Eli ollaan oltu 2,5 vuotta yhdessä. Asuttu yhdessä kaksi vuotta. Muuten menee hyvin, mutta mies ei kerro tunteistaan eikä kovin usein ole hellyyttä miehen aloitteesta. Nainen kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä ja myös rakkauden tunnustuksia. Mies on vain kerran sanonut minulle, että rakastaa minua. Miksi se on niin vaikeaa?? Olisi heti varmempi olo toisesta. Nyt tulee mieleen, että rakastaako minua ollenkaan, kun ei sitä sano. Teoilla sitten kait osoittaa kiintymystä minuun, mutta kaipaisin muuta, sanoja ja hellyyttä!!
Miten saan miehen sanomaan
rakastan sua :)
161392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se täytyy ihmisestä itsestään lähteä.
Itse olen seurustellut nyt noin 7 kuukautta ja sanon joka päivä Rakkaalleni, että "Rakastan Sinua"...se vaan tulee, kun siltä tuntuu!
Meilläkin takana muutama vuosi yhteiseloa ja mies ei ole kertaakaan sanonut "minä rakastan sinua" tai edes, että olen rakas, kulta tms. Halii ja pussaa kyllä.
Olen tästä asiasta pari kertaa miehelle sanonut, että olisi joskus kiva kuulla hänen tunteistaan minua kohtaan, että mitä hän oikein tuntee.
Kommunikaatio pelaa täysin kun kyse on kaikista muista asioista kuin miehen tunteista.
Hänen oma selityksensä on se, että ei osaa puhua tunteistaan ja että vaikka sitten runoilla tms. osaisi näyttää ne tunteet. Että kyllä hän sitten runon kirjoittaa, jos ei mielestään halein ja suukoin osaa kertoa tunteistaan.
Kului yli vuosi keskustelusta ja yksi aamu heräsin kaikessa rauhassa. Yleensä herään paljon miestä aikaisemmin. Hän olikin jo herännyt, laittanut aamiaisen valmiiksi keittiöön, pöydällä oli jopa ruusu sekä runo, jossa hän kertoi rakkaudestaan ja kosi minua. Ja tämä kaikki tuli vasta n. 4 vuoden jälkeen. :)
Eli jotkut miehet vaan tarvitsevat sitä aikaa, että voivat omassa päässään ensin selvittää itselleen, mitä tuntevat.
En usko, että miehesi ei rakastaisi sinua. :)
Hän vain ei ehkä ole sitä tyyppiä, joka sanoo sitä "turhaan" eli sanoo vain, jos on todellinen tarve sanoa. :) Monet miehet on tämmösiä.
Ehkä opit ajan myötä tulkitsemaan hänen käytöksestään ne pienet jutut, joilla mies sinulle viestittää "olet rakkaani ja haluan olla sinun kanssasi" :)
Älä ainakaan lähde syyllistämään tai painostamaan miestä, ainakaan suutuspäissäsi. Silloin vain ajat miestä entistä enempi itsensä sisään, eikä hän ainakaan halua vapaaehtoisesti tunnustaa rakkauttaan sanoin.
Toivottavasti tästä oli jotain apua :)
Vaikka tiedän mieheni rakastavan minua, haluan kuitenkin kuulla hänen sanovan sen minulle kasvotusten. Hän osoittaa kyllä tunteensa hellyydenosoituksin, huolenpidolla, puhumalla muuten kauniisti, mutta noiden kolmen maagisen sanan sanominen on todella vaikeaa. Ja se on juuri se, mitä haluan kuulla. Eniten häiritsee ja loukkaa se, ettei hän vastaa mitään, kun minä sanon rakastavani häntä (sanon sen usein). Ehkä on turhaa hömpötystä. Joskus päätän olla sanomatta rakkaudesta mitään moneksi viikoksi, niin silloin vasta hän havahtuu ja sanoo oma-aloitteisesti rakastavansa minua. Ilmeisesti jotain puuttuu.
Kyllä se harmittaa, kun ei kuule noita kolmea sanaa, itselleni ne ainakin merkitsisi paljon ja tuntisin, että olen miehelle tärkeä. Kyllä hän sanoo kulta, rakas ym, mutta ei noita sanoja. Mutta ilmeisesti mies ajattelee, että sitä ei tarvitse sanoa, kun on sen kerran sanonut... Mutta naiselle se on tärkeää kuulla usein. Itsekään en enää miehelle sano noita sanoja. Ei ole auttanut sekään... Joskus tulee miestä tosiaan painostettua, kun luulee, että ei ole sitten tärkeä miehelle ja että hän ei rakasta minua.
Ymmärrän sinua. Kyllä se niin on, että haluaa kuulla rakkaudesta omin korvin, eikä vain päätellä jostain viitteistä. Mieheni on aina ihan hölmistynyt, kun haluan kuulla rakkaudesta. Ei sitä kuulemma tarvi aina olla toitottamassa ja etkö sä luota minuun yms. selittelyä. Rakkaudentunnustuksia haluaa kuitenkin kuulla ja oma-aloitteisesti toisen sanomana, eikä niin, että sitä pitää ruinata. Miehet ei nähtävästi tajua tätä naisten tarvetta.
niihin väkisin sanottuihin kliseisiin.Sellainen joka näyttää ne tunteensa on takuulla aidosti sinussa kiinni.
Ei suomipoika ole lirkuttelija useinkaan,vaan teot puhuvat puolestaan. Haluaisitko sitten mieheksesi sellaisen ,joka osaa puhua niitä ihania rakkaudensanoja,mutta teot onkin ihan toista luokkaa.Koko ajan toinen silmä tähyää muita naisia.Italopojathan tämän osaavat.
Mikähän se on se kolmen sanan taika,josta monet nuoremmat naiset usein puhuvat?Mahdatte olla romanttisia hömppiä koko sakki.
Kyllä sen tietää sanomattakin,kun toinen oikeasti rakastaa.
Ei ole kyse mistään lirkuttelusta. Kuka nainen sellaista kaipaa? Teot puhuvat kyllä toki, mutta myös sanoja saa ja pitää käyttää, eikä vain antaa olettaa. Kumpikin tekee näin vastavuoroisesti onnellisessa parisuhteessa, eikä jätä kaikkea vain toisen kontolle. Puhuminen kuuluu myös miehen velvollisuuksiin ja oikeuksiin. Ja on turha selitellä, että suomalainen mies on sellainen ja sellainen.
Niin minkäs teet.Menee lukkoon kun pitää omista tunneasioista puhua.Varsinkin kun naiset aina tivaavat jotain,johon ei ole aina yksiselitteistä vastausta.Ja alkavat sitten riidellä ja nokkia.
Ärsyttää tollaset ihmiset jotka ei arvosta sitä mitä niillä on. Ei suostu näkemään niitä asioita mitä mies TEKEE. Ei suostu näkemään niissä asioissa juuri sitä rakkautta. He haluavat väkisin sen lauseen jonka joku joskus on keksinyt "rakastan sinua". Jos se on ainut mikä merkitsee, niin ansaitsisivat sitten semmosen miehen joka toitottaa sitä lausetta aamusta iltaan ja käy öisin paneskelemassa muita naisia.
-Nuori nainen kuitenkin mutta asian tajunnut
pakottaa sanomaan sitä, sen sanoo silloin kun on sellainen tunne :) minun nykyinen avopuolisoni (yhdessä oltu 2 v.) tunnusti rakkautensa minulle ihan yllättäen, oltiin ehkä seurusteltu 1 kk. Olin ihan puulla päähän lyöty. tuon päivän jälkeen olemme aina sanoneet vähintään kerran päivässä toisillemme "minä rakastan sinua". tuo on sellainen asia, josta pidämme kiinni, se osoittaa toiselle että välittää.
Miksi pitäisi sanoa? Tosin, jos ei tekemisilläkään sitä osoita niin ehkä sanoilla voisi sitten. Miksiköhän olet muuttanut ihmisen kanssa yhteen jonka olet tuntenut 5 kuukautta?
Myö ollaan miehen kanssa seurusteltu pari vuotta eikä vieläkään olla muuttamassa yhteen. Ollaan haluttu nauttia tästä "seurusteluvaiheesta" ja tutustua toisiimme rauhassa. Tunteet on yhä vahvemmat ja ihanammat. Kun muutamme yhteen, niin sen pitäsi tavallaan "olla siinä", eikä mikään "kokeillaan toimiiko" juttu. Sinä asut jo yhdessä ihmisen kanssa jonka tunteista et tiedä mitään? Ja joka ei osoita niitä edes hellyydellä?
Et voi vaatia toiselta ihmiseltä mitään. Voit vaatia vain itseltäsi. Kehottaisiin vaatimaan itse itseltäsi itsesi arvostusta toimimalla itse miten on parasta. Jos et ole onnellinen hänen kanssaan. Koskaan ollutkaan, niin miksi siinä sitten olet?
Mielestäni on aika lapsellista kinastella tällaisesta asiasta... On niin monta mielipidettä kuin on ihmisiä. Toiset haluaa kuulla sanoja ja toisille riitää teot ja jotkut haluaa molemmat. Ja tuo nyt on kaiken huippu, että aletaan neuvomaan milloin muuttaa yhteen. Odottaako 5 kk vai 5 vuotta! Sekin on niin ihmiskohtaista ja makuasia.
itsesi heti varmemmaksi,jos saisit hänet sanomaan tämän vain sinun painostuksen takia.?sehän olisi teennäistä väkisin pönkittämistä.se tulee luonnostaan, jos on tullakseen.mutta emme me kaikki edes tiedä,mitä tarkoittaa rakkaus,ehkä hän ei tiedä,eikä sen takia sitä sanokaan.
Kyllä niiden sanojen pitäisi tulla luonnostaan, olen samaa mieltä. Enkä häntä painostakaan siihen. On sanonut, että ei ole koskaan ollut oikeasti rakastunut siis ennen minua. Siksi juuri epäilen, että onko minuunkaan rakastunut. On kerran sen sanonut minulle. Vaikeata on...
No itse perus äijänä kyllä se kuulkaa on hankalaa sanoa...tai siis vaikka haluaisi mutta jokin sen estää... kai siinä sitten samalla tunnustaa että ei ole elämää ilman sinua ja sitä ei nyt helposti tällainen köriläs voi tunnustaa.. helpompi on hukkua vaikka omaan tuskaan sanomattomuudessaan.
Älkää miettikö miksi ei me sitä itsekkään tiedetä, kai se on vanhaa kuutuuri perimää...
Minun suhteissani on aina ollut toisinpäin. Miehet ovat olleet niitä, jotka ovat sanoneet rakastavansa ja ovat minulta kärttäneet vastaavia tunnustuksia.