeskusteluissa ja lehdissä käytyä keskusteluja aikamme ja paikkakuntamme ajankohtaisista ilmiöistä ja tapahtumista.
Lähdin yksin asunnoltani aamulla, hiukan ennen kauppojen avautumista, autollani keskustaan ostoksille.
Kääntyessäni Keskuspuistokadulta Euromarketin pihaan näin sen heti. Parkkipaikalle vastapäätä sisäänkäyntiä pysäköidystä punaisesta Toyota Carina II henkilöautosta nousi keski-ikäinen mies, jolla oli päässään valkoinen tupsullinen pipo. Hän lähti kävelemään kohti liikkeen sisäänkäyntiä.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja samalla kun seurasin tuon miehen kulkua laskin, että parkkipaikalla oli ainakin 9 Toyotaa, joista 3 oli punaista.
Päätin, etten mene Euromarketiin.
Päätin mennä K-Supermarket Botniaan. Kääntyessäni Valtakadulta liikkeen parkkipaikalle havaitsin, että liikkeen pihalle pysäköidystä punaisesta Toyota Corollasta nousi vihreään ulkoilutakkiin pukeutunut keski-ikäinen mies, joka käveli kiireiseltä vaikuttaen kohti liikkeen seinässä olevaa Otto-automaattia.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja samalla tuota miestä tarkkaillen sekä samalla laskin , että parkkipaikalla oli ainakin 13 Toyotaa, joista 4 oli punaista.
Päätin, etten mene K-Supermarket Botniaan.
Päätin mennä Lidliin, mutta kääntyessäni Täikönkadulta liikkeen parkkipaikalle havaitsin sen pihassa punaisen Volkswagen Golfin, jonka vieressä seisoi keski-ikäinen mies, jolla oli jalassaan siniset ulkoiluhousut.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja tarkkailin tuota miestä. Laskin, että parkkipaikalla oli 7 Volkswagenia, joista 2 oli punaista.
Päätin etten mene Lidliin.
Päätin mennä Corona kauppakeskuksen Prismaan ja samalla tankata autoni ABC itsepalveluhuoltamolla. Kääntyessäni Karjalahdenkadulta huoltamolle havaitsin Prisman ulko-ovelta kohti parkkipaikkaa kävelevän keski-ikäisen miehen, jolla oli selässään musta reppu, jossa oli iso valkoinen teksti.
En pysähtynyt vaan kiersin Prisman parkkipaikan, jolloin laskin ainakin 8 amerikkalaisvalmisteista autoa, joista yksikään ei ollut sellainen harmaa.
Päätin jättää autoni tankkaamatta ja käymättä ostoksilla Coronan Prismassa.
Päätin mennä Keminmaan K-Citymarketiin.
Olin jo aika pelokas ja tarkkailin ympäristöäni hyvin huolellisesti. Ajaessani Kemistä moottoriliikennetietä Keminmaahan tarkkailin taustapeileistä, ettei minua vain seurata.
Kääntyessäni Jauholantieltä liikkeen pysäköintipaikalle tarkkailin sitä ja havaitsin, että siellä oli lukuisia Toyota ja Volkswagen merkkisiä autoa, mutta yksikään niistä ei ollut – luojan kiitos punainen.
Parkkipaikalla oli myös useita amerikkalaisvalmisteisia autoja, joista yksikään ei ollut sellainen harmaa.
Päätin uskaltautua sisälle liikkeeseen.
Kävin ensin ostamassa K-Citymarketista viikonlopun ruokaostokset ja silloin jo havaitsin, että liikkeessä oli aika monta keski-ikäistä, aika pientä, siis lyhyttä, miestä.
Hälytyskellot päässäni eivät tuolloin vielä soineet.
Jonottaessani kassalla tarkkailin kassajonoissa jonottavia asiakkaita, etenkin keski-ikäisiä miehiä. Heistä aika monella oli vähän pidemmät hiukset, siis heillä joilla niitä vielä oli jäljellä. Olin kuitenkin suhteellisen tasapainoinen ja levollinen.
Maksettuani ja pakattuani ostokseni reppuun siirryin asioimaan Alkon myymälään. Tarkkailin sielläkin keski-ikäisiä miehiä ja havaitsin, että aika monella oli valkoiset lenkkikengät jaloissaan. Sellaiset minulla itsellänikin oli.
Maksettuani ja pakattuani ostokseni kassin ja ollessani poistumassa liikkeestä niin yksi keski-ikäinen mies, jolla oli jaloissaan valkoiset lenkkikengät, iski minulle aivan selvästi silmää.
Säikähdin ja lähdin kävelemään kohti parkkipaikalla ollutta punaista Toyotaani.
Avatessani autoni ovea nousi viereen pysäköidystä mustasta BMW henkilöautosta, jonka rekisteritunnuksen numero oli 666, kirjaimia en muista, keski-ikäinen nainen, joka alkoi huutaman kuin hinaaja. Samalla tuo nainen osoitti kädellään minua.
Kaikki Keminmaan K-Citymarketin parkkipaikalla olleet ihmiset kääntyivät katsomaan minua. Ihmettelin asiaa, mutta en ymmärtänyt sitä, että mistä oikein oli kysymys.
Laitoin ostokseni takapenkille ja nousin autooni ja ajoin asunnolleni Takajärventielle.
Matkalla, hiukan pelästyneenä, ihmettelin tuon naisen käsittämätöntä käytöstä.
Avattuani viidennen kerroksen omistusasuntoni oven ja mentyäni eteiseen katsoin eteisen seinällä olevaan kokovartalopeiliin. Havahduin kun havaitsin, että olin pukeutunut valkoiseen tupsulliseen pipoon, vihreään ulkoilutakkiin ja tummansinisiin ulkohousuihin, sitten havaitsin reppuni olevan musta, jossa on valkoinen iso teksti.
Totesin olevani keski-ikäinen, lyhyehkö mies ja parturissa käynnistäni olevan jo jonkin aikaa.
Lukitsin asuntoni portaikon oven, suljin myös turvaketjut ja turvasalvat. Vedin asuntoni ikkunoiden pimennysverhot alas ja istuuduin olohuoneen lepotuoliin.
Mietiskelin hetken ja totesin, että minä valkoinen, heteromies, olin ollut hengenvaarassa. Sitten laskin silmälasini pöydälle.
Nousin hetken kuluttua ylös ja riisuuduin. Sitten pukeuduin uudelleen, ensi laitoin AV30 Series Media / Journalist Body Armour liivit Silicon Carbide Strike Platesin, niiden päälle puin Citycamo maastopukuni. Etsin vaarin saksalaisen sotasaalis kypärän vuodelta 1944 ja Duram Espace Maskin ja laitoin ne esille olohuoneen nurkkaan.
Otin asekaapista pystykorvani M/27, jonka latasin. Sen jälkeen kiinnitin siihen myös Kulmalan pistimen. Sen jälkeen etsin vaatehuoneesta asuntovaunun 12 kg sammuttimen. Sillä koskaan ei voi olla liaan varovainen!
Laitoin stereoista soimaan Pietro Mascagnin legendaarisen Cavalleria Rusticanan, kaadoin lasiin muutaman sormenleveyden Gautier Pinar Del Rio XO:ta, otin humidurista Trinidadin Colonialesin, leikkasin ja sytytin sen butaanisytyttimellä.
Nauttiessani Trinidadista ja Gautierista olohuoneeni lepotuolissa kiitin luojaani, ettei nimeni ole S... A.... R..........!
Hänellä ja hänen tuntomerkkejään väljästikin muistuttavilla keski-ikäisillä miehillä on todella syytä pelätä tämän lynkkausjoukkohysterian vallattua kaupungin.
Päätin etten nuku seuraavia öitä sängyssäni, vaan sängyn alla lattialla. Näin voin suojautua mahdollisen ikkunan rikkoutumisen aiheuttamilta lasinsirpaleilta. Sitä varten laitoin sängyn alle vieraspatjani ja vaarin vanhan suojeluskuntamanttelin.
Olin harmissani siitä, etten ollut ajoissa varautunut hiekkasäkeillä ja NATO-langalla mahdollisilla asuntoni sisääntulo reiteillä.
Päätin myös sulkea tietokoneeni sekä kännykkäni, ettei minua voida tarkkailla niiden kautta. Edellen päätin täyttää kaikki asunnostani löytyvät vesiastiat vedellä siltä varalta, että vedentulo asuntooni katkaistaan.
Ehkä soitan maanantaina mielenterveystoimistoon tai Turvapoijuun tai Keroputaalle?
Jaksamista...
En tiedä enää kuka oikein olen. Vai olenko todella sekoamassa. Onko tämä kaikki, joka minulle tapahtui todellista.
Olen seurannut tiivisti nettikeskusteluissa ja lehdissä käytyä keskusteluja aikamme ja paikkakuntamme ajankohtaisista ilmiöistä ja tapahtumista.
Lähdin yksin asunnoltani aamulla, hiukan ennen kauppojen avautumista, autollani keskustaan ostoksille.
Kääntyessäni Keskuspuistokadulta Euromarketin pihaan näin sen heti. Parkkipaikalle vastapäätä sisäänkäyntiä pysäköidystä punaisesta Toyota Carina II henkilöautosta nousi keski-ikäinen mies, jolla oli päässään valkoinen tupsullinen pipo. Hän lähti kävelemään kohti liikkeen sisäänkäyntiä.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja samalla kun seurasin tuon miehen kulkua laskin, että parkkipaikalla oli ainakin 9 Toyotaa, joista 3 oli punaista.
Päätin, etten mene Euromarketiin.
Päätin mennä K-Supermarket Botniaan. Kääntyessäni Valtakadulta liikkeen parkkipaikalle havaitsin, että liikkeen pihalle pysäköidystä punaisesta Toyota Corollasta nousi vihreään ulkoilutakkiin pukeutunut keski-ikäinen mies, joka käveli kiireiseltä vaikuttaen kohti liikkeen seinässä olevaa Otto-automaattia.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja samalla tuota miestä tarkkaillen sekä samalla laskin , että parkkipaikalla oli ainakin 13 Toyotaa, joista 4 oli punaista.
Päätin, etten mene K-Supermarket Botniaan.
Päätin mennä Lidliin, mutta kääntyessäni Täikönkadulta liikkeen parkkipaikalle havaitsin sen pihassa punaisen Volkswagen Golfin, jonka vieressä seisoi keski-ikäinen mies, jolla oli jalassaan siniset ulkoiluhousut.
Kiersin parkkipaikan pysähtymättä ja tarkkailin tuota miestä. Laskin, että parkkipaikalla oli 7 Volkswagenia, joista 2 oli punaista.
Päätin etten mene Lidliin.
Päätin mennä Corona kauppakeskuksen Prismaan ja samalla tankata autoni ABC itsepalveluhuoltamolla. Kääntyessäni Karjalahdenkadulta huoltamolle havaitsin Prisman ulko-ovelta kohti parkkipaikkaa kävelevän keski-ikäisen miehen, jolla oli selässään musta reppu, jossa oli iso valkoinen teksti.
En pysähtynyt vaan kiersin Prisman parkkipaikan, jolloin laskin ainakin 8 amerikkalaisvalmisteista autoa, joista yksikään ei ollut sellainen harmaa.
Päätin jättää autoni tankkaamatta ja käymättä ostoksilla Coronan Prismassa.
Päätin mennä Keminmaan K-Citymarketiin.
Olin jo aika pelokas ja tarkkailin ympäristöäni hyvin huolellisesti. Ajaessani Kemistä moottoriliikennetietä Keminmaahan tarkkailin taustapeileistä, ettei minua vain seurata.
Kääntyessäni Jauholantieltä liikkeen pysäköintipaikalle tarkkailin sitä ja havaitsin, että siellä oli lukuisia Toyota ja Volkswagen merkkisiä autoa, mutta yksikään niistä ei ollut – luojan kiitos punainen.
Parkkipaikalla oli myös useita amerikkalaisvalmisteisia autoja, joista yksikään ei ollut sellainen harmaa.
Päätin uskaltautua sisälle liikkeeseen.
Kävin ensin ostamassa K-Citymarketista viikonlopun ruokaostokset ja silloin jo havaitsin, että liikkeessä oli aika monta keski-ikäistä, aika pientä, siis lyhyttä, miestä.
Hälytyskellot päässäni eivät tuolloin vielä soineet.
Jonottaessani kassalla tarkkailin kassajonoissa jonottavia asiakkaita, etenkin keski-ikäisiä miehiä. Heistä aika monella oli vähän pidemmät hiukset, siis heillä joilla niitä vielä oli jäljellä. Olin kuitenkin suhteellisen tasapainoinen ja levollinen.
Maksettuani ja pakattuani ostokseni reppuun siirryin asioimaan Alkon myymälään. Tarkkailin sielläkin keski-ikäisiä miehiä ja havaitsin, että aika monella oli valkoiset lenkkikengät jaloissaan. Sellaiset minulla itsellänikin oli.
Maksettuani ja pakattuani ostokseni kassin ja ollessani poistumassa liikkeestä niin yksi keski-ikäinen mies, jolla oli jaloissaan valkoiset lenkkikengät, iski minulle aivan selvästi silmää.
Säikähdin ja lähdin kävelemään kohti parkkipaikalla ollutta punaista Toyotaani.
Avatessani autoni ovea nousi viereen pysäköidystä mustasta BMW henkilöautosta, jonka rekisteritunnuksen numero oli 666, kirjaimia en muista, keski-ikäinen nainen, joka alkoi huutaman kuin hinaaja. Samalla tuo nainen osoitti kädellään minua.
Kaikki Keminmaan K-Citymarketin parkkipaikalla olleet ihmiset kääntyivät katsomaan minua. Ihmettelin asiaa, mutta en ymmärtänyt sitä, että mistä oikein oli kysymys.
Laitoin ostokseni takapenkille ja nousin autooni ja ajoin asunnolleni Takajärventielle.
Matkalla, hiukan pelästyneenä, ihmettelin tuon naisen käsittämätöntä käytöstä.
Avattuani viidennen kerroksen omistusasuntoni oven ja mentyäni eteiseen katsoin eteisen seinällä olevaan kokovartalopeiliin. Havahduin kun havaitsin, että olin pukeutunut valkoiseen tupsulliseen pipoon, vihreään ulkoilutakkiin ja tummansinisiin ulkohousuihin, sitten havaitsin reppuni olevan musta, jossa on valkoinen iso teksti.
Totesin olevani keski-ikäinen, lyhyehkö mies ja parturissa käynnistäni olevan jo jonkin aikaa.
Lukitsin asuntoni portaikon oven, suljin myös turvaketjut ja turvasalvat. Vedin asuntoni ikkunoiden pimennysverhot alas ja istuuduin olohuoneen lepotuoliin.
Mietiskelin hetken ja totesin, että minä valkoinen, heteromies, olin ollut hengenvaarassa. Sitten laskin silmälasini pöydälle.
Nousin hetken kuluttua ylös ja riisuuduin. Sitten pukeuduin uudelleen, ensi laitoin AV30 Series Media / Journalist Body Armour liivit Silicon Carbide Strike Platesin, niiden päälle puin Citycamo maastopukuni. Etsin vaarin saksalaisen sotasaalis kypärän vuodelta 1944 ja Duram Espace Maskin ja laitoin ne esille olohuoneen nurkkaan.
Otin asekaapista pystykorvani M/27, jonka latasin. Sen jälkeen kiinnitin siihen myös Kulmalan pistimen. Sen jälkeen etsin vaatehuoneesta asuntovaunun 12 kg sammuttimen. Sillä koskaan ei voi olla liaan varovainen!
Laitoin stereoista soimaan Pietro Mascagnin legendaarisen Cavalleria Rusticanan, kaadoin lasiin muutaman sormenleveyden Gautier Pinar Del Rio XO:ta, otin humidurista Trinidadin Colonialesin, leikkasin ja sytytin sen butaanisytyttimellä.
Nauttiessani Trinidadista ja Gautierista olohuoneeni lepotuolissa kiitin luojaani, ettei nimeni ole S... A.... R..........!
Hänellä ja hänen tuntomerkkejään väljästikin muistuttavilla keski-ikäisillä miehillä on todella syytä pelätä tämän lynkkausjoukkohysterian vallattua kaupungin.
Päätin etten nuku seuraavia öitä sängyssäni, vaan sängyn alla lattialla. Näin voin suojautua mahdollisen ikkunan rikkoutumisen aiheuttamilta lasinsirpaleilta. Sitä varten laitoin sängyn alle vieraspatjani ja vaarin vanhan suojeluskuntamanttelin.
Olin harmissani siitä, etten ollut ajoissa varautunut hiekkasäkeillä ja NATO-langalla mahdollisilla asuntoni sisääntulo reiteillä.
Päätin myös sulkea tietokoneeni sekä kännykkäni, ettei minua voida tarkkailla niiden kautta. Edellen päätin täyttää kaikki asunnostani löytyvät vesiastiat vedellä siltä varalta, että vedentulo asuntooni katkaistaan.
Ehkä soitan maanantaina mielenterveystoimistoon tai Turvapoijuun tai Keroputaalle?
Jaksamista...
Vastaukset 13
Vanhimmat
päivälle sai sentään hymyn huulille :).
kirjailijan uraa?
Vai joko olet kirjailija?
Näin mäkin pelkään ... hysteriaa nimittäin
Oliko sittarissa vielä kahvit tarjouksessa?
Näinhän se menee. Mitä tästä elämästä tulee, jos jatkuvasti alkaa pelkäämään ja luulemaan. Huoh! Saisi tuo lietsonta jo loppua ja järki pikku hiljaa kotiutumaan.
Mitäpä sitä enää tosiaan lietsomaan. Varmasti on tapansa parantanu ja elää kuin herranterttu lopun ikäänsä..Kaffelle vaan pyytäkää ja iltaa istumaan..niin se elämä jatkuu..Vai mitä??
Oli tiistaipäivä. Se valkeni samanlaisena kuin muutkin päivät. Vuosi sitten heräsin yhtenä huhtikuisena aamuna ja huomasin, että unet olivat kadonneet. Mies ei enää yrittänyt hyökätä kimppuuni, eikä minun tarvinnut herätä huutooni.
Unista pääseminen vei kaksikymmentä vuotta. Kahden vuosikymmenen ajan tuo mies seurasi mukanani joka paikkaan. Ulkomailla se antoi ensin muutamaksi yöksi rauhan, mutta ei mennyt viikkoakaan kun se taas oli kimpussani. USA, Kanada, Uusi-Seelanti, Tansania, Nicaragua, Thaimaa, kaikissa niissä yritin unohtaa, mutta en voinut.
Unohduksen takasi vain pieni poikani. Hänen syntymänsä puhdisti minut. Vannoin kasvattavani hänestä rehdin ja suoraselkäisen miehen, joka ei kävisi kenenkään kimppuun, ei uhkaisi kenenkään henkeä eikä yhdenkään naisen yksityisyyttä.
Mutta tänään se kaikki taas palasi minuun. Ajelin juuri kaupungista kotiin, kun näin kevyen liikenteen väylällä hahmon. Sydän pomppasi kurkkuun, käteni rupesivat tärisemään ja kaasupoljin ulvahti. Tunnen tuon miehen. Pitkät hiukset eivät hämää. Hän se on. Loppuelämänikö minun pitää kulkea hänen kanssaan samoilla kaduilla? Miten voin tehdä sen? En osaa antaa anteeksi. Katkeruuteni ei ole pois pyyhkäisty edes kahdessa vuosikymmenessä.
Kumpi meistä lähtee?
:( .
tänä aamuna lähdin omasta omistusasunnostani Torniosta punaisella mazda 626 henkilöautolla otin varalta autoon mukaan haulikon ettei kukaan vain yritä nuupata minua liikennevaloissa.Päälläni oli sininen tuulitakki joka eroittui varsin hyvin punaisesta rapaisesta autosta..Kun käännyin vanhalla tielle Keminmaahan päin huomasin edessäni ajavan punaisen nissan sunny merkkisen henkilöauton joka kääntyi oikealla varmaankin hämätessä minua ja lähti perääni heti kun pääsin ohi siitä..latasin 2 piippusen haulikon avasin ikkunan siis napista koska minulla on mazda ja niissä on yleensä sähköikkunat joilla leuhkin kaupungilla perjantai iltana nuorille naisille pidän tietenkin 500kg vaahtosammuttimen mukanani sillä perjantaina voi olla joku päätön (minun lisäkseni)ja heittää polttopullon autooni sisälle.palatakseni aiheeseen olin menossa laivaniemen kohdalla kohti keminmaata ja huomasin että joku odotti minua tummalla landcruiserilla asuntovaunu perässään että pääsisi kyttäilemään ja ehkä ajetteli hakata minut laivaniemen sorakuopalla.Tätä tummaa Toyota LandCruiseria ajoi vaalea keski ikäinen mies jolla oli päällään tummanvihreä mocca takki..
eeh helvetti eikös ollutkin jännää eikä kukaan edes seurannut minua saavuttuani päätepisteeseen..
Aikidossa vöitä suoritettuna. Mikäpä tässä on kirjoitellessa ja toisten turvallisuuspeloille naureskellessa. Itsellä on ei ole hätäpäivää vaikka kohdalle sattuis vasen käsin selän taakse sidottuna. Tekisin jauhelihaa kaverista. Helppohan se on täältä naureskella pikkutyttöjen hädälle ja laatia pilkkakirjoituksia.
Just niin! Ihmisten hädän vääntäminen vitsiksi ei ole hauskaa!
hätää kärsimässä nyt muutoinkaan. Tiedetään vaan, että varsinkin nuoret naiset, lapset ja mummot ovat pahimmassa vaarassa.
Kyll tolla viestillä saatiin päivän parhaimmat naurut LOL